Aaperi

Auton sain käyntikuntoiseksi ja tallin lumisella pihalla ensimmäisiä koeajoja tehtyä. Tämän jälkeen tein sähköjä vielä uusiksi, alkuperäisen sulakerasian murennuttua ja suojaamattomat apikoliittimet eivät myöskään luottamusta herättäneet. Takavaloille tuli tehtyä myös täysin uudet johtosarjat. Samalla ilmajousituksen säiliö ja kompressori siirtyivät etukontista, takakonttiin. Moottoriluukun ja takapenkin väliin. Venttiilipaketti ja muita nippeleita mahtui juuri ja juuri takapenkin alle. Sähköt vaativat vielä siistimistä, kuten sisusta muutenkin. Lattiamatot ja äänieristykset loistivat koko kesän poissaolollaan, mutta onhan tässä taas näitä joulunaluspäiviä tehdä kuntoon. Kevät talvella 2021 auto oli siis ajo- ja katsastuskuntoinen. Auto siirrettiin kotipihan kylmään talliin odottamaan sulempia kelejä, kun tuli taas yksi turbonissanin raato ostettua ja rahdattua lämpimälle tallille.... Katsastus hoitui katsastusmiehen kehuin huhtikuussa 2021 niinkuin aina ja heti ajeltiinkin autosta mahdollisimman paljon vikoja pihalle. Uudet takapyöränlaakerit tuli jossain vaiheessa rakennusta vaihdettua ja ensimmäisen 4-500km jälkeen niissä oli todella hurjasti löysää, vaikka oikea oppisesti kasattu ja oikeaan momenttiin kiristetty. Ei meinannut millään saada tarpeaksi kireälle ja klappia pois joten 3/4" pyssy kauniiseen käteen. Tämän jälkeen ei löysää enää kesän aikaan tullut. Voi toki olla syytä avata ja tarkistaa, mitä ovat syöneet. Pyöränlaakereita kuumotellen toukokuussa suunnattiin kaverin kanssa turkuun saunomaan. Matka oli pitkä kuin nälkävuosi, seosten ollessa todella rikkaalla maantieajossa ja kuulostellen jokaista uutta ääntä. Muistui taas miten mukavaa motarilla ajella 80-90km/h matkavauhtia, välitysten ollessa edeleen aivan liian lyhyet. 3.88 perävälistys ja 0.82 välityksellä oleva nelosvaihde voisivat olla paikallaan. Vaihteiston tiivistesarjakin tullut jo jossain vaiheessa tilattua, niin ei enää puutu kuin loput. Seosmittarin (vanhan koulukunnan FMI) sain tosiaan paikalliselta harrastajalta lainaan (oman ollessa kiinni turbonissanissa) ja mielenkiinnolla seoksia seuraamaan. Itse olen enemmän Haltech/Maxxecu sukupolvea ja en ole tuplien sielunelämään saatikka säätämiseen vielä perehtynyt. Seokset olivat kaupunkiajossas ja vedossakin järkevällä tasolla, mutta yli 70km/h kun on nelosella vauhtia, vetää seosmittari tappiin rikkaan puolelle. Voiko lyhyet välitykset vaikuttaa siten, että menee pääsuuttimien puolelle, korkeista ajokierroksista johtuen?? Laiskuus iski ja en jaksanut koko kesänä alkaa seoksiin puuttumaan. Moottori tuntui toimivan ja ei sulanut, joten ei hirveää huolta ollut. Josko ensi kesäksi sitten. Turussa saunottiin ja kruisailtiin. Nautiskeltiin ja kuvailtiin. Kiitos kuvista Jesse Kallinen (@wtfkallinen] ja @Flomedia Jonne Ilmavolkkari ilmajousilla ja Impala hydrauliikoilla. Aika hyvä kombo Turussa aurajoen rantaa ajellessa, huomasin pientä ökähtelyä ja kohta kuormittaessa vain örisi ja rötäsi. Nilkutin jonkin teiniparkki ABC:n pihaan ja en löytänyt mitään selkeää vikaa. Pelko heräsi että onko paksu seos polttanut tulpat. Ajattelin kuitenkin käydä vielä antamassa happea isommalla tiellä, jos tulpat puhdistuisivat ja heti kun sai enemmän vauhtia ja kierroksia motarilla/ohitustiellä/millä lie. Alkoi auto taas toimia moitteetta. Polttoainepumppuna autossa on Facetin Redtop, joka on varmasti aivan liian iso tarpeeseen nähden ja kaasarit säätämättä, joten ei yllätä yhtään että menee kylärallissa tukkoon... Kesä 2021 oli ja meni. Kerran tuli käytyä Savonlinnassa kotikonnuilla ja syksyllä Porvoossa Drifting kisoja katsomassa, muuten lähinnä Kouvolan kylillä ajelua. Josko ensi kesänä uudella innolla, sisusta vaimennettuna ja moottori säädettynä, tulisi ajeltua enemmänkin. Ellei jo nyt maaliskuussa aloiteta Mäkistartin puitteissa. Pitkään on ollut mietteissä päästä tarkastamaan tapahtuma, mutta auto kun on telakalla 3-5vuotta kerrallaan ja yhden kesän ajossa, menee tapahtuma usein ohi. 2020 vuonna Instagrammissa tuli Piitterin video eteen, jossa äijjät ajaa matalilla juniksilla Mäkistartissa ja kirvoitti se taas ajatuksen sinne lähtemisestä. Katsotaan nyt miten korona sotkee maailmaa ja pidetäänkö tapahtuma, mutta pyritään päästä tapahtumaan jos suinkin järjestetään. Pientä preppausta pitää talviurheilua varten tehdä. Talvirenkaat hommattava, ilmalämmitin ostettava ja asennettava sekä valmiiksi hyllyllä olevat etupyöränlaakeritkin olisi varmaan syytä varuksi vaihtaa. Sittenhän jo onkin penkan levityskunnossa. Päivitellään prosessia, jos jotain tapahtuu.

