MicaL

Koitin kahlata linkit läpi, mutta en löytänyt mitään mittaa bensan pinnalle. Käskettiin käyttämään oikean paksuista tiivistettä neulaventtiilissä ja taivuttamaan kohon peltistä vartta jos on vääntynyt pois vaakatasosta, mutta missään ei ottanut silmään mitään mittoja. Mulla kohon varsi on vähän eri linjassa kuin kohon yläpinta, joten vaatii vähän taivuttelua. Riippuen mistä kohtaa alkaa taivuttaa suoraksi, muuttuu myös kohon korkeus neulaventtiilistä ja näin ollen myös bensan pinta neulaventtiilin ollessa kiinni. Eli jos olis vielä joku vinkki/linkki oikeaan bensanpintaan, niin laittakaas yökyöpelit tuleen, aamulla ajattelin kasata tuon kaasarin. Vai onko edes kovin tarkka tuolle pinnalle?

Yritin tilata määräaikaishuoltoa, mutta eivät löytäneet koneelta kyseistä mallia :) Nyt on kaasari levällään pöydällä puhdistusta varten. Yritin hieman etsiä haulla tietoa bensan pinnan oikeasta korkeudesta, mutta huonoin tuloksin. Mistä mahtaisi löytyä tietoa tai muistaako joku suoraan mitan? Kaasari on Solex 30 pict-1. Voiko pinnankorkeuden mitata siten, että lorottaa bensaletkusta bensaa niin paljon kuin neulaventtiili päästää ja sitten ruuvaa kannen auki ja mittaa pinnan korkeuden tiivistepinnasta, vai miten se kuuluu tehdä? Jos korkeus on väärä, niin säädänkö vääntämällä kohon vartta vai lisäämällä/poistamalla prikkoja neulaventtiilin juuressa? Kuinka tarkka kyseinen kaasari on pinnankorkeudelle ja missä rajoissa se saa olla, kun tuo mittauskin on aina hieman epätarkkaa, ainakin noiden millin osien osalta. Mitäs muuta tuolle kaasarille vois tehdä samalla kun on levällään?

Aivan miälenvikane ajatus, lämpeneekö myös Turun Pallivahasta ostetut makkarat jos koitan tuoda huomenna kaksipyöräisellä kuplalla? Kulkupeli ei kyllä mee ihan tuohon auto-kategoriaan :)

Rykimisen syykin löytyi lopulta tien poskessa. Alkoi rykimään niin, että matkan jatkaminen oli mahdotonta ja oli lopulta ajettava tien sivuun, mukana vain ruuvari ja sivuleikkurit. Tuijotin aikani kaasaria ja totesin, että eipä näillä työkaluilla ihmeitä tehdä. Kiihdytyspumpun ja automaattiryypyn välissä kiilteli yksi houkuttelevan näköinen messinkiruuvi. Ruuvi auki ja oho, suuttimen pienessä reijässä oli ihan kuin palanen vaahtomuovia, mitä ihmettä, tuoko muka ollut ongelma koko ajan? Roska pois, suutin paikalleen ja käymään. Voi elämän kevät, kaikki epämääräiset ja satuynnaiset käyntihäiriöt, rykimiset ja paukkeet havisivät sen sileän tien. Oon ajellu jo viikon eikä merkkiäkään vanhasta viasta. Tänään ajelin 25 asteen lämmössä 50 kilsan lenkin ja mittasin kotiin tullessa pihalla moottorin lämpötiloja heti sammutuksen jälkeen. Sylintereiden ripojen väleissä 140-170 astetta. Pienemmät lukemat lähempänä lohkoa, isommat kansien lähellä. Kun työnsin lämpömittarin anturin öljytikun reijästä suoraan öljyyn, niin lämpöä vain 80 astetta. Mitenköhän noita lukemia pitäisi tulkita? Sylintereiden pintalämpötilat aika korkeat, mutta moottoriöljyn suht alhaiset? Onkohan kellään mitään mittaustuloksia sylintereiden pintalämpötiloista kuplassa? Nouseeko koskaan noin korkeiksi jäähypeltien sisällä? Piti laittaa vähän kuviakin valmiista pyörästä, mutta enpä ole saanut enää useampaan päivään yhtään kuvaa google plussaan...

