mattio

Jälleen sain käsiini uutta tietoa. Ohessa RPB GT mainos, jossa valmistajaksi mainitaan Racing Plast AB, Skellefteå. Burträsk on ihan Skellefteån naapurissa ja ilmeisesti Burträsk kuuluu Skellefteån alueeseen, mutta tällaista versiota firman nimestä en ole aiemmin kuullut. Kaikkein mielenkiintoisin asia mainoksessa on kuitenkin oikean alanurkan teksti : VTT-Grafiska Vimmerby 1983. Siis mitä? Viimeiset autot Burträskissä tehtiin 1971 ja viimeiset Suomessa 1974. Onko tämä nyt joku ennestään tuntematon luku RPB autojen historiassa... Jos jollakin on tästä tietoa kuulisin mielelläni.

Olin loppukesästä 2019 yhteydessä henkilöön, joka oli ollut tekemässä uutta muottia sen jälkeen kun Burträsk oli palanut. Juttu sai aivan uusia käänteitä. Muotti tehtiin Munsalassa ja siirrettiin Saloon. Tämä oli minulle ihan uusi tieto. En tiedä kuka Salossa valmisti autoja. Jututtamani henkilö oli sitä mieltä, että autoja olisi Suomessa valmistunut noin 20 kpl. Hän myös totesi, että projektiautomme on ilmeisesti ihan ensimmäisiä Salossa valmistuneita. Mielenkiintoista on, että hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, että Euran Lasikuitu olisi valmistanut RPB autoja. Olen itsekin kallistumassa sille kannalle , että näitä ei ilmeisesti sittenkään tehty Eurassa. RPB GT auton kaikki muotit ovat edelleen tallella ja sijaintipaikka tiedossa.

Niitä kirottuja avaimia ei sitten koskaan löytynyt. Käytimme ruuvimeisseli nimistä yleisavainta ja avasimme korkin väkisin. Tänään koneesta otettiin sitten savut. Ilman mitään sytytyksen tai bensapuolen hienosäätöjä kone lähti yllättävän helposti käyntiin. Kävi jopa tyhjäkäyntiä, hieman ontuen tosin 397ba12f-6704-4a47-af0c-5aed01eabc92.mp4

No niin, taas rakennellaan. Konehuone saatiin valmiiksi, samoin kaikki sähköt, lukuunottamatta etuvaloja ja vilkkuja. Viimeksi oli vakaa aikomus ottaa koneesta savut. Seuraavan kerran yritämme käynnistystä, kun löydämme polttoainetankin korkin lukon avaimet. Olisin potkinut itseäni perseelle, jos olisin pystynyt....

Muutaman vuoden olen seurannut myynnissä olevia, yhtä RPB:tä kohti löytyy 10 Bonitoa. Ja kuten totesit Tiara on kohtalaisen harvinainen. "Livenä" en ole nähnyt yhtään.

Ruotsin RPB kerho on tehnyt historiikin yhdessä RPB:n omien ihmisten kanssa, mutta kuten sanottu näistä on paha mennä sanomaan lopullista totuutta. Kukaan ei ole katsonut näitä autoja niin tärkeiksi, että niistä olisi syntynyt esim kirja. Itse taas en tunne tuota Pietarsaari kuviota juuri ollenkaan. Voitko vähän avata aihetta?

Upea löytö tuo esite! Hyvä!

Odotan innolla kuviasi ! Tuo Euran Lasikuidun lupa-asia on kerrottu Ruotsin RPB kerhon laatimassa historiikissa ja jotenkin olisin taipuvainen uskomaan siihen. Näiden kit-car viritysten historiasta on yleensäkin hyvin hankala löytää mitään tietoa eli kaikki tiedon muruset ovat kovasti tervetulleita.

