-65 junis: Tuuninkipakusta retkuilubussi

[metake]

Alkaa olla sen verran paljon jo tehty tuon oman juniksen kanssa, että pitänee laittaa tänne historiikki kaikesta mitä on tehty ja tehdään. Jos vaikka dementia iskee niin on jotain mistä katsoa muistin tueksi..

 

Tarina alkaa vuoden 2019 syksystä ja olin jo jonkin aikaa haaveillut palliksesta reissukäyttöön kun alkoi kuplalla ja teltalla reissaaminen kyllästyttää. Asia lähtikin etenemään vauhdilla kun tarjoutui mahdollisuus vaihtokaupoilla saada kaverilta moottorivikainen -65 junis. Auto ei tyylillisesti ja teknisiltä ratkaisuiltaan ollut ihan oman mielen mukainen, mutta pikkuhiljaa sitä on rakenneltu enemmän omaan makuun.

 

Edellisen omistajan toimesta auto oli koriltaan hyvinkin huolellisesti läpikäyty, pitkälti kunnostus oli tehty vieraalla teetettynä, joten joitain kohtia oli jouduttu budjettimielessä tekemään edullisemmalla tavalla.

 

Tämä oli siis lähtötilanne auton kanssa edellisellä omistajalla:

 

 

Auto käytiin siis kokonaan läpi, ja parasta tässä rakentelun kannalta onkin se, että mitään mätähommia ei ole minun toimesta tarvinnut tehdä:

 

 

Autohan sitten saapui trailerilla syyskuussa 2019 ja syksyn aikana ei tehty oikeastaan mitään muuta kuin otettiin rikkinäinen 1300 kone alas:

 

 

Moottoririkon syy selvisi ja auto hinattiin navetan vintille odottamaan kevättä:

 

 

 

[metake]

Keväällä 2020 sitten auto pois vintiltä ja tallissa irtonaisena ollut Ex-Jorkka kuplan melko pirteä 1776 konttiin ja ekoille testiajoille:

 

 

Autossa oli takana kiinteä penkki ilman yöpymismahdollisuutta ja sehän taas ei ollut se tarkoitus lainkaan, koska yöpymään piti päästä. Vaneria ja patikkaa matkaan ja väliaikainen laveri taakse:

 

 

Tuleva vaimo kyytiin ja kohti Tammisaarta tarkoituksena tutustuttaa hänet volkkariharrastuksen hienouteen. Mustiolle saakka päästiin kunnes takarummun spoorit antautui (vika joka oli riivannut jo edellistä omistajaa, moottoririkkojen lisäksi). Hinurilla kotiin ja tulevan vaimon vakuuttelua ettei se nyt AINA ole tällaista:

 

 

Takarummun hajoamisen syyksi paljastui lopulta laakerin takaa puuttuva holkki, ja myöhemmin samanlaisia pieniä murheita löytyi kyllä muitakin. Tiedossa oli alusta saakka, että auto ei ehkä ole teknisesti aivan huippukunnossa, joten ihan yllätyksenä nämä eivät tulleet. Ilmeisesti tuo ulkopuolinen auton rakentaja ei ole aivan sinut ollut volkkareiden kanssa, ehkä?

 

2020 kesä meni maltillisesti autoon tutustuessa, BIF taisi olla pisin reissu. Auto oli melko kamala ajettava, tosin kokemusta juniksista ei juuri ollut, mutta uskoin ettei sen nyt aivan noin huono kuulu olla.

[Etelän Hetelmä]

Tällä vehkeellä Hessisch Oldendorfiin 2026?

[metake]

2020-2021 talvi ja seuraava kesä meni muissa kiireissä, eikä autolle tehty mitään ja ajotkin jäi melko vähiin, mutta syksyllä 2021 alkoi sitten tähän saakka suurimmat muutokset.

 

Pienestä purosta ne isotkin joet syntyy, joten aloitettiin keulamerkin palautuksella:

 

 

 

Toinen alusta saakka ärsyttänyt asia oli huono näkyvyys autosta, joten umpeen laitettu takaikkuna kaivettiin esille:

 

 

Ja juuri kun ikkunahomma oli saatu lähes maaliin, löytyi Lappeenrannasta lähes virheetön luukku:

 

 

Etuistuimina palvelleet veneen penkit sai väistyä, ja tilalle tuli possun penkit kun ei ollut muitakaan:

 

 

 

Väliaikainen laveri sai lähteä, ja samalla lähti kaikki muukin sisutus:

 

 

 

Ja sitten käytiin sen huonon ajettavuuden kimppuun. Takajousituksessa oli melko innovatiivinen ratkaisu, kun jousilatan paikasta oli yläosa laikattu pois jotta auto oli saatu matalemmaksi:

 

 

Jousilatan paikka entisöitiin sopivalla palasella mustaa rautaa, ja saatiin samalla neljännellekin kiinnityspultille pitävä paikka:

 

 

Seuraavaksi vaihteisto pois:

 

 

Ja takaa paljustui lisää omintakeisia ratkaisuja. Vaihteiston etupään kiinnikkeet oli laikattu pois ja tehty uusi (jäykkä) kiinnike lattaraudasta. Näin oli saatu vaihteisto asennettua junikseen kuplan nokkapalalla:

 

 

Juniksessahan laatikon kiinnikkeet on torsioputkessa kiinteästi, ja ne oli nyt laikattu pois, niin ei auttanut kuin jalkautua metsänreunaan laikkaamaan kuplan pohjalevystä laatikon etupään kannake ja sovittaa se junikseen, ja siirtyä käyttämään kuplan kumityynyä. Ei löytynyt kuvaa valmiista asennuksesta, mutta elimenluovuttajasta löytyi:

 

 

Serial Kombilta tuli French Slammerin IRS-setti:

 

 

Laatikoksi tuli ässäkuplan pitkävälitteinen ja tällä kertaa juniksen nokkapalalla. Juniksen nokkapaln kanssa piti tietysti asentaa laakerin tukilevy:

 

 

IRS-setin mukana tulee 15 mm:n spacerit vetonivelille jotta vetoakselin pituus riittää, mutta vaihdoin vetreiksi 4-tyypin vetarit niin ei tarvinnut spacerin kuin toiseen päähän:

 

 

Jarruiksi halusin uudemman kuplan 40 mm:t takajarrut, 5-pulttisen kuplan 30 mm:n sijaan, joten jarrurummuiksi tuli CSP:ltä pystäriin tarkoitetut iso-5 rummut:

 

 

Iskareille tuli uudet yläkiinnikkeet, ja alapäät sopikin suoraan IRS-tukivarsien alkuperäisiin paikkoihin:

 

 

 

Jatkuu....

[metake]

Ja tarina jatkuu.. Edelleen mennään siis 2021-2022 talvessa.

 

Kun takapää oli saatu jotenkin mallilleen, niin käytiin etuakselin kimppuun. Etuakselia oli kavennettu melko reilusti, ja ennakkoluulottomasti oli katkottu iskarin tornit pois ja hitsattu lattaraudasta uudet iskaritornit suoraan runkopalkkeihin:

 

 

Uusi etuakseli löytyi Pälkäneen Jussilta hänen juniksestaan, ja hyvä akseli löytyikin. Vaihdossa kelpasi oma kavennettu akselini, josta myöhemmin paljastui pieniä omaleimaisuuksia, mm. puuttuvat tukivarsien sisemmät laakeripuslat, jolla saattoi olla osuutensa huonoon ajettavuuteen.. Edellinen omistajakin oli joskus ihmetellyt ajo-ominaisuuksia, mutta ajellut autuaan tietämättömänä, kun ei ollut siis akseli hänenkään tekosiaan.

