Kharon

Vanha Kuplamainos Ameriikanmaalta, arvatenkin -67 https://pr0gramm.com/top/6810981

Vaihdelaatikon etupuolella, jonkun etukannen mutterin alla, akun maakaapelin näköinen lattakaapeli koriin, yleensä vaihdelaatikon etukannakkeen mutterin alle. Siitä menee starttivirta läpi eli tähtialuslaatta on hyvä keino varmistaa tukeva sähköinen kontakti. Kuva selittää paremmin kuin sata sanaa, lainataan thesambasta: Moottori/vaihdelaatikkopakettihan ei ole kiinni korissa ollenkaan kun se makailee kumien varassa ja startti siis tarvitsee tuommoisen erillisen maakaapelin.

No rähmä, silmät hämäävät. Värien arvailu ruudulta valokuvasta on kyllä ennenkin ollut vaikeata. Kankaan saatavuus on tuttu ongelma, mutta eipä auttanut tämäkään sitten.

No pahus, juuri etsin itselleni kankaita. En juuri tätä, mutta enpä löytänyt minäkään. SMS Autofabrik pääsi lähimmäksi mutta ei tarpeeksi lähelle. http://www.doepper-profile.de/artikelauswahl.php5?kat=Stoffe~VW+Käfer Eikös tuo alkuperäinen ole harmaa-vihreä? Siis P 9111302 suunnilleen keskellä sivua? Se on haalea vihreä vain sen takia että se on haalistunut kovin? Mutta kieltämättä tuokin on kovin vihreä, ja jos ei näytä hyvältä niin eihän se sitten näytä. Tuolta ainakin voi kysyä että onko muita, usein listan ulkopuoleltakin saa jos valmistaja tuumaa että sellainen voisi käydä kaupaksi ja tekevät erän.

Oikea emalimaali on aika kiven alla nykyisin, ~kaikki ovat oikeasti akryylimaaleja kun vähän tonkii sisällysluetteloa ja siis ihan eri tavaraa.

Ostin sitten nelosvolkkarin varaosaluettelon kun toveri harrastaja sellaista myi. Tuolla on lähinnä koristearvo kun oikeastaan kukaan ei enää myy nelosen osia, tarvikekauppiaatkin pikkuhiljaa luovuttavat ja saatavuus lähestyy nollaa. Eipä ollut kovin kallis ja onhan se kiva olla varaosaluettelo kun on autokin.

Paksu nippu on siis se mikä tulee sulakerasialle eli sisälle. Reikä, josta johtopari menee ulos, on jossain etulamppujen alla keulapeltien välissä eikä sisältä kyllä näy mitenkään, pitää könytä auton alle katsomaan. Aihe jota juuri muutama viikko sitten hohhailtiin omassakin juniksessa. Ulkopuolella on tosiaan peltiklipsit pitkittäispalkin pohjassa, ei pitäisi olla vaikea reikä löytää.

165-jotain on sadekelillä aika irtonaisen tuntuinen ja nousee aika helposti vesiliirtoon, mutta jos se ei haittaa, niin muuten sopiva koko ja pitää kuivalla hiukan paremmin kuin 145 leveä. Minulla KG:ssä on 145 ja se on tosiaan aika helposti lukossa asvaltilla, ei ole paras mahdollinen sekään. Mutta noin muuten renkaan laatu vaikuttaa enemmän kuin koko, hyvä rengas pitää sateellakin ja halpa taas ei. Minulle sattui viimeksi halpa kun 145/80 oli, ainakin juuri silloin, kovin vaikea saada, joten piti ostaa joku mitä sai. Joku(tm) on nyt kurvaillut niistä ulkoreunan sileäksi ja muutenkin alkaa olla loppu, pitänee ensi kesäksi ostaa uudet. Perinteinen tietty on että auraus on pielessä ja se syö reunan, mutta tarkistettu on ja auraus on kohdallaan.