Käsittääkseni kaikki nämä "Ferrarit" ovat Bonito merkkisiä. Alunperin Saksasta Fiberfab nimiseltä valmistajalta. Myöhemmin Euran lasikuitu teki näitä tai toi ainakin maahan. Eli vastaus kysymykseesi : eri auto (kori).

Ostettiin Motonetista, maksoi parikymppiä. Se on sellainen huurteenpoistoon tarkoitettu puhallin.

Lue RPB historia Various Projectos osiossa. Kyllä Euran Lasikuidulla oli ihan virallinen lupa korien tekoon. Muotit tuhoutuivat Burträskin tehtaan tulipalossa ja koska Euran Lasikuidulla oli vielä toimittamattomia tilauksia he sopivat Burträskin kanssa, että yhdestä Suomessa olleesta autosta otetaan muotti. Sitä käyttäen tehtiin sitten parin vuoden ajan koreja Suomessa. Eura toimi siis aiemmin RPB maahantuojana Suomessa.

”Ilmastointilaitteisto” tehtiin veneen pilssin tuuletuspuhaltimesta ja erillisestä lämmitysyksiköstä koteloimalla ne samaan pakettiin. Volkkarissa ei ole paljon sähköjä eikä ollenkaan elektroniikkaa, mutta kyllä näittenkin kanssa töitä riitti. Yhtään ei auttanut tieto siitä, että yksi projektiauto saatiin palamaan sähkötöitä tehdessä. Auto pohjamaalattuna (itse & kotitallissa) loppukesästä 2018. Tallikauden päättyessä auto oli tämännäköinen. Alla ”period correct” Gasburner vanteet. Ensi keväänä moottorin apulaitteiden asennuksen jälkeen pitäisi päästä ottamaan savut. Yhtään projektia ei ole jätetty kesken eli tämäkin rakennetaan valmiiksi asti. Pieni tauko tulee näihin raportteihin kun odotellaan kevättä ja ilmojen lämpenemistä. Rakentelutallimme on siis kylmä talli. Rakenteluintoa kaikille tasapuolisesti ja palaillaan kesällä aiheeseen. Kysymyksiin toki vastaan.

Mitähän mahtaisi olla about 5 senttiä.

Ensimmäisessä kuvassa auto kotitallissaan. Alkuperäinen lasikuituinen etuluukku paikoillaan. Se löytyi kuin ihmeen kaupalla naapurikunnasta, josta haimme keskeneräisen raadon. Luukun lisäksi otimme joitain pisteosia. Jämät myytiin Helsingin seudulle. Takaluukku tehtiin itse eksoottisesta komposiittimateriaalista (aaltopahvia ja lasikuitua). Pakosarja muokattiin Beach Buggyyn tarkoitetusta pilkkomalla se ja hitsaamalla uudelleen kokoon eri järjestyksessä. Buggyssähän putket tulevat yläkautta ja tässä taas alakautta. Ulostulot ovat miehekkäät 3 tuumaiset.

Kiitos vaan kovasti kaikista kommenteista. Moottorin kanssa on menty ns. ulkonäkö edellä. Kuplan puhallinkotelo muistuttaa lähinnä koirankoppia. Tämä typ 3 puhallin taas muistuttaa vähän Porschen puhallinta. Lämmönvaihtimet putkineen ja termostaattiläppineen on poistettu. Kaikki ilma puhaltimelta menee moottorin jäähdyttämiseen. Konehuone on hyvin avoin. Vankka usko että toimii näin. Jos ei, niin muistamme niitä, jotka esittivät eriävän mielipiteen!

Joo, saatat hyvinkin olla oikeassa. Autossa ei ostettaessa ollut minkäänlaisia pakoputkia eli varmaa tietoa ei ole , tuli vaan tuo moottorin asentamisen helpottaminen mieleen kun itse kampesimme moottoria konehuoneeseen.

