pasihakala

Tommi Lempisen kautta tuli mielenkiintoista tietoa auton ensi vaiheista. Syy sille miksi kartanossa oli juurikin avomallinen auto, oli kuulemma se että vuorineuvos Jacob von Julin nuorempi kuuluu olleen siinä määrin pyylevä että hän ei ollut sopia mihin tahansa autoon. Kaukas Oy:n edustusautoihin sopi kyllä. Näin kartanoon hankittiin peräkkäin kolme VW Cabrioletia (1956, 1962 ja 1972). Tämän viiskutosen katon suojuspussi tuli kuuskakkosen mukana. Avoautosta poistettiin oikeanpuoleinen etupenkki ja vuorineuvos matkusti takapenkillä. Perimätiedon mukaan auton kyydissä on ollut myös ruotsalaisia prinsessoja. Vuorineuvoksen vaimo kun oli omaa sukua Bernadotte. Tommi laittoi autosta kuvan Fiskarsin alueen Facebook-ryhmään ja siellä useampi kyläläinen muisteli autoa. Vuorineuvoksen keskimmäinen tytär Mariana Limburg von Stirum sillä ajoi. Verraten lujaa kuulemma. Kuun vaihteessa on tarkoitus käydä ajelemassa Fiskarsissa ja käydä Kosken kartanossa. Mielenkiintoista nähdä millaiseen paikkaan auto ostettiin.

Boxster tosiaan on tarkoitus hankkia. Takana on tiettyjä käytännön syitä, joita en nyt tässä ala luettelemaan. Hyvän yksilön löytäminen budjetin asettamissa raameissa on vaikeaa. Halvenmissa yksilöissä on jäänyt kalliit huollot tekemättä ja tyyppiviat korjaamatta.

Aivan loistava veikkaus tuo 2 CV... Onhan siinä tosiaan kaksisylinterinen boxer-moottori. Sellaista en kuitenkaan ole hankkimassa.

Jos ja kun auton toisen omistajan kertomus pitää paikkansa, auton mittari pyörähti vasta nyt ensimmäisen kerran ympäri. Hänen isänsä oli von Julinin autonkuljettaja, ja siten toinen omistaja on ollut mukana auton kuvioissa alusta asti. Cabrioletia käytettiin kesäautona Kosken kartanossa ja on hyvinkin mahdollista että sillä ajettiin vain vähän. Toinen omistaja osti auton 1973. Teki yhden pidemmän ulkomaan matkan, mutta sen jälkeen käytti autoa vain hyvin vähän. Kolmas omistaja ei autolla juuri ajanut. Itse olen ajanut hieman yli 2000 km. Kertaakaan ei ole tielle jättänyt *koputtaa puuta* Olihan se juhlallinen hetki kun ysit vaihtuivat nolliksi. Tapahtumaa juhlistettiin sillä että tallilla oli 100.000 km lätkät odottamassa. Menevät tosin äijäluolan seinälle eikä autoon. Tuo nyt vaan on parhaimmillaan ihan ilman turhaa heebaa. Samana päivänä nollautui jotain muutakin. Laitoin auton myyntiin ja muutamassa tunnissa tuli kuusi yhteydenottoa. Raha ei ole vielä vaihtanut omistajaa, mutta eivätköhän kaupat synny. Mielellään vielä siten että kaikki autoa varten keräämäni NOS-osat seuraavat autoa. Näillä näkymin auto on käytössäni vielä heinäkuun lopulle ja luvattu hääkeikka ajetaan kuten on sovittu. Jotain on tulossa tilalle. Rättikatto ja boxer-moottori. Pitäisin hyvinkin mahdollisena että auton vaiheita voi seurata tällä palstalla jatkossakin.

Se että korjauspellissä on mukamas VW:n tekemä (= siinä on VAG-konsernin tarra ja varaosanumero), ei välttämättä takaa sitä että osa olisi juuri oikeanlainen. Ostin taannoin Kuplan matalat takakulmien korjauspellit. Logot oli tarrassa, mutta osat vääränlaisia. Nyt ostin varapyöräkotelon sivujen korjauspellit. Oikeanpuoleinen pelti (musta, kuvassa oikealla) on VW:n tekemä. Punainen pelti kuvassa vasemmalla alhaalla on tanskalainen repro. Sen yläpuolella punaisesta 1963 metsäautosta leikattu palanen. Huomaatko mitoituksessa mitään outoa? Mustan pellin puskurinkiinnitysraudan paikka on taaempana kuin noissa kahdessa punaisessa osassa. Olisipa ollut noloa hitsauttaa pellit kiinni ja huomata ero vasta sitten. Tai no. Tarvitsen vain pienet paikat alanurkista. Ihmetyttää tuo eroavaisuus. Tietty on mahdollista että tuo musta on tarkoitettu 1968-1973 VW 1200 malliin. Siinähän oli pystyt lamput ja lyhyt luukku, mutta vielä vanhat pyöreämalliset puskurit. Tuo musta pelti joutaa edukkaasti jos jollain on sille käyttöä.

