Paksu-Tolppa

Viimeksi Seljänperällä oli VW-kokoontuminen vuonna 1992. Noin niinku nuorelle polvelle tiedoksi...

Semi-slicksit ;) Radarjemmari...

Sama ongelma CB Performancen 044-kansien kanssa. Pukkien kiinnityspulteissa on heittoa ainakin moottorin pituussuunnassa. Tämä ratkaistiin ottamalla pukeista tavaraa pois ja shimmeillä. Tosin omassa koneessa on vakio keinut.

Tervetuloa joukkoon. Omalla kohdalla oli 80-luvun lopulla samanlainen tilanne. Hankin Kuplan yläasteella, ja sain sen valmiiksi lukiossa ollessani kun olin saanut kortin. Alfamerin oppaalla pärjää hyvin. Tuolloin kun itse aloitin ei käytössä ollut nettiä. Muilta harrastajilta sai kullanarvoisia vinkkejä, ja lehdistä näki erilaisia ratkaisuja. Omalla kohdalla motivaatiota piti yllä ajatus valmiista autosta sekä se, että pyrin tekemään kaiken niin hyvin kuin osasin. Esim. korin käyttäminen irti alustasta ei ole vaikeaa. Toinen vinkki voisi olla, että perusasioihin kuten hiekkapuhallukseen ja kotelojen suojaukseen kannattaa satsata. Kromiheebeliä ehtii hankkimaan ja konettakin viilaamaan myöhemmin. Kolmas vinkki voisi olla, että muutoksia alkuperäisestä kannattaa harkita tarkkaan. Jokainen muutos johtaa yleensä toiseen. Monet muutokset ehtii tehdä projektin loppuvaiheessa. Huono puoli harrastuksessa on, että tähän jää helposti koukkuun. Uusi projekti alkaa yleensä pyöriä päässä kun ensimmäinen on noin puolessa välissä. Toivottavasti projekti on edennyt mukavasti, vaikka yllätyksiä esim. peltien kunnon suhteen tulee yleensä aina.

Homemade... nam. Mun pakoputkistosta ei saa mateita. Karavaanarin putkisto on varmaan mallia "mateenpesä".

Taitaa olla liian paksut öljyt kun sitä pitäisi olla vaihteiston molemmilla puolilla. Kun vielä täyttöproppukin on vasemmalla puolella niin olet ehkä käyttänyt liian pitkää nokkakappaletta öljypullossa tai sitten puristanut pulloa liikaa...

Kiitokset vinkistä pitää koettaa löytää kyseinen lehti jostain. Irtonumeroita saa ainakin osoitteesta http://www.gasolinemagazine.se. Auto mainitaan myös jutun tekstissä ("den röda finlandsreggade") kuvatekstin lisäksi.

Taitaa olla autosta kuva uusimmassa ruotsalaisessa Gasoline-lehdessä (5/2012, s. 31) Bug Runin jutun yhteydessä. Kuvateksti "Sportig Profil. Ghia Type 34. Säkert en händelse i VW-sammanhang, men jag tänker mittmonterad V8...".

Kromatut keskikupit paikalleen vanteisiin niin sopii puskureihinkin. Hieno on. Patinavolkkarit joissa korjaukset on tehty oikein ja huolella on komeita.

"Ihmetyttää kitinä siitä, että nykyään ei saa tehdä sitä mitä ja sellaista kun itse haluaa. Edelleen (ihan niin kuin 80- ja 90-luvuillakin) omassa tallissa voi omaksi iloksi tehdä ihan mitä huvittaa. Se mikä on muuttunut, on muiden mielipiteiden saamisen helppous nykyaikana..." Saa sitä toki vieläkin tehdä autostaan omanlaisensa, mutta tosiaan tuo "mielipiteiden saamisen helppous" etenkin nuoremmilta Volksworld ja Airmighty -oppineilta on todella helppoa... Kyse ei siis ole niinkään siitä mitä saa tai mitä ei saa tehdä, vaan suhtautumisesta normista poikkeaviin eli vähänkään omaperäisempiin rakennelmiin. Moni haluaa kuitenkin ajaa volkkarin joskus myös tallista ulos ilman että vapusta alkaen saa kuulla auton olevan ähtäri. Jotenkin tuntuu että volkkareita ei enää 'arvostella' sen mukaan osoittaako rakennelma hyvää tai huonoa makua, vaan ulkomaisten julkaisujen restoja ja patinoita käytetään absoluuttista totuutta edustavina mittapuina. Samalla kun tuomitaan korin väriin maalatut vanteet ähtärinä, syytetään museomiestä pienipäisyydestä. Lyön vetoa että kun suhtautuminen 1990-luvun rakennelmiin USA:ssa ja Briteissä vielä lämpenee, trendipellet ostavat tälläkin palstalla Rossi-valoja ja neonratteja.