... ja jaksaa odotella että ne tulevat tontille. Josko olisi ollut fiksu ja olisi ruvennut korjaamaan talviautoa jo kesällä, niin tämä olisi ollut ihan toimiva vaihtoehto, nyt piti saada osia heti tai ainakin äkkiä käteen. Vaan taas viisastui: Harrasteautoja ropataan talvella ja käyttöauto(j)a kesällä. Jos/kun ei tee mitään, niin syksyllä on Ongelma(tm) kun talviauto(t) ei toimikaan. Tällä kertaa päästiin korjaamaan pakoputki (mätä) ja jarrut (loppu). Optio b) tietty olisi ollut vaihtaa koko auto ja se on kyllä uhkaavan lähellä joka tapauksessa, tuo pahus alkaa ruostua.

No sehän se tässäkin. Talviauto joka seisoo kesät ulkona ja aito VAG-konstruktio, tämä on huono yhdistelmä. Tänä kesänä vielä kesä jatkui pitkälle syyskuuhun, niin en edes yrittänyt tuota liikenteeseen aiemmin ja se on vapusta asti seissyt parkkipaikan kulmalla. No, ruosteisiin levyihin satunnaiset ajelutkaan eivät olisi auttaneet, mutta ehkäpä satulat eivät olisi jumittuneet niin pahasti. Parissa harrasteautossa takajarrulevyssä on pieni rumpu samassa ja käsijarru sitten käyttää sitä. Paljon parempi, mutta tietty myös kalliimpi rakenne.

Ei noita ihan niin halvalla enää saanut, takasatulat oli á 64e, levyt 17e ja setti paloja pari kymppiä. Eteen satulat viitisenkymppiä ja levyt hiukan alle 30 per kpl.

Käyttöautossa (Octavia) oli vähän huonot jarrut ja tuumasin että vaihdetaanpa palat, mahtanevat olla loppu. No, olihan ne. Kaikki levyt tuhannen ruosteessa ja satulat aika ruosteisen näköisiä. etusatulat sentään vielä toimivat ja sai männät sisään, takana ei tapahtunut enää mitään (VAG-nerokkuus käsijarrussa ja sehän tunnetusti ruostuu jumiin) ja levytkin olivat kuluneet alamittaisiksi. Hohhoi. Hyvin taas eskaloitui pikkuhuolto siihen että taakse tuli uudet satulat, levyt ja palat, edessä selvisi uusilla paloilla. Vielä pitää ilmata, mutta homma katkesi kun rupesi tulemaan vettä niskaan taivaalta. Takalevyjä (kuva) kun katseli niin jäi miettimään että mitenköhän tämä on toiminut vuosi sitten katsastuksessa, ei tuohon sen jälkeen ole tullut kuin muutama tuhat kilometriä. Toki suolateillä, sillä on aina oma osuutansa. Edessä on paljon paremmat levyt, varmaan vaihdettu välillä uusiin.

Vahva ääni tälle. Kaikkein helpoin tapa tehdä erikoisversio.

Penkinlämmitin auttaa aivan naurettavan määrän vaikka auton lämmitys ei oikein toimisikaan. Tuli havaittua kun oli käyttöautossa termostaatti juminut auki ja se ei lämmennyt yli 40 asteen. Mikä hienointa, Skoda (VAG) on keksinyt että mittariston lämpömittarilla ei ole mitään yhteyttä jäähdytysveden todelliseen lämpöön, vaan moottorinohjausyksikkö syöttää siihen täydellistä huuhaata olevaa tietoa ja siis mittaristo väitti että kone lämpenee normaalisti. Huolto tiesi kertoa että ilmastoinnin diagnostiikka osaa kertoa sisääntulevan veden lämpötilan ja sieltä sitten löytyi syyllinen.

Männäviikolla ostin Westfalian lavan pallokeulapritcheniin. Pitää vielä hakea ja se on iso palikka, ei mahdu takapaksiin tai edes katolle. Yksi oli jo ennestään (autossa kiinni) , mutta siihen kuuluvia rautapalikoita on todella huonosti saatavilla ja uusi on paremmassa kunnossa ja täydellisempi. Vanerit molemmissa tietty ovat nuotiotavaraa. mutta neliskanttisia vesivanerinpaloja on aika helppo tehdä itsekin.