Moottoriremppaa internettiä edeltäneen ajan tyyliin...

[Ketsa]

Onko muiden mielestä kuplan moottorin rakentaminen nykyään vaikkeampaa kuin aikana ennen volkkaripalstoja? Ennen moottori vain korjattiin sen mentyä rikki ja taas ajettiin, mutta nykyään lohkot sortuu, varaosat ovat vain aihioita, putket on pehmeitä, nokka-akseli puree nostajista paloja irti ja ties mitä... Kaiken tämän ja interwebin villitsevien ideoiden seurauksena sitten moottorin valmistuminen tuntuu kestävän, ainakin omassa tallissa, ennemmin vuosia, kuin kuukausia (viikoista nyt puhumattakaan)...

 

Päätin tässä purkaa varaston nurkassa kaaaaaaaauan pyörineen puolimoottorin osiksi hyllyyn, mutta purkaessa huomasin moottorin olevan täysin neitseellinen, eli vapaa remppareiskojen virityksistä. Tästä syntyi sitten ajatus tehdä moottori remppa siihen tyyliin, kuin se Sikomäessä joskus 90-luvun puolessa välissä minulle opetettiin ja katsoa vieläkö niillä opeilla kasattu moottori pärähtää käymään, vai vaipuuko harrastaja epäuskoisuuteen :-)

 

Muutamia myönnytyksiä kuitenkin tein, esim. bensa ja naftan kanssa lotraamiseen en lähtenyt pesuvaiheessa, vaan hyväksyin breakcleanerin ja liuotinperuaineen käytön. Samaten vanhan viisarinäyttöisen momenttiavaimen annoin olla museossa :-)

 

Osien pesupalju näytti tältä ja tuollaista bilateeman rasvanpoistajaa 50/50 seoksella veteen lanttarattuna laitoin pesuliemeksi. Toimii uskomattoman hyvin, pisemmän liotuksen jälkeen lähtee öljykarstat, pintaruosteet ja liiman jämät kohtuullisella hankaamisella. Urakalla hommaa ei tosin tullut tehtyä, vaan vähän illassa hinkkaamista ja yöksi likoamaan oli pääsiäisen alusviikon harrastehommat (tosin flunssa painoi pahasti päälle). Lohkon kävin myös vingun teräsharjan ja 240:n hiomapaperin kanssa lävitse strategisista paikoista.

 

 

 

Kampiakselin kaulat mittailin mikrolla ja hyvin olivat vielä mitoillaan. Hiukan 2000:lla paparilla kiillotusta (ilmeisesti karstaa kulkenut hiukan öljynkierrossa, koska öljyurien kohdalla oli pientä karheutta verrattuna muihin kaulojen osiin.

 

Lohkon puolikas näytti pesun jälkeen tältä ja päittäisen osalta lohko oli vailla hakkausjälkiä, joten poikkesin lauantaina Ylöjärvellä hakemassa Mikolta stannulaakerit, tiivistesarja ja bensapumpun pakeliitti. Omistan kolme moottoripukkia, mutta kaikki on kiinni ikuisuusprokkiksissa, joten tämä remontti tehdään kokoonpanoergonomiankin osalta kuten aikoinaan :-)

 

 

 

 

Sitten tulikin ohjelmaan seuraava poikkeus alkuperäiseen suunnitelmaan. Tälläisestä ei aikoinaan ollut mitään tietoa, mutta nyt oli pakko punnita laakerin puolikkaan painoero, kun kerran oli orkkis vw-laakeri vertailukohdaksi :-)

 

 

 

 

 

Sitten laakerien sovitus lohkoon ja jakotason merkkaus täyspyöreisiin runkolaakereihin. Nokka-akselille silmämääräinen tarkastus ja nokkien korkeuksien mittaus tönärillä, ei mitään valittamista.

 

 

 

 

Kampiakseli ja nokka paikoilleen ja pyörittelyä - ei mitään häikkää ainakaan vielä.

 

 

 

 

Toiseen puolikkaaseen laakerit paikoilleen.

 

 

 

Kansi kiinni ja pultteja kiristelemään samalla kampea ja nokkaa pyöritellen. Tässä kohtaa piti muistaa kiristää ensin tuo yksi M8 mutteri... By the way - M8 prikat ovat alunperin olleet aaltoprikkoja.

 

 

 

 

 

Pyöri hienosti täydessä momentissa, joten sen jälkeen hakemaan päittäistä hehtaarille. Alkuperäiset levyt olivat 0,8mm ja niiden kanssa veti koneen jumiin. Kokeilin kahdella levyllä, joista tuli 0,64mm ja niillä pyörii ongelmitta. Ennen homma olisi ratkennut purkamalla lisää koneita, kunnes sopivat shimmit olisi kasassa, mutta nyt varasto on niin kuiva, että pitää käydä taassa Ylöjärvellä Mikkoa morjestamassa.

 

 

 

 

Mutta kun kampi ja nokka pyörii todella herkästi, niin ilmeiseti tässä kohtaa on ollut tehtynä tietämättä lohkon sortuman ja kammen banaanisuus tarkistelut...? 

Edited April 6, 2015 by Ketsa

[Ketsa]

Sitten kampikammio uudestaan auki ja hommaa eteenpäin...

 

Nostimet ovat hiukan kuluneet, mutta koska ne oli merkattu konetta purkaessa, niin niillä jatketaan.

 

 

 

 

Sitten nostimet pesiin, heiluttelua ja näppituntumalla kaikkien pesien toteaminen ihan ok kuntoisiksi (toki alustava heilutelu oli tehty jo purkaessa). Mistään nostimien pitokouluista ei oltu kuultukaan, joten vaseliinilla nostimet pesiinsä ja nokkarasvaa niskaan.

 

 

 

 

 

Sitten kampiakselin kimppuun... Nykyaikana pienet töhön on näppäriä rattaiden lämmittämiseen. Aikoinaan oli kaasupillit tähän hommaan, mutta kiitos Agan vuokrapullohintojen, ne ylellisyyden päivät ovat olleet ohi jo kauan sitten :-/

 

 

 

 

Laakeripinnan suojateippi ja kirosanat kuuluvat oleellisena osana lukkorenkaan asennukseen (ja purkuun) ties mitä pihtejä käyttäessä :-)

 

 

 

 

 

Kiertokangen yläpää todettiin hyväksi vain tappiin sovittamalla. Tikkutulkkien kanssa tähänkin olisi saanut menemään monta tuntia...

 

 

 

 

 

Kankien punnitus ja gramman sisään painottaminen on kuulunut aina remonttiin, vaikka muuten tasapainoitus oli sillä tasolla, että kevennetty vauhtis painoitettiin rengaskoneessa. Tästä moottorista purettu setti oli gramman sisässä ihan tehtaan jäljiltä.

 

 

 

 

 

Kampiakselin kasausjiginä toimi vauhtipyörä ja kankien nystyrät ylöspäin.

 

 

 

 

 

Sitten virranjakajan akseli shimmilevyineen ja pensapumpun pakeliitti. Aksli piti yrittää asettaa tarkasti oikeaan asentoon, jotta virranjakaja asettuu oikeaan asentoon. Yleensä ei onnistunut, joten jonkun pytyn puristustahdin mukaan tulpanjohtojen ja virranjakajan asento piti aina tarkistaan.

Nykyajan pakeliitti ei istu lohkoon "piikistään" puristussovitteella, joten pumppu piti ruuvata paikalleen pitämään pakeliittia paikoilleen. Käyttötapin jätin vielä pois.

 

 

 

 

 

 

Tiivistelakkaa peliin kun kaikki pitäisi olla sitä vaille... Liiman peseminen oli aina tympeintä hommaa ja olisi varmaan vieläkin :-)

 

 

 

 

 

Kun puolikkaan on momentissa ja kaikki pyörii hienosti, alkaa varustelu. Paineventiililien ruuvien alle hiukan silikoonia varmistamaan tiiveys. Öljypohjan kannen pinnapulttien kierreremontti söisi miestä tässä kohtaa... No, nykyään on piltemassakin helicoil-kopioita, joten ei tarvitsisi enää M8 kierteitä väkästää tai epätoivoista pultti sisältäpäin viritystä yrittää tehdä.

 

 

 

 

 

Sitten öljypumppua remppaamaan. Pumppun ja kannen tasopinnan oikaisu 240:llä hiomapaperilla lasin päällä, pumppu paikoilleen, hammasvälyksen ja päittäisvälyksen tulkkaus. Tässä tapauksessa päittäinen oli hyvin kohdallaan, mutta hammasvälys alkoi olemaan liian suuri, koska 0,1mm liuskan saa runnottua hampaan väliin. No, kokeillaan josko tuo vielä jaksaisi. 

 

Harrastin pitkään tietämättä öljypumpun kannen erikoismuttereista ja eipä tuo laipallinen mutteri + silikooni vieläkään toimimaton ratkaisu ole. Ehkä tosin olisin oikeat mutterit laittanut, jos ne olisi mieleen tulleet Mikon kaupassa.

 

 

 

 

 

 

Alkuperäinen loiskelevy laturinjalan alle oli pakko kierrättää. Onhan siinä idioottivarmennuksena annettu vihjeitä asennuksestakin. Bensapumpun tikku piti lisätä tässä vaiheessa, että ei vain unohdu...

