Paksu-Tolppa

Tätä volkkariharrastuksen dilemmaa on tullut mietittyä vuosi vuodelta enemmän. Saken kanssa olen samoilla linjoilla että tuntuu että skene on nähty. Enkä ole aivan eri mieltä siinäkään, että ilmajäähy ei ole välttämättä se kaikkein mukavin tapa matkustaa (joskin mukavaa on monenlaista).

Tuohon skenen loppuun koluamiseen liittyy omalla kohdalla se, että hommasta on tullut mielestäni vähän liian tiukkapipoista. Volkkarin pitäisi olla joko NOS -osilla kuorrutettu, orkkisvärinen madallettu resto, tai sitten tarmakkiin pudotettu patina. Pelkkä värinvaihto ei-alkuperäiseen riittää monen mielestä tekemään autosta ns. ähtärin, muista modifikaatioista (madallusta ja virittämistä lukuunottamatta) puhumattakaan. Ei se että kauheasti kiinnostaisi mitä mieltä muut ovat, mutta kun vasaralla ja hiekkapuhalluksella 'patinoidun' VW:n harrastaja mummovainaan koko irtaimisto kattotelineellä ja ruosteinen pölynimuri lokasuojaan pultattuna voi tänä päivänä tuomita asiallisesti oman maun mukaan rakennellun auton täysin 'vääränä', niin jotakin on ehkä pielessä. Hieman kärjistäen.

Tietenkin tuo kehitys Tekniikan Maailman Suomi-lookereista poispäin on luonnollista kun autoista on vanhentuessaan tullut arvokkaampia, mutta silti. Ei mitään ns. patina-autoja vastaan, hyvä kun kalustoa säilyy ilman kalliita täysentisöintejä ja hauskaa piisaa. Vielä 1990-luvulla harrastamisessa oli kuitenkin enemmän tilaa luovuudelle ja autoja rakenneltiin oman maun mukaan. Esimerkiksi Ari Huhtan näyttelyvolkkareissa oli omana aikanaan sitä jotakin joka sytytti ja piti yllä kiinnostusta harrastamiseen, samoin kuin Anders Nilssonin kastenista rakennetussa pick-upissa on nykyisin. Milloinkahan joku type 1 tai type 3 puolella Suomessa väsää 1990-luvun "dare-to-be-different" -hengessä sellaista joka saa kipinän syttymään uudelleen?

Aina voi tietenkin sanoa että miksi et tee itse, mutta ei se väkisin onnistu. Monta kertaa (viimeksi eilen) on myös tullut susitettua toisen harrastajan normista poikkeavat ideat. Tuntuu että kanssaharrastaja on nykyisin pahempi ajatuspoliisi kuin katsastusmies. Kuitenkin sille jolla lamppu on syttynyt pitäisi antaa tilaa. Saapa nähdä miten tämä ongelma omalla kohdalla ratkeaa, vaihtelua kaipaan ja merkkiuskollisuudesta olen jo luopumassa.

Kohta nähdään VWHeritagen luotettavuus, parhaillaan odotellaan rahojen palautusta toimittamattomista osista viiden kuukauden odottelun jälkeen.

Edit. 10.6. Rahat saatu takaisin eli asia kunnossa.

Mistä löytäisi kohtuuhintaan uudet poskilaakerit heiluriakseliin? Kiinalaiset ei ole toivelistalla ensimmäisenä, eli sen verran laadukkaat tulisi olla että vaihto kannattaa.

Lähtökohtana on 1969 -mallisen 1500 Kuplan laatikko vetoakseleineen, tarkoitus on ollut vaihtaa lyhyemmät vetoakselit ja putket 1964 laatikosta koska auto on tuota vuosimallia.

Jos tähän kuitenkin asentaa 5 -pulttiset kolmostyypin rummut ja kilvet, niin onko eroa siinä kumpia vetareita ja suojaputkia voi tai kannattaa käyttää?

