All Activity

Niinhän se on aika kulkenut taas 2.5 vuotta eteenpäin edellisestä projekti päivityksestä tänne palstalle. Karmann projekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti eteenpäin ja kohta tulee 15 vuotta täyteen kun aloitin. Tänä talvena on kuitenkin tapahtunut ja vihdoin on ollut mielenkiintoa ja aikaa viettää pimeitä iltoja autotallilla lämpöisessä ja ruuvailla sekä sovitella osia pikkuhiljaa paikalleen. Pieniä mahdollisuuksia olisi saada maaliin projekti tälle kesälle, mutta en vielä lupaile. On nimittäin vielä kummiskin jäljellä työtä ja muutama pieni osapuute, jotka on vaikeita löytää. Iso apu ja vauhdittaja nyt viime aikoina on ollut se että tuli hankittua pari vuotta sitten 2kpl Typ 34 "raatoja" lisää ja niistä on sitten löytynyt puuttuvia pisteosia. Kasausta on tehty silkkihansikkain kun autotehtaalla ja tulee tehtyä aika huolella sekä hitaasti kun ei oo kiirettä ollut. Tänä talvena on mennyt paljon osia paikalleen ja homma on harpannut. Yritän muistaa päivittää tänne nyt vähän aktiivisemmin tätä etenemistä, jos jotakuta kiinnostaa seurata. Tässä siis kuvia tältä päivältä.

Nyt takahelma on korjattu. Sisäpelti pitää vielä puhdistaa ruosteesta ym. jonka jälkeen sit voin ruostesuojata molemmat sisäpuolelta minne ei jälkeenpäin pääse kun ovat hitsattu koriin..

Torista.

CNC kaverini oikasi nämä. Kattelin että 38pakosen ohjurit sen verran timmit varsiin, etten alkas niihin tehkee mtn Eli imuohjurit vaihtoon + mahdollinen seetityö (jos läppääminen ei auta) Kannet nipuun ja kovaa ajoa 300e pari mainitussa kunnossa Mahdollinen posti 10e lisää

Mistä löyty?

Kiitos tiedosta! Oli kyllä vähän heppoisen näköinen vaihteensiirtotangoksi

Pari mittaria

Multa pitäisi noita löytyä kanssa muutama kpl, laita viestiä nol4nol5464097 jos kiinnostaa.

Nämä olis vielä jos täällä on avokupla harrastajia...?

Early ovaaliinkin käyvä

Hyvä että tähän tuli jokin selko, kun ei yli viikkoon ole viestiin reagoitu...

Ehkä kumminkin käsijarrutanko?

Nää on jo Joensuussa.

Sillä on vissi ero onko pelti korjattu vai onko se korjattu hyvin. Myöskin se mitä toinen voi pitää hyvänä korjauksena voikin todellisuudessa olla kompromissi kun osaaminen ei riitä. Tossa tapauksessa positiivinen puoli on kuitenkin se että nyt tietää miten on tehty.

Auto saatiin kotitalliin joulukuun puolivälissä ja maalarin kanssa oli sovittu auton viennistä loppiaiseksi, joten jäi hyvin aikaa valmistella auto maalariin. Edellisen kerran tämä oli maalattu pahemmin osia irrottamatta, joten nyt halusin kaiken irti joita ei maalattaisi korin väriin. Siis käsijarrukahva, vaihdekeppi, jarrupolkimet, ja paljon muuta pientä irti. Sähköistä katkaisijat ja muut pois ja sähköjohtojen huolellinen suojaus että olisivat vielä maalauksen jälkeenkin erivärisiä. Nopeusmittariksi vaihdan GPS-version, niin ei tarvii arvuutella nopeutta. Sitä kerkisin hieman hahmottamaan paikalleen, ja sovittamaan vielä varoitusvalojakin. Varoitusvalot ei jatkoon, mutta paikka niille on kyllä tuo. Todellinen syy kojelaudan muutoksille oli se, että sitä oli aiemman yleisjohtosarjan katkaisijoiden vuoksi leikelty jotta katkaisijat oli saatu paikalleen, ja kojelaudan alareuna puuttui pitkältä matkalta ja reiät oli suurennettu liian suuriksi. Ne olin joskus itse hitsannut (huonosti) pienemmiksi ja asentanut kuplan katkaisijat katkaisijat. Nyt oli hyvä hetki ennen maalausta korjata kojelauta, ja kun halusin ritilän pois niin meni kaksi kärpästä samalla kertaa. Auto on tätä kirjoittaessa siis maalarilla, ja palautunee sieltä jossain kohtaa kevättä. Tarina jatkuu heti kun tulee lisää tarinoitavaa, ja värikin selviää sitten, mutta ei ole kuparin värinen...

