SePi

Tänne on ilmeisesti joskus jokaisen vähänkin paremmin asioista perillä olevan mentävä pyhiinvaellukselle: http://www.uraltkaefer.de/teilnehmer.pl?lang=en Uskomaton määrä harvinaisia Volkkareita

Pari kesää sitten Nairobin vuosittaisessa Concours d' Elegancessa oli runsaasti myös ilmajäähdytteistä kalustoa http://picasaweb.google.fi/seppo.piisola/Aircooled# Nautitaan räntäsateen vihmoessa nurkissa...

Kumma että nuo projektit näyttää siellä metsän siimeksessä paljon helpommilta kuin sitten tallissa purettuna? Ei mitään, arvaanpa nyt missä sinäkin vapaa-aikaasi sitten vietät lähitulevaisuudessa. Mutta eihän näitä säily tuleville vuosille, jos ei joku välillä innostu pikku rempasta...

Entinen kone on vielä kiinni 8-/ ... Tosin se oli irti Markon verstaalla, joten mutterit on todistettavasti avautuvia. Itse asiassa siitä saa ruveta tiedustelemaan osia ja tarpeellista kamaa - on 30 hv vuodelta 55 transportterin lohko. Tai viedä sopuhintaan koko pakkauksen. Kaikki toimii, käy nätisti, voimaa piisaa ja jopa öljyä tirsuu melkein joka tiivisteestä. Vain puola siirtyi tuohon uuteen. Saa kysellä, ettei jää tuohon nurkkaan...

Kai se on just tämä vakuutus asia, jonka takia enää ei saa olla kahta ajoneuvoa samalla kilven numerolla. No toinen mopo, vanha PV on Nivalassa yhellä tytöllä. Jospa sen ajokausi olis nyt ohi ja saisin houkuteltua kilven vaihtoon joko antamalla rahat uuteen rekisteröintiin ja muutamaan leffalippuun, tai sitten ostan mökille mopon jolla käyn hakemassa postin parin kilsan päästä... Edellisen kerran remppaa tehdessäni ei ollu muuta kuin hyvä tuuri jollain rompepäivillä tai Porvoon swapissa jos jotain aitoa vanhaa löyty. Nythän nuo markkinat ovat jo varsin laajat nettimaailmassa ja ainoastaan rahapussin paksuus on saatavuuden raja. Hyvä vaan että wanhukset kaivetaan näytille, mua ei harmita jos tämä ei olekaan se "ehkä vain kymmenes" säilynyt. Varmaan myynti mielessä rakentelu ei tykkää runsastumisesta. Muistan senkin, kun kupla oli vielä haluttu jokkisauto ja niiden lahtaamista surtiin. Ehkä liian monta hyvää yksilöä todella hävisi, mutta mielessäni oli piru joka sanoi, että jäljelle jäävien arvo vain nousee, ei haittaa! Olis mahtava saada sellainen kokoontuminen näille rinkelilaseille. Osallistuttaisko ens kesänä joihinkin ajoihin kunnon letkana? Sepi

Tarviin sitten teitä Mikkelin miehiä tunkkeinenne ja tietotaitoinenne tohon koneen vaihtoon. Otan yhteyttä kun näyttää olevan tekemisen puutetta. Mä olen ne molemmat entiset kilvet menettäny joillekin mopoille. Eli mun varmaan tarvii ostaa joku PV soliferi ensin ittelle, että homma etenee. Vein nuukuuttani nämä RA-144 kilvet konttorille, kun kuplan oli määrä seisoa tallissa muutaman vuoden ja AKE silti kinusi maksuja. Ja sitten parin kuukauden päästä tulikin uudet säännökset kilvillä seisottamisesta... Kenellä on muuten paras arvaus, kuinka monta aitoa splittiä on Suomessa kilvissä ja ajokunnossa? Jotenkin tuntuu, että ne on vähintään tuplaantuneet parissakymmenessä vuodessa - vai onko tämä internet kaivanu niitä näkyviin?

Kesäkuun kuudentena päivän vuonna 1952 syntynyt ja kymenläänin suunnilla elämänsä viettänyt kuplani on kokemassa restaurointia, kenties viimeistä tällä kertaa. Minulle tämä pastellin vihreä kaunotar tuli keväällä -85 ja seuraavana vuonna se oli valmiina uudelleen kilpiin. Alkuperäinen RH-530 vaihtui RA-144:een ja ensi keväänä taitavat tulla kolmannet kilvet museoleiman myötä. Parinkymmenen vuoden ajelut alkoivat näkyä suurenevina öljyläikkinä auton alla ja samalla kypsyi ajatus saada vielä jostain 25 kone perään ja samalla vaihdelaatikko vähemmän korisevaksi. Laatikko sai jo kesällä kunnostuksen ja kiitos vaan Marko, Tomppa, Mikko, Heikki ja Mika, nyt alkaa olla mukava kokoonpanon aika. Verhoilukangas on ollu jo valmiina vuosikausia ja uudet lattiamatot odottavat laittamista. Koneeseen tulevia osia on kiva kiillotella ja toivottavasti pannu hörähtää kevättalvella viimeistään eloon. Kuplasta ei ole tulossa showstopperia tai viimeisen päälle kiillotettua koristetta, vaan arvokkaasti patinoitunut ja silmän ruokaa jakeleva kulkine muistona vanhoilta ajoilta. Ohessa muutama kuva Sepi

Mut se helpottaa tossa projektissa, että ton auton pohja näyttää olevan jo paikoin harsoina, eikä reiän tekoon tarvittane kummoisia työkaluja...

Wanhan neuvo on, että ensimmäinen harrasteauto pitää ostaa ajokunnossa ja katsastettuna. Senkin laittoon menee yleensä vielä toinen mokoma rahaa