Leaderboard

Hio ja lakkaa ja hioo ja lakkaa ja hioo ja lakkaa... jne.

Saa ja menee.

Kuten nykysella paikkakunnalla tuntuu olevan sanontana "paljon on Kymijoessa kerennyt vettä virrata siitä kun...", ja tätä voisi jatkaa "...palstalle oon viimeksi kirjoittanut". Nyt koitan jotain tarinoida ja päivitän kuvia heti kun saan kuvat.fi palvelun tekemään yhteistyötä kuvien latauksen kanssa. Edellisen kerran näköjään päivittänyt 2017 ja silloin ei ollut pariin vuoteen tapahtunut mitään, siitä saatiin mennä vielä melkein 2 vuotta eteenpäin ennenkuin tapahtui. Välissä tehtiin (ja yhtäaikaakin) kaiken maailman turbonissaneita ja luisu-bemareita, vaihdettiin paikkakuntaa, ajettiin polkupyörällä alamäkeä, särettiin ittensä polkupyöräillessä alamäkeä. Selityksiä siis löytyy. Vuoden 2018 loppusyksystä viimeisellä sain aikaiseksi aloittaa auton kanssa ja ensimmäiset muutokset/korjaukset kohdistuivat etuakselistoon. 2012-2014 tuli autoon vaihdettua kuplan akseli droppi-olilla ja muutettuna ilmaiskareille "ilmajousi käyttöön". Tuolloin tuli vaihdettua uudet pallonivelet tukivarsiin ja sitten ajeltua pari kesää. Kyyti oli kuitenkin vähän huonoa ja tuntui ettei iskareissa riitä voima nostaa autoa. Myös alkuperäisen akselin rungon puolen alakiinnikkeet roikkuivat melko alhaalla ja ottivat maahan turhan aikaisin kiinni. Nyt "uudella tuotatokaudella" runkoaisojen päitä nostin 25mm, jotta saatiin akselia ylöspäin ja pallonivelet/tukivarret fiksumpaan asentoon. Akseliston osat tuli putsattua metallipinnalle ja siinä samassa huomasin että pallonivelten suojakumit olivat revenneet. Ajattelin samalla vaivalla vaihtaa uudet nivelet ja suojakumit poistaessa prässäyksen tieltä, löytyikin syy alustan huonoon liikkuvuuteen ja jäykkään kyytiin. Aikanaan oli tullut laitettua uudet pallonivelet paikoilleen "ihan miten sattuu" ja tämän vuoksi "liikkumahahlot" olivat pahimmillaan n.45astetta väärään suuntaan. Uudet nivelet oikeisiin asentoihin ja kas kummaa, alkoi keula nousemaan ja joustamaankin, kun ei enää ole rauta rautaa vasten. Akselin noston myötä, polttoainetankkia jouduin nostamaan, kun oikean puolen raidetanko otti tankkiin kiinni liian aikaisin. Muutenkin sinne tänne tein liikkumatilaa, esimerkiksi raidetangoille runkopalkkien alapuolelle. Kyyti parani siis kummasti ja ajokorkeuden pystyy pitämään melko nollassa. Ensimmäinen maahan kiinni ottava osa on varapyöräkotelo/hiekkapelti. Mutta edelleen auto maantieajossa melko huono ajettava. Tähän voisi auttaa ohjausiskarin takaisin paikalleen laitto ja ehkä myös nelipyöräsuuntauksen teko, ainaisen silmämääräisen sijaan. Casterien mittaus/säätö voisi olla paikallaan. Koitetaan tuolla reseptilla alkuun, koska vähempi töinen. Toisena mietteenä on ollut laittaa tyyppi 3:sen vakio akseli takaisin paikalleen, nyt kun se olisi noussut sen 25mm ylöspäin runkoaisojen päiden noston myötä ja ei roikkuisi