Löytyykö jostakin nuo kirjaimettomat koodit?

Taas tällainen kuplan vaihteisto (heiluriakseli) jossa koodi on vain numeroin: 9807574 (45, 113.801.103). Löytyykö keneltäkään tietoa mikä on välitys? Jos ja kun vetoakselit pitää vaihtaa, sopiiko normi 1200 ('64) vetarit tällaiseen uudempaan lootaan?

Kiitokset vinkeistä. Pitää pultata hylsy kiinni alustaan ja katsoa miten pelti istuu.

Onko kenelläkään kokemusta Kuplan pitkän etuluukun sovittamisesta (vm. 1964)? Ongelmana on, että kuljettajan puolella luukun ja kyljen välinen rako on noin 12 mm, ja pelkääjän puolella 3 mm. Luukku on auton alkuperäinen, eikä keulaa ole kolaroitu. Tehtaalta kyljen ja luukun välinen rako on varmaankin noin 8 mm molemmin puolin.

Pelkääjän puolelta rako kyllä suurenee kun luukkua kampeaa raosta ylöspäin, mutta luukun kulma ei pysy ylhäällä vaan se tipahtaa alas ja luukun ja korin välille tuulilasin eteen jää pykälä. Kuljettajan puolella taas rako ei pienene edes luukkua alas painamalla. Saranoita olen vaihtanut puolelta toiselle ja koettanut korjata asiaa myös kokonaan toisilla saranoilla. Sovittaminen on tehty ilman tiivistettä ja auto on menossa maalaukseen.

Vaikuttaako se, että kori on poissa alustalta noin paljoa luukun istuvuuteen? Saranan kiinnityspistehän on korissa A-pilarissa ja toinen on korvallinen johon jousi tulee kiinni. Kokonainen päivä on mennyt luukun kanssa tapellessa ja neuvot tulisivat tarpeeseen...

Onko tietoa löytyykö jostakin paksumpia kuin +0.20 ylikokoisia saranantappeja? Tarve olisi -> 67 peilitapille sekä alemmalle tapille, jossa kelpaa uudempikin malli.

sitä on sattunu samaa toisillekkin

Tiedän tunteen...

Finlex:istä näyttääkin löytyvän liikenneministeriön päätös auton rakenteen muuttamisesta (4 luku 24 § koskee turvakaarta).

Mistä löytyy Kuplaan valmiita kaaria tai mieluummin vain valmiiksi taivutettuja putkia? Lähinnä kiinnostaa puolikaari kiinnityksellä nejästä pisteestä, eikä haittaisi vaikka hässäkän aihio löytyisi Oulun tai Lapin läänistä.

Kyseessä on tosiaan nakkikioskilla käyntiin tarkoitettu peli, ei kilpa-auto. Jos kaaret tulee asennettua on etupenkitkin varmaan vaihdettava (ja takapenkki poistettava). Kovahko alusta, pehmeät penkinjouset ja poikkituki pään takana ei yhdistelmänä houkuttele.

Millaiset säännöt pätevät nykyisin Kuplan turvakaariin katukäytössä? Onko esim. puolikaari taakse laillinen, vai pitääkö kaaren ulottua eteen asti?

Löytyykö tietoa, onko JGE:n ja Midland Wheels:in Rader-kopioilla jotakin eroa? Onko peräti kyseessä sama tavara?

TMI puhuu "Sisal" -nimikkeellä tuosta flokista ja sitäkin on saatavilla Aircooled.fi:n kautta. Rulla kustantaa 20 e ja se sisältää valmiiksi helposti leikattavaa ja kiinteätä "mattomuotoista" flokkia n. 200x60cm palan, joka riittää hyvin esim. etuistuimiin.

Tuo linkki heitti tosiaan ei-mattomuotoiseen flokkiin. Sillä saa varmasti möykkyisen tuloksen. Omaan autoon laitoin mattomaisen flokin peittämään heinän (päältä) kauttaaltaan, vaikka uutena sitä on vain tietyissä kohdissa istuinta.

