Lahti411

Noniin, alkaa näyttää jo lohdullisemmalta 412:n korjausurakka. Kävin tänään pokkauttamassa uudet helmapellit ja perjantaina haen pohja-aihion. Ehkäpä viikonloppuna pääsen jo aloittelemaan hitsaushommia. Kehtaakohan tänne laittaa kuvia tuon pohjan kunnosta? Vai alkaako katsuri vaatia korimittausta, jos sattu vakoilemaan... Ei tässä toki mitään nitkahtanutta ole tarkoitus tehdä, mutta lisävaivaa lähinnä valttelen.

Viikonloppuna tuli purettua 412:n sisusta, jotta pääsisin kunnolla arvioimaan ruostevikoja. Bitumimattojen alta paljasutunut näky ei kyllä ollut kaunis... Onnistuin deletoimaan kaikki ottamani kuvat, mutta tämä kertonee vikojen laajuuden: Punaisella värjätty alue on tehtävä käytännössä kokonaan uusiksi. Lattian keskellä olevasta poikkipalkista taaksepäin pohjaa ei yksinkertaisesti ole. Aloitan korjaukset kuitenkin korjaamalla helmat, jotka nekin ovat aikas haperossa kunnossa. Pakko saada auton rakenne nopeasti jäykistettyä, ettei kori pääse pahasti nitkahtamaan. Onneksi mulla on näden autojen korikorjauskirja, josta näkee kaikki mittauspisteet. Tietääpähän sitten mihin suuntaan pitää tunkata, ennen kun alkaa lopullista hitsisaumaa tekemään... Otin muotokammalla Variantin helmoista profiilin ja piirsin pahville. Mulla olisi täällä Lahdessa tuttu paja, jossa olisin muuten voinut tehdä helmat, mutta mankelin maksimileveys on 1000mm ja mä kyllä ajattelin, että olisi parempi tehdä koko helma kerralla. Niinpä kyselin jo paikallisilta peltisepiltä, josko homma onnistuisi. Muutenhan näiden autojen helmat on tosi yksinkertaisia, mutta loiva kaari helmapeltiin pystysuunnassa pitää saada. Eihän kellään sattuisi olemaan pihassa 411:n tai 412:n hylsyä, josta voisi laikata irti koko pohjan? Ja 412:n etuloksuja voi kanssa tyrkyttää.

Harvinaista herkkua: http://www.nettiauto.com/volkswagen/411/3978146 Ekan vuosimallin 411. Hintapyynti on kyllä kova, mutta niin taitaa olla autokin. Saa nähdä löytyykö ostajaa...

Jos noiden edellä olevien kuvien perusteella veikkaat, niin nuo on otettu myyjän tallilla. Mun talli (tai siis vanhempien kotitila) sijaitsee Pyhtään Siltakylän lähellä.

Tässä pari kuvaa osista:

