metake

Auto saatiin kotitalliin joulukuun puolivälissä ja maalarin kanssa oli sovittu auton viennistä loppiaiseksi, joten jäi hyvin aikaa valmistella auto maalariin. Edellisen kerran tämä oli maalattu pahemmin osia irrottamatta, joten nyt halusin kaiken irti joita ei maalattaisi korin väriin. Siis käsijarrukahva, vaihdekeppi, jarrupolkimet, ja paljon muuta pientä irti. Sähköistä katkaisijat ja muut pois ja sähköjohtojen huolellinen suojaus että olisivat vielä maalauksen jälkeenkin erivärisiä. Nopeusmittariksi vaihdan GPS-version, niin ei tarvii arvuutella nopeutta. Sitä kerkisin hieman hahmottamaan paikalleen, ja sovittamaan vielä varoitusvalojakin. Varoitusvalot ei jatkoon, mutta paikka niille on kyllä tuo. Todellinen syy kojelaudan muutoksille oli se, että sitä oli aiemman yleisjohtosarjan katkaisijoiden vuoksi leikelty jotta katkaisijat oli saatu paikalleen, ja kojelaudan alareuna puuttui pitkältä matkalta ja reiät oli suurennettu liian suuriksi. Ne olin joskus itse hitsannut (huonosti) pienemmiksi ja asentanut kuplan katkaisijat katkaisijat. Nyt oli hyvä hetki ennen maalausta korjata kojelauta, ja kun halusin ritilän pois niin meni kaksi kärpästä samalla kertaa. Auto on tätä kirjoittaessa siis maalarilla, ja palautunee sieltä jossain kohtaa kevättä. Tarina jatkuu heti kun tulee lisää tarinoitavaa, ja värikin selviää sitten, mutta ei ole kuparin värinen...

NONIIN, nyt on päästy jo tähän talveen ja miltei nykytilanteeseen. 2025 elokuussa käytiin ajelemassa saariston rengastie ja siitähän sitten tulikin KALLIS reissu. Hieman koleahkossa säässä istuttiin autossa leirintäalueella meren rannalla, jossa vaimo sitten tokaisi, että "Tähän pitää saada ikkunat". Vielä kun pari kanssa harrastajaa sai vaimon vakuutettua läpikäveltävän ohjaamon autuudesta, niin konkurssi häämötti nurkan takana. Itseä oli alkanut hieman nyppiä joka talvinen auton purkaminen ja auton keskeneräisyys, niin tämän talven ohjelmaan otettiin sitten laajemmat peltityöt ja auton maalaus (vihdoinkin, voisi joku todeta..). Tallikausi alkoi siis totuttuun tapaan purkamisella ja äänieristebitumien poistamisella, joita autossa olikin miltei joka paikassa. Helmojen korjauksen laatu jo arvaattiinkin aiemmin tehtyjen takanurkkien avauksen perusteella, mutta silti kitin määrä oli hieman yllätys. Korjauspellit oli lisäksi hitsattu päällekkäin vanhojen peltien kanssa, ja tasoitettu kitillä hitsisaumoja siistimättä. Ja tämä siis ihan maksettuna työnä aikoinaan teetetty. No, onpahan peltisepälle jotain tekemistä... Kone ja vaihdelaatikko irti, ja kun laatikko oli lattialla niin se oli näppärä lähettää tarkistettavaksi, eikä turhaan. Laatikkomies oli hieman jopa ihmeissään että vaihteistolla oli kuitenkin päästy eteenpäin. No, olihan se jo hieman pitänyt ääntä varsinkin moottorijarrutuksessa, mutta nyt on uudet rojut sisällä niin uskaltaa taas tulevaisuudessakin Suomen ulkopuolelle. Peltiosia oli hommattu BBT:ltä valmiiksi jo jonkinmoinen kasa, ja kun peltiseppä ilmoitti marraskuussa että nyt on pajalla juniksen mentävä aukko, niin suunta kohti Vaskiota. Sitten alkoikin tapahtua ns. isolla pensselillä ja reilut pari viikkoa auto vietti peltisepän hellässä huomassa. Vanhat kylkipalat pois, ja uudet korjauspalat paikalleen. Myös pariovet päädyttiin vaihtamaan kokonaan, eikä alettu rei'ittämään ehjiä umpparin ovia. Ei ne BBT:n peltiosatkaan suoraan istu, vaikka peltiseppä niitä ihan hyviksi kehuikin, mutta matimies on amatimies tässäkin asiassa, ja se on syy miksi en itse tee peltitöitä... Etummainen pariovi jouduttiin ottamaan pykälää vanhempi, kun uudempaa ei ollut saatavilla, joten siihen piti askarrella etuoven kahvaa varten kolo. Myös oikeanpuolen doglegi oli joskus korvattu brassi-doglegillä, ja mysötty paikoilleen ilmeisesti pajavasralla, niin myös se oli vaihtolistalla. Samassa kuvassa näkyy oven takakulma, jota oli joskus korjattu ja pintapelti oli kuopalla ja löysä, ja korjattu kitillä. Pelti oiottiin ja kiristettiin niin ehkä hieman vähemmän kittiä riittää. Sitten helmojen kimppuun.. Ensin kitit lattialle ja oikeanpuoleisen helmanpätkän peltiseppä päätyi vaihtamaan, mutta vasen oli sen verran tiukasti kiinni ja vain saumastaan huono, että siitä korjattiin vain liitoskohta. Ja sitten väliseinän kimppuun, jotta pääsee kulkemaan ohjaamosta suoraan jääkaapille, kulkematta lähtöruudun kautta.. Kuvassa näkyy myös ähtäröity kojelauta, kun en ole koskaan tuolle CD-levy telineelle juniksessa keksinyt mitään järkevää funkiota.. Syksyllä kun projektia aloiteltiin, niin ei ollut läpikäveltävän juniksen muutossarjoja saatavilla, mutta nythän niitäkin on jo valmiina setteinä. Peltiseppä haki peltiä ja putkea ja alkoi taikomaan niitä selkänojiksi. Jonkinmoisen ähräämisen jälkeen näyttivät ainakin minun silmään kelvollisilta. Selkänojat on tehty alkuperäisillä mitoilla ja alkuperäisen mallin mukaan, mutta ei ihan alkuperäisiksi kuitenkaan. Mm. säilytyslokeroihin on pääsy koteloiden sivuista, eikä yläpuolelta penkin alata kuten alkuperäisissä.

Jatketaas vielä, että saadaan nykyaika jossain vaiheessa kiinni.. Kesä -24 meni siis Norja-Tanska-Ruotsi reissun merkeissä, missään pidemmällä ei tullut käytyä. Ja kun tekniikka tuntui toimivan moitteetta niin sille ei ollut isompia suunnitelmia seuraavaksi talveksi. Talvi 2024-25 menikin vain joidenkin kosmeettisten parannusten merkeissä. MadMatzilta tuli tilattua ohjaamoon ja moottoritilan päälle matot. Istuvuus oli vähän mitä oli, mutta ainakin melutaso hiljeni aika paljon. lokasuojien päälle liimasin STP goldin bitumit ja lattiamaton alle tuli äänieristehuopa, sekin MadMatziltä. Bitumeihin sitten matot kontaktiliimalla kiinni. Tuhkakuppiin tekaisin pari USB-pistoketta puhelimen latausta varten. Takalasin tiiviste oli hieman aikaa nähnyt, niin siihen valmiina oleva uusi tiiviste tuli vaihdettua paikalleen. Iloinen yllätys oli likimain uuden veroinen ikkunan karmi hieman patinoituneessa luukussa, ja se ei tarvinnut kuin puhdistuksen uutta lasia varten. Ehkä suurin päivitys tuli hupiakkupuolelle, jossa luovuttiin vanhasta 100Ah AGM akusta ja tilalle tuli modernimpaa LiFePo4 sähköä. 230v sähkön syöttö Defan pienellä pistokkeella, jonka perässä siätilan lämmittimelle tarkoitettu pistorasia. Siihen kiinni kotelo jossa kwh-mittari ja yhdistetty johdonsuoja/vikavirtasuoja, ja siitä sitten sähköä akkulaturille ja yhdelle pistorasialle autossa. Victronin latureita kovasti suositeltiin monessa paikassa, joten niillä mentiin. Auton laturin ja LiFePo4 akun väliin tuli 18A DC-DC laturi ja 230v laturiksi 15A malli. Akuksi valikoitui LiTime 100Ah akku, koko hieman 60Ah lyijyakkua korkeampi, mutta painoa n. puolet. Näillä eväillä siis kesään 2025, joka jäi reissujen osalta hieman vaatimattomaksi. Suomen ulkopuolella ei tullut käytyä, mutta jotain pieniä reissuja ajeltiin kotimaassa.

Ensin oli ajatuksena pelkästään paikata lattiasta reikä, mutta tarkempi tutkiminen osoitti sitä paikatun jo niin moneen kertaan, että moinen tilkkutäkki ei oikein miellyttänyt, vaikka se ei mattojen alta mihinkään näykään. Samoin tuo lattian etupuolella oleva potkupelti oli sen verran kauniisti korjattu, että senkin näkeminen aihutti erinäisiä reaktioita. BBT:ltä uutta peltiä ja auto Vaskiolle Caracen hoiviin. Takakulmat oli myös korjattu " ei niin hyvin", ja takavalot haluttiin palauttaa lakuperäisiksi, joten samalla kertaa oli hyvä korjauttaa takakulmat kun auto oli peltisepälle kuskattu. Kytkimen jäykkyyskin korjattiin samalla, eli uusittiin koko kytkinvaijerin putki. Vanha putki oli nostettu liian ylös tontituksen vuoksi, ja polkimen päässä vaijeri teki tiukan mutkan ennen putkeen menoa ja kiskoi putkea sivusuunnassa ja hankasi siihen kiinni. Uusi putki paikalleen oikeaan kohtaan ja kytkin tuntui siltä kuin pitäisikin. Tästä ei vaan tullut napattua yhtään kuvaa... Pensselillä paikkamaalia takakulmiin ja uudet vanteet alle. Ohjausakseli jäi lyhentämättä kiireessä, mutta putosihan tuo ratti sentään 6 cm alemmas ja paljon muutakin jäi vielä tekemättä, mutta sopivasti saatiin heinäkuun alkuun taas auto nippuun ja kohti Norjaa...

Kesä meni ajellessa ja seuraavana syksynä taas auto työn alle, kuten tähän saakkakin. Talvella aina auto osiksi ja kesäksi kasaan -metodi alkoi olla jo tuskallisen tuttu, mutta kun haluttiin ajaakkin autolla niin ei haluttu pistää projektiksi kokonaan, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna se ehkä olisi ollut järkevää... mutta ei näissä hommissa muutenkaan oikein järkeä tunnu olevan.. Tällä kertaa hieman tilavampi tallipaikka, ja ennen kaikkea hitsausmahdollisuudella. Alusta saakka oli ärsyttänyt simpukan nosto ilman rattiakselin lyhennystä, joten sen kimppuun heti ensimmäiseksi. Ratti oli "hiukan" korkealla, simpukkaa oli nostettu maltilliset 9,5 senttiä, ja rattia tietysti saman verran... Simpukka irti ja kauheus alkoi paljastua.. Tätä toteutusta ei ollut aiemmin tullut tutkittua paljoakaan, ihmettelin vain todella raskasta ohjausta, ja vieläkin raskaampaa kytkinpoljinta. Simpukan kiinnityskohtaa oli nostettu niin paljon, että se nousi jo palkin yläpuolelle ja palkki oli kiinnitetty parilla lattaraudan palalla ja peltisoirolla, ja hitsattu ohjaamon lattiaan kiinni. Olihan se mukana pysynyt ja kun ei tiennyt moisesta niin ei pelottanut edes alppiteitä kurvaillessa.. Syy jäykkään ohjaukseen paljastui, eli ohjauksen välitanko oli tehty ilmeisesti kuplan raidetangosta (alkuperäinen välitanko malliksi oikealla), ja geometria oli niin pielessä että kääntämisen sijaan välitanko painoi apusimpukkaa melko rajusti pystysuunnassa. Näin rajun simpukan noston vuoksi jarrupoljinkin oli jouduttu muotoilemaan uusiksi ja viemään simpukan alapuolelta. Lattiaan oli myös kääntövarrelle jouduttu tekemään melkoinen patti, ja sen vuoksi kaasupolkimen tila oli hivenen ahdas. Mitäpä siinä sitten muuta kuin avoleikkaus lattiiaan jotta pääsi poistamaan vanhan simpukan kiinnitys palkin kokonaan. Kaupasta uusi palkki, ja palkkiin tällä kertaa hieman maltillisempi nosto. Pitkällisen googlettamisen seurauksena päädyin 3,5 cm nostoon, koska saadun tiedon mukaan tällä ei vielä tarvitse tehdä lattiaan pattia simpukan kääntövarrelle. Ja kun näytti siltä että edes rajusti tontitetuissa ei tehdä yli 6 cm:n nostoja, niin uskoin tuon riittävän kun tämä auto ei ole kovinkaan matala. Uusi palkki paikalleen ja vähän maalia päälle.

Vielä jos tälle saa jonkinlaisen pyyntihinnan, niin täyttää palstan myyntisäännötkin.. Paikkakuntakin pitäisi olla mutta arvaan sille Kanada, eikun siis Mäntsälä :)

Oliko tämä sellainen kierreholkki joka mankeloidaan tiiviisti kiinni (kuten Timesert) vai sellainen joka vaan kierretään paikalleen? Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Palliksessako ei ole jousilatoissa merkkejä mihinkä kohtaan pultataan navat kiinni että kulmat on vakiokorkeudella aika hyvin kohdallaan, kuten kuplassa on? Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Tänään olisi taas hyvä hetki ajella Ullan Pakarille kahville muiden harrastajien seuraan, klo 18:30 alkaen. Tervetuloa [emoji846] Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Omalla lootalla tuli käytyä Italiassa ja Norjassa, ja vähän Suomessakin ajeltua, ja kuunneltua että etenkin moottorijarrutuksissa tuntuu laatikko kumman äänekkäältä. Nyt kun auto on muutenkin purettu osiksi niin vaihteisto (IRS) avattiin samalla, ja mm. poskilaakerit näytti tältä.

Noniin, sisusta siis puuttui kokonaan ja tubbausten poiston vuoksi myöskään sopivia etupenkkejä ei ollut. Kahden istuttava vaneripohjainen apparinpenkki pakusta löytyi aihioksi: Siitä se ajatus sitten lähti, toinen hieman kärsinyt jatkoksi, ja leikkaa ja liimaa ja hiukan lisää putkea Puuilosta, ja 3 istuttava apparin penkki oli syntynyt. Penkki tuli etureunastaan kuplan moottoriluukusta napatuilla saranoilla kiinni, siten että sen saa kallistettua eteenpäin ja pääsee vararenkaaseen ja alla oleviin tavaroihin käsiksi. Bonuksena penkin saa helposti kokonaan irti ja voi nostaa pihalle ja istuskella vaikka siinä. Hanna Hyvinkäältä taikoi penkkiin verhoilut. Pehmusteet on tehty 2-kerroksisena siten että kovempaa alla ja pari senttiä pehmeämpää vaahtoamuovia päällä, ja tuli itsekin yllätyttyä että kuinka mukava penkistä tuli. 500 km:n päivämatkoja voi huoletta istumisen puolesta ajella. Takaosan sisustaminen aloitettiin laittamalla hieman vaneria seiniin. Ihan perälle saakka ei saatu tehtyä, mutta keskiosaan kuitenkin. Tässä oli suurena apuna Kyöstin juniksesta puretut vanhat vaneriverhoilut joista saatiin suoraan mallit ilman työlästä mittailua. Takaosaan piti vielä rakentaa jotain missä nukkua, ja hieman säilytystilaa, niin aloitettiin rock'n'roll sohvan rakentamisella. En halunnut vanerista runkoa kun Westfalioissa, vaan luotin rautaan tässäkin asiassa. Melkoinen mittailu ja sovittaminen ja ihmetteleminen alkoi kun saranat (Just Kampers) ei tuntuneet sopivan mitenkään niin että sekä istuminen ja nukkuminen olisi mahdollista. Ensi koetettiin netistä löytyneiden westfalian saranoiden ohjeen mukaan, mutta uustuotantosaranat ei osuneet edes reikiin. Myöhemmin syyksi ilmeisesti paljastui, että nämä uusio-saranat ovatkin ilmeisesti tölkin mitoilla tehtyjä. Loppujen lopuksi saatiin tyydyttävä ratkaisu aikaiseksi, ja nyt mulla löytyy sohvan rungosta cad-kuvat jos joku haluaa tuollaisen kopioida. Hannahan se taikoi patjat tähän, ja moottoritilan päälle tuli vielä samaa sarjaa oleva patja, joten nukkuminen ainakin onnistuisi. Kaapistoksi sovitettiin ensin palliksesta purettua westy-kaapistoa, mutta se jäi sovitteluasteelle, ja päädyttiin tekemään vain pieni säilytystila penkin viereen. Kaapiksi tekaistiin nurkkaan pieni jääkaappi / säilytystila, joka sai paremman puutteessa välttää. Jääkaapiksi löytyi Orimattilasta auton entiseltä omistajalta Volvon kuorma-autossa käytetty kompressorijääkaappi, Hyvä jääkaappi mutta kannen päällä ei voi säilyttää mitään jos haluaa sieltä jotain ulos.. Vähän mustaa väriä pintaan ja matto lattiiaan niin sai kelvata, vaikka väliaikaisuuden ja keskeneräisyyden tuntu jäikin aika vahvasti. Etuoviin tekaisin vielä samaisesta vanerista jonkin näköiset oviverhoilut, ja värjättiin nekin mustiksi. Elettiin huhtikuun viimeisiä päiviä, eli reissuun oli kuukausi aikaa kun ruvettiin asentamaan uutta moottoria. Huolella tehty 1835 kone paikalleen, niin kelpaa kiivetä alppiteitä ylös. Siis näin oli suunnitelma... Uudesta huoltoluukusta oli ilo asentaa uusi moottori paikalleen. Iloa kesti siihen saakka kun tuli käynnistyksen vuoro, jota ei sitten koskaan tapahtunutkaan.. Jotain mystistä on moottorissa, eikä se suostunut yhteistyöhön, ei edes luvannut. Kaikkea kokeiltiin useaan kertaan ja osia vaihdettiin toiseen, mutta pörinä ja pakokaasu puuttui.. Eipä ole tällaistakaan vielä sattunut.. (Uteliaille tiedoksi, että mahdollinen syy oli paksut imusarjat jotka jäivät kantamaan sylinteripelteihin niin että kannen ja imusarja väliin jäi usean millin rako..) Tuo vika ei vaan selvinnyt yrityksistä huolimatta, ja siinä vaiheessa kun lähtöön oli 2 viikkoa aikaa, niin vihelsin pelin poikki. Kuplasta hyvin toimiva 1600 kone 1-reikäkansilla irti ja junikseen pata. Ei kiivetty alppien mäkiä siis kovinkaan vauhdikkaasti... Kaikki alkoi olla siis valmista, mutta jotta ei tulisi tylsää, niin oikeasta etupyörästä meni kiristysmutterin kiristysruuvista kierre (huonolaatuinen tarvike). Toijalasta Teemulta palliksen raadosta hakemaan uudet tilalle ja homma pelastettu. Ja NYT siis kaikki piti olla valmista, niin 4 päivää ennen lähtöä alkoi bensa tuoksumaan hieman turhan voimakkaasti, ja bensatankkihan se oli ruvennut vuotamaan täyttöputken alta. Paikkasmassaa hätäratkaisuna pintaan ja lopputuubi matkaan mukaan, Hyvin piti kuitenkin ja vasta nyt tänä talvena on menossa uusi tankki paikalleen. Matkaan päästiin siis, ja koko reissu sujui ilman ainuttakaan murhetta, auto toimi kuten pitikin, mutta se on sitten toinen tarina. Tässä vielä kuva missä autoa rakennettiin tämä talvi, 18 neliön kerrostalotallissa tehtiin hommat sen jälkeen kun auto tuli peltisepältä.

Varaosakirjan mukaan ei missään kuplassa ole sama.

Pitkä on aika edellisestä tapaamisesta, kun osuivat hankalasti päiville jolloin Pakari ei ollut avoinna, mutta tänään taas on se päivä kun pääsee harrasteen murheita purkamaan toisille harrastajille. Tänään siis kahvittelua Ullan Pakarissa klo 18:30 alkaen. Tervetuloa 🙂

Listasta puuttuu, että myöskään LT ja crafter ei ole Type 2:ia.. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Varsinaista leirintäaluettahan tuolla ei tosiaan ole, on vain peltoa ja niittyä jonne leiriydytään. Ja jos meinaa saada jotenkin järjellisestä sijainnista paikan niin on syytä olla paikalla jo torstaina. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Onhan se biffi nyt ihan hitokseen kaukana täältä Kanta-Hämeestäkin katsottuna, mutta niin on moni muukin tapahtuma. Äkkiseltään saattaa tuntua typerältä viedä tapahtuma kauaksi sieltä missä suurin osa ihmisistä on, mutta saattaa tehdä tapahtumalle paljon hyvääkin, ja omasta mielestäni vaihtelu on tervetullutta. Paikka ainakin vaikuttaa hyvältä ja siistiltä, ja palveluitakin tuntuu olevan riittävästi. Ja jos miettii järkiperusteita, niin aika pitkälti hallitus, eli järjestävä taho on itse tuolta alueelta, joten onhan se nyt järkevää että järjestäjien ei tarvitse ajaa puolen maan halki vaan käytössä on jo entuudestaan tuttu alue. Annetaan tapahtumalle mahdollisuus ja nostetaan hattua että joku jaksaa näiden eteen nähdä vaivaa [emoji106] Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Usein helpoin tapa keventää on sorvata männäntapin sisältä materiaalia pois. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Itselläni vaa'an käänsi litumiin se että ei olisi sitten niin riippuvainen niistä sähköpaikoista, ja siksi ensi kesäksi tulee vielä aurinkopaneeli lisänä systeemiin. Muutama rivi mietinnän tueksi: - 50 eur akkuja ei ole täällä näkynyt aikoihin. Kunnollinen 100 Ah agm on likimain litiumin hintainen. - Halusin lisää akku kapasiteettia, mutta en lisää painoa. Uusi järjestelmä on vanhaa tehokkaampi mutta kevyempi. - Lyijyakuilla pitäisi olla akkuvahti, jotta syväpurkautuminen estetään. Tämä n. 50 eur säästyi käytettäväksi DC-DC laturiin. Jos kuitenkin päätät siirtyä nykyaikaan ja luopua lyijyakusta, niin osta laadukas DC-DC laturi, Victron on suosituin mutta muitakin löytyy. Unohda halpikset suosiolla, samasta syystä kuin unohda halpis-volkkariosat... Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Kyllä, tämä pitää paikkansa. Mutta, näin käytettynä normaalin lyijyakun elinikä on, ehkä vuosi, todennäköisesti vähemmän. Kyse ei ole siis siitä, etteikö akussa olisi kapasiteettia, vaan siitä että sitä ei tulisi purkaa alle 50% tasoon jatkuvasti, ellet halua uusia akkua hyvinkin tiuhaan. Asia erikseen on sitten ns. syväpurkaukseen tarkoitetut mm. sähkötrukeissa käytetyt akut. Omakohtaista kokemusta on juurikin pienen sähkötrukin akuista, kun asiaa tuntematon henkilö korvasi akut auton AGM-akuilla, ja kestoiäksi ko. akuille muodostui 2 kuukautta. Täällä lisätietoa sulfatoitumisesta (ja mainitaan että akkua ei tulisi purkaa alle 75% varaustasoon): https://www.polarheater.fi/page/6/teoriaa-ja-faktaa-akuista Täällä on paljon hyvää tekstiä akkujen kapasiteetista ja todellisesta energian määrästä: https://www.sunwind.fi/enjoy/energia/akkukapasiteetti-tutuksi-helppo-opas-mokkilaisille

Kuten Tanhis jo hieman avasi asiaa, niin ero johtuu akkujen erilaisista ominaisuuksista. Lyijyakku pitäisi aina olla 100% täyteen ladattu jos halutaan maksimoida käyttöikä, sulfatoituminen alkaa heti kun akun varaus laskee ja tästä syystä lyijyakun varauksen rajana jatkuvassa käytössä pidetään 50% varausta. Jotkin akut voidaan purkaa 35% varaukseen mutta nekin vain tilapäisessä käytössä. Lisäksi normaali auton laturi ei lataa lyijyakkua täyteen, kuten älylaturi tekee, vaan maksimissaan n. 90% varaukseen. Ja kaikesta tästä seuraa se, että se 100Ah lyijyakku sisältää "täyteen" ladattuna 90Ah sähköä ja voit jatkuvassa käytössä purkaa sen 50Ah rajaan saakka, eli todellisuudessa se on n. 40Ah:n akku. LiFePo4 akku ei välitä siitä onko se ladattu täyteen vai ei, ja keston kannalta on vaan hyvä jos sitä lataa pätkissä. Ja kun lataus tapahtuu aina älylaturin kautta niin se latautuu 100% täyteen, ja sen voi myös tyhjentää 0% varaukseen saakka, joten se on aidosti 100Ah akku. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Akku on tämä: https://www.litime.de/products/12v-100ah-group24-lithium-batterie-wohnmobil?variant=49179384676633 DC-DC laturina tämä: https://www.suomenakut.fi/laturit-ja-lataustarvikkeet/victron-energy-orion-tr-smart-dc-laturi-12-12-18a-220w-isolated/p/8719076046066/ 230v laturi on tämä: https://www.suomenakut.fi/laturit-ja-lataustarvikkeet/victron-blue-smart-ip22-laturi-12-15-1-ulostulo-bluetooth/p/8719076037415/ Ja aurinkopaneelisäätimeksi tulee tämä: https://www.suomenakut.fi/aurinkoenergia/victron-blue-solar-mppt-75-15-saadin/p/8719076025320/ Onhan tuo hieman arvokas paketti jos kaiken ostaa kerralla, mutta alkuun pääsee pelkällä DC-DC laturillakin, joka noista tosin on se kallein mutta ei tarvitse sitten taas erotusrelettä. Ja tuon järjestelmän kun kerran tekee niin toiminta ja ominaisuudet onkin jotain ihan muuta kuin perus lyijyakuilla. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

DC-DC laturilla, eli auton omaan akkuun kytketään 12v jännitteellä toimiva laturi joka hoitelee litium akun latauksen, ja sama laturi korvaa samalla etotusreleen. Mulla on 18A laturi, eli täysin tyhjäksi vedetty hupiakku vaatii 5 tuntia ajoa täyteen latautuakseen. Lisäksi mulla on sitten 15A 230v laturi jos tarvii saada leirissä lisää sähköä hupiakkuun. Ensi kesäksi olisi tarkoitus vielä lisätä aurinkopaaneelia varten MPPT-säädin, johon voi kytkeä irtopaneelin tarvittaessa, joku 120-160W joustava paneeli. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

Itse siirryin viime kesänä LiFePo4 akkuun ja ei ole tarvinnut katua, en edes miettisi mitään muuta vaihtoehtoa. 100 Ah litium alkaa olla halvempi kuin saman kokoinen agm, on kooltaan n. 60 Ah lyijyakun kokoinen mutta painaa vähemmän, ja vastaa kapasiteetiltaan melkein 250 Ah lyijyakkua. Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

ET 33 Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla

-97 loppuvuodesta alkanut valmistus, sellaisen saa museoleimaan jo vuotta aiemmin. Jos nyt sattuu museoautot tai new beetlet kiinnostamaan... Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla