KalleJ

Vihdoinkin tuli valmista ja meni ensimmäisellä läpi katsastuksesta. Ikkunat kovapintaisesta polykarbonaatista itsetehtyyn runkoon. Hieman lämmin vehje ikkunat paikallaan, joten pitää vielä miettiä mahdollista raitisilmapuolta. Virallisestikin NAMI

Kattokankaan asennus kehikkoon olikin yllättävän helppoa. Kokonaisuudessaan hyvintehdyn oloinen kangas, Sonnenlandia saksanmaalta.

Jotain on tallissa sentään tapahtunut. Kattokangas asentamatta, sivuikkunat tekemättä ja muuta pientä vielä ennen katsastusta.

Muutama vuosi tainnut pyörähtää viime päivityksestä ihan tuosta vain. Harrastukset 181 kanssa ovat edenneet omaa vauhtiaan, mutta kohta ollaan sentään maalisuoralla. Suurimmaksi osaksi kasaamista vaille valmis, mutta oli tässäkin kaikenlaista yllätystä vastassa kun pisti kaiken lihoiksi. Kokemusta sentään kertyy aina lisää, ensimmäinen auto jonka pohjatyöt ja pintamaalaus tuli tehtyä täysin itse. Pitää päivittää välivaiheistakin jotain jossain vaiheessa kun saa kuvat kaivettua esiin.

Tässä yksilössä on aika mukavasti originellit osat tallessa, joten tuskin lähden ihan heti ainakaan olkia vaihtamaan. Jos mieli jostain syystä muuttuu, niin pidetään mielessä. Eipä siinä kauaa sitten mennytkään kun pohjalevy on irti ja suurin osa autosta purettuna. Romukaupasta haetuista palkeista rakentui väliaikainen nosturi työtä helpottamaan. Tavoitteena käydä pohjalevy läpi tässä vaiheessa, puhaltaa ja maalata. Sen jälkeen on helppo pistää pohja muualle talteen ja nostaa kori kärryn päälle käsiteltäväksi. Sopivan retrot renkaatkin löytyi ohimennen nettiä selatessa, varaston viimeiset Camacin 165R15 vakiovanteille.

Taitaa jonkinlaista masokistin puolta olla, kun taas uutta aloittaa. Läpimätä tämä 181:kin taitaa olla vaikka vähän yritti itseään sumuttaa aikaisemmin. Korista tuli esiin vähän sitä sun tätä, mutta samalla rutiinilla tämäkin taitaa mennä. Lähes jokaisen lokasuojan kiinnityksissä ruostetta tai täysin mätää. Monet "pultit" osoittautuivat peltiruuveiksi vanhojen korjauksien takia, mutta on sentään helposti kantattavia muotoja korissa. Etupäässä pyöränkaarissa reikiä ja korissa ruostetta pohjalevyn kiinnitysten lähellä, joten kaikki menee atomeiksi tälläkin kertaa. Muutamassa paikassa on myös selkeitä kolhukorjauksia. Osienhankintaa helpottaa koko auton yksinkertaisuus, mutta ostohammasta alkoi samalla kolottaa. Alkuperäiset iskunvaimentimet piti käytännössä laikata pois, joten tilalle tuli hankittua uudet Bilsteinit ja muutenkin puoli autoa kuluvia.

Ei muuta sitten kuin mukavia talvikilometrejä. Itsekin olen jonkinlaista talvipystäriä miettinyt jo muutaman vuoden, mutta ei ole asia vielä ajatuksen tasolta mihinkään edennyt. Turhan aliarvostettuja tämän ikäkauden vehkeet ainakin omasta mielestäni.

Ei ihan IDA, mutta DRLA:n mallit pienellä kurkulla+muutamalla hihavakiolla höystettynä löytyi valmiina. Lisätapauksina pieneen kurkkuun tehdyt urat ja uritettua vastaavan kuristavan alan perinteinen kurkku. Samanlaisilta nuo kyllä näyttävät? Eli ainakaan nopeus ja paine ei vaihtele kun kurkun pienin ala on sama.

Pientä kuvadumppia kai laitettava kun projekti on ollut kilvissä ja ajossa muutaman kuukauden. Kasaamisessa ei ollut oikeastaan mitään kovin erikoista eikä kirjoitettavan arvoista. Tuulilasinpesunestesysteemi päivitetty sähköiseksi, öljynsuodatus ja anturit piilotettu vasempaan takakulmaan, Ebaysta löytyi sopivasti GTI-kuosissa olevat pääntuet jne. Vanhan tuulilasin asennus jäi harjoitteluksi, uusi sitten meni kovalla työllä ilman räjähdystä. Koneen kanssa pääsi sitten painimaan senkin edestä. Laipalliset lämmönvaihtimet olivat ihan miten sattuu, joten uudelleenhitsattuna paikalleen. Vintage Speedin putkisto ei myöskään oikein vakuuttanut istuvuudellaan, joten aikamoista punnertamista oli saada tiivistämään kunnolla. Muutama viikko meni etsiessä moottorin kolmella pytyllä käyntiä aiheuttavaa vikaa; kolmen eri puolan, muutaman virranjakajan, kolmet sytytysjohdot, mutterien epätoivoiset kiristykset ja muut testit kokeiltuna päädyin lopputulokseen, että kolmospytyn käynnin puuttuminen johtui jonkinlaisesta kaasuttimen runkoviasta. Tuli otettua uudemmasta DRLA:sta runko kätisyys vaihdettuna. Reiälliset läpät vaativat selkeän säätöeron synkronoitaessa, mutta lopulta kone kävi komeasti. Aikaisemmalla rungolla kyllä tuli bensaa kurkkuun, mutta jostain syystä taisi vuotaa niin paljon ettei syttynyt enää. Uuden rungon kanssa ei tarvinnut edes kastunutta tulppaa vaihtaa. Seuraavalla kerralla taitaa olla täysin uusien kaasuttimien osto edessä, vaikka Dellortoista pidän paljon Webereitä enemmän. Katsastus meni ihan mukavasti läpi, vaikka oli vanhalle autolle ominaisesti paljon paperien pyörittämistä. Jarruissa ero tasan nolla, poljintuntuma todella tarkka, ajossa meno on pehmeä ja kuskilla loppuu kantti ennen autoa. Lopputuloksena omasta mielestä hauskin omistamani auto, vaikka tekemistä olikin. Seuraavaa projektia sitten vaan työn alle.