Kävin tässä viikonloppuna hakemassa "hieman" osia autoihini. Täältä myyntipalstalta bongatun ilmon perusteella lähdin ison kärrin ja Combi Coupén kanssa Lounais-Suomeen aarteenetsintään. Ja löytyihän niitä -aarteita nimittäin. Kamaa olit tosiaan niin paljon, että variantin kylkipari ja alumiiniset sisäloksut piti jättää kuormasta pois. Eivät vain millään mahtuneet kyytiin. Tärkeimpiä osalöydöksiä olivat 412:n hyväkuntoinen etukansi, 4kpl hyviä takatukivarsia, useampi pallonivel, hyviä jarrukilpiä ja vaikka mitä muuta. Mukava oli myös saada Suomessa tosi harvinaisia L-mallin varusteita, kuten kellolla varustettu monitoimimittari, tripillä varustettu nopeusmittari, häikäisysuoja, jossa meikkipeili yms. pientä kivaa hilpettä. Hauskoja olivat myös jostain Diamont Blau-farkusta otetut kullatut hilppeet. Muistaakos kukaan 90-luvulla liikenteessä ollutta vaaleansinistä 411 Variantia, jossa oli kullatut kojelaudan paneelit, vaihdekeppi, kässäri + muuta pikku osaa? Ne on nyt mulla. Tiedä sitten, pitäisikö noi kehystää seinälle... Enpä usko, että omiin autoihini noita laitan... Niin, ja vastikää tulleessa Mobilistissa oli ilmoitus, jossa kaupattiin uutta 411/412 tuulilasia. Koska lasi oli täällä Lahden lähellä, ei minulle jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin käydä se hakemassa. Mun Variantissa onkin aika naarmuinen lasi ja se on vaan karkaistu. Nyt sain sitten upouuden laminoidun sen tilalle. Oli kiva leikkiä osatunnistusta noita nelostyyppien osia muiden volkkariosien seasta penkoessani. Muut Volkuthan ei ole oikeastaan mulle mitenkään tuttuja, kun en ole niiden parissa koskaan touhunnut, joten löysin Nelkkujen osat aika hyvin. Laitan osapaljoudesta kuvia tänne, kunhan jaksan latailla ne koneelle. Osienhakureissu sujui muuten hyvin, mutta paluumatkalla, hieman ennen Helsinkiä (määränpäähän oli tallini Pyhtäällä, Kotkan kupeessa) Saabistani repesi irti pakoputken laippa. Onneksi vielä toisen putken laippa pitelin pakaria paikoillaan, ettei sentään matka tyssännyt siihen. Aika mehevät oli pörinät, kun tuon kuorman kanssa mäissä joutui laittamaan pienempää vaihdetta silmään... Nyt pitää alkaa vain käydä tuota osakasaa läpi yhdessä jo mulla olevien osien kanssa. Nyt mulla on varaosia varmasti niin paljon, että voin hyvin luopua huonommista. 412:n remppa aloin sen tarkemmalla syynäyksellä. Auto tuli pestyä ja tulipa pahimmat mujut auton sisältäkin imuroitua. Yllätyksekseni esim. etutavaratila olikin ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka se aluksi näyttikin aika lohduttomalta. Samalla herkistelin ovien lukot, jotta autoa olisi helpompi siirrellä -nyt kuskin ovi ei aina tahtonut aueta ja sitten kun se lopulta aukesi, ei sitä tahonut saada enää kiinni. Sama koski toki muitakin ovia. Ruosteet tuntuisivat rajoittuvan auton alaosaan. Johtunee auton pitkäaikaisesta seisomisesta ruohikossa. Hitsuttelut taidan aloittaa helmoista. Ehkäpä sitten laitan keulan runkoaisan kuntoon. Lopuksi pitää sitten tehdä se suurin urakka, eli väsätä koko pohja tyhjästä... Jos jollakin on kovapeltinen Nelkku lojumassa, niin pohja kelpaisi mulle. Ja kyllä mun tod.näk. pitää paremmat etuloksutkin tuohon 412:een hankkia. Hitsuttelemalla niitstä tulis kyllä todelliset tilkkutäkit...

Nyt, kun tuo Variant on viimeistelyä vaille valmis, päätin hankkia jo seuraavan projektin odottamaan vuoroaan. Täällä Volkkaripalstalla olleen vihjeen perusteella löysin Keuruulta himoitsemani 4-ovisen 412:n. Näitä on tuotu Suomeen vain kourallinen, joten valinnan varaa projektin hankinnassa ei taaskaan ollut. Ostamani auto on todella ruosteinen, mutta siitä ei puutu oikeastaan mitään merkittävää. Ja konekin hörähti käyntiin! Tässä autoa lastataan vapun aattona trailerille: Ja tässä ollaankin jo perillä Kotkassa: Autoon on tehtävä käytännössä koko pohja uusiksi. Ainakin etuistuimen alla olevasta poikittaispalkista taaksepäin pohja on niin rapeassa kunnossa, että jalkani meni siitä läpi autoon astuessani. Myös keulassa on pahoja ruostevaurioita. Etenkin kuskin puolen runkoaisa on todella huonossa kunnossa. Tämä korjaaminen tuleekin olemaan haastavaa, sillä kyseiseen aisaan kiinntyy jousituksen apurunko ja kallistuksenvaimennin. Näissä autoissa on monia tyypillisiä ruostepesäkkeitä, mutta edellä mainittuja lukuunottamatta tilanne ei ole mitenkään mahdoton. Esim. hankalasti korjattavat takaripustuksen kiinntyspisteet ovat kohtalaisessa kunnossa. Eikä koteloihin ja moottoriluukkuun pursotettu uretaanivaahto ole tehnyt ihan niin pahoja tuhoja, kuin olisi voinut kuvitella. Toisaalta, ikäviä yllätyksiä varmasti löytyy, kunhan alan purkaa autoa ja pääsen tutkimaan sitä tarkemmin. Tässä vielä otos mun autokalustosta: Edessä 1976 Saab 99 Combi Coupé, joka on palvellut käyttis/harrasteautona jo pari vuotta (ja on osasyyllinen 411:n rempan viivästymiseen).

