ristosu

Juu, tuota kirjaa olen seuraillut tähän asti. Kun se tosiaan näyttää olevan jo vuodelta 1987 ja ilmeisesti Amerikan oloja kuvaava, niin tulee kyllä mieleen, että jokin on ehkä eri lailla täällä ja nyt, koskien vaikkapa varaosien valikoimaa taikka tarjolla olevia koneistuspalveluja yms. Tämä on ihan ensimmäinen moottori, jota olen purkanut näin pitkälle, ja ensimmäinen Volkkarin moottori minulle muutenkin.

Tämä homma on nyt lopulta edennyt niin pitkälle, että moottori on ulkona ja suurimmaksi osaksi purettu. Männänrenkaita oli katkeillut, jokin tiivisterengas kannen ja sylinterin välissä oli saanut hiukan osumaa. Muuten ei mitään minun silmiini pistäviä vikoja ollut. Mietin nyt, kannattaako jatkaa purkamista puolittamalla lohko. Vai olisiko tässä jo riittävästi syytä käyntiongelmiin ja öljyvuotoon. Toisaalta varmaan pitäisi käydä loputkin läpi, kun näin pitkälle on kerran päästy.

Löytyi.

Löytyisikö jostakin pääkaupunkiseudulta otsikon mukaista moottoripukkia? Tarve olisi nyt varmaan koko talveksi.

Ajoittain pakoputkesta on kuulunut paukahduksia.

Nyt mittasin uudestaan, ja kokeilin myös tuota öljyä vasemmallle puolelle. 3:ssa sain hiukan parempia lukemia, 4:ssa kehitys oli pienempää. Edelleen ollaan alle 7:ssä, 3:ssa aika lähellä kyllä. Oikealla puolella jäätiin 8:n vaiheille, eli hiukan laski kylmään, säätämättömään koneeseen verrattuna. En osaa sanoa, oliko se odotettavissa. Silmiin pistävää oli, että oikealla puolella tulpat olivat nokiset.

Eivät ne venttiilinvälyksetkään nyt enää ihan kohdillaan olleet, vaikkei niiden säädöstä nyt kovin kauaa mielestäni ollut. Imuventtiilit vasemmalla olivat liian pienillä välyksillä. Oikealla taas pakoventtiilit liian suurilla. Täytyy jatkossa yrittää pitää tarkempaa kirjaa näistä, ja tarkistaa ne säännöllisemmin.

Tätä aloin jo hiukan pelätä. Tulkitsen tuon niin, että ne vasemman puolen matalat lukemat kertovat, että mahdollisesti sen puolen venttiileissä on jotakin pielessä.

Yritin nyt tehdä puristuspainemittauksia. Unohdin kuitenkin moottorin lämmityksen, joten en ole varma, minkä arvoisia ne lukemat ovat. Joka tapauksessa sain 1:stä ja 2:sta n. 9,0 ja 3:sta ja 4:stä n. 4,5.

Kiinnostaisi periaatteessa kyllä tehdä itse mahdollisimman paljon, mutta sisätiloja siihen ei ole (kaupungissa, ja kun mökkikin on saaressa..) :( Laitoin tuon kirjan nyt tilaukseen.

Tuo kosketuskulmaongelma oli minulle juuri tuollainen pysähtymisen paikka. Ymmärsin kuitenkin, että se ei nyt aiheuttaisi näitä ongelmia. Joka tapauksessa puolan latautumisaika jää ilmeisesti lyhyemmäksi kuin uudella jakajalla. Olisiko ajatuksia tuon öljyvuodon lähteestä, ja voisiko sillä olla millaisia seuraamuksia?

Tätä varsin perusteellista esitystä olen pitänyt jonkinlaisena ohjenuorana: https://www.thesamba.com/vw/forum/viewtopic.php?t=399195 Tietenkään en pidä itseäni vielä minään asiantuntijana, mutta tuntuu, että keskimääräisen juuri koulusta päässeen asentajan kyllä päihitän, mitä tähän autoon tulee. Yksi vanhan koulun käynyt ammattiasentaja on myös ollut ajoittain apunani. Tukenani on myös ollut erilaisia korjauskirjoja. Pitää nyt vakavasti miettiä myös tuota pajalle vientiä. Minulla on vaan omat pelkoni senkin suhteen. Minulla on ollut paljon vanhoja autoja, joita olen korjaillut itse ja vienyt korjaamoille vuorotellen. Ja korjaamoilta tulleista ei sitten tiedä, mitä on tehty. Eivätkä ne ammattikorjauksetkaan aina ole kovin kauas kantaneet.

Niin, ne käyttämättömät kierteet saattavat likaantua, vai?

Nyt tutkin taas tulpat. 1 oli menettänyt keskikärkensä kokonaan. 2 oli nokinen. 3 ja 4 olivat ok. Varaosakaupan myyjä osasi kertoa, että se 1 oli liian laihan seoksen syytä. Mutta eikö tuo nokisuus sitten viittaa liian rikkaaseen? Joka tapauksessa tuntuu, että vika olisi enemmän 2-kaasuttimen puolella. Kaupassa oli vain yksi tulppa, ja sekin oli lyhyempi kuin alkuperäinen (NGK B5HS vs B5ES). Vaihdoin sellaisen tuohon 1:seen. Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Kuinka paljon tuo kierteiden lyhyys mahtaa merkitä?

