Jump to content

Musta ovaali 1954 kupla Volkswagen 2D Sedan 1/11


Recommended Posts

Olen satunnaisesti katsellut palstan projekteja ja onnistuin rekisteröitymään käyttäjäksi, joten tässä oma  kertomus 50 vuoden entisöintiprojekti yrityksestä joka ei vieläkään ole oikein päässyt käyntiin:

Projektikohde: Musta ovaali 1954 kupla Volkswagen 2D Sedan 1/11

 

Auto tuli ostettua 1972 hintaan 550 mk, tarkoituksena käyttää aluksi käyttöautona ja myöhemmin aloittaa entisöinti.

 

Vuosina 1973 - 2002 ajokilometrejä kertyi n. 150 000 km, kotimaan lisäksi Finjett kyydin perään Länsi-Saksan halki uudenvuodenyönä 1989-1990 DDR:n Trabanttien seurassa, 1976 Norjan Nordkappiin ja 1987 Alppien Iso Sankt Bernhardin solan yli Italiaan ja Mont Blankin tunnelin kautta takaisin, ja Ranskassa Jura-vuorilla 1987 ja 1990. 

Lisäksi 4 edellistä omistajaa 1954 - 1972  ajaneet arviolta ainakin 120 000 km, sillä matkamittarilukema oli ostaessani 20 000 km. Auton kunnosta päätelleen matkamittari ainakin toisella kierroksella, ja ainakin toinen moottori menossa.

 

Kunnostushistoriaa 70 – 80-luvuilta:

Korin alaosia ja pohjalevyn reunoja on hitsannut 70 - 80 luvuilla kaksi ammattihitsaria ja myös omistaja. Kynnyskanavien pohjapellit vaihdettu VW-alkuperäisosiin.

Tunkin nostokorvakkeet unohtuneet pois kun tukipisteet hitsattu 1973.

 

Hankittu vetokoukku venetrailerille 1976.

Uusittu 1976 vaihteiston ja alustatunnelin välinen siiirtovipu joka murtui heilahduksesta, kun takalokasuojaan ja takapyörään osui taajamassa risteyksessä vasemmalta laittomasti ohitusta yrittänyt auto kun ei huomannut suuntaviittaa vasemmalle kääntymisestä. Lokasuojakin vaati korjaamista.

 

Oven lukollinen kahva, ajovalokatkaisija, suuntaviitat, ajovalojen lasit ja virtalukko ostettu uusina 1980-luvulla.

Uusittu tuulilasi 1973.

 

Vaihdettu tuuletusikkuna kun lukituskahva murtui, alkuperäinen tallessa ja ehkä korjattavissa niin saadaan kaikkien ikkunoiden valmistajakoodit täsmäämään.

 

Lokasuojat, astinlaudat, osittain etupuskuri (käytetty) uusittu 1970-luvulla.

 

Ikkunalinjan alapuoliset ulkopinnat maalattu kesällä 1987.

Keula tuulilasiin asti maalattu noin 1988: käsittely fosforihapolla, happomaalilla, välimaalilla, selluloosapintamaalilla, kiillotushionta ja vahaus.

 

Kaksi uutta täydellistä VW vaihtomoottoria vaihdettu 1974 (2100 mk) ja 1981 (5600 mk).

Vaihdettu vaihteiston rattaita alkuperäisen laatikon sisällä 1990 kun tasauspyöröstön hammastusta lohkesi, alkuperäisosat tallessa.

 

Taka-akselin ja vaihteiston väliset kumit uusittu 1970-luvulla.

 

Tapahtumat 2002 - 2021:

Auto ollut kylmässä tallissa ajamatta syksystä 2002 alkaen, silloin täysin ajokuntoisena ja katsastuskelpoisena. Viimeinen ajomatka 2002 sisälsi melkein nokkakolarin punaisia päin ajaneen bussin keulaan, liikenne selvästikin liian agressiivista autolle ilman turvavöitä.