Keltaista Variantia olen hissukseen laitellut kuntoon. Auto oli alunperin rekisteröity Ouluun ja viettänyt koko ajoaikansa pohjoisessa, joten se oli varsin tanakassa kunnossa. Muutamaa pientä ruostekorjausta lukuunottamatta, minun ei tarvinnut koriin koskea. Opintojeni vuoksi projektin edistyminen oli hidasta, mutta iltapuhteina tuli kuitenkin aina hankittua osapuutteita sekä kunnostettua osia keittiön pöydällä. Punaisesta autosta otin paremmat ovet, etuloksut ja takaluukun käyttöön. Aluksi ajattelin laitta autoon myös punaisen etutavaratilan kannen, mutta en meinannut millään saada sitä istumaan nätisti. Tämän vuoksi päädyin sittenkin laittamaan autoon sen alkuperäisen etukannen, joka asettuikin siististi paikoilleen hyvin vähällä vaivalla. Yhden joululoman aikana verhoilin auton etuistuimet. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt verhoiluhommia, mutta ompelukone ei kuitenkaan ollut aivan vieras kapistus minulle. Istuimista tuli ihan hyvät, vaikkakaan en onnistunut löytämään kunnollista verhoilukangasta, joka olisi vastannut takapenkin verhoilua. Opiskelijan budjetti ei tuolloin venynyt kalliisiin autoverhoilukankaisiin, mutta nyt voisin vaikka alkaa etsiä parempaa kangasta tilalle. Suurimman työn tämän auton tapauksessa olen kuitenkin tehnyt etujousituksen korjauksiin. Nelos-tyypin etupäähän ei enää saa oikeastaan mitään osaa, joten tilalle oli vaihdettava muuta palikkaa. Shoptalkforums:in 411/412-osiosta oli valtava apu keulan korjauksia tehtäessä. Sieltä saaduilla ohjeilla korjasin keskimmäisen raidetangon vaihtamalla alkuperäisten nailonpuslien tilalle pronssiset. Myös apusimpukan pusla vaihtui pronssiseen. Etuiskareiksi tulivat Audi 80:n kaasuiskarit, joita varten minun piti tehdä adapterit iskarin ylä- ja alapäihin. Jousijalan laakereiksi laitoin 1302:n laakerit, jotka ovat rakenteeltaan täsmälleen samat, kuin nelos-tyypin -vain pulttijako on toinen, joten kolme uutta reikää piti porata jousitorneihin. Tässä raidetangon uudet sisuskalut: Näiden muutosten tekeminen on suhteellisen helppoa ja autan mielelläni, jos joku muu harkitsee samoja toimenpiteitä Nelkulleen.

Aloitetaanpa näistäkin jotain projektikertomksen poikasta... Joitain vuosia sitten mun alkoi kauhiasti tehdä mieli hankkia joku kiva autoprojekti. Merkillä ja mallilla ei ollut suurtakaan väliä -kunhan auto olisi jotain sellaista, että samanlaista ei ihan joka kadunkulmassa tulisi vastaan. Harkinnassa olivat ainakin Citroen GS, Lancia Beta, Alfa Romeo Giulia ja Renault 16. Eräs ystäväni oli tuolloin tekemässä jollekin vanhalle autokorjaamolle kattoremppaa ja kertoi nähneensä todella oudon Volkkarin, malliltaan 411, korjaamon takapihalla. Vaikka olen pienestä asti ollut suoraan sanottuna autohullu, en millään saanut päähäni, mikä ihme tuo kyseinen auto oli. Pakkohan sitä oli sitten mennä kummastelemaan! Kun olin kyseisen Volkkarin nähnyt, olin täysin varma, minkä auton hankkisin harrastuksekseni. Tässä korjaamon takapihalta haettu VW 411 Variant 90: Mallimerkintä "Variant 90" tarkoitti, että auto oli piilofarmari. Tämä ei oikein sopinut suunnitelmiini, joten aloin etsiä henkilöfarkkua varsinaiseksi remppakohteeksi, punaisen auton jäädessä varaosiksi. Punainen Variantti sopi muutenkin uhrattavaksi, sillä sitä oli jo aikaisemmin parsittu kasaan ja seisoessaan vuosikausia taivasalla korjaamon pihalla, auto oli alkanut taas mätiä oikein urakalla. Osiltaan auto oli kuitenkin varsin täydellinen ja ennen seisomaan jäämistä siihen oli tehty moottoriremppa. Jonkin aikaa etsittyäni, löysin lopulta henkilöautoksi alunperin rekisteröidyn 411 Variantin. Muistaakseni auto löytyi Volkkaripalstan arkistoituja myynti-ilmoituksia selaillessani. Ilmoitus autosta oli jätetty muistaakseni vuosi-pari aikaisemmin ennen kuin otin myyjään yhteyttä. Auto siis oli edelleen hänellä ja kiinnostuneiden märä autoa kohtaan oli ollut pyöreä nolla... Ainoa ikävämpi homma tämän Variantin hankinnassa oli se, että auto sijaitsi Kajaanissa. No, minkäs teet, eipä ollut lähempänä vastaavia tarjolla. Isäni kanssa sitten haimme kevättalvella 2005 Variantin koko talven kamalimmassa myrskyssä Kotkaan (jossa autojani remppaan). Koko paluumatkan satoi jäätävää tihkua ja lopulta perille päästyämme, oli Volkkari yltäpäältä jäätyneen loskan peitossa. Muistelemme vieläkin isäni kanssa kauhulla tuota reissua! Tässä remppaan päätynyt vuosimallin 1972 411 Variant ostohetkellä: Keltainen auto oli periaatteessa vain tyhjä hylsy, sillä siinä ei ollut tekniikkaa eikä juuri sisustaakaan. Onneksi sentään Suomessa harvinainen farkkumallin takapenkki oli tallella.

Jes!! Tätä on odotettu! Tulispa Mobla jo...

Ihan vaan kaikille nelkkujen harrastajille tiedoksi, että kyselin Lahden Jokilaakerista takapyörän laakereita vastikää. Tietääkseni enää vain Timken valmistaa näitä. Osanumero on LM78349. Näitä on kuulemma Ruotsin keskusvarastossa 12kpl jäljellä ja yksi laakeri maksaa 50 euroa. Näitähän tarvitaan sitten 2kpl/pyörä. Eli jos vähääkään epäilyttää laakereiden kunto, niin kannattaa tilata nyt! Timken tekee näitä ilmeisesti enää varsinaisten tuotankokausien välissä, joten saatavuus voi myöhemmin olla erittäin hankalaa -näinkin tärkeän osan ollessa kyseessä ei muutaman kuukauden odottelu oikein innosta... Kannattaa ostaa nyt, kun näitä vielä saa.

Jeee! 411 Variant vihdoin käyntiin ja koeajo tehty! Tämä auto on ollut poissa liikenteestä vuodesta -92 ja mä ostin auton 2005 tyhjänä hylsynä. Nyt pitäisi vielä siistiä ulkokuori ja tuplatsekata jokainen ruuvi ja mutteri ja ottaa auto käyttöön. Oli muuten hämmästyttävän tanakka ajaa routavaurioisilla sorateillä. Korista ei kuulunut mitään natinoita ja jousitus otti töyssyt todella pehmeästi vastaan. Ei ihan vapuksi tule ajoon, mutta eiköhän lähikuukausina kuitenkin!

Olisko ollut Turun jarruosa? Googlettelin tätä aihetta ja Overdrive.fi-sivustolta löysin juttua, että Turun jarruosassa olisi teetetty käisjarruvaijereita. Olen muissakin yhteyksissä kyseiseen firmaan törmännyt, joten varmaan tuolta kannattaa kysellä.