Joo, onhan se noinkin, mutta nytkin jokainen paikalletulija kysyy että mikä helvetti tuo oikein on :) Noi liikkuvat on kans nykyään tuolla tiellä aika hyvin ajan hermolla ja kilvet lähtee vähän pienemmistäkin muutoksista jos ei löydy rekisteriotteesta. Koko prosessi maksoi 35 euroa ja nyt on hieman helpompi hengittää jos pysäytetään jostain muusta rikkeestä. Aika hauska yksityiskohta vielä kun muutosprosentti meni yli 25:n niin rekisteriotteeseen tuli lisämerkintä "Rakennettu laite". Ei kyllä hajuakaan mitä tarkoittaa. Säädin aamulla venttiilit ja kokeilin toista puolaakin, mutta pauke jatkui edelleen putkissa. Sitten päätin käydä vielä pikaisesti testerissä ja katsottiin, että sähkövehkeet oli ok. Kipinä tyhjäkäynnillä ja kierroksilla kaikissa pytyissä ok ja ajoituskin oikein. Pakokaasutesti paljasti, että tyhjäkäynnillä ja pikkukierroksilla seokset aika ok, mutta heti isommilla kierroksilla seokset hyppäsivät tosi rikkaalle. Kaveri sanoi, että tuo alkaa myös helposti paukuttaan putkissa kun tulpat nokeentuvat ja kipinä ei tule jokakerta, tiedä häntä, mutta ainakin seokset ihan sekaisin ja tulpat sairaan nokiset. Eli seuraavaksi kaasarijumppaa, vaatii vain hieman purkua ennen kuin pääsee käsiksi, nyt kuitenkin keskiviikkotapaamiseen muovipyörien joukkoon Aurajoenrantaan putket paukkuen. Sitten onkin taas luvassa muutama sadepäivä räpläämiselle.

Toi olis helppo ja halpa korjaus, täytyy kokeilla vaikka väliaikaisesti kuplan moottorin mukana tulleella vanhalla puolalla, pitää vaikka jalkovälissä huomenna koeajolla :) Minkä puolan hommasit/suosittelet ja voiko laittaa vaikka pystyyn tai vaakaan jos haluaa? Jostain luin että kuplan omat pitäis ainakin olla johdot alaspäin että pelittää pidempään.

No nyt on ajeltu pyörällä turunseutua ristiin rastiin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Melko lyhyellä ajalla moottori alkoi paukuttaan putkissa ja käymään kierroksilla aina huonommin ja huonommin, nykii ja paras veto poissa. Nyt jos lähtee melko kylmälläkin koneella niin ilmiö heti sama. Alkuun kone pelasi todella hyvin, nyt jäljellä on enää melko ok tyhjäkäynti. Missä mättää? Tulpat melko mustat, kaikki samanlaisa. Venttiilitkin tai jokin muu tuntuisi kalkattavan enemmän kuin ennen. Sytkän kääntely ei oikein vaikuttanut mitenkään tuohon paukutteluun. Uusittuja osia laitettu arpamoottorin asennuksen yhteydessä mm. tulpat, tulpanjohdot, konkka, puola. Ajettu eilinen päivä, pelas hyvin, tänään alkoi ongelmat. Viimeiseltä lenkiltä tullessa huomasin minulle oudon ilmiön. Kone sammutettuna kun kääntää kaasua niin kaasarista alkaa kuulumaan kummaa sihinää tai kuin joku puhaltaisi pienellä pillillä veden alle ilmaa, eli porinaa. Sihinä jatkuu vaikka minuutin kun pitää vain kaasuläppää auki. Kiihdytyspuppu tietenkin aluksi heittää tavaraa ulos, mutta voiko tuo pitää tuollaisen porinaa ja noin pitkään? Kaasari on nyt vain kivasti tankin alla/sisällä eikä sitä pääse ilman isompaa purkamista tutkimaan. Kaasarissa on vaahtomuovinen suodatin josta ääni kuuluu selvästi. Voisko uittaa jotenkin heti kun vähän avaa kaasua vaikka kone ei edes käy, nyt ei vain oikein pääse näkemään kaasarin kurkkuun. Bensa tulee tankista omalla painollaan, ei bensapumppua. Ajossa kaasari ja imusarja vetää ihan jääkylmäksi vaikka melkein hellettä. Kaasari on päältä jopa aivan läpimärkä kosteudesta ja tiputtaa vettä alleen, normaalia? Imusarjasta ei pienellä tutkimisella löytynyt vuotoja. Voisiko olla kaasariin mennyt paska aiheuttaa kun ei tullut laitettua suodatinta bensaletkuun? Viittaako tuo jumalaton paukutus enemmän bensa vai kipinäpuolelle? Ei varsinaisesti paukuta moottorijarrutuksessa, enemmänkin kiihdytettäessä tai pintakaasulla ajettaessa. Puolana motonetin 15 euron öljytäytteinen tankin alle asennettuna hieman johtopuoli alaspäin, noin 30 astetta, riittääkö vai onko edes asennolla mitään merkitystä, voisiko oireilla noin pienen käytön jälkeen? Kärjet vanhat, mutta näyttäis olevan suht ok, jakajan kansi näyttäis ehjältä. Nyt kun kone jäähtyy kunnolla, niin ajattelin säätää venttiilit uudelleen. Jos välys on liian iso, niin ei kai paukuta, mutta jos liian pieni niin voisiko kantaa ja paukuttaa putkeen? Kuinka moni jaksoi lukea koko tekstin? Otan osaa :)

