Perttipee

Kyllä meinas seuraavaa paikkaa aloittaessa hiipiä epätoivo kun pakkeli alkoi pöllytä alareunasta massoja putsatessa. Lopputulema ei ollut kuitenkaan niin paha kuin pelkäsin ja pikku suikaletta ja helman etupään alareunaa lukuunottamatta sain tänään valmiiksi.

Ja sitten paikka valmiina. Seuraavana aukomaan sisäsuojan alareunaa ja a-pilarin juurta, ihan jännittää kuinka paljon löytyy hapanta.

Tämän päivän saldona apparin puolen etusisäsuojaan ensimmäinen paikka saatu valmiiksi, tässä kaksi ensimmäistä palasta kolmesta.

Apumiehen puolen sisälokarin kimppuun pääsin tänään pikkuisen, vahvikekotelo ja entiset vanhan ruosteisen pellin päälle hitsatut pellit laikattu irti. Ainakin kahdesta, jos ei kolmesta palasesta pitää tämä kohta värkätä, kun täyttöputken läpiviennin ympäristö on niin mutkainen. Pikaisella koputtelulla alareuna näytti vaativan vain pientä paikkaamista, mutta mennään paikka kerrallaan, että pysyy moti yllä, eikä nuolaista ennen kuin tipahtaa 🤣

Väärässä paikassa olleen antennin reiän hitsailin myös umpeen, jatketaan ensiviikolla.

Veikkaisin että jäähtyy paremmin, eikä siten sulata massaa, kun silloin se vaan leviää.

Viikon päätteeksi avatut helmakotelot hitsattu takaisin, vedetty epoksilla ja saumat tiivistetty koriakryylillä.

No juu, mutta yllättävän paljon niillä kestää ajaa.

Aivan perinteisella ruostepensselimaalilla pohjamaalasin saumat, joista olen jo aikaisemmin rapsuttelin halkeilleet ja kuivuneet saumamassat pois, uudet laitetaan kun maali on kuivanut.

Kynnyskotelon sisään pohjalevyn paikkoihin vetäsin happomaalit ja paikkasin kynnyskotelon etuosan palasen ruostevaurio ja samalla umpeutui jalkatilan lämpöritilä. Mallasin palaset ja ne hitsaan takaisin kun maali on kuivunut.

Tämä on ihan tehdaskone, Monti MBX-merkkinen. Saattaisi onnistua rakentaakin, kiinnitys adapteriin kuuskulmainen, sen joutuisi askartelemaan jotenkin.

No itse kun tekee, niin saa sellaista kun sattuu tulemaan🤣 Tällainen massanpoistokone sähköversiona, mulla on tähän sekä 11 mm ja 23 mm leveät sutipidikkeet olemassa, tätä on olemassa myös paineilmakoneena.

Helman etupää kursittu kasaan, varapyöräkotelon reunasta reikä paikattu ja etusisälokasuojasta massat poistettu. On se muuten tuo massanpoistokone ihan päällikkö laite.

Kuskin eturenkaan takaa alaosa edistyi, jäi vielä helman etuosan korjaus tältä päivältä tekemättä. Pohjalevyn kiinnityskohdan kulma piti korjata tästäkin nurkasta. Helman kohtalo jää edelleen tuonnemmaksi, makustellaan että mitä sille sitten tapahtuu.

Tarkoitatko lämpöläppää jalkatilaan? Jos sitä meinaat, niin ei tule käyttöön...onneksi

Nyt sitten etupyöränkotelon takaosan alareunaa purkaessa nousi epätoivo, kun sieltä ei juuri löydy mihin hitsata. Kaikki vanhat korjaukset on tehty hitsaamalla pelti ruosteisen pellin päälle, tämän vuoksi ruoste en juossut alla tehden tehtävänsä. Helman sisään kurkatessa näkyy miten pohjalevyn reunaan hitsattuun peltisuikkuun on uusi helmapellin päällyspelti hitsattu kiinni. Onneksi tuon korjaus jää siihen että pääsen siirtämään auton 2-pilarinosturille. Toivottavasti siihen mennessä motivaatio on karttunut tarpeeksi. Moni kakku päältä kaunis, niin tämäkin. Periksi ei anneta ihan vielä, ja kesällä olisi tarkoitus ajaa.

