Leaderboard

Laitetaas tämä oma projekti tänne, kun tulee varmaan paljon kysymyksiä, niin voi sitten tässä kysellä. Kyseessä on vm. 66 Type34 KG, jonka ostin kesällä Ruotsista ja on itselle ensimmäinen ilmajäähy VW. Auto on kuulopuheiden mukaan kunnostettu joskus 80-luvulla, eikä ainakaan kuvien mukaan näyttänyt ihan ruostepommilta. Itselle oli alusta lähtien selvää, että nostan korin pois ja teen täyden kunnostuksen, niin uskalsin ostaa pelkkien kuvien perusteella. No ei tässä nyt ihan täyttä ruostepommia tullut ostettua, mut oli nuo 80-luvun korjaukset tehty aika miten sattuu. Alkuperäinen aikataulu oli että korihommat olisi ollu tehtynä kevääseen mennessä, mut kyllä sitä aikataulua on suosiolla siirretty vuodella eteenpäin. Alkuperäistä ei olla tekemässä, että melko samalla linjalla mennään ulkonäön suhteen mitä edellinen omistaja oli aloittanut. Hänen oli tarkoitus kunnostaa auto, mut innostus oli ilmeisesti lopahtanut ja auto oli seissyt pari vuotta. Hän oli ehtinyt hommaamaan aika paljon osia, jotka tuli auton mukana. Hän oli myös vaihtanut koneen Type4:ksi. Tässä muutama kuva lähtökohdasta. Auto oli laskettu todella alas, et jo pelkkä talliin ajo vaati lautoja, yms. Jarrut oli jumissa, kun auto oli seissyt muutaman vuoden, ja eturenkaat raapi sisälokariin. Mut aika pienellä vaivalla auton sai kilpiin. Katsastuksen jälkeen auto menikin heti osiksi ja nostin korin pois. Tässä vaiheessa tuli huomattua, et pohjalevyn ruosteet oli korjattu hitsaamalla vaan levy päälle ja yhdistämällä se koriin. No rälläkällä ne kuitenkin erosi toisistaan. Purkuvaiheesta löytyy todella paljon kuvia, mut laitetaan nyt vaan kuvia lopputuloksesta. Tämän jälkeen aloin hioa maaleja pois ja alkoi löytyä aika paksuja pakkelikerroksia. Tämä maalinpoisto jäi vielä vähän kesken, kun talvi yllätti ja ei viitti sotkea tallia. Mut jospa sitä kelit lämpenee, niin pääsisi jatkamaan. Kun jäi korihommat kesken, niin keskityn nyt pohjalevyyn, kun sen ehdin hiekkapuhaltamaan ennen pakkasia. Siitä oli tosiaan kaikki reunat melko heikossa kunnossa, mut muuten oli ihan hyvässä kunnossa. Eli tästä lähdetään nyt jatkamaan. Teen nyt pohjalevyn eka kuntoon, ellei sit kelit lämpene ja pääsee putsaamaan/hiekkapuhaltamaan korin. Tarkoitus on puhaltaa ainakin kiinnityspaikat, joista kori tulee pohjalevyn päälle, kun ne on melko haperot.

Toi sisusta on kyllä niin väärin kun vain olla ja vain voi. Lähinnä vaan mielessä että yksi hienoin ulko/sisä värikombon mitä sondereissa ollut ja sitten siellä on jotkut ford sierran kuosilla verhoillut penkit sisällä. Mutta tietty joku voi tykätä siittä tuollaisena pitää vaan tosiaan ymmärtää että ei ole sama auto hinnaltaan ja haluttavuudeltaan kuin orkkiskuosissa olevat.

Kuten nykysella paikkakunnalla tuntuu olevan sanontana "paljon on Kymijoessa kerennyt vettä virrata siitä kun...", ja tätä voisi jatkaa "...palstalle oon viimeksi kirjoittanut". Nyt koitan jotain tarinoida ja päivitän kuvia heti kun saan kuvat.fi palvelun tekemään yhteistyötä kuvien latauksen kanssa. Edellisen kerran näköjään päivittänyt 2017 ja silloin ei ollut pariin vuoteen tapahtunut mitään, siitä saatiin mennä vielä melkein 2 vuotta eteenpäin ennenkuin tapahtui. Välissä tehtiin (ja yhtäaikaakin) kaiken maailman turbonissaneita ja luisu-bemareita, vaihdettiin paikkakuntaa, ajettiin polkupyörällä alamäkeä, särettiin ittensä polkupyöräillessä alamäkeä. Selityksiä siis löytyy. Vuoden 2018 loppusyksystä viimeisellä sain aikaiseksi aloittaa auton kanssa ja ensimmäiset muutokset/korjaukset kohdistuivat etuakselistoon. 2012-2014 tuli autoon vaihdettua kuplan akseli droppi-olilla ja muutettuna ilmaiskareille "ilmajousi käyttöön". Tuolloin tuli vaihdettua uudet pallonivelet tukivarsiin ja sitten ajeltua pari kesää. Kyyti oli kuitenkin vähän huonoa ja tuntui ettei iskareissa riitä voima nostaa autoa. Myös alkuperäisen akselin rungon puolen alakiinnikkeet roikkuivat melko alhaalla ja ottivat maahan turhan aikaisin kiinni. Nyt "uudella tuotatokaudella" runkoaisojen päitä nostin 25mm, jotta saatiin akselia ylöspäin ja pallonivelet/tukivarret fiksumpaan asentoon. Akseliston osat tuli putsattua metallipinnalle ja siinä samassa huomasin että pallonivelten suojakumit olivat revenneet. Ajattelin samalla vaivalla vaihtaa uudet nivelet ja suojakumit poistaessa prässäyksen tieltä, löytyikin syy alustan huonoon liikkuvuuteen ja jäykkään kyytiin. Aikanaan oli tullut laitettua uudet pallonivelet paikoilleen "ihan miten sattuu" ja tämän vuoksi "liikkumahahlot" olivat pahimmillaan n.45astetta väärään suuntaan. Uudet nivelet oikeisiin asentoihin ja kas kummaa, alkoi keula nousemaan ja joustamaankin, kun ei enää ole rauta rautaa vasten. Akselin noston myötä, polttoainetankkia jouduin nostamaan, kun oikean puolen raidetanko otti tankkiin kiinni liian aikaisin. Muutenkin sinne tänne tein liikkumatilaa, esimerkiksi raidetangoille runkopalkkien alapuolelle. Kyyti parani siis kummasti ja ajokorkeuden pystyy pitämään melko nollassa. Ensimmäinen maahan kiinni ottava osa on varapyöräkotelo/hiekkapelti. Mutta edelleen auto maantieajossa melko huono ajettava. Tähän voisi auttaa ohjausiskarin takaisin paikalleen laitto ja ehkä myös nelipyöräsuuntauksen teko, ainaisen silmämääräisen sijaan. Casterien mittaus/säätö voisi olla paikallaan. Koitetaan tuolla reseptilla alkuun, koska vähempi töinen. Toisena mietteenä on ollut laittaa tyyppi 3:sen vakio akseli takaisin paikalleen, nyt kun se olisi noussut sen 25mm ylöspäin runkoaisojen päiden noston myötä ja ei roikkuisi enää niin alhaalla kuin ennen. Yhtä matalaa ei varmaan saisi kuin nykyisellä setupilla, mutta ajettavuus kohoaisi varmasti potensiin. Huhtikuussa 2019 kävin Urjalasta hakemassa T.L nimikirjaimet omaavalta herrasmieheltä "puoli valmiin mootorin", joka sattui tuurilla eteen palstalla eteen. (ei tuu siis ees ihan joka kuukausi nykyään käytyä). Vein vanhan moottorin runkovaihtona tilalle ja sain n.1600cc katumoottorin kotia viemisiksi. Speksejä ei