Leaderboard

Tein sitten väliseinän 0.7mm röpelöpintaisesta alumiinilevystä. Seinä taittuu hieman etulattian pinnasta taaksepäin mukaillen turvakaaren linjaa. Täten sain hieman enemmän tilaa kuskin penkin selkänojalle ja pystyn säätämään sitä hieman taaksepäin. Ja säästyihän tuossa operaatiossa taas 4 kg..😜

Auto saatiin kotitalliin joulukuun puolivälissä ja maalarin kanssa oli sovittu auton viennistä loppiaiseksi, joten jäi hyvin aikaa valmistella auto maalariin. Edellisen kerran tämä oli maalattu pahemmin osia irrottamatta, joten nyt halusin kaiken irti joita ei maalattaisi korin väriin. Siis käsijarrukahva, vaihdekeppi, jarrupolkimet, ja paljon muuta pientä irti. Sähköistä katkaisijat ja muut pois ja sähköjohtojen huolellinen suojaus että olisivat vielä maalauksen jälkeenkin erivärisiä. Nopeusmittariksi vaihdan GPS-version, niin ei tarvii arvuutella nopeutta. Sitä kerkisin hieman hahmottamaan paikalleen, ja sovittamaan vielä varoitusvalojakin. Varoitusvalot ei jatkoon, mutta paikka niille on kyllä tuo. Todellinen syy kojelaudan muutoksille oli se, että sitä oli aiemman yleisjohtosarjan katkaisijoiden vuoksi leikelty jotta katkaisijat oli saatu paikalleen, ja kojelaudan alareuna puuttui pitkältä matkalta ja reiät oli suurennettu liian suuriksi. Ne olin joskus itse hitsannut (huonosti) pienemmiksi ja asentanut kuplan katkaisijat katkaisijat. Nyt oli hyvä hetki ennen maalausta korjata kojelauta, ja kun halusin ritilän pois niin meni kaksi kärpästä samalla kertaa. Auto on tätä kirjoittaessa siis maalarilla, ja palautunee sieltä jossain kohtaa kevättä. Tarina jatkuu heti kun tulee lisää tarinoitavaa, ja värikin selviää sitten, mutta ei ole kuparin värinen...

Eihän tää ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Sen verran venynyt ympäröivä pelti että piti aloittaa helman pistelämmitys/ kutistaminen vasaroimalla. Eiköhän se tästä tule huomattavasti paremmaksi, mutta aikaa vain menee hitokseen.

NONIIN, nyt on päästy jo tähän talveen ja miltei nykytilanteeseen. 2025 elokuussa käytiin ajelemassa saariston rengastie ja siitähän sitten tulikin KALLIS reissu. Hieman koleahkossa säässä istuttiin autossa leirintäalueella meren rannalla, jossa vaimo sitten tokaisi, että "Tähän pitää saada ikkunat". Vielä kun pari kanssa harrastajaa sai vaimon vakuutettua läpikäveltävän ohjaamon autuudesta, niin konkurssi häämötti nurkan takana. Itseä oli alkanut hieman nyppiä joka talvinen auton purkaminen ja auton keskeneräisyys, niin tämän talven ohjelmaan otettiin sitten laajemmat peltityöt ja auton maalaus (vihdoinkin, voisi joku todeta..). Tallikausi alkoi siis totuttuun tapaan purkamisella ja äänieristebitumien poistamisella, joita autossa olikin miltei joka paikassa. Helmojen korjauksen laatu jo arvaattiinkin aiemmin tehtyjen takanurkkien avauksen perusteella, mutta silti kitin määrä oli hieman yllätys. Korjauspellit oli lisäksi hitsattu päällekkäin vanhojen peltien kanssa, ja tasoitettu kitillä hitsisaumoja siistimättä. Ja tämä siis ihan maksettuna työnä aikoinaan teetetty. No, onpahan peltisepälle jotain tekemistä... Kone ja vaihdelaatikko irti, ja kun laatikko oli lattialla niin se oli näppärä lähettää tarkistettavaksi, eikä turhaan. Laatikkomies oli hieman jopa ihmeissään että vaihteistolla oli kuitenkin päästy eteenpäin. No, olihan se jo hieman pitänyt ääntä varsinkin moottorijarrutuksessa, mutta nyt on uudet rojut sisällä niin uskaltaa taas tulevaisuudessakin Suomen ulkopuolelle. Peltiosia oli hommattu BBT:ltä valmiiksi jo jonkinmoinen kasa, ja kun peltiseppä ilmoitti marraskuussa että nyt on pajalla juniksen mentävä aukko, niin suunta kohti Vaskiota. Sitten alkoikin tapahtua ns. isolla pensselillä ja reilut pari viikkoa auto vietti peltisepän hellässä huomassa. Vanhat kylkipalat pois, ja uudet korjauspalat paikalleen. Myös pariovet päädyttiin vaihtamaan kokonaan, eikä alettu rei'ittämään ehjiä umpparin ovia. Ei ne BBT:n peltiosatkaan suoraan istu, vaikka peltiseppä niitä ihan hyviksi kehuikin, mutta matimies on amatimies tässäkin asiassa, ja se on syy miksi en itse tee peltitöitä... Etummainen pariovi jouduttiin ottamaan pykälää vanhempi, kun uudempaa ei ollut saatavilla, joten siihen piti askarrella etuoven kahvaa varten kolo. Myös oikeanpuolen doglegi oli joskus korvattu brassi-doglegillä, ja mysötty paikoilleen ilmeisesti pajavasralla, niin myös se oli vaihtolistalla. Samassa kuvassa näkyy oven takakulma, jota oli joskus korjattu ja pintapelti oli kuopalla ja löysä, ja korjattu kitillä. Pelti oiottiin ja kiristettiin niin ehkä hieman vähemmän kittiä riittää. Sitten helmojen kimppuun.. Ensin kitit lattialle ja oikeanpuoleisen helmanpätkän peltiseppä päätyi vaihtamaan, mutta vasen oli sen verran tiukasti kiinni ja vain saumastaan huono, että siitä korjattiin vain liitoskohta. Ja sitten väliseinän kimppuun, jotta pääsee kulkemaan ohjaamosta suoraan jääkaapille, kulkematta lähtöruudun kautta.. Kuvassa näkyy myös ähtäröity kojelauta, kun en ole koskaan tuolle CD-levy telineelle juniksessa keksinyt mitään järkevää funkiota.. Syksyllä kun projektia aloiteltiin, niin ei ollut läpikäveltävän juniksen muutossarjoja saatavilla, mutta nythän niitäkin on jo valmiina setteinä. Peltiseppä haki peltiä ja putkea ja alkoi taikomaan niitä selkänojiksi. Jonkinmoisen ähräämisen jälkeen näyttivät ainakin minun silmään kelvollisilta. Selkänojat on tehty alkuperäisillä mitoilla ja alkuperäisen mallin mukaan, mutta ei ihan alkuperäisiksi kuitenkaan. Mm. säilytyslokeroihin on pääsy koteloiden sivuista, eikä yläpuolelta penkin alata kuten alkuperäisissä.