Vesihauteessa kypsyneen alkuperäisen moottorin tilalle ostettiin porilaiselta harrastajalta täyskunnostettu 1300 cc moottori. Siihen asennetaan kaksi EMPI kaasutinta. Sisusta rakennettiin kokonaan uusiksi. Kuvissa näkyy takaosa uudelleen verhoiltuna. Uusi kojetaulu rakennettiin lasikuidusta ja kovalevystä mukaillen RPB:n alkuperäistä. Kuvassa näkyvät istuimet tulevat vielä vaihtumaan klassisiin kuppi-penkkeihin. Takapäästä puuttui iso pala alareunasta. Se oli ilmeisesti poistettu moottorin asentamisen helpottamiseksi. Moottori menee paikoilleen ilman koloa kun puhallinkotelon asentaa vasta kun moottori on paikoillaan. Puhallin on Typ 3 moottorista. Kuvassa menossa takavalojen sovitus. Alkuperäisiä (Hella) ei saa enää mistään, nämä ovat led versiot.

Kunnostus aloitettiin alhaalta ylöspäin. Taka-akseli kunnostettiin ja eteen ostettiin kokonaan uusi akseli pahoin vaurioituneen alkuperäisen tilalle. Alkuperäisyyttä kunnioittaen rumpujarrut kunnostettiin uusilla osilla. Jousitus madallettiin asentamalla etuakselille droppi olat ja taakse säädettävä jousitus.

RPB GT vm 1971 projektikertomus Jostain 70-luvun alusta on tullut velipojan kanssa rakenneltua yhtä ja toista. Citroen Dyane, pari Simca tonnia, toinen jokamiesluokkaan ja toinen kadulle tuning hengessä, vaikka koko sanaa ei kai edes tunnettu niihin aikoihin. Sitten pari Alfa Romeota. Giulia 1300 Super ja Alfetta. Viimeisin valmistunut oli jälleen tuning hengessä rakennettu Skoda 130 Rapid Coupe. Kun se myytiin pois tuli reilun parin vuoden tauko. Sanoin jossain välissä, että jos jostain löytyy RPB aihio sellaisen voisi ostaa. Broidi oli samaa mieltä. Syksyllä Nettiauton Projektit-osiossa oli myynnissä RPB GT vm 1971. Päätös syntyi parissa minuutissa ja niin suunnattiin viikonloppuna Jämsänkoskelle autoa hakemaan. Ensimmäisessä kuvassa auto juuri trailerille siirrettynä 7.9.2013. Kuvassa näkyy hyvin autossa ollut painosta päätellen laivateräksestä leikattu etuluukku. Takaluukku oli yhtä elegantti. Autossa oli useita värikerroksia, joista päällimmäisenä Lassen talomaaliksi epäilemämme paikoin noin puolen sentin kerroksena. Kojetaulu oli mistäliedatsunista. Hyvin istutettu, mutta täysin tyyliin sopimaton viritys. Takaosasta poistettiin sinänsä tyylikäs keltainen karvamattoverhoilu. Samoin kuvassa vielä paikoillaan olevat lämmönvaihtimien putket. Autossa oli periaatteessa hieno tupla Webereillä ja Mahlen männillä ym viritysosilla varustettu moottori, mutta noin 16 vuoden seisotus vettä täynnä oli tehnyt tehtävänsä. Jatkoa seuraa...