Tätä volkkariharrastuksen dilemmaa on tullut mietittyä vuosi vuodelta enemmän. Saken kanssa olen samoilla linjoilla että tuntuu että skene on nähty. Enkä ole aivan eri mieltä siinäkään, että ilmajäähy ei ole välttämättä se kaikkein mukavin tapa matkustaa (joskin mukavaa on monenlaista). Tuohon skenen loppuun koluamiseen liittyy omalla kohdalla se, että hommasta on tullut mielestäni vähän liian tiukkapipoista. Volkkarin pitäisi olla joko NOS -osilla kuorrutettu, orkkisvärinen madallettu resto, tai sitten tarmakkiin pudotettu patina. Pelkkä värinvaihto ei-alkuperäiseen riittää monen mielestä tekemään autosta ns. ähtärin, muista modifikaatioista (madallusta ja virittämistä lukuunottamatta) puhumattakaan. Ei se että kauheasti kiinnostaisi mitä mieltä muut ovat, mutta kun vasaralla ja hiekkapuhalluksella 'patinoidun' VW:n harrastaja mummovainaan koko irtaimisto kattotelineellä ja ruosteinen pölynimuri lokasuojaan pultattuna voi tänä päivänä tuomita asiallisesti oman maun mukaan rakennellun auton täysin 'vääränä', niin jotakin on ehkä pielessä. Hieman kärjistäen. Tietenkin tuo kehitys Tekniikan Maailman Suomi-lookereista poispäin on luonnollista kun autoista on vanhentuessaan tullut arvokkaampia, mutta silti. Ei mitään ns. patina-autoja vastaan, hyvä kun kalustoa säilyy ilman kalliita täysentisöintejä ja hauskaa piisaa. Vielä 1990-luvulla harrastamisessa oli kuitenkin enemmän tilaa luovuudelle ja autoja rakenneltiin oman maun mukaan. Esimerkiksi Ari Huhtan näyttelyvolkkareissa oli omana aikanaan sitä jotakin joka sytytti ja piti yllä kiinnostusta harrastamiseen, samoin kuin Anders Nilssonin kastenista rakennetussa pick-upissa on nykyisin. Milloinkahan joku type 1 tai type 3 puolella Suomessa väsää 1990-luvun "dare-to-be-different" -hengessä sellaista joka saa kipinän syttymään uudelleen? Aina voi tietenkin sanoa että miksi et tee itse, mutta ei se väkisin onnistu. Monta kertaa (viimeksi eilen) on myös tullut susitettua toisen harrastajan normista poikkeavat ideat. Tuntuu että kanssaharrastaja on nykyisin pahempi ajatuspoliisi kuin katsastusmies. Kuitenkin sille jolla lamppu on syttynyt pitäisi antaa tilaa. Saapa nähdä miten tämä ongelma omalla kohdalla ratkeaa, vaihtelua kaipaan ja merkkiuskollisuudesta olen jo luopumassa.

Kohta nähdään VWHeritagen luotettavuus, parhaillaan odotellaan rahojen palautusta toimittamattomista osista viiden kuukauden odottelun jälkeen. Edit. 10.6. Rahat saatu takaisin eli asia kunnossa.

Mistä löytäisi kohtuuhintaan uudet poskilaakerit heiluriakseliin? Kiinalaiset ei ole toivelistalla ensimmäisenä, eli sen verran laadukkaat tulisi olla että vaihto kannattaa.

Lähtökohtana on 1969 -mallisen 1500 Kuplan laatikko vetoakseleineen, tarkoitus on ollut vaihtaa lyhyemmät vetoakselit ja putket 1964 laatikosta koska auto on tuota vuosimallia. Jos tähän kuitenkin asentaa 5 -pulttiset kolmostyypin rummut ja kilvet, niin onko eroa siinä kumpia vetareita ja suojaputkia voi tai kannattaa käyttää?

