pasihakala

Haluaisiko joku myydä "VW Huolto Service" -kylttinsä? Se voisi olla vanhempi maalattua peltiä, tai uudempi emaloitu. Myös "Alkuperäisiä VW varaosia" -kyltti kiinnostaisi. Tarjoa rohkeasti. Hyvästä kyltistä kelpo korvaus. Puhelin nolla-neljä-nolla 5464977 päivystää

Mikä väri autoon tulee? Alkuperäinen omenanvihreä?

EDIT. Pakko korjata sitä mitä aikaisemmin kirjoitin. Maahantuojalla on tallessa lähes kaikkien ilmajäähyjen tiedot, kynällä kovakantisiin kirjoihin kirjoitettuna. Paha vaan että joku pitkäkyntinen on jossain vaiheessa nyysinyt yhden kirjan. Ei ole tarkkaa tietoa koska tämä on tapahtunut, mutta ennen 1990-luvun alkua kuitenkin. Siinä kadonneessa kirjassa on tiedot lokakuun 1961 ja elokuun 1962 välillä maahantuoduista autoista. Eli emme voi tietää varmuudella kuinka monta Typ 34 Karmann Ghiaa tuon ajanjakson aikana maahan tuli. Varhaisin mikä tallella olevista kirjoista löytyy, tuli maahan loppuvuonna 1962 ja oli siten jo vuosimallia 1963. Kalenterivuoden 1963 aikana maahan tuli siis kolme autoa. Kalenterivuonna 1964 tuotiin 15 autoa. Sen uudempia tietoja minulla ei ole. Olettaisin että 1965 tuli melkoisen paljon, sillä kaikkia Volkkareita tuli yli 17.000 kpl. Tottapa siinä joukossa oli myös koko joukko Typ 34 autoja myös.

Kouvolan asuntomessuilla myydään tällaisia postikortteja. Kuva: Eero Suikki, Poikilo-museot

Kai Aulankoskella oli Judson pinkissä 1958 Ovaalissa. Muistan hänen kertoneen että lapoja voi tehdä samasta materiaalista mitä käytetään p***apumpuissa. Juhani Armisella oli Judson 1963 Kuplassaan. Taisi kilahtaa jollain tavoin. Mulla oli 34 hv Judson, jonka isolla vaivalla osia vaihtamalla tuunasin 30 hv Judsoniksi. Käytännössä kaikki osat piti vaihtaa. Oli tarkoitus laittaa se 1957 Karmann Ghiaan, mutta vehje meni kuitenkin Joensuun nurkille. Missä lienee nykyään. Ja joo. Ihmettelin sitä ilmanpuhdistinasiaa myös. 30 hv:ssä putsari oli fiksumpi. Tiesitkin varmasti että Judsonin voi asentaa myös muun merkkisiin autoihin. Mulla oli runko joka oli peräisin Renaultista. Lisäksi taisi illa saatavilla Volvoon ja Mersuun

Kerrotko valmistenumeron suuruusluokan? 100 tai pienempi? 1000 tai pienempi? 1500 tai pienempi? Tiedän yhden vastaavanlaisen auton jossa on verraten pieni valmistenumero...

Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Ovipahvi on niin homeessa että auto on ollut ulkosalla pitkään.

https://www.huuto.net/kohteet/70-luvun-kupla/479019231?ref=hm_qr paperiton 1965, ei hinnan kiroissa mutta huuto ei ole umpeutunut vielä

Tuossa vehkeessä ei voi millään olla kuin korkeintaan ehkä muutama tuhatta kilometriä mittarissa. Sen verran harvoin koneita täytyy puhaltaa käyntiin. Käyttötunteja ei voi olla kuin ihan minimaalisesti. Ja kun tuossa ei ole rekisterikilpiä, ei sillä ole voitu ajaa aitojen ulkopuolellakaan. Periaatteessa minun olisi helppo tarkistaa asia, sillä minulla on kulkulupa asematasolle ja ajolupa on voimassa. Paloturvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen autojen ovia ei saa lukita. En kuitenkaan mene tsekkaamaan kilpailijan kalustoa... Liitteenä kaksi kuvaa niistä Volkkareista mitkä ovat olleet oman työnantajani käytössä. Kumpikin on poistunut kalustoluettelosta jo ajat sitten, ennen kuin tulin taloon vuonna 1988. Toinen näistä on nähty retkeilykäyttöön muutettuna Järvenpään tienoilla joskus kauan aikaa sitten. Ensimmäinen kone on Caravelle ja toinen on DC-8.

Tuo on John Nurmisen entinen auto. Uutena oli hopean väriseksi maalattu. Se on kirjaimellisesti umpipaku, sillä sen takaluukussa ei ole ikkunaa. Ei ole koskaan ollutkaan vaan tullut tehtaalta tuollaisena. Auton takaosassa on laitteisto joka tuottaa paineilmaa, jonka avulla lenskarin moottorin saa puhallettua käyntiin sellaisessa tilanteessa että koneen oma APU eli Auxillary Power Unit (eli eräänlainen starttimoottori) ei toimi.