 

Viimeinen katsastus 9.4.2002 hyväksytty ilman vikoja. Ollut seisontavakuutuksessa syksystä 2002 ja lopulta poistettu liikennekäytöstä ajoneuvorekisteristä 2005, koska ei enää vuosiin ollut aikaa rakennusprojektin takia tehdä mitään autoon liittyvää. Mustat uudelleenhankitut alkuperäisnumeroiset kilvet palautettiin ja vakuutusyhtiö päätti liikennevakuutuksen.

 

Nykykunto:

2021 eräs sukulainen kertoi olevansa kiinnostunut autosta omistukseensa, muttei lopulta halunnutkaan alkaa säilyttää käyttöautoaan pihassaan tallinsa sijasta ja kiinnostus loppui.

2021 oletukseni oli, että auto on edelleen katsastuskunnossa, kunhan ostetaan akku ja täytetään bensatankki, sillä hyväksytty katsastuksessa ilman huomautuksia vähän ennen autotalliin säilöön viemistä 2002.

 

Jarrusylinterit osoittautuivat kuitenkin olevan osittain jumissa, starttimoottori pyöri huonosti, eikä moottori käynnistynyt ennen kuin starttimoottori, bensapumppu ja kaasutin oli puhdistettu sakasta.

Osa valoista ei toiminut hapettumien takia, ja suuntaviitat vaativat voiteluöljyä. Selvisi että ajokuntoon saattaminen vaatiikin odotettua enemmän toimenpiteitä.

 

Autossa nyt vuodesta 1981 asti VW-tehtaan täydellinen vaihtomoottori, sisältäen myös kaikki apulaitteet kuten kytkin, pakoputkisto, laturi, kaasutin, moottoripellitys. Tätä moottoria on ollut tarkoitus käyttää ennen entisöinnissä tarvittavan alkuperäisen mukaisen moottorin asentamista.

Tällä moottorilla ajettu 1981 - 1990 n. 50 000 km, sen jälkeen satunnaisesti käynnistetty, ei ajettu kesän 2002 jälkeen.

Yksi mäntä ja sylinteri vaihdettu noin 1990, kun lievä ylikuumeneminen mahdollisesti ajaessani Genevestä Helsingborgiin 1500 km kaasu pohjassa yhdessä päivässä, jumittaen männänrenkaita lisäten savutusta. Vaurioitunut mäntä ja sylinteri säilytetty.

Viime vuosina ruiskutettu säilytysöljyä sylintereihin ja pyöritetty rengasavaimella muutaman kerran vuodessa, koska akku loppui joskus 2010-luvulla.

 

Viime aikaisia toimenpiteitä:

Moottoriöljy vaihdettu syyskuussa 2021.

Kaasutin ja bensapumppu purettu ja puhdistettu useaan kertaan maaliskuussa 2022, jolloin moottori saatu pysymään käynnissä.

 

Starttimoottori puhdistettu useaan kertaan purettuna, kunnes alkoi toimia.

Akku: Uusi Exide Vintage 77 Ah 6-voltin akku hankittu kesä 2021, ladattu säännöllisesti.

 

Jarrut:

Jarrurummut irrotettu, poistettu ruosteet ja maalattu.

Jarrukilvet irrotettu ja poistettu ruostetta sitruunahapossa viikon verran liottamalla, fosforihappokäsitelty, maalattu.

Jarruputket ja letkut irrotettu, tarpeen asentaa uudet, ainakin jarruputket ja yksi jarruletku.

Jarrusylinterit purettu ja puhdistettu, kasattava ja kiinnitettävä jarrukilpiin.

 

Polttoainetankki puhdistettu sisältä sitruunahapolla muutaman viikon liuottamisella 2021. Uusi polttoainehana-varatankkiventtili hankittava.

 

Istuinverhoilut melko ehjät mutta pesun jäljiltä hieman laikkuja, etuistuimissa ollut istuinsuojat ainakin viimeiset 50 vuotta.

Oviverhoilut kohtalaisen siistit, vuonna 1972 niiden suojana oli lisäsuojat.

Kattoverhoilussa kiinnitystukien kohdalla ruostetta, takaikkunan alla verhoilussa eniten korjattavaa, sisäverhoilu uusittava jos halutaan siistiksi.