Soitin tänään Trafiin ja pyysin heidän tulkinnan tehopykälästä. Sanoivat että pykälä tarkoittaa sitä, että pyörän tehoja saa kasvattaa esim. vaihtamalla moottori. Noussutta tehoa verrataan alkuperäisen moottorin tehoihin ja näin ollen olin alkujaan oikeassa, että pyöräni tehot saa maksimissaan kaksinkertaistaa. Uusi käynti konttorilla ja hyvässä hengessä uusi tulkita pykälään ja leima paperiin. Nyt otteessa moottoritilavuus 1300 kuutiota ja tehot 29 kW. Saisin kasvattaa tehoja tuosta vielä maksimissaan 48 kilowattiin. Kerrottakoon vielä, että vaikka eilen tulikin hylsy katsastuksessa, niin koko prosessi konttorilla meni todella mallikkaasti. Hankalien pykälien tulkinnassa oli vain hieman vaikeuksia. Mitattiin sitten vielä "kaupanpäälle" melutkin. Näin vanhassa pyörässä maksimi melutaso on 106 dB(A) ja mittaamalla saatiin vaimennusläppä kiinniasennossa 90 dB(A). Läppä auki suorilla putkilla tuli noin 100 dB(A), eli jopa näinkin putket olivat riittävän hiljaiset, ei kylläkään minun mielestäni. Joo DWL_Puavo, aina verrataan alkuperäisen moottorin tehoihin, ei voi kikkailla vaihtamalla pikkuhiljaa isompi ja isompi moottori.

