Mäki

Löytyipä hyllystä nokka, johon on stanssattu numero 42. Muuta infoa ei ollut. Mikähän tuo taitaa olla miehiään?

Splitin reiälliset vanteet olivat alunperin tarkoitettu Kûbelwagenin vararenkaan vanteeksi. Reikä oli asemoitu siten, että vesi ei jäänyt makaamaan vanteeseen, vaan valui pois. Vai onko tämä vain urbaanilegendaa? Turo?

Ex. Johan Drysenius Pro stock - gearbox

Rouvan kesäauto. Ajettu vuosina -91, -95, -96, ja -10. Muut ajat seissyt hallissa. Nyt piti kuulemma saada liikenteeseen. Kyyti on pikkuisen kulmikasta, kun renkaat on vuodelta 1990.

irtohelma olisi varmaan ajanut saman asian, mutta tuo pysyy paremmin ryhdissä

Siinä joku on oikein miettinyt, miten saa homman pelittämään. Tosin aika suoraan saa koneen vetää ulos, ettei rupea jumittamaan.

No niin. Nyt löytyi riittävän kokoinen turbo katukoneeseen

-53 rakennelma nousi 10500 euroon, beige museokupla vähän vajaa 4000 euroa, Punaisesta tuli joku 7000 kauppa, mutta siinä olikin kuskin lattiapelti = penkki kiinni pienikantaisilla popniiteillä :) Vissiin päivän parhaan kaupan teki se, ketä osti täysin orggiskuntoisen Datsun ZX 280 - jenkkimallin 4000 eurolla. Auto oli kuin uusi. Onnittelut hänelle. Muutenkin hinnat olivat ainakin halvemmasta päästä kohdillaan; Saab 99; priima laite = 1500 €, Opel Commodore 2,5-kutosella ( MR) 2500 e, '-69 Jagge XJ6 2500 € jne.

Åke ei tiedä?

Pitkien merkkivalo ei pala. Mistähän kannattaisi lähteä etsimään vikaa?

Jep. Samanlainen normiromu tuo on kuin mikä muu tahansa. Mitä syvemmälle kaivaa, sen enemmän kuonaa tulee esille. Näissä tosin ei ole ruostetta kuin pakosarjoissa. Olen ollut auttelemassa kaverin 30-luvun mahonkipurjeveneen entisöinnissä pari talvea, eikä loppua ole näkyvissä pitkään aikaan. Ihan kuin junista hitsaisi :)

Lähellä sitä. Rahdin hinta tullee kalliimmaksi kuin veneen ostohinta. Eli siis normaalia harrastamista.

Kauden 2016 kalusto. Matkatuliainen.

Kas kas. Mukava huomata, että sarkasmi ei sentään ole vielä kokonaan hävinnyt Suomesta. Edesmenneellä isälläni, volkkarimiehiä hänkin, oli aina sopiva mietelause tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tähän topiikkiin ja Tuomon kommenttiin voisi sopia se ehkä kaikkein legendaarisin lausahdus: " tolkku se pitää olla kerjätessäkin". Oli meinaan viisas mies.

Ja henkilökohtaisena arviona omasta suorituksesta uudella koneella ja vanhalla laatikolla on se, että jos ei lauantaina laatikko hajoa Porissa, niin sitten viimeistään sunnuntaina Salossa

Kentsu. Teidän auto on Humalistonkadulla niin paksun pölykerroksen alla, että sen oikeaa väriä ei edes erota. Menkää verstaalle sieltä

Åke, oli mulle ihan liian vaikeita lauseita

Kävinpä kurkkaamassa ihan paikan päällä ja tämä auto on kyllä ihan jotain muuta kuin alkuperäinen avo esim. lähes kaikki korin vahvikkeet puuttuvat. Paljon menee rahaa, ennen kuin vastaa aitoa.

-

Tuosta vähän vertailupohjaa hinnalle, jos aikoo lähteä huutamaan. On kuitenkin ihan eri tason laite http://www.thesamba.com/vw/classifieds/detail.php?id=1746611

Pori, Rauma tai mikä muu pitäjä tahansa :) Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta ja näkemiin tällä erää.

Hyvä Justin! Osasitpa valita kuittailuusi sopivat henkilöt. Olen meinaan ollut Danny-Show:n palkkalistoilla vuosina 92-94. Keikkaputken jälkeen mentiin yleensä laivalta aina koko porukan kanssa D:n mökille Poriin saunomaan pariksi päiväksi. En kyllä muista siitä laiturista mitään, mutta varmasti se on ollut laatutyötä, jos isäsi on kyseessä. En tosin muista niistä keikoista paljon muutakaan. Matti ja Teppo, Lapparit, Niemisen Pertti, Mustajärven Pauli; joo, tuttuja kavereita kaikki muusikkoajoilta. Pitäisikö tehdä soittokierros ja lähteä Poriin saunaan? Tosin ei meistä taida enää ketään muu kuin Kivisen Mikko juoda viinaa, joten varmasti siitä tulisi aika tylsä reissu.