Alkuperäiset matot kynnyskoteloiden päällä puuttuvat, muut tekstiilimatot osittain pesty puhtaaksi, mutta hyvin kuluneita. Kumimatot ehjät paitsi kytkinpolkimen osumakohdasssa.

 

 

Entisöimisessä mahdollisesti hyödyllisiä 1950-luvun osia hankittu 1990-luvulla kuten:

Mahdollisesti osittain käytettäviä osia sisältävät osiksi puretut 30 hv:n 58-mallinen N:o 2699541 moottori ja teollisuusmoottori N:o 122-039635, joista mukana laturi, virranjakaja VJU 4 BR8, Solex 26 VFIS kaasutin, puola ja moottoripellit.

Ajatus ollut että nykyinen moottori vaihdetaan alkuperäisen kanssa idettiseen paitsi sarjanumeroltaan 30 hv:n 58-mallinen N:o 2699541 moottoriin, ellei löydy alkuperäistä numeroltaan 1-0880496, ennen museokatsastusta.

 

Auton juridinen tilanne 2017 uudistuneen liikennevakuutuslainsäädännön ja rekisteröintisäännösten mukainen ”liikennekäytöstä poistettu” eli ei tarvita ollessaan pukeilla lukitussa autotallissa liikennevakuutusta eikä ajoneuvoveroa koska "on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa".

Mutta autoa ei ole ”lopullisesti liikennekäytöstä poistettu” eli auton voi kunnostuksen jälkeen rekisteröintikatsastaa ja rekisteröidä sitten liikennekäyttöön.

 

Mukana tuoreimmat kuvat otettu 24.2.2023 kun jarrurummut kunnostettavana ja sisältä kun sisustusta poistettu korin kunnon tutkimiseksi.

 

 

Nyt on pohdinnassa mitä autolle pitäisi seuraavaksi tehdä:

1.       Aloittaa museoautorekisteriin kelpaavaksi entisöinti.

Museorekisterikelpoiseksi saattaminen vaatii paljon työtä, jos on yleensäkään järkevää verrattuna muihin entisöitäväksi tarjolla oleviin 1954-vuoden kupliin, ainakin sisäverhoilun kunnostuksen, moottorin vaihdon ja lähes kaikkien aikaisemmin korjattujen peltipintojen viimeistelyn. Vaikea arvioida onko niin paljon alkuperäistä kuntoa, että edes kannattaa harkita, vaikka pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisenä.

2.       Kunnostaa niin paljon että näyttää siistiltä, ja että kelpaa rekisteröintikatsastuksessa, mutta jättää käytön jäljet näkyviin, ja rekisteröidä normaalisti liikenteeseen. Ei kovin suuri työ tai kustannus. Silloin voisi pitää liikennekäytössä ja liikennevakuutus aktiivisena kesäisin ja tuoda ajoittain kyläläisten katseltavaksi portinpieleen.

3.       Jättää talliin pukeille muistoesineeksi rapistumaan.

4.       Myydä ostajan kuntoarvion mukaisesti entisöitäväksi tai muuhun tarkoitukseen.

5.       Poistaa lopullisesti liikennekäytöstä romutustodistuksella, jolloin katoaisi osa Suomen autoistumishistoriaa.

 

Mielipiteitä ?

 

IMG_20210610_164930 – kopio-small.jpg

IMG_20230224_142315-small – kopio.jpg

Kuva-30hv-moottorinosia.JPG

IMG_20230224_142218-small – kopio.jpg

Kuva-30hv-moottori1.JPG

IMG_20230224_142155-small – kopio.jpg

IMG_20230224_142135-small – kopio.jpg

IMG_20230224_142119-small – kopio.jpg

IMG_20230224_142058-small – kopio.jpg

IMG_20230224_142041-small – kopio.jpg

Kuva-2021-sisalta2.JPG

Kuva-2021-sisalta1.JPG

Kuva-2021-takaa.JPG

Kuva-1988-keulanmaalaus2.JPG

Kuva-1987-alpit.JPG

Kuva-1988-keulanmaalaus1.JPG

Kuva-1987-maalaus.JPG

Kuva-1976-takalokasuojavaurio.JPG

Kuva-1972-ovenhitsaus.JPG

Kuva-1972-takaa.JPG

Kuva-1972-etuakselisto.JPG

Kuva-1972-edesta.JPG

  • Like 5
Link to comment

Autoahan ei ole pakko entisöidä saadakseen sen museorekisteriin. Tuosta on niin hyvin kaikki vanhat korjaukset jne tiedossa että konservointimenettelyllä saanee mr -kilpiin, kannattaa tutustua aiheeseen tarkemmin. Se että haluaako auton entisöidä onkin sitten omistajan oma asia.