Suuri kiitos kaikille kehuista, sanottakoon edelleen, että kaikki tuppaa näyttämään kuvissa komiammalta. No niin, eilen ajeltu ekat tyypit, arviolta noin 100 km, matkamittarin anturi vielä asentamatta. Päälimmäinen fiilis oli heti ensi lähdöstä alkaen, että sairas lisävääntö vanhaan alkuperäiseen moottoriin nähden. Todella mukava ja tasapainoinen ajella, ihmetyttää vain, että mihin sitä enää tarvitee tuota ykkösvaihdetta. Täytyy myöntää, että hieman on hämmennystäkin joillekin ohikulkijoille aiheuttanut, mihin sitten olenkaan pysähtynyt huilaamaan. Nooh, tuli käytyä myös konttorilla näyttämässä, mutta nyt olikin eri kaveri katsomassa kuin syksyllä oli näyttänyt vihreää valoa muutostyölle. Tiukan tulkinnan mukaan tuo pykälä millä moottorin tehot saa kasvattaa kaksinkertaiseksi koskee katsastajan mukaan vain alkuperäisen moottorin viritystä, ei toiseksi vaihdettua moottoria. Eli nyt ei tehot saanutkaan nousta enempää kuin kaksikymmentä prosenttia. Ei muuta kuin laskin käteen ja laskemaan. Alkuperäinen moottori rekisteriotteen mukaan 24 kW, siihen 20% lisää tekee 28,8 kW. Kuplan 1300 kone rekisteriotteen mukaan 29 kW. Tästä katsastajan tiukka linjaus, kuplan kone liian tehokas (0,2 kW). Ehdotin varovasti jo koulussa opetettua pyöristyssääntöä, että eikös tuo 28,8 pyöristy 29:ään, eihän otteeseenkaan merkata kuin kokonaislukuja. Ei käynyt kun kone on silti lakennallisesti liian tehokas :) Sitten tulisi vielä maksaa lisää veroa koska moottorin vaihdon yhteydessä verotusluokka muuttuu kuutiotilavuuden kasvaessa. Jos kone on alle 750 kuutioinen on pyörän veroprosentti 22, mutta yli 750 kuutioisissa 24%. Eli joudun toidennäköisesti maksamaan tuon 2% lisäyksen moottorin osalta. Hauskinta tässä on se, että vajaa pari vuotta sitten tulli arvioi KOKO pyörän arvoksi noin 160 euroa josta veroa tuli maksettavaksi 36 euroa. Nyt pitää maksaa tuo kahden prosentin lisäys moottorin osalta. Moottorin osuus koko pyörästä on noin 18%, joten lisäveron määrä noin 60 senttiä. Hätä ei ole tämän näköinen, hieman papereiden pyörittelyä ja sorvataan lukemat kohdilleen. Ja ainahan voi käydä dynossa, eiköhän tuosta 60-luvun arpakoneesta jo olisi 0,2 kW tehojakin pudonnut, ja jos ei niin säädetään takajarrukengät riittävän lähelle. Yhteenvetona kuitenkin kaikesta helveeetin hyvä fiilis, väliäkö sillä jos leima lähti kun ajotaito jäi, ja eikun ajelemaan, lupaili melkein hellettä. Laittelen muutaman kuvan valmiista pyörästä kun ajelemisilta ehdin. Ps. onko teillä F-lohkoisen 1300 40 heppasen orkkis koneen tehot rekisteriotteessa 29 kW vai jotain muuta?

Huomenna putket kiinni ja koeajolle, tai sitten sunnuntaina, tai ens viikolla... Päivän hölmö kysymys: Mitä luulette, tuleeko ongelmia latauksen kanssa? Laturi ja lataussäädin kuplasta, mutta akku vain 10 Ah moottoripyörän akku. Puskeeko akun paskaksi vai onko akun koolla mitään väliä? Eli luovuttaako tasavirtalaturi vain sen verran virtaa mitä akku haluaa ottaa vastaan vai painaako liikaa ja hajottaa akun? Jännitteenhän pitäisi olla ok.

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri motoristille: Video ovat peräisin tallin seinällä olevasta 24/7 nauhoittavasta valvontakamerasta josta voi näppärästi jälkikäteen valita alueen ja ajankohdan ja tallentaa videopätkän jälkipolville. Huomaa asiallinen koejärjestely. Bensa kaadetaan suoraan ruuvipuristimeen kiinnitettyyn bensaletkuun, akku ja puola lattialla. Mahtava fiilis kun lähtee laakista käyntiin (paitsi videolla kun lepsu eka potku). Kone pyörähtää yhdella polkaisulla maksimissaan kierroksen, mutta se tuntuu riittävän, hyvä näin. Puuttuu enää muutama epäoleellinen osa, mm. takajarru, kardaani ja pakoputket... Onko muuten vinkkiä miten sais nuo venttiilikopan alareunat tiiviiksi? Nyt kun pyörä on vinossa seisontatuella, niin toiseen venttiilikoppaan kertyy käydessä varmaan puoli litraa öljyä joka ei pääse takaisin öljypohjaan ja valuu seisoessaan pikkuhiljaa tiivisteen välistä tallin lattialle. Noita tiivisteitä taitaa olla aika monenlaatuisia? Kopat ovat Bugpackin rosteriset ja tiivisteet jotain korkkia.

