Search the Community

Tästä on aina välillä ollut mainintoja siellä täällä mutta varsinainen projektikertomus puuttuu joten lisätään se nyt sitten tähän. T34-tarina alkaa uudestaan joskus 2009 tms. kun etsin uudelleen sopivaa isoa Karmannia itselleni, ensimmäinen kierros tapahtui jo 1990-jotain kun Oulussa oli sininen -65 Karmann, ZP-jotain, myynnissä ja hintaakin oli sopivat 22 000 markkaa. Laitoin viestiä myyjälle ja sen sijaan että olisi tullut lisätietoja, tuli parin viikon(!) päästä tieto että se on myyty. Harmillista. No, ostaja ei ollut tehnyt mitään ja kun se aikanaan sitten tuli uudestaan myyntiin, niin en ollut etsimässä autoa ja Sami sai sen sitten ostettua sen Mikkeliin. Säilytyksessä oli ruostunut kokolailla lisää ja siihen aikaan ison Karmannin osia ei saanut siis yhtään mistään, vaikea projekti. Ei siis joutunut hukkaan, mutta kuulin tämänkin Samilta vasta monta vuotta jälkikäteen ja siinä kohdassa oli jo omakin projekti odottelemassa. No, Suomessa ei 2009-2010 ollut yhtään T34:sta myynnissä, joten Saksaan ja Ruotsiin. Ruotsista ei löytynyt yhtään, Saksasta ei harrastajapiirien kautta löytynyt yhtään, mutta mobile.de:ssä oli yksi joka ei ollut poskettoman hintainen. Kunto tietenkin oli arvoitus mutta sen verran oli tietämystä löytynyt että entisömätön Karmann ihan varmasti on ruosteessa jostain. Tehtaalla kun oli tapana säästellä maalia ja vain näkyvät pinnat oli maalattu. Ruostesuojauksesta ei tietenkään kukaan ollut kuullutkaan ja Saksassakin on kosteata ja suolaa talvisin, hyvin muhii ruoste. Asiaa ei ainakaan auta että Karmann käyttää paljon kotelorakenteita koria tukevoittamaan. Tästä nimenomaisesta kappaleesta oli sen verran tietoa Saksan T34-harrastajien kautta että se on kierrellyt myynnissä mobile.de:ssä useampaan kertaan ja ~samalla hinnalla, selkeästi ollut ajoautoa havittelevalle liian suuri ja vaikea projekti. Kyseinen kappale oli kuitenkin suhteellisen siistin näköinen päältäpäin ja osiltaan melkein täydellinen ja kun ison Karmannin pisteosat ovat kovin kiven alla (sillon ja edelleen) niin tämä ratkaisi päätöksen. Ennakkomaksu kuljetusliikkeelle, nämä lunastivat auton myyjältä papereineen ja loput Suomessa kun hain auton, hyvin toimi. Myyntikuvat olivat kätevästi märästä autosta ja maalipinta tietty oli mitä oli sitten todellisuudessa. No, maalattavaksi oli menossa joka tapauksessa että tämä ei ollut suuri tappio. Osapuutteita oli muutama pieni ja ruostetta oli enemmän mitä odotettiin, mutta ei mitään järisyttävää, päälle päin. Sitten kun auto lopulta valui logistiikan suoriuduttua kotiin niin päästiin katsomaan että mitä saatiin. Eihän se nyt ihan siltä näyttänyt mitä kuvissa, mutta ei mikään katastrofi kuitenkaan. Moottori kävi tyhjäkäyntiä ja osa sähköistäkin toimi, ei siis ihan toivoton käyttöautoksikaan. Mutta kun sellaisia oli jo ennestään ja muut projektit painoivat päälle niin varastoitiin auto latoon odottelemaan täysremonttia. Tämä siis heinäkuussa 2011.