Mika Heikola

Nyt kun ollaan ainakin hyvin jäljillä mikä tämä on ja mihin se kuuluu, seuraava kysymys palstalle kuuluukin mikä tuollaiselle olisi kohtuullinen hintalappu ? Itsellä ei ole mitään käsitystä, eikä ihan ensimmäisenä googlekaan noiden myynti ilmoituksia eteen listannut. Jos tuo on lähtöisin omista autoista sen täytyy olla -61 FK-kilpisestä kuplasta. 20 vuotta aikaa siitä eli varmaksi ei muista suuntaan tai toiseen.

Hyvä kiitos. Mikä tämän erottaa 59 tai 61 setistä ?

Tällainen patinakäärö. Osaako joku ajoittaa tätä tarkemmin ? Kaikki mitä on tallella näkyy kuvassa, eli jotain varmaan puuttuukin. Kiitokset, Mika. Turku

Vanhaa viestiketjua herätellään. Turvavyö Oy Hyvinkäällä vaikuttaa upealta toimittajalta. Teen sinne juuri tilausta. Ei ole pakko olla edes rullavyö, vaan kiinteä 3-piste onnistuu myös. Tekee vyöt mittojen (kuskin ja auton) mukaan ja värejä löytyy myös klassikkoon. Lukoksi on tarjolla myös lentokonevyön tyyppinen metallisolki.

Kotimaiset aidot herbie leffajulisteet. Kaikki kolme kerralla posteineen 80 euroa. Keskimmäinen on taitettu. Reunoilla olevat on varsin hyväkuntoisia. Koko noin 42x62cm. Kaarinassa. 0400-911356 Mika

En tunne toimittajia, mutta bugnetin kaasareissa on oikea tuntu. Ne saattaa jopa olla kunnolla tehtyjä. Hintaerohan johtuu siitä että 34 on vakio joka on vain kunnostettu, kun isommat on kunnostuksen lisäksi koneistettu rungoltaan isommaksi ainakin läpän kohdalta. Yksi oleellinen pointti ei ainakaan minulle tuolta selvinnyt, eli kaasarin sisällä olevan kurkun koko. Sillähän se luonne haetaan oikealle alueelle. Jos kurkku on edelleen yhtä pieni, jää homma hiukan vajaaksi. Liian isolla taas onnistuu helpolla pilaamaan toiminnan alhaalta.

Kahdessa omassa harrasteautossa vaihdoin kelautuvat vyöt pois, ja tavalliset tilalle. Kelat olivat tiellä takapenkille mentäessä. Toiset ei myöskään toimineet kunnolla jos sattui olemaan auto mäessä. Tärkein kysymys on käyttääkö autoa monta eri kokoista kuskia. Jos on aina sama kuski, on kiinteä vyö helpoin käyttää.

Näyttäisi siltä että Tomlinsonin listauksissa yritetään roikkua tehtaan vakiokurkuilla niin pitkään kuin vähänkin mahdollista. Tekee siis muutoksia kurkkuihin vasta viime hetkellä eikä aina silloinkaan. Oikeassa elämässä tuosta on helppo pistää paremmaksi. Ilman muuta kurkkukin kannattaa hakea sopiva, eikä vaan yrittää pärjätä sillä mikä sattuu olemaan. Suutinkoot suhteessa kurkun kokoon on luontevasti jäljillä, mutta aina joskus joku olettaa että nämä on ne ainoat oikeat mahdolliset ja silloinhan ollaan eksyksissä säätöjen suhteen. Parhaimmillaankin kovin suuntaa-antavia. Helpolla löytää paremmat kun hiukan näkee vaivaa asian kanssa.

Melko suoraa lainaa 28/36 DCD Weberistä. Erona ainakin toisioläppän avaus taitaa tuossa olla alipaineella kun webrussa se aukeaa mekaanisesti. Muuten osatkin sopii ristiin. Polski Fiateissa nähty myös jotain saman tapaista.

Vaikea kuumakäynnistys vaikuttaa olevan entistä yleisempi vaiva. Ja myös ihan vakiokaasareilla jos vaan ovat tarpeeksi lämpimässä kohtaa. Höyrystymisestä enemmän tai vähemmän vaikuttaa olevan kyse, ja suuri noilla lämpölevyillä sitä voi usein auttaa. Kuulin myös että bensasta toiseenkin on eroja. Joku oli saanut ongelman poistumaan pelkästään tankkaamalla shellin v-poweria. Tuo on vielä itse testaamatta.

Jos päädyt viemään ne turkulaiselle pajalle, tarkista pohjatöiden laatu ennen kuin kromi tulee päälle, tai tee/teetä pohjatyöt itse.

Varsin kattavaa tarinaa. Tästä jo hyvin ymmärtää miksi on helpompi ostaa suoraan oikeat. Vaikka tällä palstalla rivikoneen kaasarit on ongelma, Ford ja Starlet harrastajat taas etsii niitä. Siellä tuskaillaan boxerirunkojen kanssa joita ei millään mahdu laittamaan vierekkäin rivikoneeseen. Monet ei ostaessaan edes hahmota eroja.

