KalleJ

Vihdoinkin tuli valmista ja meni ensimmäisellä läpi katsastuksesta. Ikkunat kovapintaisesta polykarbonaatista itsetehtyyn runkoon. Hieman lämmin vehje ikkunat paikallaan, joten pitää vielä miettiä mahdollista raitisilmapuolta. Virallisestikin NAMI

Kattokankaan asennus kehikkoon olikin yllättävän helppoa. Kokonaisuudessaan hyvintehdyn oloinen kangas, Sonnenlandia saksanmaalta.

Jotain on tallissa sentään tapahtunut. Kattokangas asentamatta, sivuikkunat tekemättä ja muuta pientä vielä ennen katsastusta.

Muutama vuosi tainnut pyörähtää viime päivityksestä ihan tuosta vain. Harrastukset 181 kanssa ovat edenneet omaa vauhtiaan, mutta kohta ollaan sentään maalisuoralla. Suurimmaksi osaksi kasaamista vaille valmis, mutta oli tässäkin kaikenlaista yllätystä vastassa kun pisti kaiken lihoiksi. Kokemusta sentään kertyy aina lisää, ensimmäinen auto jonka pohjatyöt ja pintamaalaus tuli tehtyä täysin itse. Pitää päivittää välivaiheistakin jotain jossain vaiheessa kun saa kuvat kaivettua esiin.

Tässä yksilössä on aika mukavasti originellit osat tallessa, joten tuskin lähden ihan heti ainakaan olkia vaihtamaan. Jos mieli jostain syystä muuttuu, niin pidetään mielessä. Eipä siinä kauaa sitten mennytkään kun pohjalevy on irti ja suurin osa autosta purettuna. Romukaupasta haetuista palkeista rakentui väliaikainen nosturi työtä helpottamaan. Tavoitteena käydä pohjalevy läpi tässä vaiheessa, puhaltaa ja maalata. Sen jälkeen on helppo pistää pohja muualle talteen ja nostaa kori kärryn päälle käsiteltäväksi. Sopivan retrot renkaatkin löytyi ohimennen nettiä selatessa, varaston viimeiset Camacin 165R15 vakiovanteille.

Taitaa jonkinlaista masokistin puolta olla, kun taas uutta aloittaa. Läpimätä tämä 181:kin taitaa olla vaikka vähän yritti itseään sumuttaa aikaisemmin. Korista tuli esiin vähän sitä sun tätä, mutta samalla rutiinilla tämäkin taitaa mennä. Lähes jokaisen lokasuojan kiinnityksissä ruostetta tai täysin mätää. Monet "pultit" osoittautuivat peltiruuveiksi vanhojen korjauksien takia, mutta on sentään helposti kantattavia muotoja korissa. Etupäässä pyöränkaarissa reikiä ja korissa ruostetta pohjalevyn kiinnitysten lähellä, joten kaikki menee atomeiksi tälläkin kertaa. Muutamassa paikassa on myös selkeitä kolhukorjauksia. Osienhankintaa helpottaa koko auton yksinkertaisuus, mutta ostohammasta alkoi samalla kolottaa. Alkuperäiset iskunvaimentimet piti käytännössä laikata pois, joten tilalle tuli hankittua uudet Bilsteinit ja muutenkin puoli autoa kuluvia.

Ei muuta sitten kuin mukavia talvikilometrejä. Itsekin olen jonkinlaista talvipystäriä miettinyt jo muutaman vuoden, mutta ei ole asia vielä ajatuksen tasolta mihinkään edennyt. Turhan aliarvostettuja tämän ikäkauden vehkeet ainakin omasta mielestäni.

Ei ihan IDA, mutta DRLA:n mallit pienellä kurkulla+muutamalla hihavakiolla höystettynä löytyi valmiina. Lisätapauksina pieneen kurkkuun tehdyt urat ja uritettua vastaavan kuristavan alan perinteinen kurkku. Samanlaisilta nuo kyllä näyttävät? Eli ainakaan nopeus ja paine ei vaihtele kun kurkun pienin ala on sama.