On tällaista yleistä merkkiä vaan helppo harrastaa. Ajot eivät keskeydy pieneen murheeseen, kun korvaava varaosa löytyy helposti.

Karhensin ensin karkealla hiekkapaperilla ja sitten epoksia. Ei pysynyt kiinni vaikka varovasti vasaralla napautin. Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla tuota Locktitea.

Polttoainepumpun kanssa on ollut paljon vaikeuksia. Ostettaessa pumpussa ei ollut sihtiä ollenkaan. Tilasin sellaisen Veteranen Serviceltä, mutta kun siinä vaiheessa ei vielä ollut alkuperäistä vieressä mallina, en voinut tietää että sihti on aivan liian paksu. Tämä aiheutti sen että pumppu vuosi jatkuvasti kannen ja rungon välistä. Kokeilin erilaisia tiivisteitä, mutta mikään ei tukkinut vuotoa. Se tyrehtyi vasta sitten kun vaihdoin pumppuun alkuperäisen käytetyn sihdin. Se on sen verran ohut että uppoaa uraansa. Lisäksi laitoin pumppuun ainoan NOS-graffititiivisteen, mikä minulla oli ja ta-daa - nyt pumppu ei vuoda. Täytyy selvittää vielä ETRA:sta, voisivatko tehdä tiivisteitä seuraavaa avaamiskertaa varten. Turo huomasi yllä olevasta kuvasta että pumpun kannessa oleva polttoaineputki on irrallaan. Niin. Jostain syystä se oli niin löysä että irtosi samalla kun irrotin bensaletkun. Yritin kiinnittää sen pysyvästi paikalleen epoksin avulla. Ei pysynyt, joten oli pakko avata pumppu vielä kerran ja vaihtaa kansiosa sellaiseen missä putki on tiukasti kiinni. Kansi on peräisin 1963:sta ja sisäpuolelta erilainen. Näyttää siltä että noiden ensimmäisten 34 hv pumppujen kannet vaihtuivat vuosittain 1961, 1962 ja 1963. Toukokuun Helsinki Cruisingissa moottori kävi vain kolmella ja vaivoin nilkuttaen pääsin takaisin talliin. Sähköpuolelta löytyi useampikin pieni vika, jotka on nyt korjattu ja auto käy nyt paremmin kuin koko aikana. Tulin juuri metsästä, jossa oli irrottelemassa paria peltiosaa umpimallisesta 1963:sta, luvan kanssa toki. Aika kummallista että varmaan vuosikymmenen tai kaksi metsässä seisseessä umpiautossa on ehjempi jarrunestesäiliön hylly kuin saman ikäisessä avomallissa, joka on ollut kaikki talvensa katon alla. Mittarissa on nyt 99919 km. Enää 80 km ja mittari nollautuu.

Veteranen Service myy

Uudemmanmallisista lihakoukkukahvoista päätellen ovet ovat 1956-1959. Painonapillinen kahva tuli 1960. Tuollaiset ovipahvit 1958 alkaen eli metallivihreä ovi on 1958-1959. Sininen väri ei ole horizontblau vaan se on tummempi > epäilen myös tuon oven olevan 1958-1959. Pienin muutoksin käy toki myös uudempaan. Kannattaa ottaa talteen jos tuon ikäinen auto on. Noita ei enää valmisteta. Lisäksi hinta ja kunto kohtaavat.

