nokeilija

Ovaali 1954 saanut uuden omistajan, jolla resurssit kunnostaa auto arvoiseensa kuntoon. Oma innostukseni ei riittänyt aloittamaan riittävän laadukasta kunnostusta. Tämä on viimeinen kommenttini aiheesta, koska auto siirtynyt uuden omistajan autotalliin.

Tässä Musta ovaali 1954 kupla Volkswagen 2D Sedan 1/11 auton myyntiin laittanut, koska 51 vuoden omistuksen aikana en ole saanut aikaiseksi auton asiallista kunnostusta, eikä nyt enää näytä millään onnistuvan. Mielestäni olisi hyvä pitää Suomessa jäljellä olevat yksilöt esimerkkinä tavallisten ihmisten autoistumisen historiasta. Niin sanotut arvoautot on sitten ihan toinen juttu ja niillä voi tehdä ihan oikeaa liiketoimintaa ja suuriakin voittoja. Ymmärrän ettei ole käytännössä mitään tapaa estää ostajaa myymästä autoa ulkomaille, ei ainakaan ennen kuin autolla ikää yli 75 vuotta, eli vielä lähes 7 vuotta pitää sitä odottaa milloin museovirasto lupa tarvitaan. En kuitenkaan halua antaa auton rapistua vielä 7 vuotta, joten parempi yrittää löytää entistämistyöstä pitävä harrastaja. Asiallisesti kunnostettuna 54-vuoden kuplienkin arvo on ihan muuta kuin kunnostusta vaativat projektiautot ja hinnat nousseet viime vuosina merkittävästi, ja varmaan nousevat edelleen. Katsotaan löydänkö ostajan joka on oikeasti kiinnostunut entistämistyöstä ja ainakin lupaa pitää auton Suomessa.

Tulin siihen johtopäätökseen että kunnostan itse auton, aina kun kiinnostusta riittää, lopulta museokelpoiseksi jos mahdollista. Kyllä joku sukulainen joka ollut aikoinaan kyydissä varmaan jossain vaiheessa haluaa omakseen. Ensin laitan katsastuskuntoon ja normaalisti liikenteeseen niin ei tarvitse ihmetellä saako siirrellä omakotitalon pihassa, nykyään kun vaaditaan ainakin liikennevakuutus voimassa omassa pihassakin liikutellessa. Saan varmaan tähänkin autoon 80% bonuksella liikennevakuutuksen kuin käyttöautossakin, tai "ilmaiseksi" pankin vakuutusyhtiöstä bonuspisteillä. Erittäin hyvää aivojumppaa kun pari vuotta sitten purin kaksi 30 hv moottoria osiin mahdollisimman hyväkuntoisina, kymmeniä vuosia olleet liikkumatta. Toisessa kaikki männät ruosteella kiinni sylintereissä, eivät viikkojen työllä irronneet kuin rälläkällä sylinterit halkaisemalla. Ratti oli vaihdettu jo ostaessani 1972, en tiedä syytä. Katsotaan saanko jossain vaiheessa liikenteeseen.

Omistushistoria nimineen ja osoitteineen alusta asti tiedossani, mukaan lukien maahantuontipäivä ja kuljetusvälineen nimi. Tietosuojan vuoksi poistettu tästä nimet: 1. 23.10.1954, (Myyjällä ei kirjallista varmistusta, puhelimessa saatu tiedot ) 2. 26.11.1956, (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy) 3. 1.6.1966, (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy) 5. 28.5.1971 (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy) 6. 26.6.1972, Nykyisen omistajan ostopäivä. (Ostokuitti tallessa) Eri perheenjäsenten nimiin rekisteröitynä kesäkuu 1972 -> Tallessa myös bensiini, varaosa ja korjauskulut ajokilometrilukuineen ja kuitteineen kesäkuu 1972 - lokakuu 1982, uudemmista vain osa. Varastointipaikkakaan ei varsinainen ongelma, talon ja kesämökin kellareissa 25 m2 ja 70 m2 lämpimät autotallit, ja kaksi kylmää 15 m2 autotallia. Näitä ansiotyön ohella rakentaessa hartiapankkimenetelmällä auton entisöintiin ei jäänyt aikaa. Kun on tullut ikää jo niin paljon että olen ajanut autoa 50 vuotta, ei meinaa riittää energiaa enää entisöintityöhön. Uutena ostamani käyttöautokin yllättäen jo 23 vuotta vanha ja