Jäi tuo kuvaus kytkimen kasausvaiheessa hieman vähiin, mutta tässä muutama vanha kuva. Kytkinpaketti muodostuu kolmesta "teräslevystä" ja kahdesta niiden välissä olevasta kytkinlevystä. Teräslevyt liikkuvat vauhtipyörässä olevia ohjaintappeja pitkin. Vauhtipyörän ja ensimmäisen teräslevyn välissä on 6 kpl puristusjousia jotka painavat teräslevyjä ja kytkinlevyjä toisiinsa. Voima välittyy teräslevyjen kautta kahteen kytkinlevyyn joista voima välittyy vaihteiston booriakselille. Vaihteiston takaa tulee booriakselin keskeltä läpi painintappi joka työntää teräslevyjä erilleen kytkinlevyistä. Vaihteiston takana on vipu joka liikuttaa painintappia kytkinvaijerin välityksellä. Kytkinpaketti ja vaihteisto ovat pyörän alkuperäisiä osia. Kytkin on yllättävän kevyt käyttää. Kytkimen pito pitäisi olla kokolailla riittävä vakionakin, koska se on alunperinkin suunniteltu kovaan military-käyttöön ja onhan rekisteriotteessakin pyörän kokonaispaino huimat yli 600 kg !!! Saa etsimällä etsiä vastaavia lukemia länsimaisista pyöristä. Suuri lukema perustuu sivuvaunuun ja rajuun kantavuuteen. Ei se pyörä kyllä tuolla kuormalla kovin lujaa taitaisi kulkea mutta ei kytkimenkään vielä pitäisi luistaa :) Tehot moottorin vaihdossa kasvavat maltillisesti 32 hevosesta 40 hevoseen, joita tuossa arpamoottorissa saatta olla hieman vähemmänkin. Toki vääntö ilmeisesti kasvaa hieman enemmän kun iskutilavuus tuplaantuu ja sylintereitäkin on potkimassa puolet enemmän... Nyt tuon pyörän paino taitaa olla alle 200 kg + kuljettaja, joten toivotaan että kytkin kestää nuo kuplan rajut tehot. Niin, ja muistaahan kaikki, että vaiheita on neljä eteen ja pakki :)

Joo, tulee ainakin aluksi tuo sama vanha musta harrikan tankki joka näkyy ekan sivun alussa.

Kevennetty kupla...vielä pientä laittoo... Täähän olis näinkin aika härski, laittais vaan jonkun parin litran tankin penkin alle.

Nyt selvis. Saattoi olla osittain samaa kuin sullakin. Menköön mulla nyt vaikka huonon näön piikkiin. Eli lopultakin huomasin, kun katsoin sadannen kerran jakajan reikään, että lohkon reikään oli syntynyt pienen pieni pykälä johon käyttöakselin yläpää tökkäsi. Pykälä oli todella huomaamaton, koska ylhäältäpäin katsottaessa pykälä oli tavallaan piilossa, mutta tuntui "herkällä" sormella. Pykälä oli kulunut vain lieriöpinnan toiselle sivulle, öljyreijän yläpinnan kohdalle. Siinä kohtaa ei pitäisi oikein minkään pyöriäkkään, vaan siinä kohdassa on mielestäni jo jakajan jalka, eikä sen pyörivä alapää, tiedä häntä. Annoin kuitenkin pykälälle hieman 360 hiomapaperia ja nyppäsin käyttöakselin pois! Oli hieman ahdas, mutta tuli kuitenkin lopulta melko helpolla. Uskomatonta, että käyttöakselin yläpää voikin jäädä noin pienen pykälän taakse, toki akselin päässä ei ole mitään pyöristystä vaan terävä kulma. Nyt olen koittanut huuhdella pakeliitin ja messingin muruja öljyn kanssa pois koneesta. Meneekö käyttöakselin alapuolella oleva öljyreikä suoraan öljypohjaan? Ainakin suurin osa muhjusta meni öljyn mukana tuosta reijästä. Tästä taas opimme, että jos alkuperäinen tarkoitus on heittää arpamoottori kiinn ja katsoa kuinka kauan pelaa, niin ei kannattaisi alkaa tehdä "pikku" fiksauksia vaan lyödä kone paikoilleen ja antaa mennä niin kauan kuin rattaat kestää... ei olis ollut näitäkään murheita kun olis antanut tulpanjohtojen olla 180 astetta pielessä kuten edelliselläkin omistajalla, ja ton katkenneen pakeliitinkin olis voinut jättää paikalleen, oli se vaan niin perhanan lujassa eikä olis siitäkään tullut tota paskaa koneeseen.

