Henkar

Jaa, olisiko sitä tätäkin välillä päivitettävä. Kevät ja kesä mennyt niin hulinalla, että ei hirveästi ole ehtinyt pallista laitella. Ihan vinkkinä voin sanoa, älkää ostako käyttöautoksi mkII V70 Volvoa jos haluatte harrastaa jotain muutakin, vaikka on se nyt tietysti vähän Kuplakin vienyt kesällä aikaa että on saanut ajella rauhassa. Tässä nyt kumminkin muutama kevään julkaisematon kuva. Eli maaliskuulta kun vaihdettiin apukuskin puolen dogleg. Perusidea tietysti sama kuin toisella puolella oli, mutta ongelmaksi tässä operaatiossa ilmeni B-pilarin paikka. Liukuoven alakisko / oikean puolen helma on joskus aikoinaan ilmeisesti hypitty tai muuten onnistuttu painamaan vääräksi, tämä tietysti aiheuttanut b-pilariin vetoa taaksepäin ja ilmeisesti nyt kun vanhan doglegin päästi irti, pääsi B-pilari tulemaan yli puoli senttiä taaksepäin. Ratkaisuna sahasin helman poikki ja puskin pilarin takaisin samaan linjaan mitä kuskin puoli. Mittailin vielä, että liukuoven aukko olisi nyt samassa mitassa ylä- ja alalaidasta. En tiedä onko oikein, mutta ainakin symmetrisesti 😅 Hommahan olisi tietystiollut paljon helpompi jos sen olisi huomannut ennen kuin olin hitsannut doglekin lähes koko matkalta paikoilleen, mutta yksi uusi leikkaus (ei ao. kuvissa) ja hitsailua niin eiköhän tuo ihan hyvä ole. Doglegit oli nyt suunnilleen paikallaan, niin piti tottakai vähän sovitella ohjaamon lattiaa. Lattiapelti ei vaan tuntunut järkevästi istuvan paikoilleen mitenkään, osa syynä toki Klokkerholmin huippu hyvä laatu, mm. pellin takalaidasta puuttuu yksi pokkaus täysin. Asiaa kovasti pohdittuani, huomasin puoli vahingossa, että nurkassa seisovassa pallis-baaritiskiaihiossa doglegien etupystyosan muoto on aivan erilainen mitä näissä uusissa doglegeissä. En tiedä paljonko mentiin nyt sitten metsään, mutta muokkasin doglekit niin, että lattian pitäisi nyt istua huomattavasti siistimmin, eikä pitäisi muodostua järkyttävää kaatoa sivuilta keskelle. Kuva kokonaisuudesta puuttuu jälleen, mutta tässä nyt zoomailtuna laajemmasta kuvasta tuollainen suttuinen vedos. Kuvassa näkyy myös tuo katkaistu liukuoven kisko. Edit. Korvataan huono kuva nyt myöhemmin räpsäistyillä. Siinä siis oikeastaan kevään tekemiset. Seuraava postaus kertoo sitten missä nyt mennään. Motivaatio on kumminkin taas näin BIF:n ja Porin WestFestin jälkeen korkealla ja rukkasetkin on ladattu, eli hommat etenee.

BIF2021 lähestyy. Jos joku kokee tarvitsevansa jotain myytävistä tuottehista, niin ennen perjantaita puolta päivää kun ilmoittaa niin saatetaan sopimaan matkaan. Kuljetuskalustona Compi-Camp ja Kupla, että mitään en varmaksi lupaa isompien osien osalta, mutta voidaan yrittää mahduttaa.

Tämä onkin mennyt minulta aivan ohi, pahoittelut. Liukuovia löytyy tuo vihreä kukkamaalauksilla ja punainen jokseenkin pehmeä tapaus.

Ei ole tainnut yhtäkään osaa sitten viime uppauksen tallista hävitä, eli vielä löytyy. Jos hinnat hirvittää niin anna toki oma ehdotus.

Vieläkin olisi näitä paloja jos joku sattuisi tarvitsemaan. Tarjota saa ja myös vaihtokauppaa voidaan harrastaa esim. nurkkakaasuttimiin, ruiskuosiin tms.

Eli niin. Kun tuon palan olin penkin alle saanut. Piti vähän tehdä vielä palaa tuohonlokasuojan ammottavan aukon yläosaan ettei jää legin taakse ruosteita piiloon. Lisäksi kun vauhdissa olin, huomasin myös B-pilarissa oven puoleisessa kantissa ohentuneen kohdan mihin taiteilin 10cm kanttia. Näistä nyt en tietenkään sen tarkemmin kuvia hoksannut ottaa. Mutta nuo kun oli tehty ja doglegiä tarpeeksi soviteltu ja mittailtu, että menee paikalleen, niin seuraavaksi vain dogleg ruuveilla kiinni. Ostin tähän kyllä myös Clecoja, mutta eivät tässä tapauksessa kyllä pitäneet tarpeeksi jämäkästi. Porakärki ruuvit ajoi asiansa. Mitat kun täsmäsi edes noin millin tarkkuudella, niin röpötiröp ja ihan ok siitä taisi tulla. Vähän on vielä viimeisteltävää, mutta tehdään seuraavaksi toinen puoli (aloitettu jo) ja siistitään sitten kun ohjaamon lattia sovitellaan. Myös tuo takapala tuli soviteltua suurinpiirtein mittoihinsa, mutta vielä en alkanut hitsaamaan paikoilleen. Pitää ensin tehdä apukuskin doglegi ja sitten katsoa tuo etummainen poikittaispalkki lattiaan minkä päälle nämä sitten ymmärtääkseni tulee jollakin tapaa hitsattavaksi.