Niissä uusissa rekisterikilvissä jotka tilaat, on hieman erilainen reunan olake kuin mitä alkuperäisissä kilvissä oli. Muoto on erilainen ja lisäksi alkuperäisissä kilvissä valkoinen reunus oli leveämpi. Uusista kilvistä voi toki maalata leveämmäksi. Paha vaan että juuri oikeansävyistä valkoista ei tunnu löytyvän valmiina kilikali-pulloissa. Neljä purkkia ostin ja kaikissa liian luonnonvalkoinen sävy. Kilven taustan kuuluu olla musta.

Jos kerran autosta on tarkoitus tehdä sellainen kuin se uutena oli, ehdottaisin että tilaisit tuon ensimmäisen ACJ-aikuisen tunnuksen (jos se vaan on vapaana). Auto lienee rekisteröity toukokuussa 1962? Entinen autoni oli ACR ja se rekisteröitiin 1.6.1962. Samoihin aikoihin tulleet maahan. Vuoden 1962 alkupuoliskon maahantuontikirja on kateissa.

Upotin aikoinaan lohkon puolikkaan rasvanpoistoaineseen ja annoin sen olla siellä liian pitkään. Niinhän siinä kävi että alumiini syöpyi joistain kohdin pahasti. Ja lohkon puolikas vaihtoi väriä. Eli varovainen kannattaa olla.

.

Kaupat tehty. Meni hyvään kotiin. On mahdollista että uusi omistaja kertoo auton vaiheista joko tässä ketjussa tai uuden ketjun aloittaen. Koeajo oli tavanomaista pidempi, noin 220 km. Kävimme Fiskarsissa (josta von Julinit omistavat siivun) ja ajoimme von Julinin tietä pitkin Kosken kartanoon (jonne auto uutena ostettiin). Isäntänä toimiva Fredrik von Limburg Stirum lupasi selvittää löytyykö suvun albumeista kuvia autosta siltä ajalta kun se heillä oli. Kiitän seurasta ja toivotan hyvää jatkoa

Tommi Lempisen kautta tuli mielenkiintoista tietoa auton ensi vaiheista. Syy sille miksi kartanossa oli juurikin avomallinen auto, oli kuulemma se että vuorineuvos Jacob von Julin nuorempi kuuluu olleen siinä määrin pyylevä että hän ei ollut sopia mihin tahansa autoon. Kaukas Oy:n edustusautoihin sopi kyllä. Näin kartanoon hankittiin peräkkäin kolme VW Cabrioletia (1956, 1962 ja 1972). Tämän viiskutosen katon suojuspussi tuli kuuskakkosen mukana. Avoautosta poistettiin oikeanpuoleinen etupenkki ja vuorineuvos matkusti takapenkillä. Perimätiedon mukaan auton kyydissä on ollut myös ruotsalaisia prinsessoja. Vuorineuvoksen vaimo kun oli omaa sukua Bernadotte. Tommi laittoi autosta kuvan Fiskarsin alueen Facebook-ryhmään ja siellä useampi kyläläinen muisteli autoa. Vuorineuvoksen keskimmäinen tytär Mariana Limburg von Stirum sillä ajoi. Verraten lujaa kuulemma. Kuun vaihteessa on tarkoitus käydä ajelemassa Fiskarsissa ja käydä Kosken kartanossa. Mielenkiintoista nähdä millaiseen paikkaan auto ostettiin.

Boxster tosiaan on tarkoitus hankkia. Takana on tiettyjä käytännön syitä, joita en nyt tässä ala luettelemaan. Hyvän yksilön löytäminen budjetin asettamissa raameissa on vaikeaa. Halvenmissa yksilöissä on jäänyt kalliit huollot tekemättä ja tyyppiviat korjaamatta.

Aivan loistava veikkaus tuo 2 CV... Onhan siinä tosiaan kaksisylinterinen boxer-moottori. Sellaista en kuitenkaan ole hankkimassa.

Jos ja kun auton toisen omistajan kertomus pitää paikkansa, auton mittari pyörähti vasta nyt ensimmäisen kerran ympäri. Hänen isänsä oli von Julinin autonkuljettaja, ja siten toinen omistaja on ollut mukana auton kuvioissa alusta asti. Cabrioletia käytettiin kesäautona Kosken kartanossa ja on hyvinkin mahdollista että sillä ajettiin vain vähän. Toinen omistaja osti auton 1973. Teki yhden pidemmän ulkomaan matkan, mutta sen jälkeen käytti autoa vain hyvin vähän. Kolmas omistaja ei autolla juuri ajanut. Itse olen ajanut hieman yli 2000 km. Kertaakaan ei ole tielle jättänyt *koputtaa puuta* Olihan se juhlallinen hetki kun ysit vaihtuivat nolliksi. Tapahtumaa juhlistettiin sillä että tallilla oli 100.000 km lätkät odottamassa. Menevät tosin äijäluolan seinälle eikä autoon. Tuo nyt vaan on parhaimmillaan ihan ilman turhaa heebaa. Samana päivänä nollautui jotain muutakin. Laitoin auton myyntiin ja muutamassa tunnissa tuli kuusi yhteydenottoa. Raha ei ole vielä vaihtanut omistajaa, mutta eivätköhän kaupat synny. Mielellään vielä siten että kaikki autoa varten keräämäni NOS-osat seuraavat autoa. Näillä näkymin auto on käytössäni vielä heinäkuun lopulle ja luvattu hääkeikka ajetaan kuten on sovittu. Jotain on tulossa tilalle. Rättikatto ja boxer-moottori. Pitäisin hyvinkin mahdollisena että auton vaiheita voi seurata tällä palstalla jatkossakin.

Se että korjauspellissä on mukamas VW:n tekemä (= siinä on VAG-konsernin tarra ja varaosanumero), ei välttämättä takaa sitä että osa olisi juuri oikeanlainen. Ostin taannoin Kuplan matalat takakulmien korjauspellit. Logot oli tarrassa, mutta osat vääränlaisia. Nyt ostin varapyöräkotelon sivujen korjauspellit. Oikeanpuoleinen pelti (musta, kuvassa oikealla) on VW:n tekemä. Punainen pelti kuvassa vasemmalla alhaalla on tanskalainen repro. Sen yläpuolella punaisesta 1963 metsäautosta leikattu palanen. Huomaatko mitoituksessa mitään outoa? Mustan pellin puskurinkiinnitysraudan paikka on taaempana kuin noissa kahdessa punaisessa osassa. Olisipa ollut noloa hitsauttaa pellit kiinni ja huomata ero vasta sitten. Tai no. Tarvitsen vain pienet paikat alanurkista. Ihmetyttää tuo eroavaisuus. Tietty on mahdollista että tuo musta on tarkoitettu 1968-1973 VW 1200 malliin. Siinähän oli pystyt lamput ja lyhyt luukku, mutta vielä vanhat pyöreämalliset puskurit. Tuo musta pelti joutaa edukkaasti jos jollain on sille käyttöä.

On tällaista yleistä merkkiä vaan helppo harrastaa. Ajot eivät keskeydy pieneen murheeseen, kun korvaava varaosa löytyy helposti.

Karhensin ensin karkealla hiekkapaperilla ja sitten epoksia. Ei pysynyt kiinni vaikka varovasti vasaralla napautin. Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla tuota Locktitea.

Polttoainepumpun kanssa on ollut paljon vaikeuksia. Ostettaessa pumpussa ei ollut sihtiä ollenkaan. Tilasin sellaisen Veteranen Serviceltä, mutta kun siinä vaiheessa ei vielä ollut alkuperäistä vieressä mallina, en voinut tietää että sihti on aivan liian paksu. Tämä aiheutti sen että pumppu vuosi jatkuvasti kannen ja rungon välistä. Kokeilin erilaisia tiivisteitä, mutta mikään ei tukkinut vuotoa. Se tyrehtyi vasta sitten kun vaihdoin pumppuun alkuperäisen käytetyn sihdin. Se on sen verran ohut että uppoaa uraansa. Lisäksi laitoin pumppuun ainoan NOS-graffititiivisteen, mikä minulla oli ja ta-daa - nyt pumppu ei vuoda. Täytyy selvittää vielä ETRA:sta, voisivatko tehdä tiivisteitä seuraavaa avaamiskertaa varten. Turo huomasi yllä olevasta kuvasta että pumpun kannessa oleva polttoaineputki on irrallaan. Niin. Jostain syystä se oli niin löysä että irtosi samalla kun irrotin bensaletkun. Yritin kiinnittää sen pysyvästi paikalleen epoksin avulla. Ei pysynyt, joten oli pakko avata pumppu vielä kerran ja vaihtaa kansiosa sellaiseen missä putki on tiukasti kiinni. Kansi on peräisin 1963:sta ja sisäpuolelta erilainen. Näyttää siltä että noiden ensimmäisten 34 hv pumppujen kannet vaihtuivat vuosittain 1961, 1962 ja 1963. Toukokuun Helsinki Cruisingissa moottori kävi vain kolmella ja vaivoin nilkuttaen pääsin takaisin talliin. Sähköpuolelta löytyi useampikin pieni vika, jotka on nyt korjattu ja auto käy nyt paremmin kuin koko aikana. Tulin juuri metsästä, jossa oli irrottelemassa paria peltiosaa umpimallisesta 1963:sta, luvan kanssa toki. Aika kummallista että varmaan vuosikymmenen tai kaksi metsässä seisseessä umpiautossa on ehjempi jarrunestesäiliön hylly kuin saman ikäisessä avomallissa, joka on ollut kaikki talvensa katon alla. Mittarissa on nyt 99919 km. Enää 80 km ja mittari nollautuu.