Formula V Tammikuussa 1966 Rune Levander ja Kjell Lindskog perustivat Racing Plast Burträsk nimisen yrityksen. Rune Levanderilla oli ennestään kokemusta muovista ja lasikuidusta.Myöhemmin palkattiin Bror Jaktlund rakentamaan moottoreita ja tekemään hitsaustöitä. Tavoitteena oli sekä tulla johtavaksi valmistajaksi Formula V luokassa että valmistaa tyylikkäitä lujitemuovikoreja VW:n alustalle. Formula V oli uusi luokka Ruotsissa 1965 jolloin Scania Vabis vuokrasi 10 autoa Hollannista ja järjesti maaottelun Ruotsin ja Hollannin välillä. Kilpailu käytiin Knutstorpin radalla syyskuun 12. ja hollantilaiset voittivat kuljettajina Daan Constandse, Evert Jan Groen, veljekset David ja salanimellä ajanut Jaansen. Ruotsalaiset kuljettajat olivat Anders Josefsson, Egert Haglund, Picko Troberg, Yngve Rosqvist ja Gunnar Persbergarn. Formula V oli kilpa-auto, joka rakennettiin Volkswagen osia käyttäen. Autossa oli putkirunko ja lujitemuovikori. Alkuaikoina Racing Plast Burträsk valmisti vain Broke (BeachCar) ja Dolling autoja lisenssillä. 1967 esiteltiin ensimmäinen RPB joka oli suunniteltu ja rakennettu Burträskissä. RPB kehitti nopeita moottoreita ja teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja vuosien 1967-1970 välisenä aikana. Oli hyvin tavallista, että lähtöruudukossa olevista autoista puolet oli RPB:n valmistamia. Valmistetut ja tiedossa olevat Formula V autot: RPB-67 : tunnettuja autoja 19 kpl RPB-68 : tunnettuja autoja 12 kpl RPB-69 : valmistettuja autoja 6 kpl, kaikki tiedossa RPB-70 : valmistettuja 17 kpl, tiedossa 16 kpl Urheiluautot RPB Piraya 1968 Racing Plast Burträsk esitteli yhdessä Bo Andrén’in kanssa katukäyttöön tarkoitetun auton. RPB Piraya’sta tuli nopeasti arvostettu auto ja niitä myytiin noin 70 kappaletta. Kori oli lasikuitua ja se oli varustettu lokinsiipiovilla ja kokonaan ylösnousevalla takaosalla. Muotoiluun oli haettu vaikutteita Ford GT 40 autosta. Piraya oli suunniteltu ja varusteltu asennettavaksi VW:n alustalle. Moottorivaihtoehtoina oli VW moottorin lisäksi Porschen 60, 75 ja 90 hv moottorit. Jäljellä olevia autoja on tiedossa 28 kpl. ”Ei, et näe unta! Tämän täysverisen urheiluauton, Pirayan voit rakentaa itse. Tarvitset vain käytetyn Volkswagenin, normaalit käden taidot ja tavallisia työkaluja. Sekä tietysti muovikorin BEAlta. Sarja sisältää kaiken mitä tarvitset muuttaaksesi tavallisen Kuplasi kaksipaikkaiseksi GT unelmaksi, joka kulkee lähes 150 km/h 1200 cc moottorilla. Ja 1600 cc moottorilla se kulkee 175 km/h. Voit halutessasi vielä täydentää rakennussarjaa ja rakentaa keskimoottorisen version Porschen 1600 cc moottorilla, joka kulkee 200 km/h! Jos haluat muuttaa Kuplasi Formula V kilpa-autoksi Ruotsin menestyksekkäimpään luokkaan tai huippu-uutuudeksi, maastokelpoiseksi Kirpuksi meiltä löytyy rakennussarjat näitäkin varten. Jos et halua itse rakentaa voit ostaa auton meiltä osittain tai kokonaan valmiiksi rakennettuna pitkällä maksuajalla ja matalalla korolla. Pane toimeksi. Soita meille tai kirjoita saadaksesi lisätietoja. Jos olet Tukholmassa olet tervetullut koeajolle.” (Mainos jossain ruotsalaisessa lehdessä -60 luvun lopulla.) RPB GT 1967 esiteltiin uusi malli RPB GT. Lokinsiipiovet oli korvattu tavallisilla ovilla ja takaosa oli muotoiltu uudelleen.Suuri ero oli myös se, että auto oli helpompi rakentaa. Valmistaja oli kuunnellut asiakkaitaan! Myös tätä mallia myytiin hyvin ja noin 50 autoa valmistettiin. Niistä 22 myytiin Ruotsiin ja 20 Suomeen. Lopuista pääosa meni Norjaan. Kaikki Ruotsiin myydyt yksilöt ovat tiedossa. GT hyödynsi osia eri autoista : polttoainetankki oli Renault 10:stä, ovien ja takaluukun saranat Renault 4:stä, ovien kahvat ja lukot Renault 16:sta, ovien saranat ja sivuikkunat (sopivaan kokoon leikattuna) Ministä, tuulilasi 1967 Corvettesta, ajo- ja takavalot olivat Hellan yleismalleja (samoja ajovaloja käyttivät ainakin Saab 96, Saab 99 ja Renault 16). Vuonna 1970 Ruotsissa astui voimaan uusi laki, joka vaati kit car’eilta kolariturvallisuustestauksen. Tämä teki lähes mahdottomaksi saada rakennussarja-autoista