 

Lainaus trafilta: Ajoneuvon asianmukaisena entistämi-
senä voidaan pitää myös ajoneuvon konservointia, jossa alkuperäisyyden 
säilyttämisen lisäksi pyritään säilyttämään myös yksittäisen ajoneuvon his-
toria. Konservoimalla entistetyn ajoneuvon kunto ei yleensä vastaa uuden 
ajoneuvon kuntoa ja ”ajan patina” on sopivissa määrin säilytetty. Tällaisen 
ajoneuvon museoajoneuvotarkastuksessa tulee esittää konservointiselvitys 
museoajoneuvolausunnon allekirjoittavalle museoajoneuvotarkastajalle.
Konservointiselvityksessä tulee olla kirjattuna, millä menetelmillä ja missä 
laajuudessa konservointityö on tehty.

Edited by jarkki86
  • Like 1
Link to comment
15 hours ago, nokeilija said:

2.       Kunnostaa niin paljon että näyttää siistiltä, ja että kelpaa rekisteröintikatsastuksessa, mutta jättää käytön jäljet näkyviin, ja rekisteröidä normaalisti liikenteeseen. Ei kovin suuri työ tai kustannus. Silloin voisi pitää liikennekäytössä ja liikennevakuutus aktiivisena kesäisin ja tuoda ajoittain kyläläisten katseltavaksi portinpieleen.

Tämä.

Ei juurikaan kalliimpi kuin museorekisterissä oleva mitä tulee vakuutusmaksuihin.

Tarkista vielä vakuutusyhtiöstäsi.

 

Lopputuloksesta riippuen voi jopa kelvata käyttöentisöitynä museorekisteriin. Varmista museoajoneuvotarkastajalta.

 

 

Link to comment

Voisin myydä auton henkilölle, joka osaa  käyttöentisöidä tai konservoiden entisöidä museoajoneuvotarkastuksessa kelpaavaksi,

ja jolla on myös käytettävissä tarvittavat verstastilat.

 

Ulkomaille en missään tapauksessa halua myydä, vaikka ajokelpoisten markkinahinnat maailmalla näyttävät olevan aika korkeita, joissakin tilastoissa 12 000 - 30 000 $

kunnosta riippuen, huonokuntoisimmat aihiot tietysti aika halpoja. Suomessa vaikuttaisi hintapyynnöt olevan ehkä puolet maailmanmarkkinahinnoista.

 

Auto on Espoossa, Lintuvaara. 

 

Taidan laittaa lähipäivinä myyntipalstalle myyntiin, kunhan selvitän palstan myyntiehdot, ettei vahingossa ole pakko myydä ulkomaille tai jollekin joka ei osaa kunnostaa autoa asiallisesti.

Esimerkiksi Nettiautossa kun on pakko myydä sille joka tarjoaa pyydetyn hinnan tai myydä ilman hintapyyntöä.

 

Link to comment
43 minutes ago, nokeilija said:

Voisin myydä auton henkilölle, joka osaa  käyttöentisöidä tai konservoiden entisöidä museoajoneuvotarkastuksessa kelpaavaksi,

ja jolla on myös käytettävissä tarvittavat verstastilat.

 

Ulkomaille en missään tapauksessa halua myydä, vaikka ajokelpoisten markkinahinnat maailmalla näyttävät olevan aika korkeita, joissakin tilastoissa 12 000 - 30 000 $

kunnosta riippuen, huonokuntoisimmat aihiot tietysti aika halpoja. Suomessa vaikuttaisi hintapyynnöt olevan ehkä puolet maailmanmarkkinahinnoista.