Pientä kuvadumppia kai laitettava kun projekti on ollut kilvissä ja ajossa muutaman kuukauden. Kasaamisessa ei ollut oikeastaan mitään kovin erikoista eikä kirjoitettavan arvoista. Tuulilasinpesunestesysteemi päivitetty sähköiseksi, öljynsuodatus ja anturit piilotettu vasempaan takakulmaan, Ebaysta löytyi sopivasti GTI-kuosissa olevat pääntuet jne. Vanhan tuulilasin asennus jäi harjoitteluksi, uusi sitten meni kovalla työllä ilman räjähdystä. Koneen kanssa pääsi sitten painimaan senkin edestä. Laipalliset lämmönvaihtimet olivat ihan miten sattuu, joten uudelleenhitsattuna paikalleen. Vintage Speedin putkisto ei myöskään oikein vakuuttanut istuvuudellaan, joten aikamoista punnertamista oli saada tiivistämään kunnolla. Muutama viikko meni etsiessä moottorin kolmella pytyllä käyntiä aiheuttavaa vikaa; kolmen eri puolan, muutaman virranjakajan, kolmet sytytysjohdot, mutterien epätoivoiset kiristykset ja muut testit kokeiltuna päädyin lopputulokseen, että kolmospytyn käynnin puuttuminen johtui jonkinlaisesta kaasuttimen runkoviasta. Tuli otettua uudemmasta DRLA:sta runko kätisyys vaihdettuna. Reiälliset läpät vaativat selkeän säätöeron synkronoitaessa, mutta lopulta kone kävi komeasti. Aikaisemmalla rungolla kyllä tuli bensaa kurkkuun, mutta jostain syystä taisi vuotaa niin paljon ettei syttynyt enää. Uuden rungon kanssa ei tarvinnut edes kastunutta tulppaa vaihtaa. Seuraavalla kerralla taitaa olla täysin uusien kaasuttimien osto edessä, vaikka Dellortoista pidän paljon Webereitä enemmän. Katsastus meni ihan mukavasti läpi, vaikka oli vanhalle autolle ominaisesti paljon paperien pyörittämistä. Jarruissa ero tasan nolla, poljintuntuma todella tarkka, ajossa meno on pehmeä ja kuskilla loppuu kantti ennen autoa. Lopputuloksena omasta mielestä hauskin omistamani auto, vaikka tekemistä olikin. Seuraavaa projektia sitten vaan työn alle.

Jotain pientä on saattanut tapahtua.

Paluu talliin värit pinnassa.

Hiomaväri hipistelty 500 paperilla tasaiseksi ja maalarikin käynyt hyväksymässä pohjatyöt. Samettinen pinta tuosta kyllä jää jäljelle, eli eiköhän pintaväristäkin ihan riittävä ole tulossa. Kuljetusta ajatellen auto tiputettu vihdoin pois kärryltä ja lepää nyt omien tassujensa alla. Ihan ryhdikkään näköinen autovanhus, vaikka ei vielä ole ihan loppusuoralla. Samalla kertaa tuli mitattua Autolinean kampikammiokin, Liitteen kuvassa datat, jos se jotakuta kiinnostaa. Mittavälineinä teleskooppimittasarja+mikrometri tai suoraan mikrometri. Vertailuksi mittasin myös AA 92 paksun sylinterin ja alumiinirunkoisen öljypumpun (tummennetut arvot). Ei siis mitään moitittavaa tuossa, kun hajonta laakeripukeissa varmaan enemmän tuon teleskooppisarjan ja mittaajan toiminnassa, kuin kampikammiossa.

Ihan mielenkiinnosta, mikä oli vanhojen rumpujen valmistaja/toimittaja? Nyt oman pallon kamat kasattuna en huomannut Febin laakereissa ongelmia enkä väljyyttä, mutta pitää seurata vähän tarkemmin kun muilla on ongelmia ollut.

Jep, eli käytännössä viittaus oli siihen mihin ajattelinkin. Oma viestini pointti ainakin piti olla, miksei tuo ole oikeasti mikään ongelma näiden automaattijärjestelmien kannalta. Mielestäni nuo lämpiämisnopeusasiat ovat juuri sopivat tällaiseen. Itse olen tuon systeemin ajatellut suojaavan täystuholta vrt. palo-ovet. Jos moottoriluukun saa hyvin auki pikkupalon aikana, normaali sammutin sopii hommaan paremmin kuin hyvin. Siinä vaiheessa kun palo on jo vähän reilumpi, niin siinä vaiheessa ampulli on jo aivan varmasti räjähtänyt.

