ristosu

No niin, vaihdoin puolan: ei se ratkaisevasti parantanut asiaa, mutta ei nyt huonontanutkaan. Kärkiväli on nyt säädetty 0,5 mm:in, ennakko 10 °:eseen. Kylmänä lähtee hyvin, ja pysyy käynnissä, mutta lämpimänä saa taas sahata. Kaasun pitäminen pohjassa tuntuu hiukan auttavan. Kokeilen nyt vielä vähän ajaa. Viimeksi oli sellaista nykimistä kovemmalla kuormituksella, kiihdytyksessä.

Minulla on aika selvä muistijälki, että kaikki muu onkin jo aika uutta, paitsi puola on alkuperäinen. Lisäksi virtalukon tueksi on laitettu puolan viereen rele, jolla tuo pitkän johdon jännitehäviö on ohitettu. Ja käynnistyminen on siis vaikeaa lämpimällä koneella.

Olen taas pitkästä aikaa päässyt tutkimaan tätä käyntiongelmaa. Säädin kärkiväliä, ja arvioin kosketuskulmaa. Pyöritin myös virranjakajaa sytytysennakon saamiseksi 10:een (eykk). Ongelmani on nyt, että en saa kosketuskulmaa säätöarvoihin (40-50), vaan se näyttää jäävän alle 30:een, vaikka katkojan kärkivälin laskisi 0,2 mm:iin (ohjearvo 0,4-0,6). Olen skoopilla katsonut puolan ensiöpuolelta jännitettä, ja arvioinut tuon kosketuskulman sen perusteella, että 70 % ajasta jännite pysyy 10 V:ssa, ja putoaa 0:aan vain 30 %:ksi ajasta. Lopputulos on, että moottori ei meinaa käynnistyä, ja jos käynnistyy, sammuu tyhjäkäynnillä aika pian, heti kun ryyppy alkaa mennä pois päältä. Ainakin 1-sylinterin kipinä tuntuu pätkivän.

Käyntiinsaamiseksi saa polkea kaasua ja sahata pitkään. Sitten tyhjäkäynti on luonnottoman korkealla. Ja sitten sammuu kuin seinään. Ehkä silloin kuin automaattiryyppy menee pois päältä. Yksi oire on vielä sellainen, että käynnistimen teho (nopeus) tuntuu vaihtelevan kahden eri asennon välillä, joista hitaampi ei millään riitä. Tällä hetkellä isoin ongelma on nuo ulko-olosuhteet, joissa ei kyllä viitsi tehdä oikein mitään. Akun voisi laittaa lataukseen.

Tästä on ollut tarinaa täällä jo paljon. Nyt tilanne on sellainen, että viime syksynä aika, tilat ja taidotkin loppuivat kesken. Toiveissa olisi kevään koittaessa saada auto taas ajokuntoon. Moottori ei oikein halua käynnistyä, ja jos käynnistyy, sammuu vähän ajan päästä. Toinen asia on sitten ohjauksen väljyys, jota kyllä yritin kiristellä, mutta en siitäkään päässyt oikein varmuuteen. Nyt kysynkin, onko täällä ketään, joka voisi tulla ihan paikan päälle asioita tutkimaan? Auto on Helsingissä, Kumpulassa. Toinen vaihtoehto voisi olla siirtää se jonnekin muualle, johonkin sisätiloihin. Olen kyllä valmis maksamaan kohtuullista korvausta työstä. Tuntuu vaan, että tavalliset korjaamot eivät oikein näiden päälle enää ymmärrä, ja että täällä palstalla on paljon asiantuntemusta.

Junalla tarkoitat tietenkin tämän mallin edeltäjää 🙂 Pitää ehkä ottaa vähän sanoja takaisin. Tappi tuntui kuitenkin istuvan aika tiukasti reiässään. Nyt laitoin sen taas kasaan, ja luulen, että sain sen L-vivun kiinnityspultin niin tiukalle, että klappi hävisi. Mutta pitää nyt vielä kokeilla koeajaa.