Pitäisikö vähän päivitellä? Viimeksi jäätiin vuodenvaihteeseen. Suunta oli nyt keulasta perään päin, eli luonnollinen jatkumo tuulilasin alalaidan jälkeen ohjaamo / etulokasuojat. Aluksi idea oli parsia näistä lokasuojista ehjät vielä Klokkerholmin sisäaskelman korjauspaloilla, mitkä taitaa olla ainoat irtokorjauspalat näihin kohtiin. Siinä kumminkin kun tuli tiirailtua ja tutkittua taas hieman tarkemmin, niin tuli vähän fiilis, että melko työläs saada edellisen sepän jäljiltä askelmat siisteiksi. Ja vaikka askelmat tekisi siisteiksi, olisi silti kaarissa ja kaaren sisäkotelossa jonkin verran työstettävää. Korjauspeltien budjettihan oli karannut jo aikoja sitten tähtitieteellisiin summiin, niin laitettiin samaan miinukseen nyt sitten vielä kokonaiset doglegit. Aluksi otin työn alle kuskinpuolen, koska sitä olin jo vähän aloittanut laikkaamalla reikää penkin alle ja etulokasuojan takaosaan. Purku vaihe oli luonnollisesti taas se helppo, mutta sen jälkeen vastaan tulikin muutamia haasteita (niitähän tässä ei muuten ole). Muutamia mainitakseni: B-pilarin alaosa oli melko tehokkaasti maatunut, samoin kuin helma, mikä oli muutenkin laikattu jo aiemmin poikki. No nyt kun etukaari oli irti, pääsi b-pilari elämään omaa elämäänsä vähän joka suuntaan ja se piti nyt tukea tietysti aloilleen. B-pilarin alaosan korjaus vaikka valmis pala olikin hankittuna, oli myös vähän arpomista kun oikein mitään mittauspistettä ei ollut. Ainoastaan toiselta puolelta pystyi vähän apinoimaan ja uutta doglegiä lukkopihdeillä kiinnittelemään vertailukohdaksi. Doglegissä oli hieman kiertymää minkä vuoksi päätin porailla kalliista korjauspalasta pistehitsejä auki asennuksen helpottamiseksi. Muutenkin hitsausjärjestystä piti vähän hakea, että doglekin ulkopellin ylälaidankin saa hitsattua piiloon jäävältä osuudelta B-pilariin. Päädyin avaamaan B-pilarin sisäkantin, että sitä kautta pääsi hitsaamaan doglegin b-pilariin ja myöhemmin sitten lokasuojan takaosan korjauspala samaan nippuun. Tarpeeksi mittailua, vähän leikkelyä ja porailua. Välissä hitsasin penkin alle tuon paikkapalan. Jatkuu kuvien kera seuraavassa postauksessa. Tästä loppui tila kesken... --->

