Leaderboard

Idea tähän hulluuteen sai alkunsa kun edellisessä Doppelissa kone kävi aina kuumana matkoilla. Päätin että loppuu tää neloskoneilla köröttely. Tuli sit hommattua kolaroitu Porsche 911 josta aloin sovittamaan tekniikkaa pakuun. Tämä tapahtui jo 90-luvulla. Auto jäi seisomaan ajokuntoisena mutta kuitenkin keskeneräisenä kunnes päätin viedä sen katsastuksen syynättäväksi. Mukana oli mapillinen papereita ja todistuksia joita katsuri saattoi kysyä. Olen aina ollut sitä mieltä että paino on vauhdin vihollinen joten alkoi auton keventäminen jo ennen tuota katsastusta. Myöhemmin tämä asia on lähtenyt käsistä. Se kertoo jotain että uutena paku on tehtaalta tullessaan painanut 1070 kg. Siihen on lisätty raskas kone )yli 200kg),vaihdelaatikko(65kg) ,isot Porschen jarrut, turvakehikko(30-40kg,todella painava ja monimutkainen pakojärjestelmä(40+kg). Tuon katon vaihdon myötä painon pitäisi nyt putoa alle 1000 kg!! Kehitys vuosien varrella on ollut todella raju. Paras tapa löytää autosta uusia vikoja on ajaa aivan rajoilla. Siitä ne uudet ideat ja kehitykset syntyy. Tämän auton kanssa aloitettiin ensin 5 vuotta Tierpin stripillä parantaen joka vuosi kunnes sit päätettiin lähteä ekalle Nürburgring keikalle. Sabine Schmitz sanoi joskus että kun sen radan ajaa oikein rajoilla,se vastaa 1000km tavallista ajoa. Siinä on kaikki auton ominaisuudet niin kovilla. Jarrut,jousitus,kone,kori ja kuski. Siellä paku on ottanut suuria harppauksia alustan ja sen säätöjen suhteen. Ja paljon on varmasti vielä parannettavaa mutta on kyllä aivan helvetin hauska ja luotettava peli jo nyt.

Pakkohan se viimeinen 1,5 kg oli pakko porata kun pääsi niin nätisti käsiksi..

Melkein tänään tuli kevät ajelut mieleen.

Nyt alkaa takahelma olla valmis ulkoa katsottuna. Vielä pitää sovittaa ja hitsata uusi alasisäreuna..

Isot pojat puhu, että ne pruukaa käyttää ylipitkää niittiä, joka ammutaan vinoon.

Kuskinpuoli hitsailtu. Siispä loksuu ja puskuria kiinni. 1 hitsailupäivä jäljellä. Sitte onki nysväilyn vuoro. Verhoilut askarruttaa. On kissahtanu sentin pari suuntaansa verrattuna pahviin. 3mm niitti liian pitkä. Kuumailmapyssyllä saa lämmitettyä ja hetkellisesti venytettyä. Ei tuu helppo liimailu.

Lisää näitä irto-osia tuli paikkailtua taas. Nyt takaluukku, jossa hieno alkuperäinen kuosi, kunnostettu. Hyvä saada pidettyä alkuperäistä paljon tallella. Puhalsin alkuun heikot kohdat. Vähä alkavaa. Pientä paikkamaalausta myöhemmin. Jos sais vähän meikkailtua tuota maalipintaa.

Hienoksi sai kiillotettu ja putsattua kun oli puskurit ja kahvat irti. Mustiin osiin en viitsinyt sen kummemmin koskea, niissä saa näkyä ajan patinaa. Nyt saa tämä " projekti " huilata kevääseen ennen kuin kilvitetään. Pienen kylälenkin kävin kuitenkin näin mahtavassa säässä tekemässä🤫

Ja tarina jatkuu.. Edelleen mennään siis 2021-2022 talvessa. Kun takapää oli saatu jotenkin mallilleen, niin käytiin etuakselin kimppuun. Etuakselia oli kavennettu melko reilusti, ja ennakkoluulottomasti oli katkottu iskarin tornit pois ja hitsattu lattaraudasta uudet iskaritornit suoraan runkopalkkeihin: Uusi etuakseli löytyi Pälkäneen Jussilta hänen juniksestaan, ja hyvä akseli löytyikin. Vaihdossa kelpasi oma kavennettu akselini, josta myöhemmin paljastui pieniä omaleimaisuuksia, mm. puuttuvat tukivarsien sisemmät laakeripuslat, jolla saattoi olla osuutensa huonoon ajettavuuteen.. Edellinen omistajakin oli joskus ihmetellyt ajo-ominaisuuksia, mutta ajellut autuaan tietämättömänä, kun ei ollut siis akseli hänenkään tekosiaan. Akseliin ei asennettu säätöpaloja, koska tulevaisuudessa on tarkoitus vaihtaa palliksen akseli ja muuttaa ohjaus hammastangoksi. Nyt mennään siis pelkillä flippiolilla mutta muuten vakio-akselilla: Tässä vinkki juniksen omistajille. 64-67 junikseen sopii eteen napamutteriksi palliksen mutterit. Saa sen surkean tuplamutterivirityksen korvattua paljon järkevämmällä ratkaisulla (ja kyllä, mutteri on kuvassa väärinpäin): Vaihteensiirto toimi huonosti väljien puslien vuoksi, ja kun vaihdetankona näytti olevan -67 malli etupäässä olevalla tukirei'ällä, niin käänsin vaihdetangon kannattimen ympäri, poistin vanhat muoviholkin riekaleet ja tein etupäähän kannattimen tangolle ja vaihteensiirto paranikin huimasti: Koneena jatkoi Jorkka-kuplan moottori, kuplaan tarkoitetulla CSP:n putkistolla, joka istuu kyllä hienosti junikseenkin: Putkistoon pikku modaus niin takapuskurikin mahtui paikalleen: Puskurit tuli maalattua valkoisiksi, kun takapuskuri piti kuitenkin maalata, ja vanteet vaihtui. Ja aika paljon auto nousi ylemmäs uudella alustalla, eikä ajettavuus ainakaan huonommaksi muuttunut: Väliaikainen laveri piti asentaa takaisin, mutta muuten mentiin seuraava kesä tällä setupilla. Entinen tuleva vaimo oli tällä välin muuttunut vaimoksi ja uskaltautui mukaan, ilmeisen ennakkoluuloisena, mutta uskaltauduttiin kuitenkin Rovaniemen pohjoispuolelle saakka. Auto toimi koko kesän ongelmitta, joten aivan hukkaan ei tehty työ mennyt: Jatkuu...

Nyt on profiili suht ok koko pituudelta joten aloitin muovaamaan ekaa päätä.. Oikea on alkuperäinen ja vasen omavalmiste...