Minuakin kiinnostaisi tämä tieto. Usein kuulee, että johonkin projektiin on teetetty vaijereita, mutta enpä ole vielä kertaakaan kuullut, että missä...

Aika lähellä Porvoota, eli Pornaisissa oli joitain vuosia sitten ajokuntoinen kaksiovinen 411 myytävänä. Ei ollut muistaakseni pahan hintainenkaan. Kyseinen auto on yksi niistä harvoista nelkuista, mitä olen ajossa nähnyt -oli muuten ylväs näky, kun tuo pyyhkäisi keula pystyssä ohitse 7-tiellä! Jos jotakuta auto kiinnostaa, saattaisin vielä löytää myyjän yhteystiedot jostain.

Sen jälkeen, kun ostin ekan nelkkuni, en ole oikein muista autoista jaksanut kiinnostuakaan... 60-70-lukujen tyyli kiehtoo ja näissä on todellakin "jonkin erityisen" fiilistä. Edes vastaavan aikakauden Citikat ei sytytä mua samalla tavalla, kuin nämä. Käyttö-/harrasteautona mulla on tällainen: http://foorumi.saabclub.fi/viewtopic.php?f=29&t=88052 mutta tuokin tuntuu liian tavalliselta, vaikka kyseinen korimalli alkaakin harvinaisuudessaan lähennellä nelos-tyypin Volkkareita. Ja tämä siis pitäisi vihdoin saada ajoon: Variant on ollut viimeistelyä vaille valmis jo jonkin aikaa, mutta työ yms. kiireet ovat venyttäneet valmistumista. Kunhan saan Variantin käyttöön, niin Saabi lähtee myyntiin ja 412 siirtyy remppavuoroon.

Täällähän käy keskustelu villinä... Jospa mä sitten jatkan omaa topiciani. Tulipa tälläinen hankittua: Työt auton parissa aloitan vasta keväämmällä, jolloin voisin enemmin kirjoitella tuonne projekti-osioon. Ruostetta riittää, mutta eipä ollut parempia aihioita tarjolla. Hyvää autossa on se, että se on osiltaan varsin täydellinen. En muuten muista koskaan nähneeni 4-ovista 412:ää. Tiedän itseasiassa vain toisen 4-ovisen nelkun koko maasta -sen tummanvihreän 1969 411:n.

Nää Clenet'it muuten liittyy ilmajäähdytteisiin Volkkareihin tietyllä tapaa. Kukas hokaa yhteyden?

Eipä taidettu yhtäkään vm. 1969 Variantia valmistaa. Variantien valmistus alkoi kyllä elokuussa -69, mutta nuo edustavat jo mallivuotta -70 -eli valmistenumerossakin pitäisi olla "0" sitä merkkaamassa. Varsinaisesta valmistusnumerosta voi kyllä päätellä, minä ajankohtana auto on suurinpiirtein valmistettu.

Jatketaanpa samoilla linjoilla edellisen kanssa: http://pics.kuvaton.com/kuvei/otsikkokokoelma.jpg

Hienoja autoja aivan tosi fantsun musan kera:

Olen pidemmän aikaa kunnostanut -72 411 Variantia, mutta nyt kun tuo projekti on loppusuoralla, tekisi mieli hankkia jo jotain uutta laittoon. Kovasti kiinnostaisi hankkia 4-ovinen nelkku, etenkin 412 olisi haaveissa. Yksi tällainen olisi tiedossakin, mutta ajattelin kysellä, onko näitä enemmin lymyämässä tallien kätköissä/pihojen perillä? Tiedossa oleva auto on aika kaukana, joten kaikki tiedot eteläisen Suomen alueella sijaitsevista sopivista projektiaihioista kiinnostavat. Asun Lahdessa, joten tuollaisen 150 km:n säteellä olevat kohteet olisivat potentiaalisia. Muutenkin kiinnostaisi tietää, harrastetaanko näitä neliovisia lainkaan. Tuusulassa päin on kyllä harrastaja, jolla on ensimmäisen polven 411 4d, mutta onko muita? Olen näitä nelostyypin autoja nyt harrastanut kuutisen vuotta, enkä ole tuon yhden neliovisen lisäksi muihin törmännyt. Vain pari kertaa olen kyseisten mallien myynti-ilmoituksiakaan nähnyt. Suurin osa maahan tuoduistakin taisi olla Varianteja ja 2-ovisia. En laittanut vielä varsinaista ostoilmoitusta asiasta, koska projektin osto ei ihan vielä ole ajankohtainen. Alkutalvella voisin kyllä jo kauppojakin hieroa.