Nyt kun tuo rojekti Pallokeulakin tuolla välillä päivittyy, niin päivitetäänpä myös tätä Kuplan tarinaa. Kuten aiemmasta päivityksestä voimme havaita Kupla saatiin ajokuntoon 2016 ja tuolloin heti Ruovedellä BIF16 käytiin Kuplalla, reissulla mittariin noin 505km. Syksy ajeltiin muistaakseni ilman ongelmia. 2017 Asennettiin säädettävä etuakseli, koska edellisenä vuonna oli ongelmia katsastuksessa ajovalojen korkeuden suhteen. Akselilla saadaan nostettua keulaa sen verran, että menee juuri ja juuri 500mm säännöstä läpi. Asennettiin etupuskuri. Ajokauden keskeytti bensatankin vuoto-ongelma. Tankki paikattiin tuolloin kemiallisella metallilla ja on itseasiassa samalla paikalla vielä tänäkin päivänä. BIF17 Ruovedellä pyörähdettiin jälleen, reissulla mittariin 505km. Kokonaisuudessaan mittariin tulli kesän aikana jotain 3-4tkm. Ei muita suurempia ongelmia. 2018 Kupla koki heti alkukaudesta kovia. Pösö lähti parkkiruudusta ja pyöräytti keulalla takalokasuojan ja astinlaudan solmuun. Onneksi oikeni melko nätiksi lokarin sisältä naputtelemalla. Tuuninkin astinlaudat vaihtui kumipintaisiin tarvikkeisiin. Kesäkuussa käytiin Vintage VW Garagen tapahtumassa Viitasaarella, mittariin 368km. Tuon reissun jälkeen aloitettiin uhkarohkeasti kesken ajokauden tekniikkajumppa. Vähän ärjympi vääntöpata nurkkakaasareilla, 123 jakajalla, FF, 30mm öljypumppu (virhe) yms. Remontin seurauksena BIF18 jäi Kuplan osalta välistä. Mahdollisuudet olisivat olleet saada homma valmiiksi vielä tapahtuman alkamispäivän eli perjantain aamuna. Kaikki oli jo mukamas valmista ja kone lähti hyvin käyntiin. Ajattelin peruuttaa ulos tallista ja lähteä hakemaan muut lähtijät mukaan, niin kytkin ei irrottanut. BIF18 Jämi käytiin sitten muulla kuin VW kalustolla. Kytkin jumppa jatkui sitten tapahtuman jälkeen ja konetta tulikin käytettyä irti 2 viikon aikana muistaakseni 4 kertaa. Lopulta syyksi paljastui asetelman ja jousitetun kytkimen kontaktit. Ei sitä asetelmaa kiinni ruuvatessa huomannut, että levyn jousipesät painautuu kiinni asetelman jousilevyyn (ei irrottanut ollenkaan). Totuus kävi ilmi vasta kun simmasin asetelmaa ulommaksi, ja testatessa osat vain hankasivat toisiaan vasten niin että jäi jäljet. Myös takapuskuri asennettiin. Loppukausi ajeltiin ilman ongelmia. 2019 Kauden ensimmäinen tapahtuma St. Michel OldTimer Run, mittariin 160km Asennettiin vetokoukku ja Kupla saikin perskärpäseksi tuollaisen Combi-Camp Sportin. Sitähän piti sitten vähän siistiä. Vanhat muovikyljet vaihtui alumiinisiin ja samalla ne teipattiin sitten vihreiksi. BIF19 Ruovesi, 505km. Kesälomareissulla käytiin West Fest tapahtumassa Porissa, mittariin noin 835km. Kaverin kanssa pyörähdettiin vielä kesäkauden päättäjäisissä Sotkamossa, 548km. Kauden perushuolloista poikkeavat remontit olivat takapyörien laakeripesien tiivisteiden vaihto. Ongelmana reissuilla oli moottorin käynti vähän turhan kuumana, matka-ajossa noin 110-130 astetta. Riskillä mentiin, mutta suuremmat pulmat tulivat, jos piti pysähtyä kauppaan tai tankkaamaan. Kuumuus aiheutti ilmeisesti bensapumppuun ilmalukon. Ikävä ongelma kun ei aina tiennyt matkaa jatkaessa, että mennäänkö vain kohokuppien verran vai pumppaako pumppu kaasuttimille tavaraa. 3 kertaa taidettiin tämän takia tien vieressä jäähdytellä ja tutkia kuivia bensaletkuja. 2020 Kausi alkoi tallipaikan muutolla. Ilman mitään herkistelyjä, mallia bensaa tankkiin ja ilmaa renkaisiin, Combi-Camp perässä 320km. Taakse asennettiin säätölatat siinä toivossa, että vähän löysähkön oloiseksi muuttunutta perää saisi vähän jämäkämmäksi esijännityksen / lattakulman muuttamisella. Putkiston vuotoja poistettiin ja putkistoon tehtiin pienet laippamuutokset remonttien helpottamiseksi. Sorsan irroitus käärmeksestä kesti viimeksi 45 minuuttia, eikä asennus olisi onnistunut enää ilman putken putken pään oikomista. Nyt niissäkin liitoksissa laipat. Öljypumppu vaihtui vakiokokoiseksi. Lämmöt alkoi heti pysymään lähempänä ”normaalia”. BIF20 Sappee, 186km. Ainoa vika vika kauden aikana ja edelleen on PLX-laajakaista lambdan bluetooth ominaisuuden toimimattomuus. Sovellus ei yhdistä ja jos yhdistää niin sovellus sammuu puhelimessa. Tähän jos jollakulla on ratkaisu tai jos sattuu vielä kyseinen sovellus toimimaan, niin tieto otetaan kiitollisena vastaan. Mittarissa näiden vuosien jälkeen on noin 13tkm. Mittarihan siis nollattiin tuolloin 2014-2016 rakentamisen aikaan.Lukema nyt ei aivan pidä paikkaansa, sillä matkamittari oli puoli ajokautta pysähtyneenä 2019, kunnes yhden äkin innostui taas jatkamaan matkaa 😂 Vuosi 2020 oli muita vuosia selvästi hiljaisempi Kuplailujen suhteen, osittain johtuen tietysti koronasta ja mm. West Festissä oli tarkoitus käydä/ olin jo matkalla, mutta sitten muuttujien vuoksi sekin reissu peruuntui, mutta katsotaan jos tänä vuonna tulisi taas reilummin ajoja. Mitä tulevaisuudessa? No sisusta pitäisi vihdoinkin laittaa kuntoon joku vuosi. Se vähän jäi tolloin 2016 semmoiseen pisteeseen, että lattialla on jostain "parvekematosta" leikattu matto, mutta kynnyskotelot yms. ovat paljaana/ äänieristematolla. Pääpaino tekemisessä on tällä hetkellä kumminkin Palliksessa, mutta kevään lähestyessä Kuplakin tulee saamaan ansaitsemaansa huomiota. Tuleva kausi tulee todennäköisesti menemään kumminkin pelkästään vielä Kuplalla, Palliksen peltitöiden etenemisen ollessa todella hidasta.

Kaikki tällä erää ylimääräisenä olleet uudet palat meni kaupaksi. Jäljellä vielä käytettyjä. Ostakee ostakee, vaik ette tarviskaa! Ostakee ostakee!

Jatko-osaa pukkaa. Viime kerralla oltiin puhalluksessa, eli nyt pitäisi alkaa se kasausvaihe? No ei suoranaisesti. Olihan sitä sätöksiä puretavaksi vielä vaikka kuinka paljon, mutta kaikkea ei tietysti kerralla voi purkaa. Seuraavaksi muutamia houkuttelevia kohtia. Tässä vaiheessa piti vähän miettiä sotasuunnitelmaa. Etenisikö sitä järjestyksessä edestä taakse, vai takaa eteen? Vai tekisikö sieltä täältä mikä hyvältä tuntuu? Jotkut paikat pitää tietysti tehdä tietyssä järjestyksessä, koska esimerkiksi helmoja on hyvin hankala saada hitsattua jos helman edestä ja takaa puuttuu pelti mihin hitsata. Kokeilen nyt kumminkin noudattaa edestä taakse suuntaa korjauksissa. Jostain kuvista saattoi nähdä, että tuulilasin alalaitaa olin jo vähän aukaissutkin, mutta ensimmäisenä löin kuitenkin työkalut kuskin penkin alapuoleisiin pelteihin / etulokasuojan takalaitaan. Tässä kohtaa pahoittelut jälleen kuvien laadusta. Olen mielestäni ottanut ihan ok kuvia, mutta nyt kun niitä katsoo niin ovat kyllä aivan karmeita. Penkin alle olimme tilanneet molemmin puolin paikkapalat joissa turvavyön kiinnitysmutterit jo valmiina. Ei kovin kaksisia peltejä, olisi voinut tehdä itsekkin, mutta kun valmiita on saatava tulemme käyttämään niitä melko paljon. Tämä homma nyt ei kumminkin edennyt juuri purkamista pidemmälle. Tässä vaiheessa nimittäin iski ensimmäinen motivaatiomonttu. Ei projektin luonteen tai työmäärän vuoksi, vaan ihan muista syistä. Pari viikkoa meni hohhaillessa, tallilla tuli kyllä käytyä, mutta oikein mitään ei saanut tehtyä. Itseasiassa tämä kohta sai jatkoa vasta viime viikolla, mutta siitä seuraavassa postauksessa. Onneksi tätä motivaatiomonttua ei kestänyt kuitenkaan tuota paria viikkoa pidempään, vaan sain jostain motivaatiobuustin ja hyökkäsin tuulilasin alalaidan kimppuun. Sopivan näppärä kohta aloittaa taas peltitöiden opettelu. Tästä on taas aika huonosti kuvia. Alalaitaan on saatavana 3-osainen korjaussuikalesarja. Itse koin fiksuimmaksi tehdä homman niin, että tekee homman pätkissä. Ei poista koko alalaitaa kerralla, vaan ensin keskikohta auki. Sisäpuolen putsaus ja mahdollisesti sisäpuolen suojaus. Korjauspala paikalleen ja sitten vasta edetään aukaisemaan ruosteita sivuille. Tämä siksi ettei keula menettäisi urakassa muotoaan. Idea hyvä, mutta toteutuksessa tuli pieni muuttuja. Sisäpuolta puhdistaessa huomasin, että sieltähän paistaa valoläpi jostain. Paikka kohdentui raitisilmaritilän syvennyksen yläreunaan + vilkkunen syvennyksien yläreunaan ja tietysti lähes kokomatkalle. Reiät oli pieniä, vähän jo kävi mielessä vetää vain kemiskiä täyteen ja epoksi molemmin puolin. Menin kumminkin vaikeamman kautta ja tilkihdin hitsailla alalaidan uusiksi. Oma haasteensa oli tässä kanttikoneen puuttuminen, niinpä muotoilin noin 6mmx6mm kanttipeltiä ihan vain pöydän laitaa vasten vasaralla mukuttelemalla. Kuskin puoli piti korjata vilkun alta noin 8cm pätkällä, sekä raitisilmaritilän kohdalta kulmasta yli auton puolen välin. apukuskin puolella sama homma vilkun alta, mutta raitisilmaritilän kohdalta riitti onneksi "vain" noin 13cm pätkä kulmasta. Tämänkin vaiheen paremmat kuvat ovat jääneet ottamatta, mutta tässä joku räpsy lopputuloksesta. Ei älyttömän siisti, mutta pienellä kittailulla ehkä ihan ok. Sisäpuolen putsailin parhaani mukaan hiomapaperilla ja fosforihapolla yllä olevasta aukosta. Sisäpuolen käsittelin myös epoksipohjamaalilla. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä onko tuollaista kotelorakennetta järkevää pintakäsitellä muulla kuin kotelosuojalla. Tässä nyt pensselöin kumminkin kotelon sisäpuolen kauttaaltaan patterisiveltimellä valkoiseen epoksiin ja myöhemmin kotelo saa ehkä myös kotelosuojan. Nyt kun valo ei enää paistanut kotelossa, röpöttelin ensin keskiosan tuulilasin alalaidasta umpeen ja sitten aukaisin sivut. Sivuosien kanssa päädyin vielä ratkaisuun, että katkaisin ne kahteen osaan asentamisen helpottamiseksi. Alalaita tuli siis kokonaisuudessan viidestä osasta. Tuo lopputuloskuva on nyt ehkä paras mitä arkistoista löytyy ja tuossakin toisen puolen hitsit vielä hiomatta. Pitäisi varmaan alkaa pitämään tallilla mukana jotain ihan oikeaa kameraa, sillä minulla on selvästi joku ongelma nyt tuon puhelimen kameran kanssa. Kuvia on kyllä kiitettävästi, mutta tarkkennukset on ties missä romussa taustalla, eikä itse kohteessa. Nyt ollaan kumminkin tarinassa edetty vuoden 2020 loppuun. Ei voi muuta sanoa kuin, että hidasta on ollut. Jos on aikaa niin sitä aina etukäteen suunnittelee, että nyt teen tehokkaasti, mutta jälkeen päin sitten huomaa sen ajan hävinneen johonkin aivan ihme hohhailuun. Noheva tekee tuollaisen tuulilasin alalaidan korjauksetkin päivässä, itsellä taisi kestää kuvien tietojen perusteella 1,5 viikkoa kaikkineen. Välissä oli kylläkin joulu, mutta silti.