katulaillisia. Tuotanto vientiin (lähinnä Suomeen ja Norjaan) jatkui vielä jonkin aikaa. Toukokuussa 1971 tuli tuhosi Racing Last Burträskin tehtaan muotteineen. Tuotannon jatkaminen ei ollut enää mahdollista. Keskeisiä henkilöitä RPB historian kannalta Suomessa olivat Stig Lundqvist ja Allan Sjöbacka. Alkuperäinen Ruotsi versio tyyppikatsastettiin Suomessa. Viiden auton maahantuonnin jälkeen Lundqvist (Auto Team) osti muotit Ruotsista vuonna 1968. Muottia muokattiin Pietarsaaressa korottamalla kattoa ja muotoilemalla peräpää uusiksi. Autoja valmistui tusinan verran. Osa niistä rakennettiin asiakkaalle ihan valmiiksi asti. Autojen valmistus jatkui Munsalassa. Sen jälkeen Kent Lundqvist jatkoi valmistusta Kovjoella. Siellä valmistusta jatkettiin niin kauan että kaikki olemassa olleet tilaukset saatiin toimitettua, yhteensä parikymmentä autoa. Tämä vaihe oli ilmeisesti Burträskin tehtaan palon jälkeen. Viimeiset autot valmisti 80-luvun lopussa muotit ostanut Allan Sjöbacka. Muotit ovat edelleen tallella. Muotit kulkeutuivat Salon kautta Lohjalle mistä Sjöbacka osti ne. Lohjalla oli Best Car niminen yritys valmistanut joitain yksilöitä. Oma projektiautomme on ilmeisesti ensimmäisiä Salossa valmistuneita yksilöitä. Auton ulkonäköön tehtiin useita muutoksia sinä aikana kun niitä valmistettiin Suomessa. Kokonaisvalmistusmäärä Ruotsissa oli noin 50 autoa ja Suomessa parikymmentä. Auto sai mainetta Suomessa kun Tekniikan Maailma lehti rakensi Jussi Juurikkalan johdolla yhden auton. Projekti esiteltiin kuudessa TM lehdessä vuosina 1970 - 1972. RPB vetäytyi autojen valmistamisesta siirtyen tuottamaan lujitemuovista mm. linja-autojen sisustuksia ja lumikelkkojen katteita. Urbaani legenda (johon itsekin uskoin ennenkuin ryhdyin selvittämään tarkemmin historiaa), että Euran Lasikuitu olisi edustanut tai valmistanut RPB GT autoja ei pidä paikkaansa, vaikka omankin automme papereissa on katsastuskonttorin päätös jossa lukee valmistajajan kohdalla Euran lasikuitu. En ole löytänyt yhtään tietoa, joka tukisi tätä. Suomessa rekisterissä olevia / olleita yksilöitä tunnetaan 13 kpl. Tähän lukuun sisältyvät Ruotsista tuodut 20 kpl ja Suomessa valmistetut 20 kpl. Monien kit car’ien kohtalo on että projekti aloitetaan suuren kiihkon vallassa ja ennen pitkää innostus sammuu ja projekti jää kesken. Siis noin 40:stä Suomessa myydystä autosta valmistui ehkä 13 kpl eli reilu neljännes. Tämän historian pääasiallisina lähteinä on käytetty Allan Sjöbackan kanssa 2019 aikana käytyjä keskusteluja sekä Hufvudstadsbladin artikkelia: RPB GT - det bottniska bilmärket (2002 Toukokuu 19). RPB GT2 Vielä 1980 luvulla Racing Plast Burträsk suunnitteli käynnistävänsä tuotannon uudelleen kun lakia muutettiin jälleen niin että se olisi sallinut kit car’in valmistamisen. Kjell Lindskog ja Bengt Jacobsson ostivat Suomesta (!) valmiin korin, jota ryhdyttiin muokkaamaan. Suunniteltiin uusi malli GT 2, joka sai 1981 hyvän vastaanoton näyttelyissä. Autoja ehti valmistua 3 kpl ennen kuin Burträsk sai suuren tilauksen puolustusvoimilta joidenkin lasikuituosien valmistamisesta. Suunnitelmat autotuotannosta valitettavasti haudattiin. Piirustukset ja muotit ovat kuitenkin olemassa joten, who knows… Kaikki kolme GT 2 autoa ovat tallessa ja rekisterissä. Suomessa rekisterissä olleet / olevat autot (GT): FBN-948 (työn alla oleva projektiautomme) JZI-76 KIF-699 KSK-11 LGP-934 TGM-501 VBC-246 VPU-510 VRC-144 VTH-268 VTR-78 YZK-11 ZH-671 Oletettavasti muitakin on ollut rekisterissä, näistä kuulisimme mielellämme. Kuvassa vielä vähän vaiheessa oleva projektiautomme, vm 1971 (vuosimalli määräytyy alustan mukaan) Salossa valmistetulla korilla, eli ihan Salossa valmistettujen korien alkupäästä. Toisessa kuvassa varaosa-auto, josta saatiin mm alkuperäinen etuluukku projektiin, Tämä yksilö on tuotannon loppupäästä. Kolmannessa kuvassa sininen ruotsalainen Piraya yksilö. Näissä näkyvät selvästi Ford GT 40 vaikutteet. Autohan ei sinänsä ole mikään replika, mutta muotoiluun haettiin vaikutteita GT 40 ratakilpurista. Alimmaisissa kuvissa GT 2 kori ja valmis auto.