Vähän mietin tuota samaa. Itse asiassa tuli tunne, että vipu liikkui tappiin nähden. Kuitenkin se pultti oli tiukassa.

Ohjauksessa on liikaa klappia. Yritin jo säätää ohjausvaihdetta, mutta vika ei varmaankaan ole siinä. Senjśijaan huomioni kiinnittyi L.n muotoiseen vipuun, joka liikuttelee raidetankoja. Se päästää niiden sisäpäät liikkumaan ylös ja alas (ja vasta sitten sivulle). Ilmeisesti tämä riittää aiheuttamaan epävarmuutta ohjaukseen. Onkohan tälle tehtävissä muuta (kiristys, säätö) kuin uudet laakerit tämän L-vivun akselille, joka menee auton etupään (alimman) akselipalkin läpi? Mistäköhän noita laakereita löytyisi? Ehkä pitäisi tilata tällainen korjaussarja: https://www.neoretro.fi/tuotteet.html?id=35/799

https://www.westcoastmetric.com/c-1188161-interior-seat-covers-padding.html Onko näistä kokemuksia? Näyttäisi olevan varastossa.

Mistäköhän saisi uudet verhoilut? Amerikassa näyttäisi olevan joku tällainen firma: https://www.tmiproducts.com/volkswagen/bus/1972-bus/seat-upholstery Eikö lähempää löydy?

Nyt mittasin tuota jännitettä tuossa punaisessa piuhassa, joka tulee antureilta varoitusvalolle, ja se nousee 0,01 V:iin, kun painaa jarrua (virrat päällä, moottori ei). Samalla se varoitusvalo kirkastuu silminnähden. Sitten irrotin sen johdon varoitusvalosta (kiitos neuvosta), nyt toimii 🙂

Kävin auton alla irrottamassa anturien liittimet vuorotellen, yksi kerrallaan, ja kun jarrua painaa, jarruvalot syttyvät (kun virrat ovat päällä). Sitten painoin jarrua ja mittaamalla (vastus) totesin, että anturit kyllä katkaisevat sen varoitusvalolle menevän signaalin.

Sama valo, mutta tässä tapauksessa nopeusmittarin ja tyhjän mittaritaulun välissä. Ohessa kuva. Kytkentä on kehittyneempää versiota, jossa valoa ei tarvitse painaa testatakseen sen toimivuutta. Ohessa kuva siitäkin.

Sellainen erillinen punainen pyöreä valo, keskellä kirjain B, muistaakseni tosiaan nopeusmittarin oikeassa alakulmassa.

Vm. 1972 Kleinbus (levyt edessä, rummut takana, alipainekäyttöinen jarrutehostin), jota on jo pidemmän aikaa (vuosia) kiusannut jarrujen varoitusvalon palaminen aina, kun jarrua painaa. Jarrut sinänsä toimivat hyvin (katsastajan mielestä), eikä vuotojakaan ole havaittavissa (eikä nestettä ole tarvinnut lisätä). Jonkinlaista sähköistä vikaa olen epäillyt, mutten ole onnistunut paikallistamaan sitä. Jarruvalokytkimet ovat 3-napaiset, ja varoitusvalo 4-napainen. Jarruvalot itsessään toimivat. Onkohan kenelläkään kokemusta tällaisesta viasta? Risto

Nelostyypin moottoriksi tätä kai nimitetään. Minulla on sellainen muistikuva, että kaikki toimi vielä viime kesänä moitteettomasti, ja kulutus pysyi kohtuullisena. Sitten syksyllä ilmestyi tuo mystinen latausvalon palaminen jarrutettaessa, ja samoihin aikoihin moottori alkoi nykiä. Talven mittaan olen sitten käynyt läpi, täältä saamieni ohjeiden mukaisesti pääasiassa, moottorin eri osia, ja uusinut useimmat sähköosat. Kiinnostava ja opettavainen projekti kaikenkaikkiaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että isoin ongelma on juuri tuo latausvalon palaminen. Tyhjäkäynti on ihan hyvää. Saattaa olla niinkin, että nykiminen on vähentynyt säiden lämmettyä, mutta en nyt ole valitettavasti itse kerinnyt testailemaan.

Nyt viimeinen ajo tuotti jotenkin siedettävän 13 l:n keskikulutuksen. Onko se sitten konkan vaihdosta kiinni, vaiko vain ajotyylien eroista, en osaa sanoa.

Olen yrittänyt ymmärtää tuon jarrun painamisen ja jarruvalon roolia tässä. Minun pitää löytää joku muu katsoman niitä valoja, palavatko ne edes kunnolla. Säädin on tosiaan erillinen laatikko tulipellissä.

Olen samaa mieltä. Mielestäni syynä on, että sähköä vuotaa jostakin. Puola on nyt ainoa komponentti, jota en ole vaihtanut.

12,6 V levossa, ja 13,3 (välillä 13,4) V käynnissä. Ja kun painan jarrua, ja latausvalo syttyy, en pysty mittaamaan samalla. Vaihdoin nyt sen konkan. Olipas hankala homma. Pitää nyt seurata tilannetta. Autolla on ollut useita käyttäjiä, eikä mitään valituksia nykimisestä ole tullut. Kulutus on kyllä ollut korkeahko, 15-20 l.

Onhan tuo pariinkin kertaan käyty läpi tuo sytytys, ja valopistoolilla on katsottu, että kipinät tulevat tasaisesti, ainakin tyhjäkäynnillä. Tässä alkaa vaan unohtaa, mitä kaikkea on tehty, kun homma venyy. Ja tosiaan, puola ja konkka ovat yhä alkuperäisiä, kuten itse virranjakajan runkokin. Olin välillä ehtinyt unohtaa koko konkan olemassaolon. Täytyypä yritää huomenna taas tutkia. Mutta sitten on tuo latauspuoli, jota olen alkanut itse epäilemään yhä enemmän. Onko laturi väsähtänyt? Entä lataussäädin? Onko vielä joku komponentti, jota en nyt muista? Oirehan on siis se, että aina kun painaa jarrua, ja jarruvalot syttyvät, syttyy myös latausvalo. Jos sähkö ei vaan riitä kunnolla edes jarruvalojen polttamiseen, riittääkö se sytytykseen? Vai onko perimmäinen syy kuitenkin juurikin konkassa tai puolassa, joka syö sähköä?

Niin, siellä on konkkakin jossakin, sitä en olekaan vielä vaihtanut. Kärkivälikin on säädetty. Entäs tuo puola, voisiko se väsähtää vanhemmiten?

No niin, taisin juhlia vähän etuajassa. Tankkaus meni kyllä paremmin kuin ennen, mielestäni bensan haju ei nyt puskenut päälle. Mutta nykiminen ei ole kadonnut mihinkään. Alan epäillä, että todellinen syy on sittenkin sähköissä, eikä polttoaineessa. Tai sitten en vaan osaa säätää niitä kaasareita. Enkä usko, että sellaista korjaamoakaan enää löytyy, jossa osaisivat homman. Puolasta lähtevät sähköjohdotkin olen jo vaihtanut uusiin tuon säätösivun ohjeen mukaisesti. Sähkön puolesta puhuu myös se, että latausvalo palaa edelleen, kun painaa jarrua.

Tulviminen varmaan oli kyseessä. Vaihdoin nuo alkuperäiset neulaventtilit sinne takaisin, ja sain kuin sainkin säädöt onnistumaan. Olivatko ne uudet sitten vialliset (tuntuivat toimivan puhaltamalla), vähän erikokoiset (eivät ulottuneet kohoon) vai eivätkö ne vain tiivistyneet kunnolla (vanha tiivistysrengas, sarjassa ei ollut uutta)? Nyt uskaltaa yrittää vähän tankata ja koeajaa. Renkaatkin pitäisi vaihtaa nastattomiin. Kyllä nyt kelpaa. Kevätkin on parhaimmillaan 🙂

Tässä kuva alkuperäisestä: