KimmoH

Ilta tuli tapeltua, ruiskun kanssa auttoi hieman mutta ei tuo pääsylkkä muutu kovaksi kuin lähes pohjassa ollessaan. Sitten päästelin puolisen litraa nestettä läpi alipaineimurilla eikä ilmaa tule enää yhtään. Nyt on sen verran jarruja että uskaltaa tuon jarrun avulla kärrystä peruuttaa alas :D Mutta ei tuo china export pääsylkkä oikein vakuuta, yli 90% liikevarastaan se tuntuu lähinnä vain pumppaavan tyhjää ja vasta ihan viimeisillä milleillä alkaa neste oikeasti liikkua. Oman lisänsä tähän tietysti tuo vaijerikäyttöinen pääsylkkä ja todella lyhyellä liikevaralla varustetut china export lihakoukut mutta kyllä tuon pääsylkän pitäisi kovettua vaikka sitä ilman vaijeriakin käyttäisi. Pitää jättää nyt yöksi kahva kapulaan kiinni ja katsotaan huomenna uusin silmin.

Joo, ruiskulla meinasin seuraavaksi lähteä jatkamaan. Ei odottelemalla tai pääsylkääpumppailemalla tunnu homma etenevän tiettyä pistettä pidemmälle.

Nyt ois jarruhilppeet paikoillaan. Ilmaaminen tuntuu olevan tuskaa, ihan kuin tuo pääsylkkä lutkukkaisi tyhjää. Toisaalta kun sitä aikansa vemputti niin pääsäiliöstä neste kyllä linjastoon katoaa hissukseen eikä missään näy vuotoja joten oisko siellä vaan satuloissa vielä ilmaa.

Eilen kävin teettämässä jarruletkut Muuramen Hydroscanissa. Mukava kun saa itse väännellä paikan päällä liittimet oikeisiin kulmiin ja saa just oikean mittaiset letkut. Loput osatkin kotiutuivat pulverimaalarilta. ja eilen tuli briteistä ilmoitus että vuosi sitten tilattu öljyjäähy on vihdoinkin lähtenyt kuninkaallisen postin kyydissä kohti Jyväskylää!

Sellaiset niistä sitten tuli, vielä kiillotus ja sitten kirkaslakka päälle. Paremmat kuin uudet venäläiset :D

Ei se ihan mennytkään niin helposti että pikkuisen poraa ja sitten vain pulttaa kiinni. Itäkeulasta paljastui ominaisuus mitä en älynnyt ottaa huomioon aikaisemmin joten etuakselin holkista piti sipaista vielä kaksi milliä pois. Adapterien teko muuttui ihan tosissaan yritä-erehty-suunnittele-prosessiksi kun satulat tuli kuin tulikin alkuperäistä ajatusta seuraten 2mm liian lähelle levyjä. Vaihtoehdot oli joko sipaista navan levyadaptereista sisäpinnasta 2mm pois tai sitten taistella satulat 2mm ulommas. Navan adaptereihin koskeminen olisi ollut se helppo tie mutta sitten ei olisi napa ja levysovitteet olleet enää "tehtaan" orggismitoissa, sekös pussihousua sieppasi. Valitsin sitten sen vaikeimman reitin ja tämä viikko on synnytetty satuloille adaptereita ihan tosissaan. Useampikin koeapala on veistelty niin pahvista kuin eripaksuisista teräslevyistäkin. Luomisen tuska alkaa jo helpottaa, jos huomenna pääsisi niputtamaan lopulliset versiot kasaan.

On mulla tuosta tuplaten korkeammatkin sarjat mutta niillä nousi kaasarit liian ylös, ei passannut automaattibussin kaasuvivusto ja meni muodot muutenkin pilalle. Näillä välimallin sarjoilla mahtuu kaasuvivusto kulkemaan nätisti tankin ali ja kaasuvaijerikin sattuu kohdalleen kuin tehtaalla olisi tehty 😉

Enää ei tartte jännittää! Ekaa kertaa kaikki osat paikoillaan/mitoissa, tadaa, kaikki natsas millilleen. Tähän saakka on lähinnä fiilistelty ja toivottu että palikat sopii yhteen. Riittää kun leikkaa teräslevystä silmää miellyttävät adapterit, porailee pari reikää ja vääntää kierteet.