E85 ei vaikuta kurkkujen valintaan, mutta koska tavaraa maistuu se noin 30% enemmän eli siinä suhteessa tarvii paitsi isommat pääsuuttimet ja tyhjäkäynnit, niin myös isommat pumpun suuttimet ja neulaventtiilit. Ilmasuuttimissa muutosta pienempään suuntaan. Seosputkissa helpointa pysyä samoissa kun bensalla. Lambdamittarin kanssa löytyy ihan samalla lailla seokset E85 kanssa kuin bensallakin. E85 kanssa suurin tuska ei ole säädöt, eikä kaasaritkaan syövy puhki ensimmäisen yön aikana, vaan oleellisin riesa vaikuttaa olevan polttoaineen joukkoon eksyvä vesi. E85 haihtuu aika nopeasti ja jäljelle jää vain vesi eli hetken päästä hapettumat. Ajoa vaan päivittäin niin ei ehdi hapettumaan.

Kun nuo vuotaa, niin meneekö vedet hanskahyllylle vai mihin ? Vuotaako nämä myös kun auto on paikallaan sateessa ?

Jokatoinen retkibussi 80-luvulla tehtiin noin. Hae edes lähtökohdaksi valmiiksi pilkottu. Jollekin varmaan kelpaa vielä ylimääräiset ehjällä väliseinällä olevat junikset. Yksi läpikäveltäväksi rälläköity junis on juuri saatu palautettua takaisin alkuperäiseen kuntoon. Ei ollut ihan helppoa, nopeaa eikä edullista.

Taitaa olla pari sanaa yleisesti museotarkastuksesta ja museoautoista paikallaan. En ole museotarkastaja. Olen ollut pussihousukerhon jäsen +20 vuotta ja ehtinyt nähdä museotarkastuksen ylilyöntejä useampaankin suuntaan ja sen muuttumista ja kehittymistä. Olen tarkistuttanut sen verran monta museoautoa että uskon olevani hajulla aiheesta. On mielenkiintoista nähdä että pussihousukerho joka ne tarkastukset tekee ja jonka jäsenistö vaikuttaa keski-iältään 70-vuotiailta on joustavampi ja sallivampi kuin monet mielipiteet tällä palstalla. Joskus 15 vuotta sitten minuakin kyykytettiin museotarkastuksessa kun upeasti säilyneeseen alkuperäiseen -61 kuplaan piti mm maalata tuhkakuppi sisältä koska sitä oli käytetty. Nyttemmin on ymmärretty ettei uutta hienommaksi rakennettu auto ehkä olekaan se ainoa oikein tapa säilöä autoja tulevaisuuteen. On alettu ymmärtää myös käyttökuluman päälle. Rikki ei mikään edelleenkään voi olla, mutta mukavasti patinoituneet verhoilut tai maalipinta on nykyään helpommin hyväksyttyjä kuin ennen. Lisävarusteet on toinen asia jossa löytyy tulkintaeroja ja mielipiteitä. Kukaan nyt ei varmaan haluakaan kerätä omaan autoonsa maksimimäärää aikakautensa typerimpiä varusteita. Jokunen harkittu herkku sen sijaan saattaa tehdä autosta paljon mielenkiintoisemman. Se saattaa olla juuri se juttu joka saa auton tuntumaan omalta ja mielekkäältä. Eikä siis välttämättä sulje pois museorekisteriä. Toisin päin ajateltuna museokilvistä pääsee aina halutessan eroon. Näppituntuma on kyllä että museokilpisenä autolla on keskivertoa parempi mahdollisuus selvitä elämästään hengissä.

Kyllä museoautossa voi olla myös aikakauden varusteita. Esim edellisessä museokuplassani oli aikakauden erikoisvanteita, erikoisrattia ja konehuoneessakin jotain kivaa extraa. Kaikki ei mene läpi. Tässä esim renkaat meni vaihtoon kun 185/60 profiilia ei aikakaudella tunnettu. 185/70 kelpasi kyllä.

Useimmiten kait harrastus vaan muuttaa muotoaan, hakee kohdetta, tai vaan pitää taukoa. Syrjähyppy vieraaseen merkkiin on ihan virkistävää kun saa taas opiskella monet asiat nollista ja muodostaa omat mielipiteet siitä mikä on sopiva tapa harrastaa sitä merkkiä. Yleisesti ottaen tuntuu hyvältä kun harrastelelut on kovin erilaisia keskenään. Aikansa kutakin ja helposti huomaa että jostain merkistä tai mallista riitti yksi maistiainen, kun taas johonkin toiseen haluaa palata uudestaan. Myös itse tekemisen into vaihtelee. On aikakausia jolloin on helpompi tunnustaa itselleen ettei kannata edes ajatella muuta kuin valmiiksi kulkevaa laitetta jossa kevyt oman maun mukaan kehittäminen riittää. Kyllä sekin hetki taas tulee kun tuntuu siltä että olisi kiva tehdä taas joku laite oikeasti kunnolla tyhjästä kopasta alkaen.