 

Auto on Espoossa, Lintuvaara. 

 

Taidan laittaa lähipäivinä myyntipalstalle myyntiin, kunhan selvitän palstan myyntiehdot, ettei vahingossa ole pakko myydä ulkomaille tai jollekin joka ei osaa kunnostaa autoa asiallisesti.

Esimerkiksi Nettiautossa kun on pakko myydä sille joka tarjoaa pyydetyn hinnan tai myydä ilman hintapyyntöä.

 

Ongelma on, että myyt suomalaiselle, joka kertoo etsineensä pitkään juuri tällaista projektia. Seuraavaksi kuulet, että auto on jo Belgiassa. Myy kirjallisella kauppakirjalla, johon kirjaat, että autoa ei saa myydä ulkomaille ja jos ostaja tai joku muu vaikka viiden vuoden aikana myy auton tästä huolimatta ulkomaille, ostaja on velvollinen maksamaan sinulle esim 5000 euroa sopimussakkoa. Kun auto sitten bulvaanien kautta päätyy ulkomaille, voit periä saatavan helposti summaarisena saatavana käräjäoikeudessa. Tosi ostaja ei pelkää tätä ehtoa jos meinaa auton oikeasti pitää ja laittaa tai jos myy eteenpäin varmistuu siitä, ettei seuraava myy ulkomaille. 

  • Like 4
Link to comment

Tässä autossa on niin pitkälle tiedossa olevaa historiaa että museorekisteröinti ilman muuta on se kannatettava vaihtoehto.

 

 Omaan silmään sattuu puskureiden huono kromi ja kattoverhoilu, etupenkin saattaa saada puhtaaksi kotikonsteja tehokkaammalla pesulla.

 

Mutta se ajatus on että ei museotarkastaja pure eikä tarkastuksen hintakaan varmaan ole suuri este.

 

Ajoneuvon historia Traficomilta (edelliset omistajat) ja paperinen rekisteriote mukaan ja näyttämään tarkastajalle. Ainakin omalle kohdalle sattui oikein ystävällisiä miehiä, vaikkakin tarkkoja, ja sain pitkän vikalistan hyväksyttyynkin autoon. Listaa on tässä lyhennelty viime kesästä asti, kyllä se ehkä joskus lyhenee nollaan asti. Omalla kohdalla meni enemmän tai vähemmän vahingossa läpi, en odottanut että näin  käy vaikka suomiauto olikin: 440t mittarissa näkyy joka puolella kunnostuksista huolimatta.

 

Huonoimmassakin tapauksessa saa listan siitä että mitä pitää tehdä ja sitten on helppo arvioida että kannattaako. Minusta tietenkin kannattaa, en minä muuten sellaista ehdottelisi. Museostatus tietenkin helpottaa myyntiä myös.

 

Jos 30 päivän aikarajoitus haittaa niin se on museovakuutuksen aikarajoitus ja ei koske autoa joka on tavallisessa liikennevakuutuksessa. Minulla on sellainen kun tuo on kesällä päivittäin ajossa muutaman kuukauden. Ei ehkä pitkään, kun muitakin kesävehkeitä valmistuu, ja silloin tuokin taitaa siirtyä museovakuutukseen.

 

Isoin etu oli katsastusvälin kasvu 4 vuoteen, vero-ja vakuutusedut muutaman satasen vuoteen kun auto on vain kesäkäytössä, ei edes kahta tankillista bensaa (tuossa on iso tankki ja kulutus sen mukaan).

 

Tuonkin auton suurin kustannus on varastointi, hallipaikka maksaa ympäri vuoden.

Edited by Kharon
typofix
Link to comment

Omistushistoria nimineen ja osoitteineen alusta asti tiedossani, mukaan lukien maahantuontipäivä ja kuljetusvälineen nimi. 