yli 300 000 km ajettu, ja vaatii välillä huoltoa, kaikki huollot ja korjauksethan pitää pyrkiä tekemään itse että auto pysyy samassa kunnossa kuin uutena, että kelpaa katsastuksessa aina ilman huomautuksia ja päästömittauksetkin näyttävät korkeintaan 1 % - 5 % sallituista raja-arvoista. Hankalimmaksi ongelmaksi myynnille näyttää muodostuvan kuinka voi estää auton kulkeutuminen Suomesta pois. Jotakin tällaista hahmottelin myyntiehdoiksi ehdotusten perusteella, mutta tuskin oikeasti toimivat, ja monimutkaisemmat ehdot liian innokas ostajakandidaatti voisi pyrkiä oikeusteitse kumoamaan : Myyntiehdot (hahmotelma, pitää miettiä lisää) 1. Ostaja sitoutuu siihen ettei autoa myydä tai siirretä ulkomaille, vaan auton on pysyttävä Suomessa ja omistus Suomen Traficom rekisterissä vähintään vuoteen 2035 asti, jolloin maasta vienti vaatii museoviraston luvan. 2. Ostaja ja myyjä rekisteröivät omistajanmuutoksen Traficomiin kaupantekotilaisuudessa katsastuskonttorilla, jossa myyjän ja ostajan henkilöllisyys ja henkilötunnus tarkistetaan. Keskustelussa tullut esiin tärkeitä asioita. Pitää miettiä laitanko myyntiin, vai jatkanko silloin tällöin osien kunnostusta, sen verran mitä talon ja kesämökin lumi, huolto ja korjaustöiltä ennätän.

Voisin myydä auton henkilölle, joka osaa käyttöentisöidä tai konservoiden entisöidä museoajoneuvotarkastuksessa kelpaavaksi, ja jolla on myös käytettävissä tarvittavat verstastilat. Ulkomaille en missään tapauksessa halua myydä, vaikka ajokelpoisten markkinahinnat maailmalla näyttävät olevan aika korkeita, joissakin tilastoissa 12 000 - 30 000 $ kunnosta riippuen, huonokuntoisimmat aihiot tietysti aika halpoja. Suomessa vaikuttaisi hintapyynnöt olevan ehkä puolet maailmanmarkkinahinnoista. Auto on Espoossa, Lintuvaara. Taidan laittaa lähipäivinä myyntipalstalle myyntiin, kunhan selvitän palstan myyntiehdot, ettei vahingossa ole pakko myydä ulkomaille tai jollekin joka ei osaa kunnostaa autoa asiallisesti. Esimerkiksi Nettiautossa kun on pakko myydä sille joka tarjoaa pyydetyn hinnan tai myydä ilman hintapyyntöä.

Olen satunnaisesti katsellut palstan projekteja ja onnistuin rekisteröitymään käyttäjäksi, joten tässä oma kertomus 50 vuoden entisöintiprojekti yrityksestä joka ei vieläkään ole oikein päässyt käyntiin: Projektikohde: Musta ovaali 1954 kupla Volkswagen 2D Sedan 1/11 Auto tuli ostettua 1972 hintaan 550 mk, tarkoituksena käyttää aluksi käyttöautona ja myöhemmin aloittaa entisöinti. Vuosina 1973 - 2002 ajokilometrejä kertyi n. 150 000 km, kotimaan lisäksi Finjett kyydin perään Länsi-Saksan halki uudenvuodenyönä 1989-1990 DDR:n Trabanttien seurassa, 1976 Norjan Nordkappiin ja 1987 Alppien Iso Sankt Bernhardin solan yli Italiaan ja Mont Blankin tunnelin kautta takaisin, ja Ranskassa Jura-vuorilla 1987 ja 1990. Lisäksi 4 edellistä omistajaa 1954 - 1972 ajaneet arviolta ainakin 120 000 km, sillä matkamittarilukema oli ostaessani 20 000 km. Auton kunnosta päätelleen matkamittari ainakin toisella kierroksella, ja ainakin toinen moottori menossa. Kunnostushistoriaa 70 – 80-luvuilta: Korin alaosia ja pohjalevyn reunoja on hitsannut 70 - 80 luvuilla kaksi ammattihitsaria ja myös omistaja. Kynnyskanavien pohjapellit vaihdettu VW-alkuperäisosiin. Tunkin nostokorvakkeet unohtuneet pois kun tukipisteet hitsattu 1973. Hankittu vetokoukku venetrailerille 1976. Uusittu 1976 vaihteiston ja alustatunnelin välinen siiirtovipu joka murtui heilahduksesta, kun takalokasuojaan ja takapyörään osui