Jaa, ja mikä siellä tarkalleen ottaen on noin kuumaa? Pinnat, ilma? Mittaus vai ajatus? Näin itse olen ajatellut tämän: - Pallokeula on varmaan konetilastaan yksi viileimpiä ajoneuvoja ihan tuon ilmajäähykonstruktion takia, junis vähän huonompi pienemmän ilmanoton takia. - Moottorin kuumimmat osat ei ole käytännössä missään kunnollisessa kontaktissa moottoritilan kanssa -> ainoa vaikuttava tekijä on oikeastaan säteilylämpö noiden osien kannalta. - Jenkkipalstalla on esim. mainittu pallokeulasta, että Kuolemanlaakson rapsakassa 50 C kesäkelissä moottoritilan sivujen lämpö moottoritieajon jälkeen pysähdyksissä ei ole noussut yli 60 C. - Tuo ampulli on tarkoitettu räjähtämään kun sen sisältämän nesteen lämpötila saavuttaa 84 C. - Menemättä tarkemmin fysiikkaan, mutta tilannetta voi mielestäni verrata saunaan. Ilma on lämmönjohtavuudeltaan käytännössä eriste ja sen ominaislämpökapasiteetti on 4 kertaa pienempi kuin veden (jonka pohjalle tuo sammutusaine perustuu selosteen mukaan). Kuutiossa vettä on 1000kg, kuutiossa ilmaa 1kg. Saa siis iskeä aika paljon ilmaa/säteilyä tuollaiseen patruunaan, että sen lämpö nousee noin radikaalisti. Ei ole taitanut kuumimmassa saunassa löylyvesi vielä kiehua ja taitaa lämmöntunne sielläkin tulla enemmänkin vesihöyrystä. En siis ainakaan itse usko, että tuo noin vain spontaanisti räjähtää kesäajon jälkeen. Kun ei tuo oma pallo vielä tällä hetkellä ole ajossa, niin mielelläni lainaan vaikka mittausvälineet sille joka teippaa litran maitopurkin pallokeulan vasempaan "akkukoteloon", anturoidaan se, menee vetämään kunnon vauhtiajon sen kanssa ja katsotaan missä lämpötilassa setti menee. Kun taas palstalla ollaan niin ei tälläkään kertaa ole tarkoitus imeä palkokasvin osia hengityselimistöön).

Ebay, 115€. Asennuspaikka ehkä pallon moottoritilan katto tai johonkin riittävän lähelle sivuilla.

Tuota Blazecut:ia ei tuntunut oikein mistään saavan Suomeen asti, niin tuli ostettua tällainen ampullityyppinen vaihtoehto. Puolisen litraa taitaa olla tavaraa sisällä.

Vahvistettu ja kierre-insertit on. Sylinterireiät jämptit eli liukuu sisään nätisti, eikä kolise. Sama öljypumpun puolella. Tarkastin endoskoopilla ne öljykanavat mihin sai kameran tungettua, eikä koneistusjätettä näkynyt. Hihnapyörän pään kanavassa ei ole kuristusta ennen laakeria, mutta ei taida nykylaakereilla olla mikään ongelma. Hyvältä näyttänyt ainakin tähän asti. Pitää vielä mittailla nuo tärkeimmät kohdat, niin voi sanoa koneistuksen tarkkuudesta jotain. Onkohan nämä eri lätkillä merkatut (BBT, Empi, CB) sitten koneistettu jokaisen toimijan puolesta erillään, vai mahtaakohan olla Autolinean hommia. Ainakin Autolinean kansissa koneistusjälki on selkeästi rujompaa kun tässä kampikammiossa.

BBT lätkällä oleva Autolinea 94+FF, eli taitaa olla se perus. Jänniä hintaeroja noissa kyllä, kun käytännössä samassa tuotteessa jopa 400€ ero eri toimittajien välillä.