Löytyykö jostakin nuo kirjaimettomat koodit?

Taas tällainen kuplan vaihteisto (heiluriakseli) jossa koodi on vain numeroin: 9807574 (45, 113.801.103). Löytyykö keneltäkään tietoa mikä on välitys? Jos ja kun vetoakselit pitää vaihtaa, sopiiko normi 1200 ('64) vetarit tällaiseen uudempaan lootaan?

Kiitokset vinkeistä. Pitää pultata hylsy kiinni alustaan ja katsoa miten pelti istuu.

Onko kenelläkään kokemusta Kuplan pitkän etuluukun sovittamisesta (vm. 1964)? Ongelmana on, että kuljettajan puolella luukun ja kyljen välinen rako on noin 12 mm, ja pelkääjän puolella 3 mm. Luukku on auton alkuperäinen, eikä keulaa ole kolaroitu. Tehtaalta kyljen ja luukun välinen rako on varmaankin noin 8 mm molemmin puolin. Pelkääjän puolelta rako kyllä suurenee kun luukkua kampeaa raosta ylöspäin, mutta luukun kulma ei pysy ylhäällä vaan se tipahtaa alas ja luukun ja korin välille tuulilasin eteen jää pykälä. Kuljettajan puolella taas rako ei pienene edes luukkua alas painamalla. Saranoita olen vaihtanut puolelta toiselle ja koettanut korjata asiaa myös kokonaan toisilla saranoilla. Sovittaminen on tehty ilman tiivistettä ja auto on menossa maalaukseen. Vaikuttaako se, että kori on poissa alustalta noin paljoa luukun istuvuuteen? Saranan kiinnityspistehän on korissa A-pilarissa ja toinen on korvallinen johon jousi tulee kiinni. Kokonainen päivä on mennyt luukun kanssa tapellessa ja neuvot tulisivat tarpeeseen...

Onko tietoa löytyykö jostakin paksumpia kuin +0.20 ylikokoisia saranantappeja? Tarve olisi -> 67 peilitapille sekä alemmalle tapille, jossa kelpaa uudempikin malli.

Tiedän tunteen...

Finlex:istä näyttääkin löytyvän liikenneministeriön päätös auton rakenteen muuttamisesta (4 luku 24 § koskee turvakaarta). Mistä löytyy Kuplaan valmiita kaaria tai mieluummin vain valmiiksi taivutettuja putkia? Lähinnä kiinnostaa puolikaari kiinnityksellä nejästä pisteestä, eikä haittaisi vaikka hässäkän aihio löytyisi Oulun tai Lapin läänistä. Kyseessä on tosiaan nakkikioskilla käyntiin tarkoitettu peli, ei kilpa-auto. Jos kaaret tulee asennettua on etupenkitkin varmaan vaihdettava (ja takapenkki poistettava). Kovahko alusta, pehmeät penkinjouset ja poikkituki pään takana ei yhdistelmänä houkuttele.

Millaiset säännöt pätevät nykyisin Kuplan turvakaariin katukäytössä? Onko esim. puolikaari taakse laillinen, vai pitääkö kaaren ulottua eteen asti?

Löytyykö tietoa, onko JGE:n ja Midland Wheels:in Rader-kopioilla jotakin eroa? Onko peräti kyseessä sama tavara?

Tuo linkki heitti tosiaan ei-mattomuotoiseen flokkiin. Sillä saa varmasti möykkyisen tuloksen. Omaan autoon laitoin mattomaisen flokin peittämään heinän (päältä) kauttaaltaan, vaikka uutena sitä on vain tietyissä kohdissa istuinta. Tavaraa saa monesti myös palakaupasta, ja se voi olla yllättävän tyyristä, mutta käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä. Ennen kuin vetää verhoilut penkkien päälle, kannattaa katsoa ettei reunoihin jää möykkyjä. Ainakin vanhempien istuimien sileissä vinyyliverhoiluissa möykyt näkyvät selvästi.

VW Trends nro 8 / 1998 (elokuu) s. 74-75 esittelee Sewfine -nimisen firman Type 34:sen. Siinä on punainen matto tavaratiloja myöten, ja teksti "The carpet is a red imported German wool made, once again, by the talented Sewfine bunch". Eli googlaamalla selvinnee, onko firma vielä olemassa. Jutun mukaan tuon auton yhteydessä kehitettiin firmalle uusia tuotteita.