Olen asioinut pääasiassa Paruzzin kanssa jonka toiminta on esimerkillistä. Myös muita kotimaan toimittajia olen käyttänyt ja kaikkien kanssa homma on toiminut niin kuin pitääkin. Nyt törmäsin kuitenkin ihan aitoon huijariin: Asennuspalvelu H. Räsänen / Harline. Tarvitsin autoomme kypäräverkon ja tutkin tarjontaa. Harlinelta löytyi edullisesti sopiva verkko, vain 29 euroa. Ajattelin tukea kotimaista yksityisyrittäjää, Räsänen/Harline sijaitsee Kuopiossa. Ei muuta kuin tilaus vetämään ja Ebayhin tottuneena maksoi tilauksen etukäteen. Ei olisi pitänyt, tilauksesta on nyt viikkoja ja tiedusteluihin ei vastata, ei sähköpostiin eikä puhelimeen. Katsoin mitä keskustelupalstoilla puhutaan moisesta HARLINESTA. Sivut olivat täynnä juttuja jos jonkinlaisesta kusetuksesta. Jotkut onnettomat olivat erehtyneet tilaamaan esim. alustasarjoja, penkkejä, vanteita ym. kalliimpaa tavaraa joista sitten kuukausikaupalla väännettiin. KIERTÄKÄÄ KAUKAA TÄMÄ HUIJARI!