2000-luvun alussa kun ajokortin sain, nämä ilmavolkkarit oli hienoimpia harrasteautoja mitä kuvitella saattoi. Niihin aikoihin hankittiin kaverin kanssa yhteisomistukseen 1964 1200 kupla jota korjattiin, käytiin sillä VW-tapahtumissa, taas korjattiin ja välillä korjattiin niissä tapahtumissakin. Kupla oli minulla ainoana autonakin useampana kesänä kun varsinainen käyttöauto oli poissa pelistä syystä tai toisesta. Aktiivista harrastamista oli 2000-luvulla paljon, mutta 2010-luvulla alkoi tulla elämään mukaan muut kiireet ja kuplan kanssa touhuamiset jäi vähemmälle/aika olemattomaksi. 2017 lunastin kuplan kokonaan itselleni kun tuli mahdollisuus siirtää auto kaverin tiluksilta omalle tontille. Tänä vuonna havahduin siihen että auto on ollut omassa pihassa kuusi vuotta enkä ole koko aika saanut uhrattua siihen sen verran aikaa että olisin saanut autoa edes katsastettua, vaikka joka vuosi jotain pientä siitä olinkin korjaillut.
Niinpä 19 vuoden omistamisen jälkeen luovutin auton tänään, haikein fiiliksin, uudelle omistajalle.
Kun näitä autoja on katsellut 20 vuotta niin omaan päähän on tullut sellainen "aikansa kutakin" / "nähty homma" fiilis. Vika ei ole volkkareissa, luulen että olisin samassa tilanteessa vaikka merkkinä olisi ollut joku muu. Ei ole enää jäljellä sellaista intoa millä tätä harrastusta katseli aikoinaan.
Omistukseen jäi vielä projektikuntoinen 1966 kupla jota ei toistaiseksi ole tarkoitus myydä. Mikäli projekti ei ota tuulta alleen niin sitten saa sekin lähteä enkä aio enää mitään uutta ilmajäähyä ostaa tilalle. Aika näyttää 🙂