taajamassa risteyksessä vasemmalta laittomasti ohitusta yrittänyt auto kun ei huomannut suuntaviittaa vasemmalle kääntymisestä. Lokasuojakin vaati korjaamista. Oven lukollinen kahva, ajovalokatkaisija, suuntaviitat, ajovalojen lasit ja virtalukko ostettu uusina 1980-luvulla. Uusittu tuulilasi 1973. Vaihdettu tuuletusikkuna kun lukituskahva murtui, alkuperäinen tallessa ja ehkä korjattavissa niin saadaan kaikkien ikkunoiden valmistajakoodit täsmäämään. Lokasuojat, astinlaudat, osittain etupuskuri (käytetty) uusittu 1970-luvulla. Ikkunalinjan alapuoliset ulkopinnat maalattu kesällä 1987. Keula tuulilasiin asti maalattu noin 1988: käsittely fosforihapolla, happomaalilla, välimaalilla, selluloosapintamaalilla, kiillotushionta ja vahaus. Kaksi uutta täydellistä VW vaihtomoottoria vaihdettu 1974 (2100 mk) ja 1981 (5600 mk). Vaihdettu vaihteiston rattaita alkuperäisen laatikon sisällä 1990 kun tasauspyöröstön hammastusta lohkesi, alkuperäisosat tallessa. Taka-akselin ja vaihteiston väliset kumit uusittu 1970-luvulla. Tapahtumat 2002 - 2021: Auto ollut kylmässä tallissa ajamatta syksystä 2002 alkaen, silloin täysin ajokuntoisena ja katsastuskelpoisena. Viimeinen ajomatka 2002 sisälsi melkein nokkakolarin punaisia päin ajaneen bussin keulaan, liikenne selvästikin liian agressiivista autolle ilman turvavöitä. Viimeinen katsastus 9.4.2002 hyväksytty ilman vikoja. Ollut seisontavakuutuksessa syksystä 2002 ja lopulta poistettu liikennekäytöstä ajoneuvorekisteristä 2005, koska ei enää vuosiin ollut aikaa rakennusprojektin takia tehdä mitään autoon liittyvää. Mustat uudelleenhankitut alkuperäisnumeroiset kilvet palautettiin ja vakuutusyhtiö päätti liikennevakuutuksen. Nykykunto: 2021 eräs sukulainen kertoi olevansa kiinnostunut autosta omistukseensa, muttei lopulta halunnutkaan alkaa säilyttää käyttöautoaan pihassaan tallinsa sijasta ja kiinnostus loppui. 2021 oletukseni oli, että auto on edelleen katsastuskunnossa, kunhan ostetaan akku ja täytetään bensatankki, sillä hyväksytty katsastuksessa ilman huomautuksia vähän ennen autotalliin säilöön viemistä 2002. Jarrusylinterit osoittautuivat kuitenkin olevan osittain jumissa, starttimoottori pyöri huonosti, eikä moottori käynnistynyt ennen kuin starttimoottori, bensapumppu ja kaasutin oli puhdistettu sakasta. Osa valoista ei toiminut hapettumien takia, ja suuntaviitat vaativat voiteluöljyä. Selvisi että ajokuntoon saattaminen vaatiikin odotettua enemmän toimenpiteitä. Autossa nyt vuodesta 1981 asti VW-tehtaan täydellinen vaihtomoottori, sisältäen myös kaikki apulaitteet kuten kytkin, pakoputkisto, laturi, kaasutin, moottoripellitys. Tätä moottoria on ollut tarkoitus käyttää ennen entisöinnissä tarvittavan alkuperäisen mukaisen moottorin asentamista. Tällä moottorilla ajettu 1981 - 1990 n. 50 000 km, sen jälkeen satunnaisesti käynnistetty, ei ajettu kesän 2002 jälkeen. Yksi mäntä ja sylinteri vaihdettu noin 1990, kun lievä ylikuumeneminen mahdollisesti ajaessani Genevestä Helsingborgiin 1500 km kaasu pohjassa yhdessä päivässä, jumittaen männänrenkaita lisäten savutusta. Vaurioitunut mäntä ja sylinteri säilytetty. Viime vuosina ruiskutettu säilytysöljyä sylintereihin ja pyöritetty rengasavaimella muutaman kerran vuodessa, koska akku loppui joskus 2010-luvulla. Viime aikaisia toimenpiteitä: Moottoriöljy vaihdettu syyskuussa 2021. Kaasutin ja bensapumppu purettu ja puhdistettu useaan kertaan maaliskuussa 2022, jolloin moottori saatu pysymään käynnissä. Starttimoottori puhdistettu