Tietosuojan vuoksi poistettu tästä nimet:
1.    23.10.1954,  (Myyjällä ei kirjallista varmistusta, puhelimessa saatu tiedot )
2.    26.11.1956,  (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy)
3.    1.6.1966,    (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy)
5.    28.5.1971    (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy)
6.    26.6.1972,   Nykyisen omistajan ostopäivä. (Ostokuitti tallessa)
 Eri perheenjäsenten nimiin rekisteröitynä kesäkuu 1972 -> 

 

Tallessa myös bensiini, varaosa ja korjauskulut ajokilometrilukuineen ja kuitteineen kesäkuu 1972 - lokakuu 1982, uudemmista vain osa.

 

Varastointipaikkakaan ei varsinainen ongelma, talon ja kesämökin kellareissa 25 m2 ja 70 m2 lämpimät autotallit, ja

kaksi kylmää 15 m2 autotallia. Näitä ansiotyön ohella rakentaessa hartiapankkimenetelmällä auton entisöintiin ei jäänyt aikaa.

 

Kun on tullut ikää jo niin paljon että olen ajanut autoa 50 vuotta, ei meinaa riittää energiaa enää entisöintityöhön.  

Uutena ostamani käyttöautokin yllättäen jo 23 vuotta vanha ja yli 300 000 km ajettu, ja vaatii välillä huoltoa, kaikki huollot

ja korjauksethan pitää pyrkiä tekemään itse että auto pysyy samassa kunnossa kuin uutena, että kelpaa katsastuksessa aina

ilman huomautuksia ja päästömittauksetkin näyttävät korkeintaan  1 % - 5 % sallituista raja-arvoista.

 

Hankalimmaksi ongelmaksi myynnille näyttää muodostuvan kuinka voi estää auton kulkeutuminen Suomesta pois.

Jotakin tällaista hahmottelin myyntiehdoiksi ehdotusten perusteella, mutta tuskin oikeasti toimivat,

ja monimutkaisemmat ehdot liian innokas ostajakandidaatti voisi pyrkiä oikeusteitse kumoamaan :

Myyntiehdot (hahmotelma, pitää miettiä lisää)

1. Ostaja sitoutuu siihen ettei autoa myydä tai siirretä ulkomaille, vaan auton on pysyttävä Suomessa

ja omistus Suomen Traficom rekisterissä vähintään vuoteen 2035 asti, jolloin maasta vienti vaatii museoviraston luvan.

2. Ostaja ja myyjä rekisteröivät omistajanmuutoksen Traficomiin kaupantekotilaisuudessa katsastuskonttorilla,
jossa myyjän ja ostajan henkilöllisyys ja henkilötunnus tarkistetaan. 

 

Keskustelussa tullut esiin tärkeitä asioita.

Pitää miettiä laitanko myyntiin, vai jatkanko silloin tällöin osien kunnostusta, sen verran mitä talon ja kesämökin lumi, huolto

ja korjaustöiltä ennätän.

  • Like 1
Link to comment
14 hours ago, nokeilija said:

Pitää miettiä laitanko myyntiin, vai jatkanko silloin tällöin osien kunnostusta, sen verran mitä talon ja kesämökin lumi, huolto

ja korjaustöiltä ennätän.

Jos säilytys ei ole ongelma ja talouspuoli siinä kunnossa, että ei oo pakko myydä, pitäisin itselläni kunnes ei enää kiinnosta kyseinen laite.

Tämä siis oma mielipiteeni.

Mulla tosin on vanhaa romua nurkat täynnä ja pitäis myydä pois, mutta se hinnoittelu on aina se vaikein paikka.

 

  • Like 1
Link to comment

Olipa hieno kertomus ja mahtava historia kuplalla. Kun on noin pitkään harrastettu samaa autoa ja pidetty sitä aktiivisesti liikenteessä (paitsi viimeiset 20 vuotta), niin mielestäni tuo vaihtoehto 2. (Kunnostaa niin paljon että näyttää siistiltä, ja että kelpaa rekisteröintikatsastuksessa, mutta jättää käytön jäljet näkyviin, ja rekisteröidä normaalisti liikenteeseen) on fiksuinta. Harmi, jos suvusta ei löydy ketään innokasta, joka voisi jatkaa kuplan tarinaa. 