Tämä on kyllä ihan minun auto ja rahalla maksettu. Katsos Justin, me vanhan liiton äijät ehkä ollaan eri puusta veistettyjä kuin nykynuoriso. me katsotaan maailmaa pikkuisen eri tavalla. Jos tulee sellainen paikka, että tunneasiat ajaa järjen äänen edelle, niin sille ei sitten ei voi mitään. Raha kun ei loppupelissä merkkaa mitään, jos on kyse ystävyyssuhteista, jotka ovat kantaneett yli vuosikymmenten. Pienenä esimerkkinä voisin heittää stoorin, jolla ainakin itselleni on melkoinen merkitys tämän VW-harrastuksen skenessä.. Nöösipoikana 70-80 -luvun vaihteessa luettiin sitä Suomen ainoaa autolehteä, jolla oli jotakin merkistystä eli Veekasia. Siinä oli juttua hassunhauskasta mattavihreästä kuplasta, joka hätyytteli isojen amerikanrautojen aikoja. Kavereilla oli varsin hauskat nimet, Kotten ja Pommen, mutta eniten kai tuossa alkukantaisessa pyristelyssä viehätti se periksiantamattomuus, jolla jampat taistelivat selkeästi isompiaan vastaan. Ajautumista harrastuksen parrin ei suinkaan heikentänyt se, että isävainaa oli noutanut minut ja äitini synnytyssairaalasta eräänä synkeänä elokuun aamuna kuplavolkkarilla, josta kai sitten loppujen lopuksi voi syyttää hairahtumista VW-harrastuksen pariin. Vielä ajokortittomana vesselinä pakotin isäni viemään minut vuonna 1982 Turun Ruissalon kansanpuiston parkkipaikalle, jossa olisi FVWA:n Turun jaoston perustamiskokous. Meitä oli siellä koolla varsin edustava porukka; minä, Kotten, Mäkelän Esa, Lindforsin Kari, Forsmanin Mikael,, Heinosen veljekset, Paska-Pekka (joka lienee jo kuollutkin) ja muutama muukin, joiden nimeä en muista. Perustetttiin jaosto, juotiin alaikäisinä kaljaa (lähinnä minä ja Klaus), tehtiin autoja ulkona talvella parkkipaikalla, käytiin tapahtumissa ja tutustuttiin ison kirkon poikiin kuten Rapasen Mackeen, Kanasen Pekkaan ja moneen muuhun mielenkiintoiseen tyyppiin. Vuoden 1982 Hangon katuautokisan jälkeen leukailtiin Kottenin kanssa, että jos joskus Varakosto tulee myyntiin, niin se on minun. Auto vaihtoi omistajaa vuonna 2012 syksyllä yli 30 vuotta lupauksen jälkeen ja enkä voisi kuvitellakaan luopuvani siitä. Tänään viimeksi oltiin Kottenin kanssa tallilla seisoskelemassa ja hankin hänen zwitteriinsä oikean mallisen etuakselin. Kaveria pitää jeesata. Tämän mustan kanssa on vähän sama juttu. Samin kanssa vedettiin runtua ympäri Turkua eri autoissa, kisattiin samoista naisista ja puuhattiin kaikkea mukavaa porukassa. Auto oli Turun volkkariskenen keskeinen vaikuttaja 80-luvulla. Sen verran on kuitenkin kertynyt maallista hyvää taskun pohjalle, että mitään ei ole pakko myydä ja alkoi tosiaan tuntumaan siltä, että auton tulisi pysyä "perhepiirissä" tai ainakin lähipiirissä. Sitähän voi sitten käydä hallissa katsomassa ja muistella menneitä. kuten Juha Vatt Vainio aikoinaan lauloi Tiedostan toki itsestäni, etten ole niitä mukavimpia kavereita, joiden kanssa on kiva hengata, mutta se ei oikeastaan minua haittaa, mitä muut minusta ajattelevat. Pääasia kuitenkin on, että kannustamme ja autamme toisiamme tässä yhteisessä harrastuksessa. Kiitos, jos jaksoitte lukea loppun. Nähdään Kiikalassa Jukka

Pantiin tämäkin laite taas takaisin naftaliiniin, vähän kun ollaan herkkiä kuittailuille ja ollaan eletty ennen internettiä. Ehkäpä joskus Sami tai minä tuodaan tämä takaisin kadulle alkuperäisessä iskussa. Joskus tulee mietittyä, kuinka pirun paljon sitä saisi aikaiseksi, jos ei roikkuisi netissä?