SePi

Kesäkuun kuudentena päivän vuonna 1952 syntynyt ja kymenläänin suunnilla elämänsä viettänyt kuplani on kokemassa restaurointia, kenties viimeistä tällä kertaa. Minulle tämä pastellin vihreä kaunotar tuli keväällä -85 ja seuraavana vuonna se oli valmiina uudelleen kilpiin. Alkuperäinen RH-530 vaihtui RA-144:een ja ensi keväänä taitavat tulla kolmannet kilvet museoleiman myötä. Parinkymmenen vuoden ajelut alkoivat näkyä suurenevina öljyläikkinä auton alla ja samalla kypsyi ajatus saada vielä jostain 25 kone perään ja samalla vaihdelaatikko vähemmän korisevaksi. Laatikko sai jo kesällä kunnostuksen ja kiitos vaan Marko, Tomppa, Mikko, Heikki ja Mika, nyt alkaa olla mukava kokoonpanon aika. Verhoilukangas on ollu jo valmiina vuosikausia ja uudet lattiamatot odottavat laittamista. Koneeseen tulevia osia on kiva kiillotella ja toivottavasti pannu hörähtää kevättalvella viimeistään eloon. Kuplasta ei ole tulossa showstopperia tai viimeisen päälle kiillotettua koristetta, vaan arvokkaasti patinoitunut ja silmän ruokaa jakeleva kulkine muistona vanhoilta ajoilta. Ohessa muutama kuva Sepi

Mut se helpottaa tossa projektissa, että ton auton pohja näyttää olevan jo paikoin harsoina, eikä reiän tekoon tarvittane kummoisia työkaluja...

Wanhan neuvo on, että ensimmäinen harrasteauto pitää ostaa ajokunnossa ja katsastettuna. Senkin laittoon menee yleensä vielä toinen mokoma rahaa