Osat kasaan ja baanalle

Alkuperäinen 4/1962 leimattu bensapumppu lakkasi toimimasta viime syksynä ja syykin selvisi. Kalvo oli kovettunut. Korjaussarjan mukana tuleva iso jousi on liian jäykkä ja syöttää liikaa polttoainetta. Kalvon voi käyttää jos vaihtaa jousen. Siitä ei ole tietoa olisiko pienempi jousi ollut käyttökelpoinen. Vipu ei ole ihan samanlainen kuin alkuperäinen > roskiin. Korjaussarjan akseli on liian pitkä > roskiin. Repro sihti on liian paksu > roskiin. Kannen tiiviste oli soikea > parhaillaan käytössä pyöreäksi leikattuna. Aika vähän oli käyttökelpoista. Onneksi ystävän varastosta löytyi NOS graffittitiiviste. Toiselta ystävältä löytyi hyväkuntoinen käytetty bensapumppu josta sai hyvän kalvon ja vivun ja akselin. Alkuperäiset olivat kummallisen paksussa ruosteessa. Onhan tässä yksin asumisessa puolensa. Voi ruuvailla bensanhajuisia osia ruokapöydän päällä.

Syykin selvisi. Vasemmalla uusi reprosihti. Oikealla käytetty alkuperäinen. Repro on varmaan 2 mm paksu. Alkuperäinen on ihan tosi ohut. Eipä ihme että kansi jäi liian korkealle

Turon varastoista löytyi ihan alkupään 34 hv bensapumpun kansi, jossa on lähtö eri kohdassa kuin myöhemmässä versioissa. Ihan ensimmäisissä pumpuissa ei tosiaan ollut tiivistettä. Mahdollisesti tiiviste oli sellainen että siinä oli leveämpi reuna? Tiiviste tuli vasta 1965.

Tämä pussihousuteema on nyt niin tapulteltu. Meillä on muutakin keskusteltavaa.

*poistettu*

Plääähhhhhhhhh Pieleen meni.

Jää väliin. Olen töissä

Avautui sentään. Oven ja takaluukun kahvan lukkosylinterit näyttävät osapuilleen samalta, mutta ovat eri pituisia. Kuvassa takaluukun kahvan lukkosylinteri

NOS takaluukun kahvan purkaminen osoittautuikin vaikeaksi. Ruuvin viereen on lyöty piikillä pieni monttu siten että kierre on viturallaan. Näyttää tarkoitukselliselta. Ilmankos romukahvoja on joko mahdoton tai vaikea avata meisseliä käyttäen. Niissä lienee ollut samanlainen monttu. Eräänlainen ruuvilukite.

Jouset vääntyvät helposti irrotettaessa. Tulevat parhaiten ehjänä ulos painovoiman avulla. Jos avittaa ulostuloa vaikkapa nuppineulalla, vääntyvät helposti.

Juurikin näin. Sitä en ole vielä ehtinyt vertaamaan onko takaluukun ja ovenkahvan sisällä olevat lukkosylinterit samoja, mutta haitat ainakin ovat. Haittoja on vain kolme erilaista, joten helppohan nuo on romukahvoista löytää ja kun haitat ovat messinkiä, ovat ne puhdistuksen jälkeen ihan käyttökelpoisia, elleivät sitten ole ihan loppuun kuluneita

Millä oikeudella henkilön a) valitsema rakentelun tie (tonttiin ja patinaa) on oikeutetumpi kuin henkilön b) pussihousulogiikka? Koska olette esimerkiksi nähneet minun kuittailevan julkisesti toisten autoille tai ajatusmaailmalle? Tällainen vittuilu ei ole rakentavaa ja johtaa siihen että tänne ei viitsi postata auton kuulumisia. Tai tuoda autoa näytille tapahtumiin. Siis nimenomaan VW-tapahtuniin. Helsinki Cruising on siitä tervehenkinen tapahtuma että sinne ovat kaikki tervetulleita, oli auto sitten ruosteinen lintta tai kiiltävä ja alkuperäinen. Saatikka ilmoitella tällä foorumilla sitten kun auto aikanaan tulee myyntiin. Eihän tällaisessa vastakkainasettelussa ole mitään mieltä. Pelkkiä häviäjiä vaan. Yksikin halveksuva pussihousukommentti vielä ja en kirjoita enää mitään. Comprende?

Auto ei ole todellisuudessa ollenkaan niin hyvä kuin miltä se saattaa kuvien perusteella vaikuttaa.

Kyllä olen totta vie tänään nauttinutkin... Ensimmäistä kertaa nimenomaan haluan auton mittarin kilometrejä. Se maaginen 100.000 km rajapyykki kun tulee vastaan ihan kohta... auton toinen omistaja kun tietää kertoa että auton kaikki ajetut kilometrit ovat mittarissa... tätä kirjoittaessani 99.580 km. Toivottavasti auton lopullinen kustannus ei ole 99.580 euroa vitsivitsi