Ensimmäistä kertaa näillä palstoilla kirjoittelemassa, niin että ensimmäisenä hei vaan kaikille 🙂
Tuollainen -76 vuosimallia oleva bussi (rek. tosin tällähetkellä pakettiautoksi) tuli sitten haettua, niin että kaipa tästä volkkariharrastajaksi on ryhdyttävä. 😄
Tarinoidaan nyt ensin vaikka tovi historiasta, elikkäs auto on ukiltani peräisin ja olen itse siinä monet, monet matkat viettänyt lapsuudessani. Ukki oli sitten 2000 -luvun alussa muuttanut viroon ja vienyt "Volkkarin" niinkuin me kutsuimme, mukanaan lahden toiselle puolelle. ("Volkkari" on aina ollut tämän kutsumanimi, aivan kuin muita volkswageneja ei olisi olemassakaan. Tämä on "the" Volkkari minulle 🙂 ) Viron puolella autosta oli sitten jossain 2000 -luvun alkupäässä hitsattu pohjaa ja hieman kylkiä ja ajettu säännöllistä ajoa ilmeisesti kaikki kesät kunnes moottori jostainsyystä laukesi. Ukkini ei autojen tekniikan päälle juuri ymmärrä, eikä oikein ole pystynyt kertomaan minulle mikä autoon varsinaisesti tuli. Jokatapauksessa tämän tapahtuman jälkeen sain kuulla monta vuotta kuinka Volkkari on tallissa odottamassa uutta moottoria, jonka ukin virolaiset ystävänsä jostain sitten lopulta taikoivatkin.
Ukki sanoi ostaneensa uuden moottorin joka hänen mukaansa oli 0km ajettu, tehtaan puulootassa, suoraan saksan armeijan varikolta joidenkin virolaisten ystäviensä löytämänä. Tästä eteenpäin sain kuulla, kuinka moottori on istutettu paikoilleen ja "kaikki paitsi sähköt" olisivat toiminnassa. Hänelle olivat virolaiset ystävänsä kertoneet, että armeijan kulkineeseen tarkoitettu moottori vaatisi kuulemma suurempaa jännitettä (2 akkua) toimiakseen ja kaikki sähköt "pitäisi vetää uudelleen".
Noh, minullahan ei ole pienintäkään aavistusta siis mikä kone tässä sitten nykyään on, pitääkö tälläiset kuorma-autosähköviritelmät paikkansa, onko niitä tehty ja jos on, niin kuinka valmiiksi saakka.
Moottorin vaihdon ja sähköongelman jäljiltä ukkini virolainen mekaanikkoystävä muutti ilmeisesti pois lähiseudulta, jolloin Volkkari jäi vaella kunnostusta talliin makoilemaan. Siellähän se kerkesi olla ilmeisesti yli 10 vuotta, kunnes ukkini nyt alkuvuodesta päätyi myymään sen minulle siinä toivossa, että saisi nähdä vielä joskus ajossa.
Paikalle päästyämme selvisi, että talli on ollut pehmeän sammalmaan päälle rakennettu peltitalli ladonovineen, eli tästä muodostui liki kirjaimellisesti "latolöytö". Sisustassa ovat hiiret päässeet temmeltämään ja jokainen tekstiilipintainen esine on yltä päältä homeessa. Mutta! Kori on omaan silmääni yllättävän hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden, eli tarinat hitsauksista 2000 -luvun alussa voivat hyvinkin pitää paikkansa. Myös moottori näyttää uudemmalta ja alkuperäisestä poikkeavalta, mutta enempää en siitä ole vielä kerennyt selvitellä.
Vuokrakärryllä tuota lähdettiin tiistaina 26.2. hakemaan ja eilen, keskiviikkona 27.2. kävimme paikallisessa rekisteröintitoimistossa suorittamassa omistajanvaihdokset ja Volkkari lähti takaisin kotimatkalle. Suomeen, jossa se oli ukkini mukaan ensirekisteröity ja josta hän oli sen aikoinaan "hämeenlinnalaiselta torikauppiaalta" ostanut. Suomeen, jossa se nyt olisi tarkoitus laittaa kuntoon ja jatkaa tätä suvussamme pisimpään olleen auton historiaa.
Tallin pihaan sen saimme, odottamaan ensimmäistä puhdistusta ennenkuin kehdataan siirtää sisälle. Haju on meenaan sanoinkuvaamaton bussin sisäpuolella ja ovien ollessa hiemankin raollaan leviäisi tämä löyhkä ympäri talliamme. Ei kiitos. 🙂
Ensihavaintoja:
Pintaruostetta, paljon. Läpiruostetta pikaisesti katsottuna vain muutamissa harvoissa kohdissa ja vain pieninä alle 5cm alueina.
Sisusta läpikotaisin homeessa, hiirenkakassa ja haisee kuolemalta.
Moottori todella näyttää uudehkolta, pinnat ovat siistit ja kiiltävät vrt. muuhun autoon, eli tarina armeijan varikolta ostetusta 0km ajetusta koneesta voi hyvinkin pitää paikkansa.
Jarrut ja käsijarru vaikuttivat toimivan edes jotenkuten kun trailerilta otettiin alas
Oikean puoleiset renkaat täysin mennyttä, vasemmalla sentään oli ilmat vielä pysyneet.
Kaikki matkustamon osat vaikuttaisivat olevan tallessa. Se mitä pystyy uudelleenkäyttämään ja mikä on liian homeessa jää vielä nähtäväksi.
Takatila on täysin tyhjä ja siellä lojuu lähinnä vanha kone osineen, ei verhoiluita, ei penkkejä, vanerilattia.
Toimintasuunnitelmaa:
- Ensin täydellinen pesu kauttaaltaan. Sitä ennen tälle ei kykene tälläinen hienohelma tekemään yhtään mitään. Pesun yhteydessä koko sisustan purku ja paneeleiden pussitus johonkin tallin perimmäiseen nurkkaan haisemaan, pois ei tulla heittämään jos mittoja tarvitaan uusiokappaleisiin.
- Selvitys siitä, mikä kone autossa nyt on, kuinka pitkälle sen asennustyöt on tehty, onko se käyntikuntoinen, vaatiiko oikeasti jotain sähköjen kanssa pelaamista vai onko kyse jostain aivan muusta.
- Selvitys alustan ja jarrujen todellisesta kunnosta, runkopalkkien läpikäynti.
- Jonkinlaisella kokoonpanolla (pintapatinaa..) tähdättäisi jo tämän kesän liikenteeseen! Mutta se jää nähtäväksi. Toiveet ovat korkealla, mutta aika ja rahat vähemmän niin. 😄 mutta niinhän se on aina...