Kone oli siis läjässä ja piti muistella mitenköhän palapeli menee kasaan kun, 2016 tuli purettua laatikoihin ja välissä muutettuakin. Liekkö kaikki osat olivat tallessakaan... Ennen sitä kuitenkin muistui mieleen, että takapääkin raapi ikävästi ala-asennossa, väärästä kohtaa tietenkin. Syynä oli alkuperäiset sisälokasuojat, joita jo rumasti tuli 2014 rälläköityä, tietenkin ilman ulkolokasuojien irroitusta. Jälki oli sen mukaista, yksi ikävä ulospäin oleva lommokin tuli ja siltikkin ala-asennossa renkaan kulutuspinta otti kiinni terävään pellin reunaan. Nyt tuli suurennettua huolella ja korjattua muutama aikanaan "ihan hyvälle näyttänyt" paikka, jotka olivat tässä 12vuoden aikaan märäntyneet. Nyt mahtuisi safarirenkaatkin hyvin... katsotaan onko seuraava evoluutio "köyhänmiehensafariporsse" vai pysyykö nykylookissa. Samalla siloittelin konehuoneesta kaikki ylimääräiset reiät ja peltilirpakkeet pois. Itse tuli harjoiteltua taas maalausta ja lopputuloksesta tuli varsin siedettävä. Tarkkasilmäiset huomasivat kuvasta spacerit koneenkannakkeiden alla... Ai miksikö koneenkannakkeisiin spacerit? Konehuone kun oli siloteltu ja maalailtu, suunnilleen kaikki kadoksissa olevat vanhat ja uudet osat löydetty, oli aika laittaa moottori paikalleen. Siinä ei kummempia ongelmia ollut, ennenkuin äänenvaimentimen asennus alkoi. Kirosin CSP:n Python putkiston jo alimpaan helvettiin kun ei istu sitten millään, mutta aikani pakettia pyöriteltyäni, konetta tuijoteltuani ja kahvia juotuani, huomasin että kone on kenallaan apparin puolelle pari-kolme senttiä. Alkuperäiset kumipuslat koneenkannakkeissa olivat eläneet niin paljon, että kone suorastaa roikkui. Siksi äänenvaimennin ei istunut korvakkeisiinsa ja pakosarjaan yhtä aikaa. Spacerit tuli askarreltua ihan kakkosnelosesta ihan vaan testiksi ja mitoittamiseksi, mutta olivat kuitenkin koko 2021 kesän paikallaan ja hyvin toimivat. Oikean puoleinen on muistaakseni 30mm paksu ja vasemmalle tuli n.15mm paksu. Nousipa moottorin lohko mukavan ylös, verrattuna siihen missä se on roikkunut 2014/2015 ajellessa. Enää ei ihan niin paljoa tarvitse varoa isoimpia asvalttileikkauksia ja kiven murkuloita. Pitänee tulevaisuudessa tulostaa muovista tai päivittää kannakkeet rakenteeltaan 2000-luvulle. Tässä vaiheessa elettiin syksyä 2020. Auto oli jälleen rullaava, sattui olemaan nätti syys aurinko ja kavereita Turusta/Savonlinnasta käymässä, joten työnnettiin auto pihalle ja ihmeteltiin. Illalla saunomisen lomassa haaveilin pitkäaikaista haavetta "lowrider kattomaalauksesta" ja kaveri nopeasti sellaisen päivällä otettuun kuvaan fotosoppasi. Aika näyttää totetutuuko ja jos toteutuu minkä näköisenä.