useaan kertaan purettuna, kunnes alkoi toimia. Akku: Uusi Exide Vintage 77 Ah 6-voltin akku hankittu kesä 2021, ladattu säännöllisesti. Jarrut: Jarrurummut irrotettu, poistettu ruosteet ja maalattu. Jarrukilvet irrotettu ja poistettu ruostetta sitruunahapossa viikon verran liottamalla, fosforihappokäsitelty, maalattu. Jarruputket ja letkut irrotettu, tarpeen asentaa uudet, ainakin jarruputket ja yksi jarruletku. Jarrusylinterit purettu ja puhdistettu, kasattava ja kiinnitettävä jarrukilpiin. Polttoainetankki puhdistettu sisältä sitruunahapolla muutaman viikon liuottamisella 2021. Uusi polttoainehana-varatankkiventtili hankittava. Istuinverhoilut melko ehjät mutta pesun jäljiltä hieman laikkuja, etuistuimissa ollut istuinsuojat ainakin viimeiset 50 vuotta. Oviverhoilut kohtalaisen siistit, vuonna 1972 niiden suojana oli lisäsuojat. Kattoverhoilussa kiinnitystukien kohdalla ruostetta, takaikkunan alla verhoilussa eniten korjattavaa, sisäverhoilu uusittava jos halutaan siistiksi. Alkuperäiset matot kynnyskoteloiden päällä puuttuvat, muut tekstiilimatot osittain pesty puhtaaksi, mutta hyvin kuluneita. Kumimatot ehjät paitsi kytkinpolkimen osumakohdasssa. Entisöimisessä mahdollisesti hyödyllisiä 1950-luvun osia hankittu 1990-luvulla kuten: Mahdollisesti osittain käytettäviä osia sisältävät osiksi puretut 30 hv:n 58-mallinen N:o 2699541 moottori ja teollisuusmoottori N:o 122-039635, joista mukana laturi, virranjakaja VJU 4 BR8, Solex 26 VFIS kaasutin, puola ja moottoripellit. Ajatus ollut että nykyinen moottori vaihdetaan alkuperäisen kanssa idettiseen paitsi sarjanumeroltaan 30 hv:n 58-mallinen N:o 2699541 moottoriin, ellei löydy alkuperäistä numeroltaan 1-0880496, ennen museokatsastusta. Auton juridinen tilanne 2017 uudistuneen liikennevakuutuslainsäädännön ja rekisteröintisäännösten mukainen ”liikennekäytöstä poistettu” eli ei tarvita ollessaan pukeilla lukitussa autotallissa liikennevakuutusta eikä ajoneuvoveroa koska "on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa". Mutta autoa ei ole ”lopullisesti liikennekäytöstä poistettu” eli auton voi kunnostuksen jälkeen rekisteröintikatsastaa ja rekisteröidä sitten liikennekäyttöön. Mukana tuoreimmat kuvat otettu 24.2.2023 kun jarrurummut kunnostettavana ja sisältä kun sisustusta poistettu korin kunnon tutkimiseksi. Nyt on pohdinnassa mitä autolle pitäisi seuraavaksi tehdä: 1. Aloittaa museoautorekisteriin kelpaavaksi entisöinti. Museorekisterikelpoiseksi saattaminen vaatii paljon työtä, jos on yleensäkään järkevää verrattuna muihin entisöitäväksi tarjolla oleviin 1954-vuoden kupliin, ainakin sisäverhoilun kunnostuksen, moottorin vaihdon ja lähes kaikkien aikaisemmin korjattujen peltipintojen viimeistelyn. Vaikea arvioida onko niin paljon alkuperäistä kuntoa, että edes kannattaa harkita, vaikka pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisenä. 2. Kunnostaa niin paljon että näyttää siistiltä, ja että kelpaa rekisteröintikatsastuksessa, mutta jättää käytön jäljet näkyviin, ja rekisteröidä normaalisti liikenteeseen. Ei kovin suuri työ tai kustannus. Silloin voisi pitää liikennekäytössä ja liikennevakuutus aktiivisena kesäisin ja tuoda ajoittain kyläläisten katseltavaksi portinpieleen. 3. Jättää talliin pukeille muistoesineeksi rapistumaan. 4. Myydä ostajan kuntoarvion mukaisesti entisöitäväksi tai muuhun tarkoitukseen. 5. Poistaa lopullisesti liikennekäytöstä romutustodistuksella, jolloin katoaisi osa Suomen autoistumishistoriaa. Mielipiteitä ?