 

 

Akseliin ei asennettu säätöpaloja, koska tulevaisuudessa on tarkoitus vaihtaa palliksen akseli ja muuttaa ohjaus hammastangoksi. Nyt mennään siis pelkillä flippiolilla mutta muuten vakio-akselilla:

 

 

Tässä vinkki juniksen omistajille. 64-67 junikseen sopii eteen napamutteriksi palliksen mutterit. Saa sen surkean tuplamutterivirityksen korvattua paljon järkevämmällä ratkaisulla (ja kyllä, mutteri on kuvassa väärinpäin):

 

 

Vaihteensiirto toimi huonosti väljien puslien vuoksi, ja kun vaihdetankona näytti olevan -67 malli etupäässä olevalla tukirei'ällä, niin käänsin vaihdetangon kannattimen ympäri, poistin vanhat muoviholkin riekaleet ja tein etupäähän kannattimen tangolle ja vaihteensiirto paranikin huimasti:

 

 

Koneena jatkoi Jorkka-kuplan moottori, kuplaan tarkoitetulla CSP:n putkistolla, joka istuu kyllä hienosti junikseenkin:

 

 

Putkistoon pikku modaus niin takapuskurikin mahtui paikalleen:

 

 

 

Puskurit tuli maalattua valkoisiksi, kun takapuskuri piti kuitenkin maalata, ja vanteet vaihtui. Ja aika paljon auto nousi ylemmäs uudella alustalla, eikä ajettavuus ainakaan huonommaksi muuttunut:

 

 

Väliaikainen laveri piti asentaa takaisin, mutta muuten mentiin seuraava kesä tällä setupilla. Entinen tuleva vaimo oli tällä välin muuttunut vaimoksi ja uskaltautui mukaan, ilmeisen ennakkoluuloisena, mutta uskaltauduttiin kuitenkin Rovaniemen pohjoispuolelle saakka. Auto toimi koko kesän ongelmitta, joten aivan hukkaan ei tehty työ mennyt:

 

 

Jatkuu...

 

[metake]

Noniin, jatketaas yksinpuhelua..

 

2022 kesä meni ilman isompia murheita joten seuraavalle kesälle asetettiin ennakkoluuloton tavoite ajaa Italiaan katsomaan alppeja, ja laivaliput varattiin sujuvasti heti kesäkuun alkuun jotta rakentelumotivaatio ei pääse katoamaan.

 

Ihan ensimmäiseksi auto lähti peltisepälle Orimattilaan, tarkoituksena saada moottorille huoltoluukku joka oli käyty talvipakkasilla lumen keskeltä laikkaamassa tölkistä jostain Hämeenkyröstä, tai ainakin jostain sieltäpäin.

 

 

 

Samalla poistettiin etulokasuojista tubbaukset jotta mahtuu istumaan hieman mukavammin. Vihdistä löytyi muinaisuudessa kolaroidusta juniksesta leikattu ohjaamon pala josta saatiin erinomaiset lokasuojat.

 

 

 

Lähtötilanne ohjaamossa oli siis tämä:

 

 

 

Korotukset pois, ja uutta lokasuojaa tilalle.

 

 

[Tanhis]

Noi oli kyllä aika massiiviset tubbaukset. Kait ne menisi jos on 150cm pitkä hokkarit jalassa ja sulka päässä.

[metake]

On 12/30/2025 at 11:17 PM, Tanhis said:

Noi oli kyllä aika massiiviset tubbaukset. Kait ne menisi jos on 150cm pitkä hokkarit jalassa ja sulka päässä.

 

Tässä oli mulle tullessaan penkkeinä melko matalat veneen penkit, yllättävän mukavat istua ja mataluuden ansiosta ei edes osunut pää kattoon.

 

[metake]

Kevät ja kesä ja tuleva reissu lähestyi uhkaavaa vauhtia, ja jotta tekeminen ei loppuisi kesken niin tilapäinen laveri lähti lopullisesti, ja sähkötkin oli uusintalistalla.

 

Sähköt oli toteutettu yleismallisella johtosarjalla, ja tekijä ehkä oli jotenkin kärryillä kytkennöistä, mutta minä en, ja kun sähköt eivät edes toimineet kaikilta osin kuten olisi pitänyt, niin kaikki pois ja Wolfsburg westin sähköjohtosarja tilalle. Uusi sarja oli USA -mallin junikselle, joten tästä syystä takavalot piti muuttaa yhdistetylle jarruvalo/takavilkku systeemille, mutta autossa oli jo valmiiksi paikallaan sattumoisin USA-mallin vilkkuviiksi, niin sehän ei ollut kuin kytkeä johdot kiinni.

