Leaderboard

Lahtuihan se keli lopulta ja aamulla kehtasi nykäistä talliin maalauslämmöt. Kierros epoksia pintaan. Saa loppuviikosta vähän vielä hinkutella ja jos viikon päästä saisi laskettua hiontavärin.

Ajokortin saadessani minulla oli hieno 1600 Fastback, jolla ajelin ensimmäisen kesän ja ensimmäisen talven. Sitten auto tuli myytyä naapurustoon ja siellä se entisöitiin. Korimalli on aina viehättänyt, varsinkin pitkä keula. Aina se vain välillä on pyörinyt mielessä että vielä joskus. Asioiden summana pääsiäisenä -23 sain ostettua itselleni sellaisen syntymäpäivälahjaksi kun pyöreitä täytin. Autossa oli tiedossa että muutaman reiän takia pompannut katsastuksessa vuosia sitten, ei käy kunnolla, epäilynä vanhat bensat ja jarrujen herkistelyä, eli perussetti. Alkukesästä sain auton käymään, käy kolmella, paukuttaa putkessa. Syyksi löysin ilmavuodon oikean puolen kaasaria ympärillä. Moottori pukkaa sinistä, olisiko männänrenkaat juminut seisoessa ja vuotaa rakasti öljyä, osa tuli venakopista ja loppu tulee vauhtipyörän stefalta. Jarrut sain myös jotenkuten toimimaan pienellä herkistelyllä. Pohjan tiirailu teki selväksi että hitsaamaan joutuu. Muiden hommien säestäessä kävi ilmi että kesällä ei vielä ajeta ja homma jäi odottamaan, kunnes joulun alla hinasin auton halliin sulamaan.

Nyt sitten etupyöränkotelon takaosan alareunaa purkaessa nousi epätoivo, kun sieltä ei juuri löydy mihin hitsata. Kaikki vanhat korjaukset on tehty hitsaamalla pelti ruosteisen pellin päälle, tämän vuoksi ruoste en juossut alla tehden tehtävänsä. Helman sisään kurkatessa näkyy miten pohjalevyn reunaan hitsattuun peltisuikkuun on uusi helmapellin päällyspelti hitsattu kiinni. Onneksi tuon korjaus jää siihen että pääsen siirtämään auton 2-pilarinosturille. Toivottavasti siihen mennessä motivaatio on karttunut tarpeeksi. Moni kakku päältä kaunis, niin tämäkin. Periksi ei anneta ihan vielä, ja kesällä olisi tarkoitus ajaa.

Rohkiasti sitten vaan paskimman näköisen suojanalusen kimppuun. Niinkuin näkyy, hitsijälki on monestakin syystä melko kiharaista, mutta pellit pysyy kiinni, siistitään massalla saumat sitten. Ja tästä kun ei tule museo eikä näyttelyautoa, vaan harrastekäyttis, niin välttää mulle kyllä. Kolmosen pellit on melko vinkkuraisia suuntaan jos toiseen, niin saa useamman peltilapun väkertää yhteen reikään.

Sitten siirryttiin kuskin etusuojan alle. Vahvikepelti oli kertaalleen käytetty pois ja hitsattu alle peltiä ja vahvike takaisin, nyt vähän oikaisin ja jätin vahvikkeen pois. Yritin muotoilla pellit johonkin muotoon, kai noista jonkinlaiset saa kun vähän fixaa ennen maalia.

Takarenkaan etupuolen alanurkkaan piti pohjalevyn sivuunkin pieni paikka laittaa, eli helmakotelon joutui aukaisemaan.

Herralle valmista. Nyt on runko uusittu ja jäykkyys saatu maksimiin. Saa nostaa etuakselin takaisin niin saa siirreltyä vielä ennekuin kokonaan räjäytetään osiin.