Kuten nykysella paikkakunnalla tuntuu olevan sanontana "paljon on Kymijoessa kerennyt vettä virrata siitä kun...", ja tätä voisi jatkaa "...palstalle oon viimeksi kirjoittanut". Nyt koitan jotain tarinoida ja päivitän kuvia heti kun saan kuvat.fi palvelun tekemään yhteistyötä kuvien latauksen kanssa. Edellisen kerran näköjään päivittänyt 2017 ja silloin ei ollut pariin vuoteen tapahtunut mitään, siitä saatiin mennä vielä melkein 2 vuotta eteenpäin ennenkuin tapahtui. Välissä tehtiin (ja yhtäaikaakin) kaiken maailman turbonissaneita ja luisu-bemareita, vaihdettiin paikkakuntaa, ajettiin polkupyörällä alamäkeä, särettiin ittensä polkupyöräillessä alamäkeä. Selityksiä siis löytyy. Vuoden 2018 loppusyksystä viimeisellä sain aikaiseksi aloittaa auton kanssa ja ensimmäiset muutokset/korjaukset kohdistuivat etuakselistoon. 2012-2014 tuli autoon vaihdettua kuplan akseli droppi-olilla ja muutettuna ilmaiskareille "ilmajousi käyttöön". Tuolloin tuli vaihdettua uudet pallonivelet tukivarsiin ja sitten ajeltua pari kesää. Kyyti oli kuitenkin vähän huonoa ja tuntui ettei iskareissa riitä voima nostaa autoa. Myös alkuperäisen akselin rungon puolen alakiinnikkeet roikkuivat melko alhaalla ja ottivat maahan turhan aikaisin kiinni. Nyt "uudella tuotatokaudella" runkoaisojen päitä nostin 25mm, jotta saatiin akselia ylöspäin ja pallonivelet/tukivarret fiksumpaan asentoon. Akseliston osat tuli putsattua metallipinnalle ja siinä samassa huomasin että pallonivelten suojakumit olivat revenneet. Ajattelin samalla vaivalla vaihtaa uudet nivelet ja suojakumit poistaessa prässäyksen tieltä, löytyikin syy alustan huonoon liikkuvuuteen ja jäykkään kyytiin. Aikanaan oli tullut laitettua uudet pallonivelet paikoilleen "ihan miten sattuu" ja tämän vuoksi "liikkumahahlot" olivat pahimmillaan n.45astetta väärään suuntaan. Uudet nivelet oikeisiin asentoihin ja kas kummaa, alkoi keula nousemaan ja joustamaankin, kun ei enää ole rauta rautaa vasten. Akselin noston myötä, polttoainetankkia jouduin nostamaan, kun oikean puolen raidetanko otti tankkiin kiinni liian aikaisin. Muutenkin sinne tänne tein liikkumatilaa, esimerkiksi raidetangoille runkopalkkien alapuolelle. Kyyti parani siis kummasti ja ajokorkeuden pystyy pitämään melko nollassa. Ensimmäinen maahan kiinni ottava osa on varapyöräkotelo/hiekkapelti. Mutta edelleen auto maantieajossa melko huono ajettava. Tähän voisi auttaa ohjausiskarin takaisin paikalleen laitto ja ehkä myös nelipyöräsuuntauksen teko, ainaisen silmämääräisen sijaan. Casterien mittaus/säätö voisi olla paikallaan. Koitetaan tuolla reseptilla alkuun, koska vähempi töinen. Toisena mietteenä on ollut laittaa tyyppi 3:sen vakio akseli takaisin paikalleen, nyt kun se olisi noussut sen 25mm ylöspäin runkoaisojen päiden noston myötä ja ei roikkuisi enää niin alhaalla kuin ennen. Yhtä matalaa ei varmaan saisi kuin nykyisellä setupilla, mutta ajettavuus kohoaisi varmasti potensiin. Huhtikuussa 2019 kävin Urjalasta hakemassa T.L nimikirjaimet omaavalta herrasmieheltä "puoli valmiin mootorin", joka sattui tuurilla eteen palstalla eteen. (ei tuu siis ees ihan joka kuukausi nykyään käytyä). Vein vanhan moottorin runkovaihtona tilalle ja sain n.1600cc katumoottorin kotia viemisiksi. Speksejä ei ole tarkemmin tiedossa, joku hiottu nokka, kansia hierottu jnejne. Aikaa ehti taas mennä ennenkuin vanhat lämpöpellit oli oiottu ja maalailtu, satunnaisia nippeleita hommattu ja hommien välttelyhommia oli tehty tarpeeksi, kunnes alkoi palapelin kasaus. Olipahan muistelu että mistä mikäkin pelti oli ja miten osat sopivatkaan paikalleen. Taidettiin elää 2020 kesää. Moottori on tehty ehkä T-1 lohkoon, koska eroja alkuperäiseen löytyi. Esim. öljyn täyttöaukko lohkon alareunasta puuttui. Alkuperäiseen moottorin kannakerautaan piti öljypumpulle tehdä isompaa aukkoa. Öljyn täyttö toteutui kuplan huohottin tornin kautta. Öljy tikku piti rakennella myös, koska moottorin mukana ei tullut tikkua, eikä toki tyyppi 3sen metrin pitkäkään soveltunut. Kaasareiksi tuli jo 2016 vuonna tilatut CSP:n tyyppi 3seen tehty IDF40-sarja ja jakajaksi 123ignition. Kaasareiden/imusarjojen/lämpöpeltien kesken on melko ahdasta. Tulppa-avain ei mahdu imusarjojen ohi ja kaasareiden sisempiä kiinnitysmutterieta imusarjoihin, ei mahdu avamaan paikallaan ollessa. Eli tulppien vaihtoa varten pitää purkaa pakettina pois ja tätä operaatiota ei helpoita yhtään tyyppikolmosen melkoisen ahdas kone huone ja sen luukku. CSP-kaasuvivusto ei myöskään laadullaan päässyt yllättämään, vähän rihvelin oloinen, mutta ajanee asiansa. Kytkimeksi Kush-lock levy ja asetelmaksi Kennedyn stage 1. Toki vielä kylkeen HD painelaakeri ja jouset. Oikein mukava kytkin katuajoon. Suosittelen. Putkistoksi tuli 2019 kesällä tilattu CSP-python. Tämä oli melko pettymys. Hinta-laatu suhde ei mielestäni täsmännyt ja tästä laitoinkin CSP:lle sähköpostia kuvien kera. Vastaukseksi kuitenkin sain ympäripyöreän "ikävää että et ole tyytyväinen, mutta tämä vastaa stantardejamme"... Esimerkiksi laipat oli hitsattu sisäpuolelta kiinniputkiin ja saumoja ei oltu hiottu ollenkaan. 35mm putki oli sauman kohdalta pahimmillaan 29mm. Vaimentimen ripustuskannakkeet oli hitsattu varmaankin ilman suojakaasua rosterivaimentajaan, roiskeista ja värjäytymisestä päätellen. Onneksi äänet ovat sentään järkevät, ettei vielä kaupantekijäisinä auto kuulostanut pakoputkiviritteiseltä Civiciltä. Moottorista saatiin siedettävän näköinen, kehtaa kattoo julkisella paikalla öljytkin nykyään. Lämpöpellit maalattiin perus mustalla massalla ja lakattiin. Saatiin syvä "vanha" musta. Alumiiniosat (lohko, vaihteisto, puhallinkoppa, jne.) maalattiin Dinitrol alumiinimaalilla. Jatkuu....