Sitten siirryttiin kuskin etusuojan alle. Vahvikepelti oli kertaalleen käytetty pois ja hitsattu alle peltiä ja vahvike takaisin, nyt vähän oikaisin ja jätin vahvikkeen pois. Yritin muotoilla pellit johonkin muotoon, kai noista jonkinlaiset saa kun vähän fixaa ennen maalia.

Takarenkaan etupuolen alanurkkaan piti pohjalevyn sivuunkin pieni paikka laittaa, eli helmakotelon joutui aukaisemaan.

Rohkiasti sitten vaan paskimman näköisen suojanalusen kimppuun. Niinkuin näkyy, hitsijälki on monestakin syystä melko kiharaista, mutta pellit pysyy kiinni, siistitään massalla saumat sitten. Ja tästä kun ei tule museo eikä näyttelyautoa, vaan harrastekäyttis, niin välttää mulle kyllä. Kolmosen pellit on melko vinkkuraisia suuntaan jos toiseen, niin saa useamman peltilapun väkertää yhteen reikään.

Sulattuaan purin puskurit, valot, lokasuojat ja sisustuksen pois. Siinä vaiheessa jo oli selvää että hitsihommia saa tehdä, ja kun ei oikein osaa, niin ei ne oikein mieluisia ole, eikä luonto saatikka pörssi anna periksi teettää muilla.

Ajokortin saadessani minulla oli hieno 1600 Fastback, jolla ajelin ensimmäisen kesän ja ensimmäisen talven. Sitten auto tuli myytyä naapurustoon ja siellä se entisöitiin. Korimalli on aina viehättänyt, varsinkin pitkä keula. Aina se vain välillä on pyörinyt mielessä että vielä joskus. Asioiden summana pääsiäisenä -23 sain ostettua itselleni sellaisen syntymäpäivälahjaksi kun pyöreitä täytin. Autossa oli tiedossa että muutaman reiän takia pompannut katsastuksessa vuosia sitten, ei käy kunnolla, epäilynä vanhat bensat ja jarrujen herkistelyä, eli perussetti. Alkukesästä sain auton käymään, käy kolmella, paukuttaa putkessa. Syyksi löysin ilmavuodon oikean puolen kaasaria ympärillä. Moottori pukkaa sinistä, olisiko männänrenkaat juminut seisoessa ja vuotaa rakasti öljyä, osa tuli venakopista ja loppu tulee vauhtipyörän stefalta. Jarrut sain myös jotenkuten toimimaan pienellä herkistelyllä. Pohjan tiirailu teki selväksi että hitsaamaan joutuu. Muiden hommien säestäessä kävi ilmi että kesällä ei vielä ajeta ja homma jäi odottamaan, kunnes joulun alla hinasin auton halliin sulamaan.

Tuossakaan kohti ei juuri mallia jäänyt kun varisi lattialle🤣oikaisin ja tein oman mielen mukaan ja sen kuravettä keräävän vahvikkeen jätin pois... Seuraava kohta siinä a-pilarin alanurkilla on taas vähän mielenkiintoinen, osaltaan kiitos edellisen hitsarin ja hänen ratsupaikkojen😔 Ei kai se auta kun viikonloppu kerätä motia, leuka rintaan ja maanantaina kirveellä kapistelemaan peltilappusia 🤣🤣

Paikka kerrallaan, hitaasti mutta varmasti. Olisi mukavampi tehdä jos osaisi, onneksi nämä ei juuri ajossa näy🤣

Pienesti haaveillut tästä🙂

Australiasta