 

 

 

 

 

Sitten päivän päätteeksi perusvarustelua. Homma stoppasi ensimmäisen kokoonpanopäivän osalta tähän sillä, että en tiedä minkä putkimäntäsarjan tähän asentaisin. Moottorista puretuissa männät olivat priimaa, mutta putkissa kulumaa. Takavarastolta löysin lähes uudet putket ja meinasin käyttää ne tähän, mutta olivatkin ylikokoa. Pitää siis etsiä niiden mäntiä seuraavan kerran takavarastolla touhillessa. Kaivelin kyllä 1600:n putkiakin, mutta en löytänyt kuin yhden sekalaisen sarjan putkia ja pari sarjaa erittäin sekalaisia mäntiä, joten taitaa jäädä motti alkuperäisen kokoiseksi.

 

 

 

 

Ainakaan oikeaa vakiokaasaria tuohon moottoriin ei romuista löytynyt, joten tästä saa hyvän (teko)syyn suunnistaa aamulla Olariin swäppilöytöä metsästämään :-)  

Edited April 5, 2015 by Ketsa

[sleepercooler]

Mä tein oman lohkon ja muiden osien pesun samoin, astiaan likoomaan ja valilä harjaa ja taas likkoo, tovihan siinä meni, mutta puhdasta tuli, lopuksi bräkleeneriä peliin. vasta osat pestynä :C

[kerkko]

Kiva kertomus, kiitoos! Tuleepa mieleen omat moottorini. Ensimäisen 1600-kuutiosen kasasin -66 Kuplaani kevättalvella 1981, yksireikäkansilla ja kahdella yksikurkkuisella kaasuttimella. Pakosarjana oli Scatin "peltisarja". Moottorilla kävin Rivieralla. Luotettava ja pienikulutuksinen. Seuraavan moottorin tein ajokaudeksi 1982, se oli Scatin osista 1835-kuutioinen. Lähdeteoksena puuhaan oli "How to hotrod VW engines". Kansallinen kuplaharraste oli silloin jo syntynyt, mutta oli kuitenkin aika hiljaista. Esim. 100 hv:n katumottori oli melkoinen harvinaisuus. Ja suurimpana ihanteena oli tietysti se Valtakunnankanslerin muistoa kunnioittava tyylikäs mattavihreä chopattu raaseri. Mukavia muistoja.

[Ketsa]

Jatketaanpa tarinaa... Paljoa ei ole harrasteaikaa ollut tähän tai yleensä mihinkään käytettävissä, mutta jotain sentää on tapahtunut.

 

Polttoainejärjestelmän kohdalla jätän entisajan ratkaisut väliin. Varastosta kun tuli vastaan vain imusarja, josta oli sahattu esilämmitysputket pois ja kaasari, josta oli poistettu kaikki sähköhienoudet, eli ryypymekanismi oli lähtenyt ja magneettiventtiili oli sahattu poikki ja kara jumitettu. Näin jälkikäteen naurattaa tuon ajan vag sähkömurheet tämän päivän murheisiin verrattuna :-)

No, onneksi Olarin swäppi osui sopivasti kohdalleen ja sieltä sai 25 egen kokonaisinvestoinnilla hyvän kaasarin aihion, imusarjan ja ilmanputsarin. Kaasaria erityisesti pidin hienona löytönä ja mekaanisen puhdistuksen ja uuden tiivistesarjan jälkeen se odottaa enää kiihdytyspumpun käyttövivun kulumiskolon täyteen tigaamista.

 

 

 

 

Ylikoon pyttyihin löytyi hyvät männät takavarastolta, joten seuraavaksi päätin hoonata pytyt. 80-luvulta peräisin olevasta hoonistani oli vain yksi kivi lohjennut, mutta pilateeman hoonien varakivisarjat näyttivät sopivilta. Noita vaan on kolmea eri karkeutta ja vanhojen karkeudesta ei ollut mitään tietoa, joten ostin kaikki kolme karkeutta. Keskinmäinen ehkä oli alkuperäisiä lähinnä ja hienoimmat tekevät merkittävästi hienompaa jälkeä. Kotitallin pylväsporakone pyörii liian kovaa, joten viimeistely meni akkukoneella tehtäväksi.

 

 

 

 

Sain viime kesänä talkoopalkkaa rempatut 1300 motin kaksireikäkannet. Puhalletut, ohjureissa k-linerit, uudet seetit ja venttiilit ja mikä ihmeelisintä, näissä ei ole halkeemia palotilassa :-)  Kansia ei ollut oikaistu, joten pyyhkäisin pytyt ja palotilat pariksi hienoa venttiilihiomatahnaa avuksi käyttäen.

