Hitaasti ja kahteen kertaan, kuten Valmetin huoltomiehet kuulemma ennen vanhaan. Verhoilut löytävät pikkuhiljaa paikkansa.
Kangasta on liimattu sen verran, että ikkunoitakin on päästy asentamaan. Aiemmassa projektissa muistan alumiinilistojen asennuksen tiivisteeseen olleen pirunmoista. Nyt hoksasin ostaa tuollaisen työkalun, jolla homma sujuu käden käänteessä.
Ikkunoiksi ostin jo vuosia sitten käytettyinä prossinsävyisen lasisarjan. Se oli syy, miksi päätin luopua tupakki-ikkunoistakin ja onkin ollut stressaavaa yrittää säilyttää lasisarjaa pitkä aika ahtaissa tiloissa kaikkien romujen keskellä. Siinä kuitenkin onnistuin rikkomatta niitä, mutta oikeaa takasivulasia asennettaessa se halkesi ihan viime hetkellä. Muut lasit onneksi menivät paikoilleen ilman vaurioita. Tänään kävin Jaakko-Tuotteessa tilaamassa uuden lasin ja sieltä löytyi samaa sävyä. Onneksi on Suomessakin vielä tuollaisia pajoja, jossa palvellaan harrastajaa.
Kaverilta sain joululahjaksi etulokareihin vanhat iskemättömät kromikoristeet.