Tavaraa saa monesti myös palakaupasta, ja se voi olla yllättävän tyyristä, mutta käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä.

Ennen kuin vetää verhoilut penkkien päälle, kannattaa katsoa ettei reunoihin jää möykkyjä. Ainakin vanhempien istuimien sileissä vinyyliverhoiluissa möykyt näkyvät selvästi.

VW Trends nro 8 / 1998 (elokuu) s. 74-75 esittelee Sewfine -nimisen firman Type 34:sen. Siinä on punainen matto tavaratiloja myöten, ja teksti "The carpet is a red imported German wool made, once again, by the talented Sewfine bunch".

Eli googlaamalla selvinnee, onko firma vielä olemassa. Jutun mukaan tuon auton yhteydessä kehitettiin firmalle uusia tuotteita.

Tähän asiaan liittyen, ei todellakaan kovin hyvälle haise... itsellä on -74 T1

ja nyt olisi aikomus verhoilla penkit uudelleen, mikä olisi hyvä vaihtoehto, myynnissä näyttää olevan paketteja ainakin vinyylistä.. työn aion tehdä itse joten onko kellään asiasta kokemusta.? ja mistä kannattaa hankkia?

 

kuinka hyvin mahtanee onnistua...?

Itselläni on 1962 Kuplassa TMI:n vinyyliverhoilut. Olen ollut tyytyväinen. Laitoin itse paikalle, ja tärkeää on että heinän ja vinyylin väliin tulevan pehmusteen saa tasaiseksi.

Jees. No noi on varmaan ajan saatossa kerännyt vähän hajua :)

 

Purun jälkeen haju on tosiaan paljon voimakkaampi. Olin jo kutsumassa homekoiraa kylään, kun kellari alkoi haisemaan tosi pahalle. Mutta noi penkithän ne oli. Ei siellä, en kyllä tiedä miltä homekaan haisisi.

 

Pitänee hommata vaahtomuovisisälmykset noihin!

Kannattaa harkita kuitenkin heinien käyttöä. Ne haisevat aina pahalle kun ne tuodaan kosteammasta kuivaan ilmaan. Heiniä on käytetty myös ainakin 1980-lukujen Mersuissa, ja hyvin tuntuvat kestävän.

Ryhtiä penkkeihin saa kun laittaa jousen ja heinän väliin tukevaa kangasta, esim. farkkukangasta (säkkikangas kuluu yllättävän nopeasti puhki). Samalla vähenee heinissä olevan liiman (?) mureneminen lattialle. En ole kokeillut, mutta ehkä heiniin voisi ruiskuttaa myös uutta liimaa, esim. Loctitella lienee sopivaa.

Heinän päälle eli uuden verhoilun alle ns. flokki. Tällä saa esim. keinonahkaverhoilun istumaan tasaisesti ja sopivan kireäksi. Vaahtomuovin saaminen hyvin istuvaksi ja tukevaksi on kuitenkin aika vaikeaa.

Periaatteessa alumiini jne. kannattaa maalata ensin ns. hapolla (etch primer, wash primer). Sitä tuleeko ongelmia lämmönkeston kanssa, en tiedä.

Ainakin Lesonal:ia saa spraypullossa, ja kerroksesta saa erittäin ohuen. DeBeer:illä on kohtuuhintaista ruiskutavaraa.

Sitä, pitääkö hapon ja pintamaalin väliin aina ja välttämättä laittaa pohjamaali, en myöskään tiedä. Sehän kasvattaisi tietenkin kerrosvahvuutta, mutta toisaalta minkään kerroksen ei tarvitse olla paksu.

Onko kenelläkään kokemusta VW -teollisuusmoottoreiden Scintilla-magneetosta kätukäytössä? Näissähän taitaa olla jonkin verran eroja, mutta yleisesti kokemukset kiinnostaa, samoin mitä pitää muuttaa.