Kiitos hyvistä kommenteista, ja lisää saa laittaa, ei vaan lähe. Pakeliitti tuli otettua osina pois, ja olen pohtinut, että voiko joku pakeliitinpala jumittaa tuolla tavalla, mutta olen pyöritellyt tuota konettakin jo useamman kerran oikein ja väärinpäin, niin luulis pakeliitin putoavan johonkin muualle välillä. Eikös tuo shimmilevy ole tuolla ohuessa alapäässä? Voiko se jumittaa ylöspäin vedettäessä? Luulis että sen ulkohalkaisija on pienempi kuin reijän josta sitä koitan ulos eikä näin ollen jumittaisi irrotusta. Joo, tota mäkin olen kokoajan pitänyt todennäköisimpänä vaihtoehtona, mutta tuntuu oudolta että jämähtää aina ihan samassa kohtaa ja oiken kolahtaa jotain vasten kun nykäsee ylöspäin. Olen myös koittanut ohjailla alapäätä bensapumpun reijästä eri suuntiin, mutta ei mitään vaikutusta. Yläpään ohjainpinta on kyllä aika lyhyt, joten voi hyvinkin helpolla jumittaa jos menee vähänkin vinoon. Vielä kerran kertauksena. akseli nousee esim. magneetilla todella helposti 14 mm ylöspäin, mutta sitten metalli kilahtaa metallia päin ja liike pysähtyy siihen, jää samalla myös jumiin ja vaatii hieman voimaa että lähtee takaisinpäin. Yritetty myös vähän kovemmalla voimalla vetää koukulla bensapumpun reijästä, mutta kolahtaa samanlailla jumiin.

Voi paska, ja aikasemmin luin jostain, että pyörittele vähän kampiakselia samalla kun yrität käyttöakselia ulos niin tulee helpommin... Joo, bensapumpun reijästä näkyy vähän messinkipurua, voi p... Liittyykö tuo nyt siihen, että akseli tulee ihan helposti 14 mm ulospäin, mutta sitten napsahtaa jumiin kuin seinään. Yritetty suostuttelemalla ja väkisin. Nyitty mm. bensapumpun reijästä koukulla käyttöakselin rattaan takaa, tuloksetta. Kone ollut vuoroin oikein ja väärinpäin pöydällä, aina sama homma. Ei näissä hommissa taida riittää pelkkä mielenkiinto, pitäis varmaan tietääkin jotain :) Eikös se akseli ole joku tuon näköinen? Jos akseli nousee pohjareijästä ylös, niin eihän sen pitäis jumittaa muuta kuin tuohon jakajan isoon reikään? Miksi ei silti nouse, vaan klonksahtaa aina samassa paikassa jumiin. Yritetty nostaa koukulla bensapumpun reijästä ja samalla pyöritellä isolla meisselillä jakajanreijästä, tuloksetta. Ei kai kampiakselin tai käyttöakselin tarvitse olla jossain tietyssä asennossa että tulee ulos. Ainakin mennyt jollain väärässä asennossa paikalleen? Heittäkää nyt jotain ideoita tai edes jotain huumoripitoista, ei tätä muuten kestä. Ruattikin johtaa varmaan jo 6-0 kun tulin muka pikaisesti vaan kattoon ekalla erätauolla jos vaikka akseli olis itestään tipahtanut lattialle.