ole tarkemmin tiedossa, joku hiottu nokka, kansia hierottu jnejne. Aikaa ehti taas mennä ennenkuin vanhat lämpöpellit oli oiottu ja maalailtu, satunnaisia nippeleita hommattu ja hommien välttelyhommia oli tehty tarpeeksi, kunnes alkoi palapelin kasaus. Olipahan muistelu että mistä mikäkin pelti oli ja miten osat sopivatkaan paikalleen. Taidettiin elää 2020 kesää. Moottori on tehty ehkä T-1 lohkoon, koska eroja alkuperäiseen löytyi. Esim. öljyn täyttöaukko lohkon alareunasta puuttui. Alkuperäiseen moottorin kannakerautaan piti öljypumpulle tehdä isompaa aukkoa. Öljyn täyttö toteutui kuplan huohottin tornin kautta. Öljy tikku piti rakennella myös, koska moottorin mukana ei tullut tikkua, eikä toki tyyppi 3sen metrin pitkäkään soveltunut. Kaasareiksi tuli jo 2016 vuonna tilatut CSP:n tyyppi 3seen tehty IDF40-sarja ja jakajaksi 123ignition. Kaasareiden/imusarjojen/lämpöpeltien kesken on melko ahdasta. Tulppa-avain ei mahdu imusarjojen ohi ja kaasareiden sisempiä kiinnitysmutterieta imusarjoihin, ei mahdu avamaan paikallaan ollessa. Eli tulppien vaihtoa varten pitää purkaa pakettina pois ja tätä operaatiota ei helpoita yhtään tyyppikolmosen melkoisen ahdas kone huone ja sen luukku. CSP-kaasuvivusto ei myöskään laadullaan päässyt yllättämään, vähän rihvelin oloinen, mutta ajanee asiansa. Kytkimeksi Kush-lock levy ja asetelmaksi Kennedyn stage 1. Toki vielä kylkeen HD painelaakeri ja jouset. Oikein mukava kytkin katuajoon. Suosittelen. Putkistoksi tuli 2019 kesällä tilattu CSP-python. Tämä oli melko pettymys. Hinta-laatu suhde ei mielestäni täsmännyt ja tästä laitoinkin CSP:lle sähköpostia kuvien kera. Vastaukseksi kuitenkin sain ympäripyöreän "ikävää että et ole tyytyväinen, mutta tämä vastaa stantardejamme"... Esimerkiksi laipat oli hitsattu sisäpuolelta kiinniputkiin ja saumoja ei oltu hiottu ollenkaan. 35mm putki oli sauman kohdalta pahimmillaan 29mm. Vaimentimen ripustuskannakkeet oli hitsattu varmaankin ilman suojakaasua rosterivaimentajaan, roiskeista ja värjäytymisestä päätellen. Onneksi äänet ovat sentään järkevät, ettei vielä kaupantekijäisinä auto kuulostanut pakoputkiviritteiseltä Civiciltä. Moottorista saatiin siedettävän näköinen, kehtaa kattoo julkisella paikalla öljytkin nykyään. Lämpöpellit maalattiin perus mustalla massalla ja lakattiin. Saatiin syvä "vanha" musta. Alumiiniosat (lohko, vaihteisto, puhallinkoppa, jne.) maalattiin Dinitrol alumiinimaalilla. Jatkuu....

Oli jo tarkoitus alkaa niputtamaan takapäätä. Pyörittelin kuitenkin noita konehuoneen sivuhyllyjä käsissäni hetken ja totesin että taitaa olla parempi tehdä kokonaan uudet. Tiivisteen kourut pitää vielä naputella jostain ohuemmasta pellistä. Tässä olisi kyllä pistehitsivehkeet hyvät. Tekeeköhän niillä halvoilla puuilon yms. vehkeillä mitään?

Kyllä itse tykännyt siittä puuilon härvelistä. Tietenkään en ole vielä sen kanssa päässyt mihinkään tuotantotyöhön. Muutama miinus kumminkin kyseisestä laitteesta. -Paino, jos pitää jotain kiinteään kohteeseen pistehitsata. -Vaatii hitaat nallit sulaketauluun. -Ei aikakontrollia eli pisteen laatu riippuu vahvasti peilistä näkyvästä kontrollerista.

Saanut aikaisemmin M koodilla. Esim mulla '58 tehtaan mittari. Niillä oli nännivilkut kun meillä oli vinkkarit