Kappas. Pitkästä aikaa kun kävin palstalla, niin jo vuosi sitten kyseltykkin jotain. Kaippa sitä jotain vois turista. 2015 vuonna ei tullut ajettua pari tuhatta kilometriä enenpää. Taistelin huonon käyntiin lähdön ja tyhjäkäynnin kanssa aina. Etuakselin alimmaiset kiinnityspultit olivat 2014-2015 kulutustavaraa. Niiden paikkaan pienoinen muutos ja ajokorkeuskin tippui oikein kivalle tasolle: Alkuperäiset kaasarit ja virranjakaja olivat jo tosi väljät, joten päätin tekohengittää konetta 2016 kaudelle uusien kaasareiden ja jakajan muodossa. Tilasin aircooled.fi:n kautta CSP:n tyyppi 3:seen tarkoitetun kaasarisetin, mikä sisältää aidot IDF40 Weberit, typ3:seen käypäiset lyhyet imusarjat, vivustot jne, sekä sytkäpuolelle kaikki uutta, sisältäen 123tune ohjelmoitavan virranjakajan, boschin tulpanjohdot, puolan ja tulpat. Purin vanhat kaasarit jo valmiiksi pois tieltä ja ajattelin mitata samalla puristukset. Ei muuten ollut niitä. Yksi pytty ihan kuollut, kahdessa oli jotain 4bar luokkaa ja yhdessä taisi olla jopa yli 6baaria. Ilmankos oli niin luuska ja huono lähtemään käyntiin. No, alusta asti ollutkin tuon koneen kanssa, "ajetaan niin pitkään kun käyntiin lähtee ja kulkee"-meininki. No, tuntia paria myöhemmin, kone olikin jo irti. Nopea 17"-vanteiden sovitus ja auto takaisin pihan perälle. 6kk kului kunnes eestyin katsomaan mitä moottori oli syönyt. Nokkalaakereissa oi -94 valmistusvuosi, että kai tuolle joskus jotain on tehty. Laakeritkin varsin valmiit. Eli siis kaudet 2016 ja 2017 menivät motivaatio/budjetti montussa. Nyt pitäisi keksiä, että minkälaisen moottori kombon sitä tekisi. Kaasarit ja sytkäpuoli onkin jo odottanut 1,5vuotta, keittiönpöydän alla. 87x69mm sylinterisarja uusilla kansilla, joku mietonokka, fullflow, 8tappi vauhtipyörä uudella kytkimellä plaaplaaplaa, varmaan noin lähtökohtaisesti. Mahdollisimman paljon ajoa kestävä, miellyttävä, vääntävä moottori olisi kiva. Vinkkejä, ehdotuksia tai jos nurkissa pyörii kuvauksiin osuvaa konetta, saa ehdottaa. Jossain puhuinkin pitkästä perävälityksestä, mutta semmoinenkin pitäisi varmaan 'muricasta tilata, koska matalien renkaiden vuoksi, 80kmh vauhdissa on +3krpm.. Joo, toimiipahan puhallus kun on kierroksia, mutta miusta vähän turhan paljon. Mielellään ajelisi satastakin noilla kierroksilla. Jenkeistä tosiaan sais, hinta kylläkin suolainen rahteineen, tulleineen, alveineen... klik[/ur]. Että, semmosta täällä savossa päin. Saas nähdä onko vuosi 202X, ennen kun tällä taas ajellaan.