Lopultakin sain bakeliittipätkän irti. Hitsasin M10 kierretappiin pitkän pultin ja kiersin tapin bakeliittiputken reikään ja "hakkasin" bakeliitin irti. Aikaisemmin yrittäessäni bakeliittia irti jykevällä koukulla sain rikottua bakeliitin siten että isoja palasia jäi koneeseen. Kone oli koko ajan väärin päin joten voiko olla niin että bakeliitin palaset kiilaantuvat nyt jotenkin jakajan käyttöakselin rattaan väliin ja estää akselin putoamisen alas reijästä? Kun työnnän akselin aivan pohjaan, niin kone ja akseli pyörii aivan normaalisti, mutta kun akseli valahtaa sentin alaspäin (kone väärin päin) niin jotain menee väliin ja kone lakkaa pyörimästä ja jos lisään voimaa, niin tuntuisi että jotain bakeliitinpaloja hajois jossain rattaiden välissä. Perkele, mahtaakohan kukaan edes tajuta tätä vuodatusta :) En haluaisi kääntää moottoria ennen kuin olen saanut käyttöakselin ulos ja "imuroitua" kaikki bakeliittipalat pois virranjakajan jalan reijästä, jakajan reijästä ja bensapumpun reijästä. Jos nyt menen kääntämään konetta niin paloja on sen jälkeen ihan jokapaikassa. Eli voiko joku muu mennä käyttöakselin väliin kuin nuo bakeliittipaskat ja estää koneen pyörimisen ja akselin ulostulemisen?

Ok, päittäisvälys varmaan kunnossa, mutta nyt alkoi tökkiä. Ajattelin vielä kääntää tuon jakajan käyttöakselin oikeaan asentoon (nyt 180 astetta pielessä). Mekaaninen bensapumppu pitäisi samalla heivata ja tulpata reikä. On vain tähän asti ollut bensapumpun bakeliitti paikoillaan enkä ole huomannut, että bakeliitin alapää on ollut poikki. Kippasin koneen väärinpäin ja ajattelin nykästä loppubakeliitin ulos reijästä, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Ei lähde millään irti. Tein ulosvetäjän/koukun jolla yritin nykiä bakeliittipätkää pois lohkosta, mutta turhaan. Ei irtoo, murenee vaan. Käsittääkseni koneessa on vielä noin 2 cm pätkä jumissa. Nooh, ajattelin välissä irrottaa tuon jakajan käyttöakselin, mutta eihän sekään tunnu tulevan ulos, vaan jumittuu ja jumittaa koko koneen kun vetää vähän matkaa ulos. Eli onko tuo bakeliitinpätkä ja käyttöakseli jotenkin yhteydessä tosiinsa? Ja milla tuon bakeliitin sais irtoamaan. Olen nykinyt bakeliitin reijästä koukulla joka toimii vähän kuin liukuvasara, mutta ei lähe, murenee vaan, p..rkele. Kone edelleen väärinpäin ja kun koittaa pyöritellä niin kuluu vaan paskamaista rahinaa ja kahinaa ja koko kone jumittaa heti kun käyttöakseli vähänkin koittaa tulla ulos. Miten tuon bakeliittipätkän saisi irti? Apuva alan miehet.

Päivän hölmö kysymys: Olen kasailemassa vauhtipyörää/kytkintä/laatikkoa ja nyt alkoi vauhtipyörän asennuksen jälkeen kalvaa taas tuo päittäisvälyksen mittaus. Jo muutama viikko sitten mittailin päittäisvälystä ilman stefaa ja valitsin sopivat shimmilevyt aika rennosti ja nyt kasasin lopullisesti vauhtiksen uudella stefalla ja mittailin uudelleen tuota välystä. Nuo viimeiset sataset saa heittämään riippuen kuinka lujaa tuota vauhtista nykii edestakaisin, eli millaisilla voimilla nuo lukemat pitäisi ottaa? Jos painan ja vedän vauhtista käsin niin lujaa kuin jaksan, niin saan arvoksi noin 0,11-0,13 mm, mutta hiemankin vähemmällä voimalla välykseksi tulee vain noin 0,09 mm. Eli panikoinko turhaan vai onko tuo mittaus kovinkin vaativa toimenpide ja voiko siitä saada helpollakin vääriä tuloksia. Lähinnä pelottaa jos välys jääkin liian pieneksi ja leipoo heti kiinni. Vaikuttaako heittoon osaltaan vanhat shimmilevyt jotka ovat hieman kuperia ja antavat periksi voiman kasvaessa? Shimmilevyt siis kerätty eri koneista. Päästäkää aloittelija paineista ja kertokaa mielipiteenne asiasta. Kuvassa päittäisvälyksen mittausjärjestely ja vauhtipyörään takapuolelle lisätyt kolme M8 10.9 senkkivarmistusruuvia.