Kumi- ja kangasmatot on perus- ja luksusmalleissa erilaiset. Kumimatto on vain kaksiosainen eli matto on jaettu penkkien alta etu- ja takamatoksi. Kangasmatossa on erillinen osa istuimien välissä ja takamatot ovat erillisiä. Lisäksi etujalkatilassa on ollut siinä jäykistepokkauksen päällä muovinen kuori, joka on kylläkin yleensä silppuna... Jos latasit varaosaluettelon, niin siellä on kuva kangasmatoista. Lattiahan näissä autoissa on harvinaisen tasainen, joten siinä mielessä mattojen teettäminen ei varmasti ole ongelma. Ja jos ei aivan alkuperäistä tyyliä vaadi, niin eihän mattoja varmaan tarvi aivan alkuperäisten kaavojen mukaan tehdä. Mulla on aika paljon erilasia esitteitä näistä autoista ja niissä on muistaakseni joitain kuvia, joissa näkyy mattojen yksityiskohtia. Voin vaikka skannailla näitä ja lähettää sinulle.

Mun mielestä ne bitumit on alunperin ollut nimenomaan sillä bitumilla kiinni, eli asennettu lämpöisenä, jolloin tarttuvat tehokaasti pintaan. Lämpimänä niitä on yös helpompi käsitellä. Nuo bitumimatot ovat viileinä aika jäykkiä ja lohkeavat jopa kidemäisesti, jos niitä silloin irrottelee. Sitähän ei toki tiedä, mitä näin vanohissa autoissa tällä hetkellä on asennettuna -näitä kun on jo vuosien varrella rassattu ja tilalle on voitu laittaa oikeastaan ihan mitä vaan... Mulla oli ihan tavallista bitumimattoa tuolloin, kun niitä asentelin. Matossa ei ollut mitään liimapintoja, vaan se asennettiin kuumentamalla -ihan kuin vaikkapa kattohuopa. Matto saattoi olla jotain vanhaa vesieristettä, mitä ennen käytettiin märkätilojen eristeenä. En sitten tiedä, saako jotain vastaavaa autotarvikeliikkeistä. Kävin taannoin tutkimassa Bilteman valikoimia ja vaikken muuten kovin vakuuttunut ollutkaan, niin erilaisia äänieristeitä siellä mielestäni oli aika kivasti. Kannattaa varmaan käydä katsomassa, mitä löytyy.

Voihan niitä ohuita bitumimattoja liimata muutaman kerroksen päällekäin. Kuumailmapuhaltimella vaan lämpöä ja hyvin tarttuu. Näin tein itsekin. Katopas, muuten, missä kunnossa on se kojelaudan alla oleva raittiinilmanottokaukalo. Sen pohja on ollut joka autossa ruostunut (usein vieläpä todella pahoin), mitä olen nähnyt. Sieltä sitten liruttaa vettä suoraan maton alle ruostuttaen tehokkasti etujalkatilan. Usein vesi valuu suoraan esim. kaasupolkimen kiinnityksiin ja ruostuttaa sen jopa kokonaan irti. Samasta syystä myös bensaputket voivat etupäästä ruostua. Kumimatot olivat aina perusmallissa joka oli mallimerkiltään joko pelkkä 411 (kaasarikoneet) tai 411E (ruisku). Jos mallimerkki on 411L tai 411LE on auto ns. luxusvarusteltu, jolloin siinä on mm. kangasmatot kaikilla lattiapinnoilla. Tuohon varustukseen kuuluivat myös tupakansytytin, kromilistat kattokouruissa, kyljissä ja pyöränkaarissa, kello, makuuasentoon säädettävät selkänojat sekä leveät kynnyslistat oviaukoissa. Variantissa verhoillut takapilarit ja kuvioidut seinäpahvit sekä kangasmatto tavartilassa. Etutavaratilassa L-malleissa oli kattavampi verhoilu.