Jotain pientä on saattanut tapahtua.

Paluu talliin värit pinnassa.

Hiomaväri hipistelty 500 paperilla tasaiseksi ja maalarikin käynyt hyväksymässä pohjatyöt. Samettinen pinta tuosta kyllä jää jäljelle, eli eiköhän pintaväristäkin ihan riittävä ole tulossa. Kuljetusta ajatellen auto tiputettu vihdoin pois kärryltä ja lepää nyt omien tassujensa alla. Ihan ryhdikkään näköinen autovanhus, vaikka ei vielä ole ihan loppusuoralla. Samalla kertaa tuli mitattua Autolinean kampikammiokin, Liitteen kuvassa datat, jos se jotakuta kiinnostaa. Mittavälineinä teleskooppimittasarja+mikrometri tai suoraan mikrometri. Vertailuksi mittasin myös AA 92 paksun sylinterin ja alumiinirunkoisen öljypumpun (tummennetut arvot). Ei siis mitään moitittavaa tuossa, kun hajonta laakeripukeissa varmaan enemmän tuon teleskooppisarjan ja mittaajan toiminnassa, kuin kampikammiossa.

Ihan mielenkiinnosta, mikä oli vanhojen rumpujen valmistaja/toimittaja? Nyt oman pallon kamat kasattuna en huomannut Febin laakereissa ongelmia enkä väljyyttä, mutta pitää seurata vähän tarkemmin kun muilla on ongelmia ollut.

Jep, eli käytännössä viittaus oli siihen mihin ajattelinkin. Oma viestini pointti ainakin piti olla, miksei tuo ole oikeasti mikään ongelma näiden automaattijärjestelmien kannalta. Mielestäni nuo lämpiämisnopeusasiat ovat juuri sopivat tällaiseen. Itse olen tuon systeemin ajatellut suojaavan täystuholta vrt. palo-ovet. Jos moottoriluukun saa hyvin auki pikkupalon aikana, normaali sammutin sopii hommaan paremmin kuin hyvin. Siinä vaiheessa kun palo on jo vähän reilumpi, niin siinä vaiheessa ampulli on jo aivan varmasti räjähtänyt.

Jaa, ja mikä siellä tarkalleen ottaen on noin kuumaa? Pinnat, ilma? Mittaus vai ajatus? Näin itse olen ajatellut tämän: - Pallokeula on varmaan konetilastaan yksi viileimpiä ajoneuvoja ihan tuon ilmajäähykonstruktion takia, junis vähän huonompi pienemmän ilmanoton takia. - Moottorin kuumimmat osat ei ole käytännössä missään kunnollisessa kontaktissa moottoritilan kanssa -> ainoa vaikuttava tekijä on oikeastaan säteilylämpö noiden osien kannalta. - Jenkkipalstalla on esim. mainittu pallokeulasta, että Kuolemanlaakson rapsakassa 50 C kesäkelissä moottoritilan sivujen lämpö moottoritieajon jälkeen pysähdyksissä ei ole noussut yli 60 C. - Tuo ampulli on tarkoitettu räjähtämään kun sen sisältämän nesteen lämpötila saavuttaa 84 C. - Menemättä tarkemmin fysiikkaan, mutta tilannetta voi mielestäni verrata saunaan. Ilma on lämmönjohtavuudeltaan käytännössä eriste ja sen ominaislämpökapasiteetti on 4 kertaa pienempi kuin veden (jonka pohjalle tuo sammutusaine perustuu selosteen mukaan). Kuutiossa vettä on 1000kg, kuutiossa ilmaa 1kg. Saa siis iskeä aika paljon ilmaa/säteilyä tuollaiseen patruunaan, että sen lämpö nousee noin radikaalisti. Ei ole taitanut kuumimmassa saunassa löylyvesi vielä kiehua ja taitaa lämmöntunne sielläkin tulla enemmänkin vesihöyrystä. En siis ainakaan itse usko, että tuo noin vain spontaanisti räjähtää kesäajon jälkeen. Kun ei tuo oma pallo vielä tällä hetkellä ole ajossa, niin mielelläni lainaan vaikka mittausvälineet sille joka teippaa litran maitopurkin pallokeulan vasempaan "akkukoteloon", anturoidaan se, menee vetämään kunnon vauhtiajon sen kanssa ja katsotaan missä lämpötilassa setti menee. Kun taas palstalla ollaan niin ei tälläkään kertaa ole tarkoitus imeä palkokasvin osia hengityselimistöön).