NONIIN, nyt on päästy jo tähän talveen ja miltei nykytilanteeseen. 2025 elokuussa käytiin ajelemassa saariston rengastie ja siitähän sitten tulikin KALLIS reissu. Hieman koleahkossa säässä istuttiin autossa leirintäalueella meren rannalla, jossa vaimo sitten tokaisi, että "Tähän pitää saada ikkunat". Vielä kun pari kanssa harrastajaa sai vaimon vakuutettua läpikäveltävän ohjaamon autuudesta, niin konkurssi häämötti nurkan takana. Itseä oli alkanut hieman nyppiä joka talvinen auton purkaminen ja auton keskeneräisyys, niin tämän talven ohjelmaan otettiin sitten laajemmat peltityöt ja auton maalaus (vihdoinkin, voisi joku todeta..). Tallikausi alkoi siis totuttuun tapaan purkamisella ja äänieristebitumien poistamisella, joita autossa olikin miltei joka paikassa. Helmojen korjauksen laatu jo arvaattiinkin aiemmin tehtyjen takanurkkien avauksen perusteella, mutta silti kitin määrä oli hieman yllätys. Korjauspellit oli lisäksi hitsattu päällekkäin vanhojen peltien kanssa, ja tasoitettu kitillä hitsisaumoja siistimättä. Ja tämä siis ihan maksettuna työnä aikoinaan teetetty. No, onpahan peltisepälle jotain tekemistä... Kone ja vaihdelaatikko irti, ja kun laatikko oli lattialla niin se oli näppärä lähettää tarkistettavaksi, eikä turhaan. Laatikkomies oli hieman jopa ihmeissään että vaihteistolla oli kuitenkin päästy eteenpäin. No, olihan se jo hieman pitänyt ääntä varsinkin moottorijarrutuksessa, mutta nyt on uudet rojut sisällä niin uskaltaa taas tulevaisuudessakin Suomen ulkopuolelle. Peltiosia oli hommattu BBT:ltä valmiiksi jo jonkinmoinen kasa, ja kun peltiseppä ilmoitti marraskuussa että nyt on pajalla juniksen mentävä aukko, niin suunta kohti Vaskiota. Sitten alkoikin tapahtua ns. isolla pensselillä ja reilut pari viikkoa auto vietti peltisepän hellässä huomassa. Vanhat kylkipalat pois, ja uudet korjauspalat paikalleen. Myös pariovet päädyttiin vaihtamaan kokonaan, eikä alettu rei'ittämään ehjiä umpparin ovia. Ei ne BBT:n peltiosatkaan suoraan istu, vaikka peltiseppä niitä ihan hyviksi kehuikin, mutta matimies on amatimies tässäkin asiassa, ja se on syy miksi en itse tee peltitöitä... Etummainen pariovi jouduttiin ottamaan pykälää vanhempi, kun uudempaa ei ollut saatavilla, joten siihen piti askarrella etuoven kahvaa varten kolo. Myös oikeanpuolen doglegi oli joskus korvattu brassi-doglegillä, ja mysötty paikoilleen ilmeisesti pajavasralla, niin myös se oli vaihtolistalla. Samassa kuvassa näkyy oven takakulma, jota oli joskus korjattu ja pintapelti oli kuopalla ja löysä, ja korjattu kitillä. Pelti oiottiin ja kiristettiin niin ehkä hieman vähemmän kittiä riittää. Sitten helmojen kimppuun.. Ensin kitit lattialle ja oikeanpuoleisen helmanpätkän peltiseppä päätyi vaihtamaan, mutta vasen oli sen verran tiukasti kiinni ja vain saumastaan huono, että siitä korjattiin vain liitoskohta. Ja sitten väliseinän kimppuun, jotta pääsee kulkemaan ohjaamosta suoraan jääkaapille, kulkematta lähtöruudun kautta.. Kuvassa näkyy myös ähtäröity kojelauta, kun en ole koskaan tuolle CD-levy telineelle juniksessa keksinyt mitään järkevää funkiota.. Syksyllä kun projektia aloiteltiin, niin ei ollut läpikäveltävän juniksen muutossarjoja saatavilla, mutta nythän niitäkin on jo valmiina setteinä. Peltiseppä haki peltiä ja putkea ja alkoi taikomaan niitä selkänojiksi. Jonkinmoisen ähräämisen jälkeen näyttivät ainakin minun silmään kelvollisilta. Selkänojat on tehty alkuperäisillä mitoilla ja alkuperäisen mallin mukaan, mutta ei ihan alkuperäisiksi kuitenkaan. Mm. säilytyslokeroihin on pääsy koteloiden sivuista, eikä yläpuolelta penkin alata kuten alkuperäisissä.