Tästä vaiheesta alkaa kohta olla jo miljoona kuvaa, mutta menköön vielä pari. Kelit vielä siinä rajalla, että voi maalihommia tehdä niin pakkohan se on tehdä. Auto luukkuineen sai päälleen kaksi kerrosta CS 2K Filleriä. Nopeimmalla kovetteella sekoitus alkoi olemaan lähes parasta tavaraa mitä on koskaan tullut ruiskutettua. Kovettuu/kuivuu todella nopeasti, peittää hyvin eikä valumisvaaraa. Kirkasta valkoista valkoiselle ei välttämättä ollut se paras vaihtoehto, mutta mitä pienistä. Vähitellen alkaa tämä laatikko näyttämään aika hyvältä, kohta jopa voiton puolella?

..ja eteenpäin. Paljon aikaa on pakkelin ja hiomavehkeiden kanssa mennyt pintojen tasoittelussa. Tuleva pintamaalausurakka on jo alustavasti sovittuna, mutta pitää siihen mennessä vielä saada hiomaväri päälle ja pohjat tasaiseksi. Kuskin oveen tuli kokeiltua lukkosysteemejä ja ihan nätisti sekin alkaa jo sopia paikkaansa. Lähtökohtaan nähden tulos omasta mielestä ihan riittävä ja oven saa jopa kiinni! Alkuperäisen tuulilasin elvyttämistä myös yritetty kolmen euron injektoreilla ja ihan riittävää jälkeä tulee. Onhan siinä vielä iskemiä ja naarmuja, mutta kun asennettaessa rikkoo yhden niin pääse lopulta tuulilasikaupoille. Penkkien verhoilutyö saatu valmiiksi, vaikka aikamoista rystyset valkoisena punnertamista lopulliseen paikkaan niiden kiristäminen oli. Alustan puolella lähestulkoon kaikki paikallaan, eikä minkään kaapelin kanssa lopulta ollut taistelemista. Ainoa asia mikä tällä hetkellä ihmetyttää on tuon lämmön ohjausventtiilin toiminta, eli onko sen tarkoitus olla täysin kiinni missäkään tilassa? Todella luonnottomaan asentoon sen saa vääntää, että menee täysin kiinni, eikä tuo vaijeri sitä tule koskaan varmaan siihen asentoon vetämään. Tietäjiä? Moottoripuolella pääsi jälleen mopo keulimaan uuden kampikammion myötä. Ostamastani avarretusta vakiolohkosta korkkasi muutamat pultit testikiristyksessä, valoa näkyi laakeripukkien välista ja runkolinjakin porattavassa mitassa, joten ei muuta kun talteen odottamaan jotain ei-niin-tärkeää vehjettä ja uutta tilalle. Öljynkiertoon tuli samalla hankittua vähän paremmin virtaavia AN-liittimiä ja teflonletkua. Hihnapyörän alapeltiä joutuu raiskaamaan aika reilusti tuolla kombolla, mutta eihän ainakaan ahdista liukasteen kulkua turhaan. Suorilla liittimillä olevalle suodatinjalalle rakentui kiinnike paksusta rosterilevystä kanttaamalla ja hitsaamalla kuskinpuoleisen puskurinkiinnikkeen alle/akkukotelon alle pultattavaksi. Teflonletkut ei paljoa taittamista kestä, mutta sinne koloon piilotettuna suodatin ei varmasti osu mihinkään ja saa letkut asennettua kohtuu suoraan.

Miten sen nyt ottaa. Nopealla vilkaisulla parilla ensimmäisellä projektisivulla enemmän putkirunkoa, laikkaa, moottoripyörää, bajaa ja vapaasti oman maun mukaan rakenneltavia kuin edes jollain tasolla alkuperäistyylin tähtääviä. Eiköhän tuohon pari räkäsaumaa ja pakkelitasoitusta sovi joukkoon riemuisaan. Jokainen tekee itselleen vai miten se menikään.

...ja jos joku ei vielä tiennyt, niin uusia leveitä myös saatavilla nykyään aika monessa koossa esim. JK.

Melko tarkkaan 2,4m. Katon osuutta kehästä laikattu pois ja madallettu, kun ei tarvinnut katolleen kääntää ja mahtuu vielä ovestakin sisään/vähän paremmin pyörimään sisällä.

Pieni kuvadumppi ja sekavaa tekstiä tähän väliin. Pohjatyöt on jo hyvällä mallilla. Ruostetta löytyi tässäkin vaiheessa korjattavaksi, mutta aika pientä enää tässä vaiheessa. Katossa onneksi vain yksi korjausta vaativa reikä puhdistuksen jälkeen. Talliin asennettu vinssi auttoi vetämään auton telineineen ulospäin turvallisesti, mutta auton alle tukemaan asetetut puunpätkät tietenkin nostivat kokonaisuutta muutaman sentin liikaa että totta kai kolahti oviaukoon! Mittaa kerran ja tee kolmesti. Etuovet olivat kohtuu rajussa kunnossa, kuten projektin alkuvaiheen kuvista voi todeta. Vähän mietitytti saako niistä toimivaa ollenkaan, kun kuskin ovesta oli stoppari repeytynyt täysin irti samoin kuin korin puolelta. Rajusti vedetty siis johonkin kovaan kun saranan alue vääntynyt myös reilusti. Ei ovissa ollut mitään menetettävää, niin aika rajut korjausotteet ei pelottaneet yhtään. Tuolla kuvien seassa DIY-työkalu, jolla sai pikkuhiljaa runnottua peltiä muotoonsa. Liukuovesta vaihtoon meni pintapeltiä ja sisäosan alareunaa. Apukuskin puolinen ovi meni paikalleen heittämällä, mutta kuskin ovi oli sen verran lommolla, että meni lopussakin vasaroinniksi ja pakkelilla loppuhipistelyt. Eiköhän tässä pian pääse räiskimään hiomaväriä pintaan. Etuakselista ei kannattanut vaihtaa apusimpukan puslaa ollenkaan. Vanha tappi oli ruosteessa ja lensi romukoppaan, mutta uutta asetellessa ei tuntunut väljyyttä missään. Uusi pusla olisi ollut epämielyttävä asentaa, niin säästi tuossakin aikaa ja vaivaa kun kokeili ensin eikä repinyt suoraan irti. Tukivarsissa oli pientä pintaruostetta laakeripinnoilla, pallonivelet taas vaihtui käyttöauton huollon yhteydessä marmoritiskin kautta kun sattui vanhat työkalut olemaan liikkeessä vielä hyllyssä. Samalla kertaa prässäsivät takatukivarren puslat nätisti paikalleen. Liukuoven mekanismi oli muun auton kaltaisessa kunnossa, eli täysi susi. Tapit sohlona ja puslat ties missä kunnossa ruosteen toimiessa liukasteena. U-tappia ei tullut vaihdettua kun näyttää puslallinen versio olevan NLA lähes kaikkialla. JustKampersin puslasarjalla varmaan vähän pelastaa asiaa parempaan suuntaan. Öljyreikiä tuossa sarjassa ei ole, mutta ei ne alkuperäisiäkään ole paljoa auttanut kun pyörineet reiässään ja kanavat kääntyneet pois linjasta. Jarrupaineen säätöventtiili puhdistui hyvin ultraäänipesussa, samoin kuin alkuperäinen ATE jarrupääsylinteri. Jarrusylinteri piti prässätä rasvan kanssa ulos, kun oli jotain muhjua pistämässä vastaan alkupäässä. TRW varaosa ei oikein vakuuttanut laadullaan, niin tuli paranneltua tuo alkuperäinen. Joitain eroja noiden välillä oli, esim. alkuperäisessä näytti olevan kuristus toisessa lähdössä. Sisustapuolella myös asiat ihan hyvällä mallilla. Vanhoista penkeistä sai purkamalla ihan toimivat kaavat. Kuskin penkkiin kaavatestaus -> OK -> kalliimman kankaan kimppuun. Josko tuosta VAG GTD kuosista irtoaisi muutama lisähevonen tähän malmikasaan. Vaneripaneelit oikeaa takakulmaa vaille valmiita. Josko tuonne iskisi vielä laminaatit lattialle. Lämmitysputken eristeet kopioin alkuperäisistä käyttäen aluminoitua lasikuitukangasta ja keraamivillaa. Kaasuvivustoon tuli väkerrettyä vähän alkuperäistä tukevampi systeemi vanhasta kaasuttimen vivustosta.