Joo, kyllä nää itäpyörät on niitä oikeita kyykkypyöriä, aina saa kyykkiä ja korjata jotain. Harmittavinta on noiden varaosien laatu. Osia saa helposti ja halvalla, mutta laatu alkaa olemaan ihan paskaa. Uudet kannenpultit katkee kiristäessä 15 Nm voimalla kun pitäis kiristää 30 Nm:iin. Jakopään hammasrattaiden välys pitäisi säätää noin 0,1 mm tarkkuudella, mutta uudessa rattaassa keskireikä heittää millin. Uudessa nokassa jakajan ohjauskolot 30 astetta eri kulmassa kuin vanhassa. Uudet kaasarit hajoo käsiin. Etujarruvaijerin yläpään nippa lähtee irti jo asennusvaiheessa. Tässä vain muutamia hauskoja sattumuksia viimevuodelta.

Runko maalattu ja pääosin kasattu. Jospa viikonloppuna kokeilis moottoria paikalleen...

Laitoin kuitenkin tuollaiset rosterikopat... Moottorin ja vaihteiston välinen adapteri sorvattu lopullisiin mittoihin ja runko maalattu. Ja sitten päivän heräteostos, Harleyn Peacemakers vaimentimet sähköisesti ohjatuilla läpillä, eli voi ajon aikana säätää portaattomasti hiljaisista vaimennetuista äänistä täysin suoriksi ja vaimentamattomiksi putkiksi... http://www.youtube.com/watch?v=Twn0ICmliVQ

Kiitos hyvistä kommenteista. Joo, kyllähän noista vesistä väärissä paikoissa kannattaa murehtia sitten vasta kun ja jos niitä yleensäkään tulee. Jotenkin ajattelin, että nuo rosteri kopat sopisivat kun on rosterista pakoputket, laturinkuoret, imusarjan koristeet ja muutama muu pikkunippeli, mutta saattaisi sittenkin olla parempi tuo musta alumiinikoppa, ja jättäisi nuo rivat vielä hiomatta, siis kansista, ei venttilikopista.

Tällä arpamoottorilla olis tarkoitus ottaa ekat tyypit pyörästä, joten piti vähän fiksata päältä päin. Kevyt putsaus ja päälle Mastonin mattamusta (sillä mä vedän aina kaikki ). Mitäköhän valua nuo kannet mahtavat olla? Ei vaikuttaneet alumiinilta mutta magneettikaan ei napannut kiinni. Eli ruostuuko kansien jäähdytysripojen reunat jos hion ne "kirkkaiksi"? Venttiilikopat olis tarkoitus vaihtaa rosterisiin. Jos jollain olis käytetyt niin saa mielellään tarjota. Entä kuumeneeko laturi liikaa jos en tee ilmareikiä rosterikuoren etuosaan laturin aukkojen kohdalle? Eikös se lämpene vain ladatessaan ja pyörässä on 10 Ah miniakku ja virrankulutus olematon. Sitten alkoi hieman askarruttaa tuo kampiakselin siivapyörän tiiveys. Jos ajaa pitkään sateessa, niin pääseekö akselin juuresta vesi koeeseen? Joissakin alumiinipyörissä on stefa, mutta sellaista en tähän masinaan ajatellut hankkia. Taitaa tuo vakiojakajakin ottaa helposti nokkiinsa vedestä, mutta tänä kesänähän ei sada.