 

Tiedän tältä palstalta nimimerkkejä, jotka voisivat kuplan ostaa ja pitäisivät sen varmasti suomessa. Toisaalta täällä on myös nimimerkkejä, jotka surutta laivaisivat sen heti seuraavana päivänä keski-eurooppaan rahan kiilto silmissä. 😒

  • Like 3
Link to comment

Vaihtoehto kaksi myös omaan mieleeni sopivin. Meni pitkä tovi etten ajellut omilla ilmavolkkareilla tuossa perheen kasvaessa ja maailmalla töissä kiertäessä. Nyt viimekesänä vähän alle 13tkm -55 kuplalla ajelleena oon ollut paaaaaaljon onnellisempi ihminen kuin viimeisen 12 vuoden ainana. Jatkan samaa myös tänä vuonna, heti kun sormet tarkenee rattiin taittaa.  Ei oo ollut kiire minnekään kun kuplalla on ajellut työmatkatkin :)

 

Myöskään kaikki ulkomaille menevät kuplat eivät ole ihan niin rajuja bulvaanin keikkoja kuin yleensä huudellaan. Itse välitin nuorelle saksalaiselle ystävälleni suomesta helpohkon projektikuntoisen 54 kuplan - ilman minkäänlaista voittoa. Ja nyt auto on ollut reilun vuoden valmiina ajossa, kiertämässä tapahtumia. Väittäisin että joskus projektit löytävät arvoisensa kodin muualta kuin suomesta.

  • Like 2
Link to comment

Upea tarina! Olisipa oiva laite ajella tämä näytille Bad Cambergiin tai Hessish-Olderdorfin VW-tapahtumiin historiikkeineen. Pitkäaikaisen omistajan toimesta toki!

 

Ainoa varma tapa varmistaa auton pysyminen Suomessa on pitää se itsellä. Mitä ostaja mahtaisi saada sopimusrikkomuksesta? Sakkoja? Tai jos hän myy eteenpäin suomalaiselle, joka puljauttaa ulkomaille? Sitoisiko alkuperäinen sopimus? Tuskin kannattaisi ottaa riskiä lähteä oikeuteen?

 

Itse valitsisin vaihtoehdon 2, ja juttelisin konservoinnista paikallisen MR-tarkastajan kanssa. Auton historia vaikuttaa oivalta preservointia silmällä pitäen. Toki 1200cc kuplan normivakuutuksetkaan ei ole kovin isot, jos kesäisin vain ajelee. Mutta MR-vakuutuksella voisi talvellakin ajella kerran pari öljyt lämpimiksi, niin ei niin herkkään lähde tönärin suojaputkien tiivisteistä öljyä vuotamaan.

 

Rattihan tuossa on vaihtunut nuorempaan, onko alkuperäinen särkynyt keulakolarissa, vai mikä lienee syy?

  • Like 1
Link to comment

Tulin siihen johtopäätökseen että kunnostan itse auton, aina kun kiinnostusta riittää, lopulta museokelpoiseksi jos mahdollista. 

Kyllä joku sukulainen joka ollut aikoinaan kyydissä varmaan jossain vaiheessa haluaa omakseen.

 

Ensin laitan katsastuskuntoon ja normaalisti liikenteeseen niin ei tarvitse ihmetellä saako siirrellä omakotitalon pihassa, nykyään kun vaaditaan ainakin liikennevakuutus voimassa omassa pihassakin liikutellessa.

Saan varmaan tähänkin autoon 80% bonuksella liikennevakuutuksen kuin käyttöautossakin, tai "ilmaiseksi" pankin vakuutusyhtiöstä bonuspisteillä.

 

Erittäin hyvää aivojumppaa kun pari vuotta sitten purin kaksi 30 hv moottoria osiin mahdollisimman hyväkuntoisina,  kymmeniä vuosia olleet liikkumatta. Toisessa kaikki männät ruosteella kiinni sylintereissä, eivät viikkojen työllä irronneet kuin rälläkällä sylinterit halkaisemalla. 

 

Ratti oli vaihdettu jo ostaessani 1972, en tiedä syytä.

 

Katsotaan saanko jossain vaiheessa liikenteeseen.

 

 

  • Like 9
Link to comment
  • 6 months later...
  • 4 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

×
×
  • Create New...