Nyt sit vihdoin tämäkin pelti puhdistettu mustasta varastointimaalista ja saanut pohjamaalia pintaan...

Haitarikatollissa ja läpijuostavissa, eli pariovet kahta puolen on tuplapellit, mutta olen antanut itselleni kertoa luotettavasta lähteestä että läpikäveltävässä ei.

On laitettu jäykkäriksi B-pilareiden alapäiden välille. Tehtaallahan läpikäveltäviin ei ole laitettu mitään ylimääräisiä jäykkäreitä, joten tuskin se tuota olisi tarvinnut, mutta sattui olemaan sopivasti oikeankokoinen putki käsillä, niin ei tuo mitään ainakaan haittaa.

Anita Hirvonen -look junakeula olisi ainakin jotain erilaista, uskoisin...

Niinhän se on aika kulkenut taas 2.5 vuotta eteenpäin edellisestä projekti päivityksestä tänne palstalle. Karmann projekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti eteenpäin ja kohta tulee 15 vuotta täyteen kun aloitin. Tänä talvena on kuitenkin tapahtunut ja vihdoin on ollut mielenkiintoa ja aikaa viettää pimeitä iltoja autotallilla lämpöisessä ja ruuvailla sekä sovitella osia pikkuhiljaa paikalleen. Pieniä mahdollisuuksia olisi saada maaliin projekti tälle kesälle, mutta en vielä lupaile. On nimittäin vielä kummiskin jäljellä työtä ja muutama pieni osapuute, jotka on vaikeita löytää. Iso apu ja vauhdittaja nyt viime aikoina on ollut se että tuli hankittua pari vuotta sitten 2kpl Typ 34 "raatoja" lisää ja niistä on sitten löytynyt puuttuvia pisteosia. Kasausta on tehty silkkihansikkain kun autotehtaalla ja tulee tehtyä aika huolella sekä hitaasti kun ei oo kiirettä ollut. Tänä talvena on mennyt paljon osia paikalleen ja homma on harpannut. Yritän muistaa päivittää tänne nyt vähän aktiivisemmin tätä etenemistä, jos jotakuta kiinnostaa seurata. Tässä siis kuvia tältä päivältä.

Sillä on vissi ero onko pelti korjattu vai onko se korjattu hyvin. Myöskin se mitä toinen voi pitää hyvänä korjauksena voikin todellisuudessa olla kompromissi kun osaaminen ei riitä. Tossa tapauksessa positiivinen puoli on kuitenkin se että nyt tietää miten on tehty.

Tämä on muistaakseni viimeinen peltityö mistä maksoin paperirahaa, mitä en vielä ole fixannut. Tai.... toisen parioven ikkunakehys olisi vielä mutta sen taidan jättää rauhaan. En ole mikään koritoiden expertti tai tinauksen ammattilainen. Mutta tämä ei ole se tapa millä peltejä kuuluu liittää yhteen. Btw kuvan vasemmassa reunassa paikka jonka itse aikoinaan tein nolla kokemuksella ekana vuotena kun auton omistin. Tuokin paikka näyttää paremmalta kuin tämä tinapallo. Tuo pikkupaikka on seuraavana korjauslistalla. Sauma auki ja vain lämpimässä tallissa säilössä olleesta autosta löytyy tämän verran ruostetta sauman välistä. Vasteen ja vasaran kanssa pikku hierominen ja pelli prepattu puskusaumalle.

Pakkohan se viimeinen 1,5 kg oli pakko porata kun pääsi niin nätisti käsiksi..

Next step?