Itse laitoin tyyppi 3:seen osittain, Webaston Pahvi/alumiini putkella. Löytyy perus varaosaliikkeistä, ihan metritavarana ja saa useampaa eri kokoa.

Muuten varmaan olisin mukana kiusaamassa pussihousuja, mutta sattuu pahasti ruotsin reissun kanssa päällekkäin.

Kiitti Jori Vanteet on kyllä omasta mielestä kuin tehty tähän. Voishan ne olla vielä leveemmätkin, mutta alkaa tila loppua. Ja voishan tuota koittaa madaltaakkin ;)

Päivitetääs näin kauden päätyttyä. Bug in Finn 2014, jotain rihkamaa jakoivat, vaikka auto ei todellakaan sitä ansainnut: Paras ilmavolkkari. Mutta, onhan tuo ihan mukava palkinto saada. Vaikka siitä rapula tulikin. Boxer Speed Dayllä käytiin kaverini Manen kanssa: CDLC.CO (entinen No Pokemon Shit) teki blogiinsa jutun. ->Klik Kiitos Antti Eskelille aka Gleasygrapylle kuvista. Gleasygraphy @FlickR Yksi V.M Photo:lta Katsastettua saatiin pari päivää ennen BIFfiä. Siitä CDLC.CO Tuulos Meettiin kertyi reilu parituhatta kilometriä. Auto tykkää kun sillä ajetaan. (kone alkaa olla kyllä aika väsynyt... Pitänee tehdä asialle jotain ) Suunnitelmissa ensi kesänä heittää länsi-naapurin reissu ja käydä Bug Run 2015 + viikko sen jälkeen Gatebil Mantorp 2015. Ennen sitä kyllä pitää tehdä vaikka mitä. Toinen Viair 480C kompura, siistiä konttien asennukset, hommata kunnolliset matot, madaltaakkin vois, jajaja.

Kiitos kaikkille. Pystikin piti kotiin kantaa. Vaikka ei oma auto sellaista sellaista kyllä ansainnutkaan.

Bif lähestyy oletko valmis? Mie en ihan vielä. Tänään testattiin takapusseja ekaa kertaa evo 3 kannakkeilla. 110psi 0psi Keulassa on airkewld:in (monroe) ilma-iskarit toistaiseksi. Muuttuu vielä palje malliksi, kunhan joskus eestyn tekemään akselin uudestaan. (taas) 0psi korko alkaa olla jo kartalla.

Mallaus kuva vain. Voit uskoa ettei jää ruostesta lokasuojaa vaikka moni jo ehdottanut.

Hittaasti mutta, varmasti. Ehkä se biffissä ois kuosissa. Etuakseli paria juttua vaille valmis. Vielä ilmaiskarit jostain keksittävä. Takapää on sentin kaks korkeemmalla mitä, tulee olemaan ala-asennossa. Ens viikonloppuna vois vaikkahieroo sen kuntoon. Ainiin, puttoohan se lisäks vielä sentin, kunhan ozzit on alla :P

Tää ol muuten lehessäkin GTI 10/2012. Sama p*ska, lyhyemmässä paketissa. kuvat kesältä -11 Loput kuvat @ JT-media Kessää 2013 ootellessa

Sain jotain taas aikaan. Eihän motivaation keräämiseen mennyt kuin, 6 kuukautta. Molemmat takakulmat nyt "pussitettu". Ei miellytänyt 3 boorin mataluus takapäässä. Joten tein tilaa sinne tänne ja laskin neljännenkin boorin. Lopulliseksi korkeudeksi tuli tälläinen: Pitää vielä tehdä pussien yläkannakkeet uudestaan, vahvistamis mielessä ja säädetettävät pohjaanlyöntikumit jotta, korkeuden rajaaminen on helppoa ja nopeaa. Etuakseliin tulee sellainen muutos että, laitan perus säätöpalat kuplan akseliin ja nostamisen hoitavat airkewld:in ilmaiskarit. Näin ainenkin sen aikaa, ennenkuin saan evo 3 akselin tehtyyn pussilla. Tietty jos ilmaiskareilla keula toimii moitteetta niin, miksi sitä mennä enää muuttamaan. Nyt pitäsi siis olla etu- ja taka-akselit maata vasten tulevalla rengastuksella. Peltipakosarja varmaan tehtävä suosiolla, makaa muuten vakio lämpökerääjien varassa. Ja kun pussitkin tulevat juuri haitariputkien kohdalle, eli putket eivät mahdu. Mitä turhaa kerääjiäkään pitää paikallan. Laitan jonkun pieni koteloisen "venepuhaltimen" kojelaudan alle huurteenpoistoa varten. Ensi kesänä oltava takas ajossa. Oli niin tylsä kesä -12 kun ei ollu auto ajossa. Pallis tai hätätapauksessa <--66 kupla tekis mieli hommata kesäkäyttikseks kun, ei välttämättä tällä ihan jokapäivä tuu enää ajettuun. Kunhan tauti taas hellittää, jatketaan.

Varmasti hammasti kun oli yhdella tai kahdella pultilla roikkumassa suunnilleen kohdallaan. Vuoden päivät sitten laitoin tuollasen kuvan: Nyt takapäässäkin suhisee. Varmaan tippuu vielä vähän takapää kun saan toisen puolen tehtyä. Vaatii kyllä taas pariviikkoa hermolomaa vehkeestä... Nyt korkeimmillaan tuollanen: Matalimmillaan lankkujen päällä ja epätasasella maalla jajaja: