Lahti411

Komeeta materiaalia vuodelta 1971: http://www.youtube.com/watch?v=kKRi01Z2TRY Videolla on materiaalia kaikkien tuon ajan Volkkareiden kokoonpanosta ja testauksesta. Nelostyyppiäkin näytetään kiitettävästi!

Loman ensimmäinen viikko takana ja jotain ehdin näillekin autoille tethdä. Työt häiritsivät vielä loman alkuakin, joten aikaa hitsailuille ei jäänyt ihan niin paljoa, kuin oli ajatuksissa. Ja siskonkin autoa piti valmistella etanolipäivitystä varten -niin ja naapurin rouvan autoa piti käydä ihmettelemässä, kun ei suostunut käynnistymään... No, jäi aikaa sentään omillekin romuille. Hommat piti aloittaa 412:n vasemman takarummun purulla, koska se oli päättänyt jumiutua. Yhtenä iltana tuli varapenkit purettua, kun ajatuksissa olisi niiden alkuperäisten verhoilujen hyödyntäminen. Pesulla päällisistä tuli ihan siedettävät, mutta kyllä ne vielä paikkailua kaipaavat. No, katotaan nyt, mitä noilla tekee... Tärkein homma kuitenkin oli 412:n ruostevauriokorjausten jatkaminen. Näin viattomasti nelkku luimuilee kulmiensa alta: Mutta pinnan alla piilee totuus... Molemmat yläaisat ovat täysin mädät -samoin niiden takana on lisää ruostevaurioita. Aisojen A-pilarin päädyissä oli n. kahden nyrkin mentävät aukot, joista oli yhteys suoraan sisätiloihin. Myös A-pilarien alaosat olivat huonossa kunnossa. Onneksi saranapalkit sentään olivat vielä tanakat. Parin päivän äheltämisen jälkeen sain mädät noilta alueilta siistittyä ja uudet aisat taiteiltua paikoilleen. Kerkesin vielä niputtamaan helmakotelotkin lopullisesti kasaan joten pahimmista rakenteellisista ruosteista on jäljellä enää etupään ala-aisat. Noista onneksi vain kuskin puoleinen vaatii enemmin työtä. Sitten olisi jäljellä enää pienempää siistimistä ympäri autoa, jonka jälkeen voinkin alkaa laittaa tekniikkaa kuntoon. Toivotaan, että vielä tämän kesän aikana 412 alkaisi olla suhtkoht nipussa. Tuntuu, että tätä uudempaa nelkkua on niin kiva laittaa, että saa nähdä, missä välissä ehdin tuon Variantin laittamaan katsastuskuntoon...

Enpäs huomannutkaan, että tänne on kirjoteltu. Työkiireet on estänyt harrastamisen aika tehokkaasti. Varaosia on sentään tullut hankittua huomenna alkavaa kesälomaa varten -eli kohta pääsee taas autoja rassaamaan. Tulin just Vaasan lähettyviltä osienhakureissusta ja sain vihdoin 412:n hyvät etusiivet + muuta kivaa molempia autoja varten. Etenkin käyttämättömät pallonivelet ja tehtaan pakkauksessa olevat 412:n helmalistat olivat hienoja löytöjä. 411 on ajokunnossa ja edelleen vaatii vain hitusen viimeistelyä, että sen voisi ottaa käyttöön. Joka kerta tallilla käydessä sillä tulee ajeltua -on se sen verran hauska peli sorapäällysteisillä metsäteillä! Tavoitteena olisi loman aikana vihdoin saada Variantti liikenteeseen ja harsia tuota 412:ää kasaan. Varmaankin päivitän lähiaikoina tätä ketjua, kun hommat edistyvät.

Tässä ainakin on hinta kohdillaan: http://goo.gl/B6IVs

Juu, ja näyttääpi olevan tämän sivuston myyntipalstalla nyt 412 sedankin! Olispa tuo ollut myytävänä, kun omaani etsin. Ehkä hitusen ryhdikkäämmässä kunnossa...

Musta taas tuntuu, että lähes kaikki 411:n raadot, mitä olen käynyt katsomassa tai mitä olen netin myyntipalstoilta löytänyt, on olleet piilofarkkuja. Ajokuntoisia henkilöfarkkuja tiedän omani lisäksi kolme. Ja muita korimalleja sitten näkyykin todella harvoin -412:sta nyt puhumattakaan. Jos jollain on tiedossa joku salainen Nelkkujen hautausmaa, niin laittakaapa YV:tä.

Tästä fiksun näköinen projekti: http://www.blocket.se/malmo/Volkswagen_Variant_411_LE_Veteran_17000___38371870.htm?ca=18&w=3 Ajokuntoinen takapenkillä varustettu! Montakohan em. ominaisuuksilla olevaa Suomesta löytyy?

Tossa mun avautumisessa nyt oli lähinnä pointtina se, että koskaan ei voi tietää, mistä syystä joku liikenteessä töppäilee. Joku on vasta saanut kortin, joku on jo vanhempi ja siksi reagoi hitaasti, jotain pelottaa huono keli, joku on vieraspaikkakuntalainen ja etsii vaikka oikeaa risteystä jne jne... Itse ainakin voin sanoa, että ihan oikeasti yritän ajaa mahdollisimman fiksusti ja muut liikenteessä olijat huomioiden. Silti välillä unohdan käyttää vilkkua tai arvioin väärin muiden risteykseen tulevien nopeuden ja tungen liian ahtaaseen rakoon tms. Joskus pidempää yötaivalta ajettuani saatan vahingossa jättää pitkät päälle, kunnes vastaantulija räpäyttää omiaan. Eli harva siellä liikenteessä oikeasti v..tuillessaan sählää. Ja ei varmasti auta, jos joku vanhus vaikka unohtaa ne pitkät ajoissa vaihtaa, että räväyttää kostoksi omat pitkät palamaan. On muuten hauska navigaattorista seurata ajoaikoja. Ajoin Lahdesta Jyväskylää tosi kurjassa kelissä, joten ei tullut mieleenkään ohitella pöpperöisen kaistanvälin yli ja muutenkin nopeus oli melko alhainen koko matkan. Silti ajoaika piteni kaikkiaan vain joitain minuutteja. Eli aivan turhaa sydämentykytystä olisin kirehtimisellä aiheuttanut sekä itselleni että kanssa-autoilijoille.

Jep, liikenteessä nimenomaan kannattaa aina KOSTAA typerien kanssa-autoilijoiden tötöilyt. Nehän ihan vittuillessaan ajaa vieraalla, jäisellä tiellä lumipyryssä neljääkymppiä. Pitäshän sitä nyt just ajokortin saaneiden turisti-vanhustenkin ymmärtää antaa kunnon autoilijoille tietä, jos eivät itse uskalla ajaa sataa kasikympin rajoituksella! Ja sitte vielä ihan vittuillessaan pitävät liian kauan pitkiä valoja, kun MINÄ ajan vastaan!!! Voi pyhä sylvi, mitä urpoja! Jos, viddu, mulle joku pitää vastaan tullessaa liian kauan pitkiä päällä ni rankasen heti laittamalla pitkät valot, hätävilkut ja etu- ja takasumarit kaikki yhtä aikaa päälle, samalla, kun teen käkkärillä piruetteja niiden edessä! Siinähän sitte häpeävät, että mitäs tulikaan tehtyä!

Olisko apusimpukan pusla?

Todella harvinaista herkkua: http://www.nettiauto.com/volkswagen/412/4306464 Viimeisen vuosikerran nelkku 1,8 litraisella tuplakaasarikoneella ja vieläpä L-malli. Tuskinpa tulisi toista vastaan tapahtumissa...

Löysin vielä tällaisen taulun: http://www.vw411-412besitzer.de/farbtabelle.html Tuossa on vain korin värit ja niitäpä näyttääkin olevan vuosimallille -71 todella paljon. Mulla on kotona vain vuoden -72 värikartta ja siinä vaihtoehtoja on jo huomattavasti vähemmin. Sanoisin kuitenkin näin type 4 intoilijan kokemuksella, että punaisen korin kanssa on vuonna -71 saanut vaalean harmaan, beigen tai mustan sisustuksen. Knoppitietona voin vielä lisätä, että ainakin Suomessa oli saatavilla vielä -72 erikoistoiveena mustaksi maalattu katto kaikkiin koriväreihin! Enpä ole moista nähnyt koskaan edes kuvissa.

Sambasta löytyikin äkkiseltään tällainen: http://www.thesamba.com/vw/archives/lit/71colors.php

Mulla saatais olla kotona vuoden -71 väri- ja sisustuskartta. Olen vasta muuttanut, joten en ole ihan varma, kuinka pian sen löydän... Etsin illalla ja palaan asiaan.

Päätin jatkaa opiskeluaikaista perinnettä ja ottaa tallilta kotiin mukaan pikkunäperreltävää iltapuhteiksi. Mun tallihan sijaitsee n. 100km täältä kotoa, joten sinne ei aina pääse, vaikka kuinka olis into päällä. Tällä kertaa nappasin mukaani L-mallin mittarit, jotka tulivat tuossa aikaisemmin hankkimassani osakasassa. Näissä L-mallin mittareissa on poikkeamina perusmalleihin kello ja lisävarusteena hankittu trippimittari. Mittarit olivat likaiset ja niihin oli päässyt kosteutta sisään, johon sitten oli vielä tarttunut pölyä: Kello aukesi helposti takakautta ihan vaan muutaman ruuvin avauksella: Kuvassa näkyy etenkin bensamittarin likaisuus. Nopeusmittari piti avata etukautta. Ensin piti varovasti taivutella alumiininen kehys auki. Käytin avaamisessa hieman kaarelle taivutettua purasinta, jonka kärki mahtui menemään kehyksen ja mittarin reunan väliin. Rauhallisesti ja kierros kerrallaan edeten hento kehys lopulta irtosi: Tässä vielä mittarin osat: Mittareista tuli oikein nätit puhdistamisella. Mekanismeissa ei tuntunut takeltelua, joten toivoa on, että mittarit myös toimivat. Ajattelin tuon 412:n varustella minulle kertyneillä lisävarusteilla oikeaksi pyhäautoksi, 411:n jäädessä arkisempaan käyttöön. Eli nämä mittarit päätynevät 412:n kojelautaa koristamaan -kunhan nyt saan auton sellaiseen kuntoon, että viitsin alkaa sitä puleeraamaan.

Viikon verran tuli kesälomasta jo uhrattua 412:n laitolle. Päätin sittenkin aloittaa hommat pohjan korjaamisella, koska en halunnut leikata helmoja auki, enen kuin olin saanut auton rakennetta vähän tukevammaksi. Lähtökohta: Sain hankittua pohjapeltejä sen verran, ettei ihan tyhjästä tarvinnut alkaa pohjaa väsäämään: Tässä jo palasia hitsattuna paikoilleen: Akkukaukalo piti tehdä itse, koska se oli ruostunut myös hankkimastani varosapohjasta. Akkukaukalo sijaitsee näissä autoissa kuskin istuimen alla ja tuppaa aina ruostumaan. Laitoin parempaa peltiä myös etujalkatiloihin ja sain muutenkin koko pohjan aika hyvin nippuun. Kuvassa paikkoja ei ole vielä putsattu, eikä etujalkatiloja ja kynnyspalkkeja korjattu. Kivasti alkoivat taas ovet toimia nätisti, kun kori jäykistyi. Kun olin saanut pohjan jämäkämmäksi uskalsin avata helmat: Tässä näkyy vähän huonosti, mutta avatussa helmassa näkyy korjattu runkopelti joka on jo maalattu ferrexillä. Nelkuissa on tuolla helmakotelossa varsinainen runkopelti, joka on alaosastaan pistehitsattu helman pintapeltiin. Kaikkiaan helmoissa yhtyy lattia, sisäpuolen kynnyspalkki, kotelon sisään jäävä runkopelti sekä pintapelti. Ja onhan siellä helman sisällä vielä lämökanavatkin. Niitäkin piti vähän korjata, kun olivat etenkin takaosastaan puhki ruostuneet. Tämän verran varaosapohjasta sitten jäi jäljelle: Tällaista näkkileipää tuolta korista irtosi: Enemminkin tuota olisi periaatteessa voinut olla, mutta eipä pohjasta ollut paljoa jäljellä, joten ei sieltä siksi tarvinnut laikata ruostettakaan pois... Ruostekorjailujen välissä mun piti vähän siivota sisätiloja, kun aloin saada homeesta allergiaoireita: Pesin kattoverjoilun ja putsasin kojelaudan, kun molemmat olivat homeessa ja kojelauta vielä linnunpaskan peitossa. Autossa on muuten maijaillut yhtä ja toista elukkaa. Myyjä kertoi kissojen viihtyneen siellä (tämän kyllä huomasi jo hajustakin), mutta siitä huolimatta löysin takistuimen alta hiirenpesän. Ja jotain tipusia tuolla tosiaan on myös paskoista päätellen asustanut. Niin, ja hanskalokerossa oli ampiaspesä. Jotenkin alkoi taas muistuttaa oikeaa autoa tämä hökötys, kun olin siistinyt sitä ja saanut pohjan kasaan. Kunhan olen saanut kaikki pohjan korjaukset tehtyä, voinkin periaatteessa laittaa sisustuksen takaisin paikoilleen. Mottoritilaakin hieman putsasin ja rakentelin uuden huohotsletkun katkenneen tilalle. Nyt pitää vielä keulan runkoaisa korjata ja sitten auto alkaisikin olla taas suthkoht nipussa. Sen jälkeen voin alkaa hissukseen kunnostaa jarruja ja alustaa yms syksyn aikana. Kun 412:n ruosteet on korjattu, voin taas keskittyä tuohon 411 Variantiin, että saan sen vielä liikenteeseen.

Noniin, alkaa näyttää jo lohdullisemmalta 412:n korjausurakka. Kävin tänään pokkauttamassa uudet helmapellit ja perjantaina haen pohja-aihion. Ehkäpä viikonloppuna pääsen jo aloittelemaan hitsaushommia. Kehtaakohan tänne laittaa kuvia tuon pohjan kunnosta? Vai alkaako katsuri vaatia korimittausta, jos sattu vakoilemaan... Ei tässä toki mitään nitkahtanutta ole tarkoitus tehdä, mutta lisävaivaa lähinnä valttelen.

Viikonloppuna tuli purettua 412:n sisusta, jotta pääsisin kunnolla arvioimaan ruostevikoja. Bitumimattojen alta paljasutunut näky ei kyllä ollut kaunis... Onnistuin deletoimaan kaikki ottamani kuvat, mutta tämä kertonee vikojen laajuuden: Punaisella värjätty alue on tehtävä käytännössä kokonaan uusiksi. Lattian keskellä olevasta poikkipalkista taaksepäin pohjaa ei yksinkertaisesti ole. Aloitan korjaukset kuitenkin korjaamalla helmat, jotka nekin ovat aikas haperossa kunnossa. Pakko saada auton rakenne nopeasti jäykistettyä, ettei kori pääse pahasti nitkahtamaan. Onneksi mulla on näden autojen korikorjauskirja, josta näkee kaikki mittauspisteet. Tietääpähän sitten mihin suuntaan pitää tunkata, ennen kun alkaa lopullista hitsisaumaa tekemään... Otin muotokammalla Variantin helmoista profiilin ja piirsin pahville. Mulla olisi täällä Lahdessa tuttu paja, jossa olisin muuten voinut tehdä helmat, mutta mankelin maksimileveys on 1000mm ja mä kyllä ajattelin, että olisi parempi tehdä koko helma kerralla. Niinpä kyselin jo paikallisilta peltisepiltä, josko homma onnistuisi. Muutenhan näiden autojen helmat on tosi yksinkertaisia, mutta loiva kaari helmapeltiin pystysuunnassa pitää saada. Eihän kellään sattuisi olemaan pihassa 411:n tai 412:n hylsyä, josta voisi laikata irti koko pohjan? Ja 412:n etuloksuja voi kanssa tyrkyttää.

Harvinaista herkkua: http://www.nettiauto.com/volkswagen/411/3978146 Ekan vuosimallin 411. Hintapyynti on kyllä kova, mutta niin taitaa olla autokin. Saa nähdä löytyykö ostajaa...

Jos noiden edellä olevien kuvien perusteella veikkaat, niin nuo on otettu myyjän tallilla. Mun talli (tai siis vanhempien kotitila) sijaitsee Pyhtään Siltakylän lähellä.

Tässä pari kuvaa osista:

Kävin tässä viikonloppuna hakemassa "hieman" osia autoihini. Täältä myyntipalstalta bongatun ilmon perusteella lähdin ison kärrin ja Combi Coupén kanssa Lounais-Suomeen aarteenetsintään. Ja löytyihän niitä -aarteita nimittäin. Kamaa olit tosiaan niin paljon, että variantin kylkipari ja alumiiniset sisäloksut piti jättää kuormasta pois. Eivät vain millään mahtuneet kyytiin. Tärkeimpiä osalöydöksiä olivat 412:n hyväkuntoinen etukansi, 4kpl hyviä takatukivarsia, useampi pallonivel, hyviä jarrukilpiä ja vaikka mitä muuta. Mukava oli myös saada Suomessa tosi harvinaisia L-mallin varusteita, kuten kellolla varustettu monitoimimittari, tripillä varustettu nopeusmittari, häikäisysuoja, jossa meikkipeili yms. pientä kivaa hilpettä. Hauskoja olivat myös jostain Diamont Blau-farkusta otetut kullatut hilppeet. Muistaakos kukaan 90-luvulla liikenteessä ollutta vaaleansinistä 411 Variantia, jossa oli kullatut kojelaudan paneelit, vaihdekeppi, kässäri + muuta pikku osaa? Ne on nyt mulla. Tiedä sitten, pitäisikö noi kehystää seinälle... Enpä usko, että omiin autoihini noita laitan... Niin, ja vastikää tulleessa Mobilistissa oli ilmoitus, jossa kaupattiin uutta 411/412 tuulilasia. Koska lasi oli täällä Lahden lähellä, ei minulle jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin käydä se hakemassa. Mun Variantissa onkin aika naarmuinen lasi ja se on vaan karkaistu. Nyt sain sitten upouuden laminoidun sen tilalle. Oli kiva leikkiä osatunnistusta noita nelostyyppien osia muiden volkkariosien seasta penkoessani. Muut Volkuthan ei ole oikeastaan mulle mitenkään tuttuja, kun en ole niiden parissa koskaan touhunnut, joten löysin Nelkkujen osat aika hyvin. Laitan osapaljoudesta kuvia tänne, kunhan jaksan latailla ne koneelle. Osienhakureissu sujui muuten hyvin, mutta paluumatkalla, hieman ennen Helsinkiä (määränpäähän oli tallini Pyhtäällä, Kotkan kupeessa) Saabistani repesi irti pakoputken laippa. Onneksi vielä toisen putken laippa pitelin pakaria paikoillaan, ettei sentään matka tyssännyt siihen. Aika mehevät oli pörinät, kun tuon kuorman kanssa mäissä joutui laittamaan pienempää vaihdetta silmään... Nyt pitää alkaa vain käydä tuota osakasaa läpi yhdessä jo mulla olevien osien kanssa. Nyt mulla on varaosia varmasti niin paljon, että voin hyvin luopua huonommista. 412:n remppa aloin sen tarkemmalla syynäyksellä. Auto tuli pestyä ja tulipa pahimmat mujut auton sisältäkin imuroitua. Yllätyksekseni esim. etutavaratila olikin ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka se aluksi näyttikin aika lohduttomalta. Samalla herkistelin ovien lukot, jotta autoa olisi helpompi siirrellä -nyt kuskin ovi ei aina tahtonut aueta ja sitten kun se lopulta aukesi, ei sitä tahonut saada enää kiinni. Sama koski toki muitakin ovia. Ruosteet tuntuisivat rajoittuvan auton alaosaan. Johtunee auton pitkäaikaisesta seisomisesta ruohikossa. Hitsuttelut taidan aloittaa helmoista. Ehkäpä sitten laitan keulan runkoaisan kuntoon. Lopuksi pitää sitten tehdä se suurin urakka, eli väsätä koko pohja tyhjästä... Jos jollakin on kovapeltinen Nelkku lojumassa, niin pohja kelpaisi mulle. Ja kyllä mun tod.näk. pitää paremmat etuloksutkin tuohon 412:een hankkia. Hitsuttelemalla niitstä tulis kyllä todelliset tilkkutäkit...

Nyt, kun tuo Variant on viimeistelyä vaille valmis, päätin hankkia jo seuraavan projektin odottamaan vuoroaan. Täällä Volkkaripalstalla olleen vihjeen perusteella löysin Keuruulta himoitsemani 4-ovisen 412:n. Näitä on tuotu Suomeen vain kourallinen, joten valinnan varaa projektin hankinnassa ei taaskaan ollut. Ostamani auto on todella ruosteinen, mutta siitä ei puutu oikeastaan mitään merkittävää. Ja konekin hörähti käyntiin! Tässä autoa lastataan vapun aattona trailerille: Ja tässä ollaankin jo perillä Kotkassa: Autoon on tehtävä käytännössä koko pohja uusiksi. Ainakin etuistuimen alla olevasta poikittaispalkista taaksepäin pohja on niin rapeassa kunnossa, että jalkani meni siitä läpi autoon astuessani. Myös keulassa on pahoja ruostevaurioita. Etenkin kuskin puolen runkoaisa on todella huonossa kunnossa. Tämä korjaaminen tuleekin olemaan haastavaa, sillä kyseiseen aisaan kiinntyy jousituksen apurunko ja kallistuksenvaimennin. Näissä autoissa on monia tyypillisiä ruostepesäkkeitä, mutta edellä mainittuja lukuunottamatta tilanne ei ole mitenkään mahdoton. Esim. hankalasti korjattavat takaripustuksen kiinntyspisteet ovat kohtalaisessa kunnossa. Eikä koteloihin ja moottoriluukkuun pursotettu uretaanivaahto ole tehnyt ihan niin pahoja tuhoja, kuin olisi voinut kuvitella. Toisaalta, ikäviä yllätyksiä varmasti löytyy, kunhan alan purkaa autoa ja pääsen tutkimaan sitä tarkemmin. Tässä vielä otos mun autokalustosta: Edessä 1976 Saab 99 Combi Coupé, joka on palvellut käyttis/harrasteautona jo pari vuotta (ja on osasyyllinen 411:n rempan viivästymiseen).

Keltaista Variantia olen hissukseen laitellut kuntoon. Auto oli alunperin rekisteröity Ouluun ja viettänyt koko ajoaikansa pohjoisessa, joten se oli varsin tanakassa kunnossa. Muutamaa pientä ruostekorjausta lukuunottamatta, minun ei tarvinnut koriin koskea. Opintojeni vuoksi projektin edistyminen oli hidasta, mutta iltapuhteina tuli kuitenkin aina hankittua osapuutteita sekä kunnostettua osia keittiön pöydällä. Punaisesta autosta otin paremmat ovet, etuloksut ja takaluukun käyttöön. Aluksi ajattelin laitta autoon myös punaisen etutavaratilan kannen, mutta en meinannut millään saada sitä istumaan nätisti. Tämän vuoksi päädyin sittenkin laittamaan autoon sen alkuperäisen etukannen, joka asettuikin siististi paikoilleen hyvin vähällä vaivalla. Yhden joululoman aikana verhoilin auton etuistuimet. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt verhoiluhommia, mutta ompelukone ei kuitenkaan ollut aivan vieras kapistus minulle. Istuimista tuli ihan hyvät, vaikkakaan en onnistunut löytämään kunnollista verhoilukangasta, joka olisi vastannut takapenkin verhoilua. Opiskelijan budjetti ei tuolloin venynyt kalliisiin autoverhoilukankaisiin, mutta nyt voisin vaikka alkaa etsiä parempaa kangasta tilalle. Suurimman työn tämän auton tapauksessa olen kuitenkin tehnyt etujousituksen korjauksiin. Nelos-tyypin etupäähän ei enää saa oikeastaan mitään osaa, joten tilalle oli vaihdettava muuta palikkaa. Shoptalkforums:in 411/412-osiosta oli valtava apu keulan korjauksia tehtäessä. Sieltä saaduilla ohjeilla korjasin keskimmäisen raidetangon vaihtamalla alkuperäisten nailonpuslien tilalle pronssiset. Myös apusimpukan pusla vaihtui pronssiseen. Etuiskareiksi tulivat Audi 80:n kaasuiskarit, joita varten minun piti tehdä adapterit iskarin ylä- ja alapäihin. Jousijalan laakereiksi laitoin 1302:n laakerit, jotka ovat rakenteeltaan täsmälleen samat, kuin nelos-tyypin -vain pulttijako on toinen, joten kolme uutta reikää piti porata jousitorneihin. Tässä raidetangon uudet sisuskalut: Näiden muutosten tekeminen on suhteellisen helppoa ja autan mielelläni, jos joku muu harkitsee samoja toimenpiteitä Nelkulleen.

Aloitetaanpa näistäkin jotain projektikertomksen poikasta... Joitain vuosia sitten mun alkoi kauhiasti tehdä mieli hankkia joku kiva autoprojekti. Merkillä ja mallilla ei ollut suurtakaan väliä -kunhan auto olisi jotain sellaista, että samanlaista ei ihan joka kadunkulmassa tulisi vastaan. Harkinnassa olivat ainakin Citroen GS, Lancia Beta, Alfa Romeo Giulia ja Renault 16. Eräs ystäväni oli tuolloin tekemässä jollekin vanhalle autokorjaamolle kattoremppaa ja kertoi nähneensä todella oudon Volkkarin, malliltaan 411, korjaamon takapihalla. Vaikka olen pienestä asti ollut suoraan sanottuna autohullu, en millään saanut päähäni, mikä ihme tuo kyseinen auto oli. Pakkohan sitä oli sitten mennä kummastelemaan! Kun olin kyseisen Volkkarin nähnyt, olin täysin varma, minkä auton hankkisin harrastuksekseni. Tässä korjaamon takapihalta haettu VW 411 Variant 90: Mallimerkintä "Variant 90" tarkoitti, että auto oli piilofarmari. Tämä ei oikein sopinut suunnitelmiini, joten aloin etsiä henkilöfarkkua varsinaiseksi remppakohteeksi, punaisen auton jäädessä varaosiksi. Punainen Variantti sopi muutenkin uhrattavaksi, sillä sitä oli jo aikaisemmin parsittu kasaan ja seisoessaan vuosikausia taivasalla korjaamon pihalla, auto oli alkanut taas mätiä oikein urakalla. Osiltaan auto oli kuitenkin varsin täydellinen ja ennen seisomaan jäämistä siihen oli tehty moottoriremppa. Jonkin aikaa etsittyäni, löysin lopulta henkilöautoksi alunperin rekisteröidyn 411 Variantin. Muistaakseni auto löytyi Volkkaripalstan arkistoituja myynti-ilmoituksia selaillessani. Ilmoitus autosta oli jätetty muistaakseni vuosi-pari aikaisemmin ennen kuin otin myyjään yhteyttä. Auto siis oli edelleen hänellä ja kiinnostuneiden märä autoa kohtaan oli ollut pyöreä nolla... Ainoa ikävämpi homma tämän Variantin hankinnassa oli se, että auto sijaitsi Kajaanissa. No, minkäs teet, eipä ollut lähempänä vastaavia tarjolla. Isäni kanssa sitten haimme kevättalvella 2005 Variantin koko talven kamalimmassa myrskyssä Kotkaan (jossa autojani remppaan). Koko paluumatkan satoi jäätävää tihkua ja lopulta perille päästyämme, oli Volkkari yltäpäältä jäätyneen loskan peitossa. Muistelemme vieläkin isäni kanssa kauhulla tuota reissua! Tässä remppaan päätynyt vuosimallin 1972 411 Variant ostohetkellä: Keltainen auto oli periaatteessa vain tyhjä hylsy, sillä siinä ei ollut tekniikkaa eikä juuri sisustaakaan. Onneksi sentään Suomessa harvinainen farkkumallin takapenkki oli tallella.