Turina jatkuu. Viime jaksosta jäi yksi merkittävä osa pois. Siinä nimittäin kun puukotin kyljen auki ja katselin tyytyväisenä aikaan saamaani tuhoa, huomasin, että kyljen takimmaisellekin palalla oli tehty jotain. Pala ei ollut käytännössä millään muulla kuin koriliimalla kiinni C-pilarissa. Myös takakulman ja tämän takimmaisen kylkipalan välinen sauma oli aivan liian iso. Siinä sitten tovin tutkin ja huomasin jälleen ”keskipokkauksessa” sauman. Tässä vaiheessa asiaan ei tullut vielä paneuduttua sen enempää. Mutta siis kuten jo edellisessä jaksossa, niin myös tässä jatkui massan poisto. Massan poiston ohessa tuli katsottua tarkemmin vielä ohjaamon lattiaa mikä alkuun oli tarkoitus säästää semmoisenaan ”hyvä kuntoisena”. Vähän kun taas tarkemmalla silmällä katsoi kävi ilmi, että onhan sekin nyt aivan paikkailtu ja reikäinen. Uusi punaisesta jäänyt lattia odotti myyntiä, eli se pois myytävien listalta ja vanha irti lentävällä. Jääkö tästä mitään jäljelle?!? Kaikki alkoi olla puhallusta vaille valmisteltuna ja puhallusaikakin jo sovittuna. Päätin nyt vielä tutkia vähän tuota aluksi mainittua takasivupeltiä. Tutkinnalla tällä kertaa tarkoitan, että jälleen vinku ja lentävä soi. Pelti tästä ”paikkasaumasta” irti ja kovasti olen tämän jälkeen uskotellut, että oli oikea ratkaisu. Kyllä tämä ainakin helpottaa tuon C-pilarin oikaisua, mikä muuten oli myös ruostunut jo irti alapäästään. Kaikenlaisia pieniä vaurioita sitä siis löytää kun alkaa vähän ehjää purkamaan 😂. Tulevaisuus näyttää saadaanko tuo sama pelti vielä siististi tähän takaisin. Puhalluspäivä oli 28.11.20. Tässäkin hommassa kaatoraudat osoittivat kätevyytensä. Eipä tarvinnut puhaltajan tehdä huonoissa asennoissa, vaan lähes koko auton pystyi puhaltamaan ”suorilta selin” kun välillä vähän pyöriteltiin ja käännettiin raudat toiselle puolelle. Tässä vaiheessa vielä erittäin ISO kiitos näin kirjallisesti Maanrakennus A.Viialalle joka hoiti itse puhalluksen ja nimeltä mainitsemattomalle kaverille = Kimmolle kuka: a. Alustavasti sopi puhalluksesta / välitti minulle tiedon puhaltajasta. b. Järjesti kuljetuskaluston. c. Tuli auttamaan lastaukset, purut ja hoitamaan vieläpä kuskin hommatkin, kun allekirjoittaneella ei kortti riitä vetää Combi Camppia raskaampaa vaunua 😄 Näissä aina monesti ajattelee, että eihän se ole kun vetää kärryä vaan, niinhän sitä vuonna 1996 "käsittelykulut" poliisille maksamalle pikku e:n saaneetkin tekee oli oikeasti kokemusta tai ei. Ei ne poliisit kohdalle satu. Tällä kertaa olisi pikavoitto napsahtanut paluumatkalla 400 metriä ennen tallia. Puhalluksessa ei nyt enää kovin isoja ylläreitä tullut. Tosin kaikki oli jo räävitty niin auki, että pakostikin lähes kaikki oli tiedossa. Ainoiksi ylläreiksi ehkä sanoisin takaluukun tiivisteuran ruostevaurioita. Näille en ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt oikein järkevää korjauskeinoa, mutta jotenkin tuonne olisi peltiä saatava vaihdettua.