Mistäköhän niitä pajoja sitten löytyisi täältä Helsingin seuduilta? Ja millainen homma se irrottaminen on? Paljonko se painaa? Jaksaako sitä liikuttaa? Saako sen pakettiautoon? Tarvitaanko pumppukärry, vai millä sitä siirrellään? Tässä on ollut minun kohdallani se kynnys. Kaiken, mikä irtoaa, olen jo irrottanut, suurelta osin uusinutkin, ja laittanut takaisin, mutta en koko moottoria.

Uusi huomio, että takapäästä vuotaa öljyä. Tuulettimen pyörä on ihan märkä. Viime kesänä tilanne oli vielä se, että kaikki toimi, kuten piti. Sitten joku ilmeisesti tankkasi dieseliä. Eikä saanut konetta käyntiin. Ja korjaaja onnistui tekemään jotakin, jolla paluu onnistui Tampereen seudulta Helsinkiin, mutta sitten tilanne muuttui kerralla. Totesin, että useita ruuveja puuttui mm. kaasuttimista. Epäilen, että se korjaaja oli niitä irrotellut vikaa selvitellessään. Olen niitä lisäillyt, mutta alkuperäisenlaisia ruuveja ei ole ollut ihan helppo löytää.

Tämä on P, yhdellä alipaineletkulla.

Viime vuonna tulpat ja venttiilit. Eikä ajoa nyt kovin paljon ole tullut. Jakaja näyttää kovin alkuperäiseltä. Kone itsessään on vaihtokone jostakin 70-luvulta sekin.

No niin, vaihdoin puolan: ei se ratkaisevasti parantanut asiaa, mutta ei nyt huonontanutkaan. Kärkiväli on nyt säädetty 0,5 mm:in, ennakko 10 °:eseen. Kylmänä lähtee hyvin, ja pysyy käynnissä, mutta lämpimänä saa taas sahata. Kaasun pitäminen pohjassa tuntuu hiukan auttavan. Kokeilen nyt vielä vähän ajaa. Viimeksi oli sellaista nykimistä kovemmalla kuormituksella, kiihdytyksessä.

Minulla on aika selvä muistijälki, että kaikki muu onkin jo aika uutta, paitsi puola on alkuperäinen. Lisäksi virtalukon tueksi on laitettu puolan viereen rele, jolla tuo pitkän johdon jännitehäviö on ohitettu. Ja käynnistyminen on siis vaikeaa lämpimällä koneella.

Olen taas pitkästä aikaa päässyt tutkimaan tätä käyntiongelmaa. Säädin kärkiväliä, ja arvioin kosketuskulmaa. Pyöritin myös virranjakajaa sytytysennakon saamiseksi 10:een (eykk). Ongelmani on nyt, että en saa kosketuskulmaa säätöarvoihin (40-50), vaan se näyttää jäävän alle 30:een, vaikka katkojan kärkivälin laskisi 0,2 mm:iin (ohjearvo 0,4-0,6). Olen skoopilla katsonut puolan ensiöpuolelta jännitettä, ja arvioinut tuon kosketuskulman sen perusteella, että 70 % ajasta jännite pysyy 10 V:ssa, ja putoaa 0:aan vain 30 %:ksi ajasta. Lopputulos on, että moottori ei meinaa käynnistyä, ja jos käynnistyy, sammuu tyhjäkäynnillä aika pian, heti kun ryyppy alkaa mennä pois päältä. Ainakin 1-sylinterin kipinä tuntuu pätkivän.

Käyntiinsaamiseksi saa polkea kaasua ja sahata pitkään. Sitten tyhjäkäynti on luonnottoman korkealla. Ja sitten sammuu kuin seinään. Ehkä silloin kuin automaattiryyppy menee pois päältä. Yksi oire on vielä sellainen, että käynnistimen teho (nopeus) tuntuu vaihtelevan kahden eri asennon välillä, joista hitaampi ei millään riitä. Tällä hetkellä isoin ongelma on nuo ulko-olosuhteet, joissa ei kyllä viitsi tehdä oikein mitään. Akun voisi laittaa lataukseen.

Tästä on ollut tarinaa täällä jo paljon. Nyt tilanne on sellainen, että viime syksynä aika, tilat ja taidotkin loppuivat kesken. Toiveissa olisi kevään koittaessa saada auto taas ajokuntoon. Moottori ei oikein halua käynnistyä, ja jos käynnistyy, sammuu vähän ajan päästä. Toinen asia on sitten ohjauksen väljyys, jota kyllä yritin kiristellä, mutta en siitäkään päässyt oikein varmuuteen. Nyt kysynkin, onko täällä ketään, joka voisi tulla ihan paikan päälle asioita tutkimaan? Auto on Helsingissä, Kumpulassa. Toinen vaihtoehto voisi olla siirtää se jonnekin muualle, johonkin sisätiloihin. Olen kyllä valmis maksamaan kohtuullista korvausta työstä. Tuntuu vaan, että tavalliset korjaamot eivät oikein näiden päälle enää ymmärrä, ja että täällä palstalla on paljon asiantuntemusta.

Junalla tarkoitat tietenkin tämän mallin edeltäjää 🙂 Pitää ehkä ottaa vähän sanoja takaisin. Tappi tuntui kuitenkin istuvan aika tiukasti reiässään. Nyt laitoin sen taas kasaan, ja luulen, että sain sen L-vivun kiinnityspultin niin tiukalle, että klappi hävisi. Mutta pitää nyt vielä kokeilla koeajaa.

Vähän mietin tuota samaa. Itse asiassa tuli tunne, että vipu liikkui tappiin nähden. Kuitenkin se pultti oli tiukassa.