Kelataanpa filmiä kohti nykyhetkeä. Alunperinhän vaikutti siltä, että vain apukuljettajan lattiapellin pala tarvitsee vaihtaa. Kuten yllä todettiin, osoittautui tämä vääräksi tiedoksi. Mutta ei hätää, nyt on suht rujon näköinen sisälattiakin...
... siistiytynyt huomattavasti.
Kuvasta ei oikeastaan näy, mutta helmat saivat myös ruiskauksen oikeaa siniväriä. Sisälattian maalina perinteisesti, tosin Hammeriten tasaisen version kaupoista kadottua Mastonin Hammer. Ei kuitenkaan ilman sutaisua Annitrolilla. Geneeristä siistintää on vastaanottanut myös ovien sisäosat, joista poistettiin rakennusimurin pölypussillinen 60- ja 70-lukujen tiemateriaalia. Luonnollisesti pieni erä Annitrolia meni myös ovien sisäpuolelle, ennen maalia ja kotelosuojaa.
Kuljettajanpuolen takalokarissa oli harrastettu aikaisempaa kittaus ja maalaustyötä. Nyt asiaa on hieman oiottu modernein materiaalein. Huom, lokasuoja ei ole pultattu paikalleen.
Koska tarina edelleen etenee erittäin epäjohdonmukaisesti, voidaan mainita etuakselin saaneen pintaansa RAL mustan Normadurin:
Etuakselihan on Limebug LTD:n valmistama 4 tuumaa kavennettu Jawbreaker. Tässä lisää tipsejä tietäjille.
Ilmeisesti 60-70 luvulla on ollut pakettiautoista akuutti pula, sillä tämän auton mukanahan tuli kattoteline, sekä hyvin erikoiset puskureihin kiinnittyvät telineet (kuvaa myöhemmin) sekä takaikkunan alle kiinnitetyt erittäin hauskannäköiset, kenties hieman veneilyn mieleen tuovat rosteriset lenkit. Näiden avulla on ilmeisesti sitten kuljetettu "Pitkää Tavaraa".
Pienen pohdinnan jälkeen lenkit ottivat niin kovasti silmään, että ne lopulta saatiin antautumaan ja irtoamaan. Vuosikymmenten kovettama kumi oli todellakin tarttunut koriin kiinni, ja apukuljettajan puolelta hieman maalia irtosikin. Siksi pieni korjaus. Kuljettajan puolen kumijäämistä selvittiin toffeelaikalla. Reiät toistaiseksi jäävät, ja niihin sijoitetaan korin myllytyksen jälkeen kupariruuvit, jotka niistä poistettiinkin. Valtava hommahan ei reikien tulppaaminen hitsaamalla ole, mutta jätetään nyt tämä tähän, jotta homma etenee. On myös hyvä jättää vaihtoehtoja, jos esimerkiksi jotain tähän kohdin haluaa kiinnityttää...
Tässäkohdin on varmasti selvää, ettei autoa tulla ylimaalaamaan, näin ihmeteltäessä sitä, että eri kohtia uudella maalilla ruiskitaan. Ylimaalaushan pilaisi sen, mitä vuosikymmenet ovat pintaan tuoneet, ja tällöin meno olisi kuin aikoinaan Mustanmäen torilla. Paljon tarjontaa, mutta kaikki feikkiä.
Myös sohvaosastoa on ryhdytty työstämään. Penkithän oli mukavasti suojattu kolmilla kappaleilla penkinsuojia päälekkäin, ja alta löytyi täysin ehjät alkuperäispenkit. Tässä aloituskuvassa on verhoilulle ryhdytty antamaan hieman Kärcherin verhoilupesuria. Tämä talouden rouvan vastuulla oleva osio on vielä hieman kesken, eivätkä kaikki tahrat tahdo antautua millään. Käytetty on jo Kärcherin omaa laadukasta pesuainetta, sappisaippuaa, vaahtoavaa verhoilupesuainetta, sekä Vanishia. Mitä vielä tarvitaan puhtauteen? Bensiini ja tulitikut? Tulenhan on sanottu puhdistavan...?
Seuraavana ohjelmanumerossa on helmakoteloiden massaus ja ulkokuoren pesaisu. Tämän jälkeen päästään kokeilemaan myllykoneen vaikutusta. Tiukkaa pohdintaa on myös suoritettu siitä, tulisiko auto pestä "karhunkielellä", mutta ehkä kokeilemme nyt versiota "ruista ranteeseen" ja koneella ajamaan suoraan hapettumaa pois. Voi olla, että tästäkään ei selvitä ilman pärinäjuomaa ja virtuaalista tupakkia.