Asian voi nähdä myös niinpäin että katsoo onko mitään palikoita etupään madallukseen ollut tarjolla. Oleellistahan on miltä tuo lopputulos näyttää, eikä niinkään miten se on toteutettu. Jos ja kun löytyy listoilta edes ne surkeat säätöpalat, pystyy perustelemaan saman ulkonäön, tässä vaan teknisesti paremmin tehtynä. Hyvin harvoin nuo varusteet jää edes vuodesta tai kahdesta kiinni. Kunhan on ollut auton aktiivikaudella saatavilla on usein ollut ihan riittävä. Tukevasti vaan dokumenttia mukaan niin on aina paremmat mahdollisuudet saada asia läpi. Myös aikakauden autolehdistä voi hakea kuvia katuautoista joissa on saman näköinen ratkaisu. Helpointa on tehdä kotiläksyt etukäteen. Yleisesti ottaen museotarkastajalta ei juuri kannata kysyä etukäteen kelpaako joku muutos tai varuste. Ellei hän täsmälleen tiedä mistä on kyse, asia kielletään varmuuden vuoksi. Sinun tehtäväsi on näyttää tarkastajalle mistä on kyse.

Kaasari olisi usein varminta puhaltaa purettuna. Silloin puhdistuisi myös sieltä millä on jotain merkitystä. Silti jälkipuhdistuksessa on aina isompi työ kun puhalluksessa. Vakiokaasareissa ei aina ole kaikki helpolla avattavissa, jolloin puhdistus voi olla hankalaa. Esim kiihdytyspumpun takaiskun kuula on jossain vakiokaasareissa tulpatun kanavan sisällä. Virikaasareissa saa kaiken auki. Osa tuon esimerkkikaasarin hapettumista näyttää kyllä ihan tavallisilta mitkä on saatu aikaa ilman soodaakin. Ihan sama tilanne kyllä vaikka ultraäänipesun kanssa. Ellei pesun jälkeen avaa kunnolla ja puhdista ja kuivata, niin sehän on hetken päästä huonompi kuin ennen pesua. Lasikuulalla puhaltaessa syytä varmistaa että kanavatkin on kuivia ennen kuin puhaltaa. Kuivan purun saa kyllä irti kaikkialta. Sama pätee tässä kuin kaikessa muussakin. Parempi olla tekemättä ellei tee kunnolla.

Koostetta tähän asti kohdalle osuneista laseista: Ilman VW logoa löytyy Sekurit D-02 AS2. Vastaavat kuin HBR löysi -61 bussistaan. Muut ovat VW logon kanssa: - VW Sekurit D-02 AS2 - VW Sekurit D-02 M2/AS2. Vuosimalli -64 - VW Sekurit D 51 M51/AS2. Vuosimalli -66 ? - VW Sekurit D 89 M89/AS2. Lisäksi löytyi VW Durvit AS D-19. Löytyykö lisää alkuperäisiä juniksia joissa on tehdasasennus lasit kiinni ? Mitkä on lasin merkinnät ja auton vuosimalli ?

Possun 60-lukuisessa 901 laatikossa osuu yleensä 100kmh noin 3000 kierrokseen ja 200 kmh lähemmäs 7000. Pyörähän on samaa kokoluokkaa kuin kuplassa. Suurin vaihde on välityksiltään sama oli sitten 4-v tai 5-v 901 loota. Pieniä eroja löytyy vakiolaatikoiden välityksissä, muttei ihmeitä. Näissä on vain kakkosvaihde välitykseltään kiinteä. Muut vaihdettavissa.

Tätä odotinkin että löytyy useita erilaisia merkintöjä. Pitäisikö tehdä kooste vuosimalleittain lasinumeroista ? Alustavasti vaikuttaa siltä että koko auton lasit oli tehtaan jäljiltä samoilla merkinnöillä. Omassa oli tallella 8 lasia ja kaikki olivat samalla merkinnällä. Tulivat kyllä auton mukana irrallaan, eli oikeasti varma ei voi olla näidenkään kuulumisesta tähän malliin. Jos nyt noita käytte läpi niin täällä olisi -66 bussiin ostoslistalla seuraavat lasit merkinnällä Sekurit - F D 51 M51/AS2 -tuulilasit -takalasi -etuovien kaikki lasit. -kaikki kiinteät bussin sivulasit. (tarjolla vaihtoon saattaa olla avattavia sivulaseja.)

Jos nykii vain pintakaasulla on helpompi kokeilla ensin erilaista tyhjäkäyntisuutinta. Vitosen muutos nykyiseen on sopiva askel kokeiltavaksi tyhjäkäynnissä.

Onko jollain alkuperäinen 60-lukuinen junis josta voisi katsoa onko kaikki lasit ympäri auton keskenään samalla numerosarjalla ? Ja onko numero tuo sama joka kuvassa aloitusviestissä ? Toinen kysymys junis laseista. Mahtaako bussin sivuikkunan lasi olla saman kokoinen avattavassa ja kiinteässä kylki-ikkunassa ? Jostain syystä tallissa on vain pop-outteja muttei ainuttakaan kiinteää lasia.