enää niin alhaalla kuin ennen. Yhtä matalaa ei varmaan saisi kuin nykyisellä setupilla, mutta ajettavuus kohoaisi varmasti potensiin. Huhtikuussa 2019 kävin Urjalasta hakemassa T.L nimikirjaimet omaavalta herrasmieheltä "puoli valmiin mootorin", joka sattui tuurilla eteen palstalla eteen. (ei tuu siis ees ihan joka kuukausi nykyään käytyä). Vein vanhan moottorin runkovaihtona tilalle ja sain n.1600cc katumoottorin kotia viemisiksi. Speksejä ei ole tarkemmin tiedossa, joku hiottu nokka, kansia hierottu jnejne. Aikaa ehti taas mennä ennenkuin vanhat lämpöpellit oli oiottu ja maalailtu, satunnaisia nippeleita hommattu ja hommien välttelyhommia oli tehty tarpeeksi, kunnes alkoi palapelin kasaus. Olipahan muistelu että mistä mikäkin pelti oli ja miten osat sopivatkaan paikalleen. Taidettiin elää 2020 kesää. Moottori on tehty ehkä T-1 lohkoon, koska eroja alkuperäiseen löytyi. Esim. öljyn täyttöaukko lohkon alareunasta puuttui. Alkuperäiseen moottorin kannakerautaan piti öljypumpulle tehdä isompaa aukkoa. Öljyn täyttö toteutui kuplan huohottin tornin kautta. Öljy tikku piti rakennella myös, koska moottorin mukana ei tullut tikkua, eikä toki tyyppi 3sen metrin pitkäkään soveltunut. Kaasareiksi tuli jo 2016 vuonna tilatut CSP:n tyyppi 3seen tehty IDF40-sarja ja jakajaksi 123ignition. Kaasareiden/imusarjojen/lämpöpeltien kesken on melko ahdasta. Tulppa-avain ei mahdu imusarjojen ohi ja kaasareiden sisempiä kiinnitysmutterieta imusarjoihin, ei mahdu avamaan paikallaan ollessa. Eli tulppien vaihtoa varten pitää purkaa pakettina pois ja tätä operaatiota ei helpoita yhtään tyyppikolmosen melkoisen ahdas kone huone ja sen luukku. CSP-kaasuvivusto ei myöskään laadullaan päässyt yllättämään, vähän rihvelin oloinen, mutta ajanee asiansa. Kytkimeksi Kush-lock levy ja asetelmaksi Kennedyn stage 1. Toki vielä kylkeen HD painelaakeri ja jouset. Oikein mukava kytkin katuajoon. Suosittelen. Putkistoksi tuli 2019 kesällä tilattu CSP-python. Tämä oli melko pettymys. Hinta-laatu suhde ei mielestäni täsmännyt ja tästä laitoinkin CSP:lle sähköpostia kuvien kera. Vastaukseksi kuitenkin sain ympäripyöreän "ikävää että et ole tyytyväinen, mutta tämä vastaa stantardejamme"... Esimerkiksi laipat oli hitsattu sisäpuolelta kiinniputkiin ja saumoja ei oltu hiottu ollenkaan. 35mm putki oli sauman kohdalta pahimmillaan 29mm. Vaimentimen ripustuskannakkeet oli hitsattu varmaankin ilman suojakaasua rosterivaimentajaan, roiskeista ja värjäytymisestä päätellen. Onneksi äänet ovat sentään järkevät, ettei vielä kaupantekijäisinä auto kuulostanut pakoputkiviritteiseltä Civiciltä. Moottorista saatiin siedettävän näköinen, kehtaa kattoo julkisella paikalla öljytkin nykyään. Lämpöpellit maalattiin perus mustalla massalla ja lakattiin. Saatiin syvä "vanha" musta. Alumiiniosat (lohko, vaihteisto, puhallinkoppa, jne.) maalattiin Dinitrol alumiinimaalilla. Jatkuu....