Brembot sain tänään pulverista. Jos nämä viikonlopun aikana saisi nysvättyä kasaan ja sitten pääsisi veistelemään adapterit keulaputkiin. Muutamat kuivaharjoitukset jo adapterien suhteen tein ilman satuloita mutta nyt jännitetään miten satulat sattuu kohdalleen, menee millipeliksi...

Kilpiteline/takavalo löysi lopulta paikkansa.

Täällä on mun pulttitarinaa kuvineen, näköjään kolmas ratkaisu vasta mahtui pyörimään 😉

Nelkun nokista olen purkanut rattaat irti ihan vain rälläköimällä niitin pään nokan puolelta tasaiseksi ja sitten tuurnalla napautus, niin niitti lopsahtaa irti nätisti. Kai siihen nokkaan saa kierteet kairattua kuten uustuotantonokissakin on ja sitten vain pultilla+lukitteella takaisin kiinni. Nykyisen ajokoneen nokka+ratas yhdistelmän tein uppokantapulteilla ja kairasin poterot rattaaseen pulttien kannoille, kun muuten loppui tila öljypumpun ja nokan välistä vaikka oli alkuun matalakantaisetkin pultit.

Alkuperäinen Dneprin pitkä penkki madallettuna, pidennettynä ja aidolla keinoeläimen nahkalla verhoiltuna. Tästä tuli parempi kuin odotin. Nyt mahtuu rouvakin kyytiin 😉 Kaveri sponssas USSR lasilla ja kiinnitysklipsuilla joten nyt on ajovalokin kasassa, hehkulampulla tottakai 😉

Kaikenlaista pientä näkymätöntä nykerretty viime viikot. Aamulla vielä viimeiset mittailut ja pätkimiset pakosarjoihin. Jos nämä nyt saisi lopulliseen kuosiinsa. Projekti deadline asettui 20.3.2020 päivään. Tuli kutsu Seinäjoki areenalle 21.-22.3.2020, Motorbike Showssa pitäisi olla suht valmis pyörä ihmeteltävänä.

Pakosarjoista siis kääreet pois, reilummat jatkot päihin. Samalla fiksasin yhden "optisen" harhan. Vasemman puolen pakosarjaa nostin 10mm ylöspäin, niin istuu silmään ja rungon muotoihin paremmin. Kevyt puhallus ja maali pintaan. On tuo POR:n Factory manifold gray hyvää ainetta. Pysyy uunitettuna kuin tauti vaikka rällöi ja hitsaa putkea. Pensselillä puhallettuun pintaan, vuorokauden saa kuivaa jolloin pinta tasoittuu itsekseen ja sitten vain uuniin kovettumaan.

Ei ne silmät "lyhyisiin" putkiin tottuneet. Venytin pakosarjoja kokeeksi reilut 10cm ja sain tulppaanien päät karvan yli taka-akselin. Nyt on ainakin omaan silmään parempi ja takaapäinkin näyttää paremmalta. Samalla ratkesi äänenvaimentimien kiinnityskin runkoon, nyt pystyy käyttämään rungon orggis pistettä kiinnitysraudalle.

Eilen tuli vähän bussiakin harrastettua. Eihän se korjattu termari kestänyt kuin syksyn ajot. Jos seuraavaksi lataisi akut ja sitten odotellaan vain lumien sulamista.

Sähköt olisi takavaloa ja testausta vaille valmiit. H4 kanta saattaa vielä vaihtua hehkulampulle sopivaan, jos reilun viikon päästä saan vanhan CCCP umpion.

Pikkuisen pystymmät riserit kolahti tänään postilaatikkoon. Nyt mahtuu stonga kääntymään tankin yli ja ajoasentoa sai samalla karvan verran etukenoisemmaksi.