Komiat ne oli ennen kuin jouduin tekemään muutoksi. Muutosten myötä ulkonäkö kärsi, että nyt ne on omaan silmään ainakin enää vain käytännölliset 😄 Vähän aikaa katselee ruostekuvia niin alkaa jenkkiauton paksut pellit näyttämään hyviltä 😄 Mutta joo ei nämä kyllä täysjärkisen hommaa ole. Kaiken käytetyn ajan ja rahan voisi käyttää mahdollisesti paljon hyödyllisemminkin, mutta sitä kun ei mieli anna jäädä kotiinkaan istumaan vaan tallille aina janoaa.

Osa kolme. Varoitus seuraavat kuvat saattavat järkyttää herkimpiä katsojia! Nyt kun raadon kaato onnistui, oli vihdoin aika alkaa iskemään ruosteisen pellin kimppuun. Mielestäni selkein paikka aloittaa harjoitukset oli takatilan lattia. Joku oli joskus tarvinnut soirot aaltopeltiä, lie huussin katon paikkaukseen, ja sitähän oli löytynyt palliksen takatilasta. Lattiasta puuttui siis jo valmiiksi pari soiroa ja sitä oli muutenkin paikkailtu vähän sieltä täältä. Hommana hyvin yksinkertainen. Poraa pistehitsejä, leikkele vähän lentävällä, paukuttele, kääntele vääntele ja jossain vaiheessa viisaampi luovuttaa. Sitten siirryin purkamaan aiemmin mainitun vasemman kyljen keskipalan. Tässä oli siis se sauma tehty keskilinjan alapuolelle ja sen jälkeen vielä uudestaan vähän kolaroitu. Tarkoitus korvata punaisesta otetulla palalla, eli karusti vain ensin lentävällä aukko pokkausten vierestä, että pääsi poraamaan suorassa kulmassa pistehitsejä. Lopputuloksena oli aukko mistä paljastui samalla, että sivuhelma kaikkine vahvikkeineen alkaa olemaan myös melko vainaa. Tuo vahvikkeesta puuttuva pala on ilmeisesti lattian paikkaajien tekosia. Huussin katon korjaaja oli puolestaan leikannut viillon ja paukuttanut osittain lyttyyn vaihteensiirtotangon suojaputken. Putkea oli myös joskus lyhennetty pätkä pois, mikä lie ollut ideana. Nyt kun seinä oli puukotettu, oli aika kurkistaa pohjaa, tai siis no mitä alta löytyy. Alusta oli melko paksun jo kovettuneen massan peitossa, mutta ei se massakaan kaikkea pelasta. Nyt kuitenkin oli tarkoitus aloittaa kaivamaan paikkoja puhtaaksi mahdollista hiekkapuhallusta varten. Massa oli onneksi aika helppoa irroittaa ihan vain taltalla työntämällä. Kovettunut massa lensi rapisten kaaressa ja alta paljastui useimmiten melko siistiä pintaa. Mutta olihan siellä toki outoja räpellyksiä ja ruostettakin. Runkopalkkien välissä olevat poikittaisosat on komeasti korjattu hitsaamalla levyä päälle. Tosin mitä Klokkerholmin paloja katsoin, niin jotenkin näin kai ne on tarkoitettukin, mutta uskon että homman voisi tehdä nätimminkin. No pistehitsit pois ja romut romulaariin. Loppuu vielä komeita tunkkauspisteiden/ poikittaistukien kuvia.

Jatkoa aloitusviestiin. Aloitetaan nyt vaikka kertomalla tavotteista mitä tästä siis olisi tarkoitus tulla. Museokilpiin tätä ei olla tekemässä, mutta ratkaisut pyritään pääosin pitämään alkuperäisinä tai alkuperäisen kaltaisina. Alusta lähtien ajatuksena on ollut tehdä teknisesti hyvä kuntoinen harrastepeli, jolla uskaltaa käydä vaikka vähän pidempääkin lenkkiä tapahtumissa tai ihan vain lomareissuilla. Autossa olisi tarkoitus voida myös kätevästi yöpyä vielä syksynkin keleillä, toivottavasti myös vähän lämpimämmin kuin Combi-Campissa ja ettei tarvitse sadekelienkään takia mökin vuokrausta välttämättä miettiä. Sitten takaisin tarinaan. Aluksi luulin, että tästä tulee useita useita viestejä ja paljon kuvia, mutta tämä 6kk voikin olla yllättävän helppo kertoa lyhyesti. Mielestäni olen ottanut jo heti alkuvaiheista reilusti kuvia. Nyt kun niitä alkaa etsimään, ei yllätys yllätys löydy kuin huonoja sumeita räpsyjä. Elettiin nyt kumminkin elokuun loppua. BIF kauden tärkeimpänä ja tänä vuonna ainoa tapahtumana mihin päästiin osallistumaan, oli ohi ja näin ollen oli jo aika suunnata pikkuhiljaa katsetta talvikauteen. Projekti aloitettiin taas tutkimalla, hyörimällä ja pyörimällä auton ympärillä. Moottoria ei ollut paikallaan, ainoastaan Type-4 koneen raato rötkötti tavaratilassa. Etupenkit puuttuivat, sekä osa valoista yms. pisteosista oli jo vuosien aikana jääneet jonnekin. Tuulilasi, ovet, luukut, etuakseli, jarrut yms. kumminkin löytyi purettavaksi pois. Looginen aloitus oli poistaa kojelauta ja tuulilasi, eli kurkata millainen yllätys tiivisteen alta löytyy. Sieltähän löytyi aivan juuri sitä mitä olettaa saattoi, eli ruostetta. Seuraavaksi tutkiessa silmään sattui yllätys mitä ei olisi tarvinnut löytyä. Auton vasemmalla kyljellä oli kyllä hieman kolhuja, mutta ulkopuoli vaikutti ehjältä. Sisältä kuitenkin tarkemmin katsoessa huomattiin sauma kyljen keskipalan korkeus suunnassa puolessa välissä. Tämä löydös jäi tässä vaiheessa tähän, mutta seuraavassa tarinan jatko-osassa tästä kauhistuksesta lisää. Tämän jälkeen nyt kuitenkin purettiin ovia ja luukkuja + muuta pisteosaa pois. Tässä vaiheessa, ennen pyörän ripustuksien purkamista oli kuitenkin katsottava askel pari kauemmaksi. Projektihan oli/ on tarkoitus tehdä kunnolla, eli tärkeää on päästä mm. pohjaan hyvin käsiksi, ilman että hitsaukset yms. tarvitsisi tehdä lattialla selällään. Siispä tarvittiin joko korigrilli tai joku muu ratkaisu millä käännellä runkoa. Grilli vaikutti omasta mielestä huonolta ratkaisulta palliksen kohdalla, koska se veisi tilaa pituussuunnassa, eikä korin kiinnittäminen grilliin vaikuttanut kovin helpolta kiinnityspisteiden osalta. Satuin sitten Sambasta löytämään keskustelua korin kääntötelineistä ja sieltä löytyi myös hyvät kuvat pohjiksi omille suunnitelmilleni. Näiden toteuttamisessa meni sitten työtunteja ja paljon. Toki nämä nyt oli ensimmäiset tämmöiset raskaammat RHS rakennelmat mitä olen tehnyt. Lankaa tuli siis poltettua turhan paljon ja koska kokemusta rakenteen kestävyydestä ei ollut, enkä tälle sen enempää lujuuslaskelmia tehnyt niin tuli kaikki tehtyä vähän turhankin varman päälle, mm. kaikki saumat hitsattu ympäri, korin kiinnityslaput vahvistettu jne. Menin vieläpä 50€ tähden ottamaan putket metritavarana, kun olisin päässyt paljon helpommalla valmiiksi mittaat pätkittyjen putkien kanssa. Suunnitelmia muutin ennen rakentamisen aloitusta niin, että eteen ja taakse tuli ensimmäisen kuvan tyyppiset raudat (pidempi alaputki minkä päälle pystyssä olevat putket). Lisäksi menin vielä lennosta typeränä muuttamaan suunnitelmia madaltamalla korin kiinnipisteitä suhteessa rautoihin, mukamas paremman työskentelykorkeuden saavuttamiseksi. Sehän oli täysi katastrofi mikä paljastui vasta kun kaatoraudat oli jo kiinni korissa. Kaato onnistui kyllä työllä ja vaivalla 45° kulmaan, mutta 90° kulmaan kaato oli käytännössä aivan mahdoton. Painopiste oli aivan liian alhaalla ja jos kaadon teki tunkin kanssa "väkisin" niin asento ei pysynyt vaan kokonaisuus halusi kipata takaisin 45°. Ratkaisu oli laittaa koroketta renkaiden ja rautojen väliin + lyhentää 45° kulmassa olevia putkia yms. että painopiste tuli takaisin suunnilleen alkuperäisten suunnitelmien mukaiseksi. 29. Lokakuuta koitti kuitenkin vihdoin se päivä kun raato kaatui kyljelleen. 45° kulmaa kaato onnistui nyt yksin helposti esimerkiksi astinlaudalle seisomaan nousemalla ja omalla painolla vetämällä. 90° kaadossa yksin pitää vähän tunkilla auttaa vasta puolelta, mutta kahdestaan sekin hoituu ilman tunkkia. Kori on vakaa kaikissa asennoissa ja takaisin kaataminen onnistuu yksin

Sinun blogia tuossa lueskelinkin joku aika takaperin ja ei voi kyllä kuin hattua nostaa miten siistiä jälkeä ja lyhyessä ajassa olet tehnyt. Toisaalta myös mukava huomata, että ei tässä ainoita hulluja olla jotka laittaa "liian uuteen" tonneja kiinni jo pelkkiin peltiosiin 😄 Itsellä vilissyt tunnit tallilla ja kuukaudet kalenterissa aivan silmissä, eikä olla vielä lähelläkään kittailua, mutta siitä lisää kun kerkiän kirjoittaa jatkoa tarinaan.

Pitkään mietin kirjoittaisinko tänne projektista kertomusta, mutta ehkä sitä voisi jotain kokeilla raapustaa. Onpahan sitten joku projektin "oma" sivu missä kysellä tyhmiä, kun menee sormi suuhun. Kyseinen projekti alkoi oikeastaan jo heinäkuussa 2020. Silmiin osui myynti-ilmoitus mielestäni ok hintaisesta pallokeula projektista, johon tulisi valmiiksi jo kattavasti peltiosiakin mukaan. Ajatushan palliksen rakentamisesta tapahtumien kiertoon, oli muhinut päässä jo useamman vuoden ja nyt tuntui siltä, että olisi sopiva tukiporukka ympärillä ja "iso" talli = mitä mahdollisuuksia! Aluksi määrä oli tehdä autoa ilman mitään kiirettä, ajatuksella valmistuu, kun valmistuu. Budjettia ei projektille lähdetty laatimaan, mutta tietysti halvalla vain ajoon ja niin päin pois. Puoli vitsinä heittelin ilmaan, että "ensi keväänä ajoon", mikä ehkä isolla talliyhteisöllä olisikin ollut mahdollista, mutta käytännössä meitä oli käytännön toteutusta aloittamassa vain minä ja avopuolisoni, eli vitsi oli aika tuomittu jo alusta alkaen. Elettiin heinäkuun loppua, eikä projektia ollut järkeä käynnistää hyvillä ajokeleillä sen paremmin, koska Kuplakin tallista löytyy. Lisäksi siinä sattui olemaan vähän muuta remonttia tallilla ja BIF:ikin läheistyi vaatien oman huomionsa, niinpä Pallista siis lähinnä vain ihmeteltiin ja kauhisteltiin tallissa sen enempää työkaluilla koskematta. Siinä viikkojen aikana tallilla kävi muuan harrastajatoveri ihmettelemässä mitä olemme ahertamassa, ja hän ilmoittikin vähän aikaa pallista tutkittuaan, että hänellä olisi ollut parempi aihio myynnissä aivan siinä lähellä. Alkuunhan asia tietysti vain nauratti, että niinpä tietysti, mutta ajatus tämän ensimmäisen laittamisesta oli kuitenkin vielä vahva. Elokuun alussa, vielä kumminkin ennen BIF:iä otimme sitten muutamana iltana asiaksemme hieman purkaa autoa, eli irto-osia pois ja vähän tarkemmin katsoa mitä sitä oikeasti on ostettu. Siinä sitten alkoi se ruosteenkin kiillottava tähtisumu silmistä poistumaan ja silmät avautumaan, että olihan kapistus nyt aika rankassa kunnossa. Korjattavaa oli esimerkiksi: Tuulilasin alalaidan siistiminen, etuvalojen ympärykset, keulapaneelin alasauma = koko keula. Molemmat helmat. Pyöränkaaret sekä lokasuojat edestä. Pyöränkaaret sekä lokasuojat takaa. Matkustamon lattia. Takakulmat. Etuovissa pienet paikat. Liukuovessa ruostevaurio. B-pilarit. C-pilarit. Tunkkauspisteet. Etuakseli. Runkopalkit sieltä täältä. Yms. sisustasta ja puristuksettomasta moottorista vielä ollenkaan välittämättä. Kuitenkin ihan tehtävissä, mutta millä työmäärällä ja kuinka paljon työtä on järkevää käyttää, vaikka tiukkaa deadlinea ei olisikaan? Bug In Finn:n jälkeen tuli fiilis, että olisiko sittenkin järkevää käydä katsomassa sitä toista ns. parempaa aihiota, kerran se aivan lähellä sijaitsisi. Näin toimimme. Aihioksi se olikin huomattavasti paremman oloinen. Lokasuojissa ja runkopalkeissa kiilsi paksun massan alla kirkas maalikerros ja muutenkin kokonaisuus vaikutti melko ehjältä. Työtä oli toki tiedossa silti paljon. Tässä vaiheessa piti pitää pienet neuvottelut toisen rahoittajan eli avopuolison kanssa, että mitä jos yhden palliksen sijaan tallissa olisikin kohta (hetkellisesti) kaksi raatoa ja sopivilla perusteluilla päädyttiin tulokseen, että seuraavana päivänä kurvasin tallin pihaan toisella palliksella. Ok tunnustettakoon, että ei nyt sentään omin voimin liikkunut. Puomilla se pihaan vedettiin, mutta oli siinäkin rattia pyöritettävä ja katsottava ettei kyydissä olevat osat tipu takatilan lattiassa olevista aukoista matkalle. Tässä vaiheessa ei "iso" talli enää tuntunut niin isolta. Sittemmin punaisen kanssa tehtiin purkupäätös, eli kaikki tarpeelliseksi ajateltu otettiin talteet. Tästä se nyt siis lähti liikkeelle. 6kk aikana on tapahtunut hieman edistystä, pääosin ruosteiden purkamisen muodossa ja joitain "yllätyksiä" sekä takaiskuja on vastaan tullut niin auton kuin muidenkin muuttujien kanssa. 6kk edistysaskelista tulen kirjoittamaan erillisiä postauksia, ettei tämä aloitusviesti nyt paisuisi tämän pidemmäksi. Saapa lukijakin aina välissä sulatella ajatusta ja lepuuttaa silmiään kirjoitusvirheiden määrän varmasti raastaessa silmiä. En nimittäin jaksa moisiin hirveästi keskittyä, kuten en myöskään kirjakieleen.

Oikea takakylki/kaari ja lattian korjauspelti myyty.

Valkoinen liukuovi myyty.

Tässä olleet myyty

Takaikkunoiden karmit

Sivuovet

Punainen takaluukku

Vihreä takaluukku MYYTY

Punainen liukuovi

-