 

 

 

Tuulilasin pyyhkijöiden moottori oli alkuperäinen 6 volttinen jossa oli vastus hidastamassa toimintaa, ja sehän toimi juuri niin hyvin kuin voi olettaa, eli ei lainkaan, joten myös se meni uusiksi. Tulipa opittua että -65 juniksessa on omanlaisensa moottori ja koneisto joka ei ole vaihtokelpoinen uudemman tai vanhemman kanssa. -67:n koneistoakin sovitettiin paikalleen, mutta ei mahtunut kun osui tuulilasille meneviin ilmakanaviin kiinni. Vanha palasiksi, -66 koneiston teurastus ja uskoakseni 145 volvon takalasin pyyhkimeen modaukset jotta sen sai yhdistettyä juniksen vivustoihin, ja 12 v pyyhkijäsysteemi oli valmis, ja on osoittautunut oikein toimivaksi.

 

 

 

 

 

 

Takavaloina olleet peräkärryn valot meni myös vaihtoon, ja USA-sähköistä johtuen takavaloiksi tuli 50-luvun Pontiacin valot, vaikka väliaikaisiksi nämäkin jäivät.

 

 

 

Etuvalot oli myös vähän kootut teokset USA- ja Euro-valojen yhdistelmää ja kun juniksen Euro valoja mulla ei ollut niin kuplan USA-valoista yhdistelemällä saatiin toimiva kombo. Umpioiksi tuli 7" kiina-ledit integroiduilla vilkuilla ja päiväajovaloilla, ja ei ne nyt kovin kauniit ole mutta ainakin niillä näkee kohtuullisesti.

 

 

[ovaaliheppu]

Ai luoja tota johtosotkua 🤣

[jaraku]

nuo  sähköthän näyttävät oikeen kivan soitkuisilta🙃

Edited January 3 by jaraku

[Tanhis]

Siellähän on ihan kolmivaihesähköt

 

[metake]

Noniin, sisusta siis puuttui kokonaan ja tubbausten poiston vuoksi myöskään sopivia etupenkkejä ei ollut.

 

Kahden istuttava vaneripohjainen apparinpenkki pakusta löytyi aihioksi:

 

 

 

Siitä se ajatus sitten lähti, toinen hieman kärsinyt jatkoksi, ja leikkaa ja liimaa ja hiukan lisää putkea Puuilosta, ja 3 istuttava apparin penkki oli syntynyt.

 

 

 

Penkki tuli etureunastaan kuplan moottoriluukusta napatuilla saranoilla kiinni, siten että sen saa kallistettua eteenpäin ja pääsee vararenkaaseen ja alla oleviin tavaroihin käsiksi. Bonuksena penkin saa helposti kokonaan irti ja voi nostaa pihalle ja istuskella vaikka siinä.

 

 

 

Hanna Hyvinkäältä taikoi penkkiin verhoilut. Pehmusteet on tehty 2-kerroksisena siten että kovempaa alla ja pari senttiä pehmeämpää vaahtoamuovia päällä, ja tuli itsekin yllätyttyä että kuinka mukava penkistä tuli. 500 km:n päivämatkoja voi huoletta istumisen puolesta ajella.

 

 

 

Takaosan sisustaminen aloitettiin laittamalla hieman vaneria seiniin. Ihan perälle saakka ei saatu tehtyä, mutta keskiosaan kuitenkin. Tässä oli suurena apuna Kyöstin juniksesta puretut vanhat vaneriverhoilut joista saatiin suoraan mallit ilman työlästä mittailua.

 

 

 

 

Takaosaan piti vielä rakentaa jotain missä nukkua, ja hieman säilytystilaa, niin aloitettiin rock'n'roll sohvan rakentamisella. En halunnut vanerista runkoa kun Westfalioissa, vaan luotin rautaan tässäkin asiassa. Melkoinen mittailu ja sovittaminen ja ihmetteleminen alkoi kun saranat (Just Kampers) ei tuntuneet sopivan mitenkään niin että sekä istuminen ja nukkuminen olisi mahdollista. Ensi koetettiin netistä löytyneiden westfalian saranoiden ohjeen mukaan, mutta uustuotantosaranat ei osuneet edes reikiin. Myöhemmin syyksi ilmeisesti paljastui, että nämä uusio-saranat ovatkin ilmeisesti tölkin mitoilla tehtyjä. Loppujen lopuksi saatiin tyydyttävä ratkaisu aikaiseksi, ja nyt mulla löytyy sohvan rungosta cad-kuvat jos joku haluaa tuollaisen kopioida.

