Tuo vaakapuhallinkytöstys olisi kyllä saanut jäädä ostamatta. Tuhottoman paljon työtä on ollut sen sovittamisessa moottoriin, mutta nyt alkaa maali häämöttämään. Toki hauskaa hommaahan se on ollut, mutta olisi sen ajan ja rahan voinut toki muutenkin käyttää. Toivotaan, että se nyt hoitaisi edes jäähdyttämisen ja lataamisen kiitettävästi. Peukkuja täytyy pitää myös sen puolesta, että hihna suostuu taipumaan ja pysyy menossa mukana.
Alamäki alkoi siitä, että laturi oli paskana - tai ainakin huollon tarpeessa. Toki niin voi käydä vanhojen osien kanssa. Laakerit loppu, säädin sökö jne. Niistä selvittiin onneksi paikallisen autosähköliikkeen avulla.
Puhallinkotelo ei sopinut moottorin päälle. Sen ajattelen olevan ok, kun nämät moottorit ovat kaikki erilaisia. Eri levyisiä, kansissa eroja ja ei voi tietää, mihin pannuun tuo on alunperin kuviteltu tehtävän. Aika isoja paloja lasikuitua piti veistellä pois, että kotelon sai asettumaan asiallisesti.
Sitten tuo alkuperäisen laturinjalan paikalle pultattava taittopyörien teline. Ilman puhallinkoppaa se toki kävi paikoilleen, mutta puhallinkoppaa olisi pitänyt saada toistakytä milliä vauhtipyörään päin, mikä ei toki ole mahdollista. Onneksi tuli syksyllä hommattua pieni jyrsinkone, jolla telinettä olen veistellyt useamman tuntia välillä sovittaen. Taittopyöriäkin piti sorvata toiselta puolelta ohkasemmaksi, että saisi jonkunverran säätövaraa hihnan kireydelle.
Nyt alkaa olemaan hommat kohdillaan. Vielä pientä hienosäätöä ja sitten voi alkaa keskittymään seuraavaan sopimattomaan osaan. Niitä tuntuu tässä projektissa riittävän.
Olisi kyllä kiva tietää enemmänkin tuon puhallinpaketin historiasta. Kuka sen on tehnyt ja miksi homma jäi kesken. Moottorissa se tuskin on tuollaisena ollut koskaan kiinni - ainakaan käyvässä sellaisessa.