 

 

 

 

Koska työkalut olivat käsillä, niin päätin varmuuden vuoksi suorittaa urakkamallin läppäyksen ja varmistaa venttiilien tiiveys. Epäilyksen alaisena olivat molemma, rempan tehneen amisnuoren työnjälki ja minun seetirenkaiden ja valun sovitusvingutus. Mutta ei ollut sanomisen sijaa seetipinnoissa.

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi tarkistin ensimmäisen puristusrenkaan välyksen, kun renkaat oli männistä tullut irti otettua (turhaa tosin, niin vähän käyetty setti, että ei edes rapsutettavaa karstaa ollut rengasurissa). 0,8 mm oli välys ja kirja sanoi uuden välykseksi 0,7 - 0,9 ja hylkyrajaksi 1,2. Eli ei muuta kuin kasaamaan. Vakioputkiin olikin mukava laittaa mopoaikojen tyylillä männät pyttyihin ilman rengaspantaa, koska homma onnistuu putken alapään ison viisteen avulla vallan hienosti pelkällä ruuvimeisselillä. No, viimeinen öljyrengas meni poikki ja muistelin niin käyneen ennenkin :-) Uutta oli se, että sattui löytymään samantien varaosa.

 

Alla olevan kuvan kohdalla jatkui sitten kohellus ihan nuoruuden malliin. Kuvan ottamisen jälkeen olisi pitänyt asentaa unohduspelti, mutta huomasin sen vasta momenttiavainta vapauttaessa... No, harjoitus tekee mestarin. Seuraava ihmetyksen aihe oli kannessa oleva ohjuritappi tai oikeammin pässinsarvesta puuttuva kolo. Toisen puolen pässinsarvessa kolo oli, mutta ei tappia kannessa. Enää en viitsinyt kantta irroittaa, vaan porasin tarvittavan kolon pässin sarveen. Toisen puolen kanteen pitää vaihtaa yksi pakosarjan pinnapultti ja sillä jäi toistaiseksi kansi asentamatta.

 

Päivän viimeisenä operaationa oli päittäisen säätäminen uusien päittäislevyjen avulla ja kellon mukaan välykseksi jäi 0,07 mm. Aika tiukka, mutta eiköhän se tuosta äkkiä satkun pari kasva.

 

 

Edited April 12, 2015 by Ketsa

[Ketsa]

No-niin. Tänään tämä pörähti tulille. Mitä tuli opittua/havaittua:

 

- Viisaus tarttuu tunnetusti kovapäiseen hitaasti. Käytännössä tässä harjoituksessa se näkyi siten, että nuoruudesta tuttuja tulpanjohtojen järjestyksen sepeemisiä ja sytkän kohdan arpomista ei tarvitse tehdä enää startatessa :-)

 

- Aikaa meni yli puolitoista kuukautta. Nuoruudessa ei olisi jaksanut kiinnosta puoltatoista viikkoa kauempaa...

 

- Peltien kanssa sepeemisessä menee hirveästi aikaa, vaikka kyse on ihan perusmotista.

 

 

 

Yhden työntangon putken öljyvuoto pitää vielä katsoa, vaihtaa uudemman ilmanputsarin öljyntäyttäpurkki, tarkistaa ajoitus lapulla ja vaihtaa vakio siimapyörä paikoilleen. Sitten nostan sopivan hetken tullen tämän motin avopystärin persuuksiin, jotta sillä voi fiilistellä pajan ja ladon välillä :-)

[Racing]

Pari pointtia mitä tuli mieleen: kammenrattaan lämpee äkkiä ja riittävästi ihan kuumailmapuhaltimellakin. , Jos rk laakerit on alumiinipaskaa niin tuo päittäisvälys on mielestäni liian pieni. 0.12 on ihannearvo itsellä ja 0,15 :kaan ei ole noille laakereille vielä liikaa.

Edited April 28, 2015 by Racing

[mite^]

Itselle heräsi kysymys, millain runkolinja on syytä koneistaa? Miten ukkelit on tän tarveen todennut?

 

Oli/on erittäinkin piristävä kertomus liiallisen virtuualivirityksen rinnalle.

[DWL_Puavo]

Jos mittalevy lonksuu pesässä ja kynnellä tuntuu laakerin uran kohdalla kynnys -> koneistukseen. Päittäis ihan tönärillä pukista mitaten, tosin tämän nyt joutuu lähes aina koneistuttamaan. Kasasin just oman padan päittäiselle 0,07 sormivoimilla mitattuna, kai siihen olisi saanut rasvaa vasten työkalulla vielä pari satasta. Hyvin toimi ja toimii.

[metake]

Päittäis ihan tönärillä pukista mitaten, tosin tämän nyt joutuu lähes aina koneistuttamaan.

Budjettiratkaisuna on halvempaa koneistuttaa pykälää kapeampi laakeri sopimaan pukkiin.