Mahtaakohan olla mitään tilastoja kuinka monta onnettomuutta on oikeasti johtunut auton "romuisuudesta" ? Kyllä ne onnettomuudet taitaa pääsääntöisesti johtua ihan muista tekijöistä kuin siitä onko auto läpäissyt katsastuksen. Eiköhän tämä pannukakuksi mennyt ihan vain sen takia, että joku katsastuksen puolelta on lobannut katsastuspakon puolesta kun muuten bisnes loppuu tai joku pikkuvirkamies on halunnut käyttää valtaansa. Onneksi aika yleensä hoitaa nämä tyypit pois kuvioista kuten aikoinaan lisäjarruvaloa vastustavienkin tahojen kanssakin kävi. Se hyvä puoli tässä nyt sentään oli, että museoautoissa on jatkossa kaikissa katsastus neljän vuoden välein eikä keinotekoista 2 vuoden rajaa "uudemmille" autoille. Katsastus on vähän kuin kerran vuodessa pitäisi viedä vaimo johonkin tuntemattoman tyypin laitettavaksi ja siitä pitäisi maksaa ja vielä itse katsoa vieressä. Jotta sen verran katsastus itseäni vituttaa.

Seisontatuen kanssa tuli tehtyä laskuvirhe. Mitoitin jalan tyhjään runkoon enkä muistanut ottaa huomioon tekniikan painoa ja sen mukana tapahtuvaa jousien painumista kasaan. Kyllä se pystyssä pysyi tasaisella lattialla mutta ei olisi tarvinnut paljon puhaltaa, niin olisi kaatunut oikealle kyljelle 😄 Intian pojilta näitä Royal Enfieldin jalkoja saa puoli ilmatteeksi joten uusi sellainen ja 30mm pituudesta pois. Edellista jalkaa en kehdannut pätkiä, kun sen saa passaamaan vakio Dnepriin, jos tässä vielä joskus innostuu soolomopon rakentamaan. Bensatankkeja on sen verran hyllyssä odottamassa, että ennen loppua pitää vielä varmaan pari kolme pyörää rakentaa 😉 Nyt se nojaa tukevasti jalkaa vasten oli eturengas sitten käännettynä oikealle tai vasemmalle.

Jaha, https://www.lvm.fi/-/yksityiskaytossa-olevien-yli-40-vuotiaiden-ajoneuvojen-katsastusvali-harvenee-1026423?fbclid=IwAR30v130onqIZdb37Am6-Z2V5u2AqOjI2ZiRWF7cCtNV2sy7Sce6DH_F0Xg On tää nyt parempi kuin kerran vuodessa mutta vähän kuitenkin vituttaa kun edelleen joutuu käyttämään 😞

Riserit meni sitten vaihtoon kuten jo hieman tässä pelkäsinkin. Stonga ottaa kiinni tankkiin kääntäessä. Taisin sitten laiskotella koesovituksen aikoihin tai koesovitus riserit oli varustettu eri kulmalla kuin nämä kromatut uudet. Pitänee hommata pikkuisen eri kulmassa kulkevat Uralin riserit, niin ongelma ratkeaa sillä. Samalla saa stongaa aavistuksen eteenpäin. Kuluvalla viikolla olen nysväillyt sähköjä kasaan. Kaaviona hyväksi havaittu jo 50-luvulla käytössä ollut kytkentäkaavio 😉 Värikoodauksen pidän orggiksena mutta kaikki piuhat piilotan mustien nylon sukkien sisään. Laturin päähänkin löytyi lopulta sopiva suojahattu, niin sai senkin piuhan askarreltua kasaan. Posti meni ja sössi lampun kuupan kiinnityskumipaketin joten nyt taas odotellaan :( Paketit kyllä kulki lakon aikana mutta kirjeposti ei ja saapumisilmoitus tuli vasta sitten kun paketti oli jo lähetetty takaisin lähettäjälle. Tanan urpot....

Jyväskylän huhtikuun näyttelyyn tämä olisi tarkoitus saada valmiiksi.

Löytyihän näitä Jyväskylästäkin Autostartista, kun sai itsensä tuonne ihmisten ilmoille :D