volkkarska

Tässäpä sitten ensimmäiset kokonaiset kuvat autosta. Ilta-auringossa ja kaltevalla alustalla otetut. Paremmat kuvat sitten myöhemmin.

Suoja maalaantui muutamassa päivässä ja ruuvasin sen heti kiinni. Helpotus oli suuri kun väri täsmäsi täydellisesti vaikka maali oli eri purkista kuin talvella suoritettu maalaus. Pyöränsuuntauksen tein omatoimisesti linjanarujen avulla. Tulos on jokseenkin sinnepäin kun ei ajamista isommin häiritse mutta tarkempi suuntaus tehdään heti kun apua luvannut tuttavani palaa kesälomilta. Uudet kilvet kiinni autoon ja asemalle kyselemään miten tämmösen reilut pari vuotta poissa liikennekäytöstä olleen auton saa siirtää katsastukseen. Asia hoitui sopimalla aika milloin tuo, silloin saa tuoda ajamalla. Sovin seuraavan aamun klo 9.00 Kyllä se hieman jännitti ajella kohti katsastusta. Eniten pelkäsin jarrujen toimivuutta. Olin kasannut ne vanhoilla mutta varsin hyväkuntoisilla osilla, mutta dynamometrillä en ollut niitä testannut ennen katsastusta. No kovasti oli jonoa asemalla ja laitoin auton parkkiin muiden jonottajien sekaan. Kun siinä pojan kanssa odoteltiin niin ajelee vanhempi mieshenkilö polkupyörällä autorivin ohi. Autot ohitettuaan kääntyy takaisin ja palaa kuplaa katselemaan. Pitkään katseli auton etupuolelta ja lähtee sitten vääntymään pyöränsä kanssa kuplan ja viereisen auton väliin. Seurasin tilannetta sivummalta hermostuneena, mutta onneksi pyöräilijä osasi olla varovainen vaikka olisihan tuonne sisälle voinut katsoa ilman polkupyörääkin. Viimein tuli kuplan vuoro. Jarrutesti oli heti ensimmäisenä. Monta nykyauton testausta olin katsellut siinä kuplan vuoroa odotellessa ja kyllähän dynamometrin viisarit osoittivat niiden kohdalla "hieman" isompia lukemia, mutta olihan se helpotus kun viisarit nousivat tasaisesti etu-, taka- ja käsijarrua testattaessa. Silloin tiesin että leima tulee. Ja tulihan se ja muutama kehusanakin :) Tarkastuskorttiin kirjattu jarrujen lukkiutuminen dynamometrillä jäi kyllä minulta huomaamatta, taitaa olla katsastajan ymmärtäväisyyttä autovanhusta kohtaan. Iskunvaimennintestin tulokset ovat kyllä aikalailla suuntaa-antavia. Kaikki iskarit uusia ja tulos alimmillaan 49%.

Vihdoin auto alkoi olla valmis, jotain pientä puuttui vielä mutta eikun ulos testaamaan. Mutta eipä siinä juuri kynnystä pidemmälle tarvinnut mennä kun kuskin eturengas otti kiinni lokasuojaan. Auto takaisin talliin ja kriisipalaveri itsensä kanssa. Auto oli jokseenkin valmis mutta ei sillä pystynyt ajamaan. Asian korjaamiseksi keksin muutaman vaihtoehtoisen ratkaisun: 1. Droppiolat pois ja vakiot tilalle, silloin myös perää pitäisi nostaa. Ei hyvä. 2. Eteen pienemmät renkaat, ehkä myös perää pitäisi laskea. En halunnut niin matalaa autoa. 3. Uusi lokasuoja, keulan nosto ja pienemmät renkaat. Korjaisi kaikki puutteet, mutta olisi kallein vaihtoehto, ottaisi aikaa, ja sisältäisi maalauksen värieron riskin... valitsin silti tämän. Ajelin Kokkolaan mittailemaan lokasuojia. Alkuperäinen VW-suoja oli selvästi leveämpi kuin tarvikesuoja mutta kuskin puolen VW-suojaa ei ollut varastossa. Pakkohan se oli tilata vaikka oli hintava ja lisäksi vuosimalli oli 74-. Väärän kokoinen puskurin reikä ja ilman vilkun reikää. Samalla tilattiin eteen lisäjouselliset iskarit. Autossa kun ei ole säädettävää etuakselia ja jotenkin keulaa pitäisi saada pari senttiä nousemaan. Aika pian osat oli kotona eikä odottelu ollut kovin raskasta kun katsoi ikkunasta Suomen suvea. Hitsailin ja sovittelin uuden suojan autoon sopivaksi ja kiikutin maalarille. Iskarit vaihtui hetkessä ja näytti vaikuttavan korkeuteen toivomallani tavalla. Osia odotellessa olin vaihdattanut eteen pienemmät 65/165 renkaat. "Vanha" käyttämätön tarvikesuoja meni tarpeettomana hyllylle.

Vappuajelut jäi ajamatta kun puuttui vielä joitakin osia ja piti käydä vähän työreissullakin. Lokasuojat olivat pitkään hyllyssä ja lopulta asensin nekin paikoilleen. Koesovitus oli tehty ennen maalausta ja hyvinhän ne saikin asennettua, mutta sitten meni yöunet. Rengas tuli reilusti esiin toisen etusuojan alta vaikka toinen puoli oli ok. Sitä piti sitten mittailla ja lopulta totesin kuskin puolen suojan olevan n. 2cm kapeampi kuin vänkärin eikä suojan kaaren muotokaan ollut samanlainen. Irtaallaan suojat näyttivät samanlaisilta eikä koesovituksen aikana auto ollut renkaillaan. Lisämurhetta aiheutti droppiolkien ja liian isojen renkaiden yhdistelmä. Auton korkeus oli mieleeni mutta joustovaraa oli toivottoman vähän, erityisesti kuskin puolella jossa suojan ulkoreuna jäi renkaan päälle. Yritin unohtaa ongelman koska uuden uuden lokasuojan hommaaminen ja sovittelu ei tuntunut kovin mieluisalta tässä vaiheessa. Lisäksi maalauksessa olisi huomattava värieron riski. Niinpä laitoin lamput ja puskurit paikoilleen. Vilkun lasit vaihdoin kirkkaisiin ja "vääränmalliset" takavalot mahdollisimman värittömiin.

Kyllähän siinä masennuskin oli välillä vallitseva olotila kun asiat takkusi enemmän kuin osasi odottaa... Mustan mittarin kehyksen vaihdoin kromiseen. Krominen oli tietysti vanhemmista malleista ja vaati reilusti rälläkkää ja viilaa ennen kuin asettui paikoilleen. Vedin akulta piuhan sulakerasialle josta otin virrat radiolle ja tupakinsytkälle, Vaikka kuinka yritti pitää johdotukset järjestyksessä, niin silti radion tausta ja mittarin tausta on vähemmän kaunista katseltavaa. Radion USB-liittimet asensin tuhkakuppiin. Tuhkakupin kansi on turhan kulunut vaihdekaavion osalta. Jos jollain sattuu olemaan priimakuntoinen kansi vaihdekaavioineen ylimääräisenä niin tänne kelpaisi. Kohtuullista korvausta vastaan tietenkin.

Laitoin "tavaratilan" peräseinään äänieristeiden päälle 9mm vanerin ennen mattoa. Kun sitten tein hattuhyllyn sain sen helposti kiinni muutamalla kalustekulmalla. Etureunan kannattimeksi putkijalat niin ei tarvinut rei'ittää peltejä ja selänojankin saa kipattua. Penkkejä verhoiltiin kotona vaimon kanssa. Vanhojen suht. hyväkuntoisten meriheinien alle liimattiin paksu pellavakangas tueksi ja päälle ohut verhoiluvanu. Alkuperäinen tummansininen vaihtui TMI:n Off-White verhoiluun.

Eräänä kevätpäivänä värkkäsin luukkuja paikoilleen. Takaluukku asettui ongelmitta kohdilleen mutta etuluukku alkoi vastustamaan. Kuskin sisälokasuojaa vaihtaessani olin sovittanut luukkua ja keskittynyt tietysti sen puolen sopivuuteen. Kuskin puoli asettui hyvin mutta vänkärin lampun kohdalla luukku jäi irti tiivisteestä. Pitkällisen säätämisen jälkeen löysin siedettävän asennon luukulle ja lähdin kotiin. Palasin myöhään illalla enkä malttanut olla asentamatta puuttuvaa etuluukun kahvaa. Sihtasin luukun raosta että osuu kohdalleen ja painoin luukun kiinni... ...jos olis vetäny mikillä luukunsauman kiinni olis pysyny vielä varmemmin kiinni mutta jumissa oli ilman hitsaustakin. Laitoin lopulta hanskalokerossa olevan avauskahvan nippusiteellä auki asentoon ja kun riittävästi heiluttelin etuluukun kahvasta eri suuntiin niin lopulta aukesi, onneksi. Seuraavana päivänä laitoin vaseliinia lukitusreiän reunoille ja kohdistin lukitusta niin kauan että varmasti osuu keskelle eikä jätä jälkiä vaseliiniin. Luukku kiinni ja avaaminenkin onnistui. Takapenkille laitoin lantiovyöt ja uusin myös eriparia olleet etuvyöt, mallia motonet. Lattiamatot sain myös asenneltua, tavaratilan maton muoto ei sopinut ollenkaan ikkunan alareunaan ja purin maton reunanauhan pois. Saksilla muoto kohdalleen uusi reunanauha mattoon.

Taas meni monta kuukautta että ei saanut mitään kirjoitettua, yritänpä nyt hoitaa tämän kunnialla loppuun. Lattiaan laitoin äänieristeeksi raskasbitumimattoa. Kojelaudan ritilöiden taakse harmaa kärpäsverkko ja sen taakse vaimon askartelukaapista anastettu musta huopa. Takalokasuojien uudet kivipellit tai enemmänkin kivifoliot eivät oikein ottaneet asettuakseen. Aina irvisti jostain vaikka kuinka yritti asetella. Lopulta laitoin liimamassaa väliin ja styroxista muotoon leikattu puristus päälle ja vielä parilla rosteri popniitillä suojan reunaan kiinni ja loppu irvistely...

Sain viimeiset jarruletkut ja säiliön paikoilleen. Nesteet sisään ja ilmaus sujui ilman isompia ongelmia. No ensin ei topannut ollenkaan, mutta kun säätelin kengät lähemmäs alkoi jarrutkin löytymään. Tosin poljin painui lähes pohjaan ennen kuin otti. Polkimen tappia säätämällä löytyi miellyttävä toiminta. Polkimien vastinta säätämällä sain loput tyhjät pois, ainut vika oli että kytkin polkimen ja jarrupolkimen asento ei oikein ollut linjassa. Vastin irti ja jarrun alle parin millin korotus niin oli polkimetkin nätimmin linjassa. Laitoin taakse lokasuojat jotka asettuivat kohdilleen ilman isompaa taistelua. Rattiakseli kiinni simpukkaan, tankki putkineen paikoilleen ja virtalukkoon sähköt kiinni. Irtaallaan roikkuvat johdonpäät suojasin teipillä ja johdot kiinni akkuun. Kas kummaa, takana paloi valo. Rekisterikilven valo oli ainoa kytketty lamppu ja näytti toimivan ja sammuikin kun laitoin valot pois päältä. 5 litraa bensaa tankkiin ja ämpäri toimittamaan istuimen virkaa. Sitten olikin totuuden hetki... käänsin avaimesta ja startti heräsi henkiin. 2-3 sekunnin starttaus ilman tulosta. Kevyesti kaasua ja sama uudelleen ja kone pärähti käyntiin!!!! Ai että kävi sievästi. Kytkin pohjaan ja vaihde ykköselle... auto liikkui ja vielä oikeaan suuntaan. Toimivilla jarruilla pysäytys ja pakki päälle, ja suunta vaihtui. Hetken moottorin pärinää kuunneltuani sammutin ja hymyilin leveästi. Katsoin auton alle ja siihen se hymy sitten hyytyikin. Pari tippaa öljyä lattialla ja seuraava roikkui jo valmiina tippumaan. Olin aiemmin havainnut että öljypohja on hieman kostea mutta varsinaista vuotoa ei näkynyt. Seuraavat päivät yritin paikallistaa vuotoa mutta huonolla menestyksellä. Vaikka käytin konetta ei lattialle enää tippunut mitään, lievää tihkumista oli havaittavissa mutta se kostutti lohkon saumaa epämääräisesti pitemmältä matkalta. Lopulta pesin pohjan ja maalasin sauman sekä pinnapulttien päät. Seuraavana päivänä vuotopaikat olivat näkyvissä. Kahden pinnapultin mutteriin oli kasvanut paise ja maalin alta löytyi öljyä. Vuotopaikat uudelleen pesuun ja nopeasti kuivuvaa epoksiliimaa päälle. Ja lopuksi vielä maali mutteriin. Nyt näyttäisi pitävän mutta totuus selvinnee vasta kesällä.

Onko tämä nyt sitten ilma- vai nestejäähy, en ole ihan varma mutta tasan 1hp on tehoja. N. 3000km olen tällä ajellu parin vuoden aikana.

Niitähän vähän ihmeteltiin tuolla projektin alussa. Kaikki muu on ihan selvää mutta tuo radion alla oleva reikä on varmaankin jonkun itse tekemä, joka olisi pitänyt peittää kun radioaukon entistin. Eipä tuota enää enää viitsi hitsata joten siihen tulee jotain kunhan idealamppu syttyy. Ja Mikolle kerrottakoon että on tämä välillä ollut aika sitkeää taistelua ja matkanvarrella on tullut monenlaista virhettä ja jokunen onnistuminenkin. Tosin ei tässä mitään ihmeitä tavoitella eikä autonrakennuksen nolla-kokemuksella kannata odottaakkaan. Ihan pöljää hommaa jos ajattelee rahan-/ajankäytön tehokkuutta, mutta mukava on ollut harrastaa vaikka omakotitalon olisin samassa ajassa rakentanutkin.

Ostin uuden rammarin ja ämyrit. Soitin olikin mallia Ikea eli nippu osia joita sitten ilta kasaillaan ja seuraava yö ihmetellään että mitä ne nuo loput osat on. Rammarissa on johtoja enemmän kuin koko autossa konsanaan, mutta merkinnät varsin selkeitä... jos vaan ymmärtää mitä ne tarkoittaa. Hyvin sen sai istumaan alkuperäistettyyn radioaukkoon ja ulkonäkö miellyttää. Toimivuus testataan sitten myöhemmin.

Ennen kopan nostoa alustalle, aloitin katon verhoilun. Laitoin ensin ovipilarin verhoilut, mutta tein samalla havainnon ettei homma ole hyväksi mielenterveydelle. Niinpä hommasin ammattiapua verhoiluun, en mielenterveyteen vaikka tuon tähtivalokuvan jälkeen yksi VW-harrastaja tuumasikin että nyt se on mennyt sekasin koko mies. Sitten nostettiin koppa alustalle ja aloitin pulttien sovittelun. Kaikki löysivät paikkansa ja sauma ainakin näyttää tiiviiltä.

Menikö täydestä? Kuvassa oli juuri sitruunahaposta nostettu lahonnut tuhkakuppi jonka taustalla loistaa Makitan akkukäyttöinen lamppu.

Tämä nyt ei liity projektiin juuri mitenkään mutta laitetaan nyt esille kun on kuplaharrastamisen ohessa toteutettu. Toissailtana kun menin kuplaa värkkäämään niin otin kaukoputki/kamera paketin mukaan, kun Ilma oli selkeä ja tähdet loistivat hienosti. Jätin sen sitten moottoroituun jalustaansa napsimaan kuvia kohteista jotka olin aiemmin ladannut kuvausohjelmaan. Tänään sitten kävin läpi kuvia ja löytyi tämmönen aika makee otos. Kuvassa on osa Orionin tähdistön M42 emissiosumusta. Kuvan keskellä suuria tähtiä ja yksi jättiläinen joka on valtavalla vetovoimallaan ”siivonnut” ympäriltään pienemmät tähdet itseensä. Kuvan alareunassa pienempien tähtien muodostamia mystisiä tähtirykelmiä.