Perttipee

Tänään sain viimeiset paikat räpisteltyä suojien alle. Sitten olis enää jäljellä muutama isompi peltilappu

Juu, näin se pitää tehdä että pysyy motivaatio🙂

Niin se harrastaja taas joutuu etsimään motia. Päällepäin suht hyvännäköinen nurkka pölisi lattialle kun sitä vähän kopisteli, että tähän niin väsyy🤣

Eli apumiehen puolen etusuojan alunen tänään saatu hitsauksista valmiiksi ja massat poistettu koko sisäsuojan alueelta.

Helman etupään alareuna ja sisälokarin alareunaan suikale hitsattu sekä varapyöräkotelon kyljestä reikä ummistettu.

Kiitos lippiksestä🙂

Kyllä meinas seuraavaa paikkaa aloittaessa hiipiä epätoivo kun pakkeli alkoi pöllytä alareunasta massoja putsatessa. Lopputulema ei ollut kuitenkaan niin paha kuin pelkäsin ja pikku suikaletta ja helman etupään alareunaa lukuunottamatta sain tänään valmiiksi.

Ja sitten paikka valmiina. Seuraavana aukomaan sisäsuojan alareunaa ja a-pilarin juurta, ihan jännittää kuinka paljon löytyy hapanta.

Tämän päivän saldona apparin puolen etusisäsuojaan ensimmäinen paikka saatu valmiiksi, tässä kaksi ensimmäistä palasta kolmesta.

Apumiehen puolen sisälokarin kimppuun pääsin tänään pikkuisen, vahvikekotelo ja entiset vanhan ruosteisen pellin päälle hitsatut pellit laikattu irti. Ainakin kahdesta, jos ei kolmesta palasesta pitää tämä kohta värkätä, kun täyttöputken läpiviennin ympäristö on niin mutkainen. Pikaisella koputtelulla alareuna näytti vaativan vain pientä paikkaamista, mutta mennään paikka kerrallaan, että pysyy moti yllä, eikä nuolaista ennen kuin tipahtaa 🤣

Väärässä paikassa olleen antennin reiän hitsailin myös umpeen, jatketaan ensiviikolla.

Veikkaisin että jäähtyy paremmin, eikä siten sulata massaa, kun silloin se vaan leviää.

Viikon päätteeksi avatut helmakotelot hitsattu takaisin, vedetty epoksilla ja saumat tiivistetty koriakryylillä.

No juu, mutta yllättävän paljon niillä kestää ajaa.

Aivan perinteisella ruostepensselimaalilla pohjamaalasin saumat, joista olen jo aikaisemmin rapsuttelin halkeilleet ja kuivuneet saumamassat pois, uudet laitetaan kun maali on kuivanut.

Kynnyskotelon sisään pohjalevyn paikkoihin vetäsin happomaalit ja paikkasin kynnyskotelon etuosan palasen ruostevaurio ja samalla umpeutui jalkatilan lämpöritilä. Mallasin palaset ja ne hitsaan takaisin kun maali on kuivunut.

Tämä on ihan tehdaskone, Monti MBX-merkkinen. Saattaisi onnistua rakentaakin, kiinnitys adapteriin kuuskulmainen, sen joutuisi askartelemaan jotenkin.

No itse kun tekee, niin saa sellaista kun sattuu tulemaan🤣 Tällainen massanpoistokone sähköversiona, mulla on tähän sekä 11 mm ja 23 mm leveät sutipidikkeet olemassa, tätä on olemassa myös paineilmakoneena.

Helman etupää kursittu kasaan, varapyöräkotelon reunasta reikä paikattu ja etusisälokasuojasta massat poistettu. On se muuten tuo massanpoistokone ihan päällikkö laite.

Kuskin eturenkaan takaa alaosa edistyi, jäi vielä helman etuosan korjaus tältä päivältä tekemättä. Pohjalevyn kiinnityskohdan kulma piti korjata tästäkin nurkasta. Helman kohtalo jää edelleen tuonnemmaksi, makustellaan että mitä sille sitten tapahtuu.

Tarkoitatko lämpöläppää jalkatilaan? Jos sitä meinaat, niin ei tule käyttöön...onneksi

Nyt sitten etupyöränkotelon takaosan alareunaa purkaessa nousi epätoivo, kun sieltä ei juuri löydy mihin hitsata. Kaikki vanhat korjaukset on tehty hitsaamalla pelti ruosteisen pellin päälle, tämän vuoksi ruoste en juossut alla tehden tehtävänsä. Helman sisään kurkatessa näkyy miten pohjalevyn reunaan hitsattuun peltisuikkuun on uusi helmapellin päällyspelti hitsattu kiinni. Onneksi tuon korjaus jää siihen että pääsen siirtämään auton 2-pilarinosturille. Toivottavasti siihen mennessä motivaatio on karttunut tarpeeksi. Moni kakku päältä kaunis, niin tämäkin. Periksi ei anneta ihan vielä, ja kesällä olisi tarkoitus ajaa.

Sitten siirryttiin kuskin etusuojan alle. Vahvikepelti oli kertaalleen käytetty pois ja hitsattu alle peltiä ja vahvike takaisin, nyt vähän oikaisin ja jätin vahvikkeen pois. Yritin muotoilla pellit johonkin muotoon, kai noista jonkinlaiset saa kun vähän fixaa ennen maalia.

Takarenkaan etupuolen alanurkkaan piti pohjalevyn sivuunkin pieni paikka laittaa, eli helmakotelon joutui aukaisemaan.

Rohkiasti sitten vaan paskimman näköisen suojanalusen kimppuun. Niinkuin näkyy, hitsijälki on monestakin syystä melko kiharaista, mutta pellit pysyy kiinni, siistitään massalla saumat sitten. Ja tästä kun ei tule museo eikä näyttelyautoa, vaan harrastekäyttis, niin välttää mulle kyllä. Kolmosen pellit on melko vinkkuraisia suuntaan jos toiseen, niin saa useamman peltilapun väkertää yhteen reikään.