Jatketaas vielä, että saadaan nykyaika jossain vaiheessa kiinni.. Kesä -24 meni siis Norja-Tanska-Ruotsi reissun merkeissä, missään pidemmällä ei tullut käytyä. Ja kun tekniikka tuntui toimivan moitteetta niin sille ei ollut isompia suunnitelmia seuraavaksi talveksi. Talvi 2024-25 menikin vain joidenkin kosmeettisten parannusten merkeissä. MadMatzilta tuli tilattua ohjaamoon ja moottoritilan päälle matot. Istuvuus oli vähän mitä oli, mutta ainakin melutaso hiljeni aika paljon. lokasuojien päälle liimasin STP goldin bitumit ja lattiamaton alle tuli äänieristehuopa, sekin MadMatziltä. Bitumeihin sitten matot kontaktiliimalla kiinni. Tuhkakuppiin tekaisin pari USB-pistoketta puhelimen latausta varten. Takalasin tiiviste oli hieman aikaa nähnyt, niin siihen valmiina oleva uusi tiiviste tuli vaihdettua paikalleen. Iloinen yllätys oli likimain uuden veroinen ikkunan karmi hieman patinoituneessa luukussa, ja se ei tarvinnut kuin puhdistuksen uutta lasia varten. Ehkä suurin päivitys tuli hupiakkupuolelle, jossa luovuttiin vanhasta 100Ah AGM akusta ja tilalle tuli modernimpaa LiFePo4 sähköä. 230v sähkön syöttö Defan pienellä pistokkeella, jonka perässä siätilan lämmittimelle tarkoitettu pistorasia. Siihen kiinni kotelo jossa kwh-mittari ja yhdistetty johdonsuoja/vikavirtasuoja, ja siitä sitten sähköä akkulaturille ja yhdelle pistorasialle autossa. Victronin latureita kovasti suositeltiin monessa paikassa, joten niillä mentiin. Auton laturin ja LiFePo4 akun väliin tuli 18A DC-DC laturi ja 230v laturiksi 15A malli. Akuksi valikoitui LiTime 100Ah akku, koko hieman 60Ah lyijyakkua korkeampi, mutta painoa n. puolet. Näillä eväillä siis kesään 2025, joka jäi reissujen osalta hieman vaatimattomaksi. Suomen ulkopuolella ei tullut käytyä, mutta jotain pieniä reissuja ajeltiin kotimaassa.

Teollisuusmoottorista tehty. Std kampikammio, std kampiakseli, sylinterit/männät std VW-original, kaikki laakerit Kolbenschmidt Germany, jnejne.. Täyskunnostetut kannet TRW-venttiileillä. Vauhtipyörä 6V, kytkin 180mm 9-jousisella Sachs asetelmalla. Tässä moottorissa ei ole Kiinan roskaosia! Lisätietoa soittamalla tai WA, ei YV kiitos. Hinta 2100€, p. 050-5825200, Oskari, Kotka

Lattioiden takarungon päihin korjauspalat.

Ai mistä? Ai minä? Oikeesti olen kyllä katsonut. Ne vaan näyttää olevan loppu. Kuten esim. BUSCH 46200 Väärän värisiä on. Tai sitte cabriolettejä tai ne W450 ei W451. Tää o tarkkaa hommaa

220€

100€

50€

YV:tä laitettu.