Search the Community

Olin BIFfissä päiväkäynnillä lauantaina ja ihmettelin jo aamulla mökillä että lähteepä nihkeästi käyntiin. Ajelin sitten Ruovedelle ja kun illalla piti lähteä pois niin eipä KG suvainnut enää käynnistyä ollenkaan. Starttiyritykset tuottivat heti yleisöä paikalle ja oltiin yhtä mieltä siitä että kipinä hukassa. Hetken tuuminnan jälkeen tuli yleisövinkki (kiitoksia, kuka nyt sitten olikin, hiukan oli jo hämärää niin en nähnyt) että katsopa kärkiväli ja aika äkkiä selvisi että sehän on ihan nollilla, ei ihme ettei ole kipinää. Vanhoissa kärjissä akselia vasten on bakelliittimöykky ja hiukan huonollakin voitelulla se kestää vaikka kuinka kauan, vaan minullahan on uutta tuotantoa ja näissä liukupala on jotain muovia ja kuluu nopeasti, tässä kohtaa ~5v uusista kärjistä nollavälykseen, ehkä 15t km. Se ei ole paljon. Rasvaus kyllä on ollut hiukan huonoa, että osasyy pannaan omistajan kontolle. Työkalut etuluukusta ja kärkiväli suunnilleen kohdalleen niin pääsin takaisin mökille ja siellä sitten yleismittarilla sytytyskin oikeaan kohtaan, sillä pääsi sitten kotiin asti. Huomiseksi jää vielä kosketuskulman säätö ja sen jälkeen vielä sytytyksen säätö ajoituslampun kanssa. Kärjet sinänsä olivat ihan ok, se oli vain se liukupala joka oli kärsinyt. Tämä koko tarina vain muistutukseksi että aina välillä on hyvä kurkkia jakajan sisään.

Kait tästäkin on jonkun näköinen projekti topikki tehtävä vaikka ei oikein selkeitä suunnitelmia tälle autolle olekkaan vielä luonut. Mutta yleisestiottaen auto on senverran hyvässä kunnossa että kai tämän kanssa on koetettava ainakin vähän oman mukavuusalueen ulkopuolista, eli aloitetaan konservoinnilla ja mahdollisesti siittä siirrytään museointiin. Tietty saattaa olla että silti tipahtaa napsun verran alaspäin. Eli auton tarina alkoi nelisen vuotta sitten kun isäukko kuuli sähkömieheltä joka nähtyään minun T34 ghian talvisäilössä totesi että kymmenen kilsan päässä löytyisi juurikin samanlainen auto. Tämän kun kuulin en kauheasti hyppinyt innosta kun aikausein tälläisissä tarinoissa junikset muuttuu tölkeiksi paikanpäälle päästessä ja t34 ghiat corvaireiksi. Pienistä odotuksista huolimatta kävimme katsastamassa mitä kyseisestä tallista löytyi. Yllätys oli suuri kun tallista todentosiaan löytyi T34 ghia ja joka ensiolemukseltaankin vaikutti yllättävä hyvältä. Päälle 60 vuotias omistaja kertoi omistaneensa auton 70-luvun alustalähtien ja ei halunnut myydä autoa kun meinasi laittavansa sen vielä joskus kuntoon. Käsien vapinasta ja muusta ulkoisesta olemuksesta päätellen minulla oli omat epäillykseni tämän projektin onnistumisesta. No jokatapauksessa en tietenkään unohtanut autoa ja kävin sillointällöin vierailulla juttelemassa mukavia, kun auto ei ollut kuin 30km päässä kotoani ja vain muutaman kilometrin päässä kesämökistämme. Viime syksynä päätin koettaa toisenlaista taktiikkaa vierailussani ja päräytin paikalle oman T34 ghian kanssa ja omistaja oli silminnähtävästi innostunut nähdessään toisen T34 ghian ja vielä ajossa olevan. Tällä reissulla omistaja myöntyi ettei hän saa koskaan autoa laitettua kuntoon ja myöntyi auton myymiseen. Mutta kun kysyin koska autoa sopisi tulla rahat taskussa noutamaan oli vastaus oli että katsellaan kesällä uudestaan. No tässävaiheessa tietenkin maalailin piruja seinille että kauppoja tuskin tulee kesälläkään. Lämmin toukokuu ajoi minut liikkeelle kysymään pitikö se paikkaansa että autosta voitaisiin kaupat tehdä kun kerta kesäkin oli rymisten alkanut. Kaupat kuulemma onnistuisi seuraavan viikon perjantaina. No pienellä jännityksellä lähdin seuraavana perjantaina autoa hakemaan rahat taskussa ja traileri perässä ja passatin peräluukku täynnä yhtä sun toista työkalua kun autosta oli osa renkaista tyhjänä ja jarrut tuntui olevan jumissa. Kaiken lisäksi auto oli sellaisessa paikassa että se tarvitsi siirtää parkkiruudun verran sivuun ennen kuin sitä pääsisi vetämään ulos tallista. Yllätys oli suuri kun näin että omistaja oli saanut auton siirrettyä valmiiksi ulosvedettäväksi ja renkaatkin oli täynnä ilmaa ja kuulemma jarrutkaan eivät olleet jumissa. Siittä sitten paperit kuntoon auto trailerille ja kohti omaa varastoa.

Kunnolla ja värillä ei ole niin väliä, sillä tarvitsen sen vain mittojen vuoksi '63 karmanniin: Penkkirungot ja pehmusteet ja selkänojien päälliset on, vaan istuinosien päällisiä ei ole. Joskus kauan sitten ostin kokonaiset penkit, mutta istuinosien päälliset ovat hukkuneet johonkin. Vaihdossa löytyy valkoinen käyttökelpoinen (likainen ja kulunut vaan pesu auttaa) selkänojan päällinen jos on tarvetta ... tai vaikka kaksi, kunhan saan itselleni tehtyä uudet (väärä väri nääs). Valmiina ei ole löytynyt kuin vinyylipäällysteitä, sellaisia ei laiteta ja suurin osa uustuotantokankaistakin on jotain keinokuitua, kun pitäisi olla villaa/puuvillaa. Vaikea pala. Vinkit aina kelpaavat. Yv tavoittaa, tarvitsija Espoossa.