On se kyllä epäoikeudenmukaista! Esimerkki A:
Harrastaja Pelle Pilkunviilaaja etsii entisöitävään autoonsa oikeanlaisia osia:
- Pultteja oikeilla merkinnöillä.
- Vanteet oikeilla vuosileimoilla.
- Ikkunalasit, joissa kaikissa on valmistajan samanlaiset leimat.
- Hyväkuntoisia alkuperäisiä osia tai hyviä uustuotanto-osia.
- JNE.
Osat saatuaan Pelle Pilkunviilaaja kokoaa autoaan ja pähkäilee samalla:
- Onko imusarjan oikea sävy keskiharmaa vai harmaa?
- Onko etuoven kahvassa näkyvä lievä hapettuminen este MA-leimalle?
- Onko tunkki maalattu oikealla sävyllä?
- JNE.
Sitten Pelle Pilkunviilaaja menee onnellisena mutta pelokkaana museoajoneuvotarkastukseen. Josta hän pääsee läpi, vaikka siinä kahvassa onkin se hapettuma. Ja koska tarkastajana on tarkkaakin tarkempi P. Ussihousu, tulee Ma-todistukseen merkintä hapettuneesta kahvasta.
Sen jälkeen Pelle Pilkunviilaaja menee rekisteröintikatsastukseen, joka menee muuten hyvin. Mutta toinen huipputehokas 6-voltin ajovalo näyttää hieman liian ylös. Onneksi Leima tulee. Ainoa huono puoli on se, että valmiiksi autoon tilatut mustat kilvet osoittautuvatkin valkoisiksi eu-kilviksi.
Pelle Pilkunviilaaja ottaa kuitenkin valkoiset kilvet ja ajaa onnellisena kotiin.
Kotimatkalla vastaantulevasta rekasta kimpoaa kivi, joka halkaisee toisen ajovalon. Pelle kiroaa: " Miksen laittanut niitä ritiläsuojia?" Kotiin päästyään Pelle menee varastoonsa etsimään toista ajovalon lasia. Niitä hän löytääkin 8 kappaletta, mutta kaikki ovat eri paria.
Mutta Pelle on silti onnellinen, tulihan autoon leima. Nyt Pelle alkaa pitää kirjaa ajopäivistä, ettei mene sallittu 30 päivää yli.
Sitten esimerkki B:
"Harrastaja" Hemmo Huoleton päättää tehdä ympärivuotisesta vanhasta 70-luvun käyttöautostaan museopelin, kun sillä ajaminen on sitten niin halpaa ja katsastuskin vain joka toinen vuosi.
Lokasuojassa olevan reiän Hemmo paikkaa plastic paddingilla ja maalaa paikkakohdan paikallisesta halpahallista ostetulla sprayllä. Hieman siihen jää sävyeroa. Takapenkin verhouksessa olevan reiän Hemmo naamioitsee ovelasti laittamalla pienen tyynyn sen päälle.
Sitten Hemmo suunnistaa ajokillaan museoajoneuvo-tarkastukseen. Tarkastajana onkin nyt 30-luvun autoihin keskittyvä P. Uusilmä, joka toteaa että autohan on hienosti kauhtunut joka puolelta. Lokasuojan paikkakohdasta tulee suullinen huomautus: " Eikö tuota voisi vähän saada vähemmän kiiltäväksi". Mutta ma-todistus tulee ja Hemmo riemuitsee, onhan hänellä nyt auto, jonka käyttö tulee halvaksi.
ps. Älkää ottako tätä tekstiä turhan vakavasti! :)
t.HT