 

 

 

 

Hannahan se taikoi patjat tähän, ja moottoritilan päälle tuli vielä samaa sarjaa oleva patja, joten nukkuminen ainakin onnistuisi.

 

 

 

 

Kaapistoksi sovitettiin ensin palliksesta purettua westy-kaapistoa, mutta se jäi sovitteluasteelle, ja päädyttiin tekemään vain pieni säilytystila penkin viereen.

 

 

 

 

Kaapiksi tekaistiin nurkkaan pieni jääkaappi / säilytystila, joka sai paremman puutteessa välttää. Jääkaapiksi löytyi Orimattilasta auton entiseltä omistajalta Volvon kuorma-autossa käytetty kompressorijääkaappi, Hyvä jääkaappi mutta kannen päällä ei voi säilyttää mitään jos haluaa sieltä jotain ulos..

 

 

 

Vähän mustaa väriä pintaan ja matto lattiiaan niin sai kelvata, vaikka väliaikaisuuden ja keskeneräisyyden tuntu jäikin aika vahvasti.

 

 

 

Etuoviin tekaisin vielä samaisesta vanerista jonkin näköiset oviverhoilut, ja värjättiin nekin mustiksi.

 

 

 

Elettiin huhtikuun viimeisiä päiviä, eli reissuun oli kuukausi aikaa kun ruvettiin asentamaan uutta moottoria. Huolella tehty 1835 kone paikalleen, niin kelpaa kiivetä alppiteitä ylös. Siis näin oli suunnitelma...

 

Uudesta huoltoluukusta oli ilo asentaa uusi moottori paikalleen.

 

 

 

Iloa kesti siihen saakka kun tuli käynnistyksen vuoro, jota ei sitten koskaan tapahtunutkaan.. Jotain mystistä on moottorissa, eikä se suostunut yhteistyöhön, ei edes luvannut. Kaikkea kokeiltiin useaan kertaan ja osia vaihdettiin toiseen, mutta pörinä ja pakokaasu puuttui.. Eipä ole tällaistakaan vielä sattunut.. (Uteliaille tiedoksi, että mahdollinen syy oli paksut imusarjat jotka jäivät kantamaan sylinteripelteihin niin että kannen ja imusarja väliin jäi usean millin rako..) Tuo vika ei vaan selvinnyt yrityksistä huolimatta, ja siinä vaiheessa kun lähtöön oli 2 viikkoa aikaa, niin vihelsin pelin poikki. Kuplasta hyvin toimiva 1600 kone 1-reikäkansilla irti ja junikseen pata. Ei kiivetty alppien mäkiä siis kovinkaan vauhdikkaasti...

 

 

Kaikki alkoi olla siis valmista, mutta jotta ei tulisi tylsää, niin oikeasta etupyörästä meni kiristysmutterin kiristysruuvista kierre (huonolaatuinen tarvike). Toijalasta Teemulta palliksen raadosta hakemaan uudet tilalle ja homma pelastettu.

 

 

 

Ja NYT siis kaikki piti olla valmista, niin 4 päivää ennen lähtöä alkoi bensa tuoksumaan hieman turhan voimakkaasti, ja bensatankkihan se oli ruvennut vuotamaan täyttöputken alta.

 

 

Paikkasmassaa hätäratkaisuna pintaan ja lopputuubi matkaan mukaan, Hyvin piti kuitenkin ja vasta nyt tänä talvena on menossa uusi tankki paikalleen.

 

 

 

Matkaan päästiin siis, ja koko reissu sujui ilman ainuttakaan murhetta, auto toimi kuten pitikin, mutta se on sitten toinen tarina.

 

Tässä vielä kuva missä autoa rakennettiin tämä talvi, 18 neliön kerrostalotallissa tehtiin hommat sen jälkeen kun auto tuli peltisepältä.