Ketsa

Omasta mielestäni kannattaa hiekkapuhaltaa/puhalluttaa kori isoja pintoja lukuunottamatta. Puhalluksen jälkeen sitten karkeimpien mätäpaikkojen pudotus lattialle ja isojen pintojen (ainakin kylkien) hionta pellille. Tämän jälkeen itse vetäisisin puhtaille peltipinnoille happomaalin ruostesuojaksi. Ainakin Trotonin happomaali ei hirveästi haittaa hitsausvaiheessa (toki pitää teräsharjata suurimmat pois sauman paikalta). Jos hitsauksen jälkeen ilmenee suuresti tarvetta pakkelilla leipomiselle, niin ne kohdat kannattaa puhdistaa uudestaa pellille ja vetäistä alumiinikitti suoraan pellille. Sen hionnan jälkeen happomaalilla pellit piiiloon, sitten hiomaväri, pintapakkeli, uudestaan hiomaväri, lisää pintapakkelia, jne. kunnes pohjat ovat mielestäsi riittävän hyvät pintamaalille. Itse en vesihiontaa sotkisi pohjien tekoon ollenkaan. Tarvikkeet ja tarvittavat vinkit saa helposti www.automaalit.net

Vaijerikourun ensimmäinen korjauspätkä sisäpuolelta:

Kohtelias kumarrus vanhan Sepi herran suuntaan. Seuraavana urakkana oli vasemman takakulman korjaaminen. Sisäosan korjauksen jälkeen näky oli tälläinen: Pintapellin korjauspalan muodon joutui kopioimaan toiselta puolelta. Pelti näytti alkuun helpolta suoralta palalta, mutta oli mokoma hiukan pallomainen. Tälläinen siitä sitten tuli: Vaijerikouru olikin jo sitten todella mielenkiintoinen osa väännettäväksi. Pelkästään sikkipyörällä en saanut onnistunut peltiä syntymään monista yrityksistä huolimatta. Lopulta tein kanttikoneella aihion ja lähdin vasta sitä viimeistelemään sikkipyörällä. Tästä tuli se ongelma, että kanttikoneeni leveys rajoittaa korjauspalan pituuden. No, pitää tehdä useamasta palasta. Ensimmäinen pätkä näytti sovitusvaiheessa tältä: Ensimmäisen pätkän oltua lopulta hitsattuna paikoilleen oli kiinnostus toisen pätkän tekemiseen täysin nollassa. Toisella kertaa sitten loppu :-)

Kilpureissa on kaikkien sähkölaitteiden mentävä jännitteettömiksi ja moottorin sammuttava päävirtakytkimestä ja kytkin on oltava käytettävissä sisältä ja ulkoa. Käytännössä laturi pitäisi moottorin käynnissä vaikka plussa kaapeli akulle laitetaan poikki ja siksi sytytysvirralle omat kärjet. "FIA hyväksytty" tuli siitä, että rallikaupoissa noita myydään aina sillä nimellä.

Pikkukärjillä oleva "FIA-hyväksytty" päävirtakytkin on varma tapa saada bensa-auto myös sammumaan kun sytysvirta katkaistaan samalla noilla pikkukärjillä. Se että isot kärjet ovat akun plus kaapelissa johtunee siitä että miinusta ei kannata lähteä vetämään sinne mihin päävirtakytkin on fiksua sijoittaa ulko- ja sisäkäytön mahdollistamiseksi. Työkoneissa päävirtakytkimellä perinteisesti on ollut tärkeimpänä tehtävänä akkujen tyhjenemisen estäminen seisokin aikana. Tiukempien direktiivien myötä tosin työkoneissa on jouttu miettimään, jotta toimiiko katkaisija oikeasti vielä silloinkin kun startti on oikkarissa ja akut tyhjenevät vauhdilla...

Suurempien ähertelyiden jälkeen olikin helpompia pikku hommia taasen tarjolla. Konehuone näyttää ilman avon vahvistuksia tältä: Paloseinää tukeva vahvike istui hyvin paikoilleen, joten senkin puolesta näytti avon takaosan insertti istuneen oikealle paikalle. Konehuoneen kulmiin tulevien vahvikkeiden hitsaamisen päätin lykätä tehtäväksi vasta sen jälkeen kun puskurin kiinnitysten seutu on korjattu ja takahelma istutettu paikoilleen. "Perkeleen pystylamput!" ilon kiljahduksia aiheuttu myöhäisen pystylampun sivukyljen ruosteiden tökkiminen ruuvimeisselillä. Vekotinta oli ilmeisesti lämpöeristetty jollain kosteutta itseensä imevällä villalla sisälokarin päältä konehuoneeseen menevästä kotelosta ja tuo eristys oli sitten mädättänyt sisälokaria ja sen yläpuolelta sivukylkeä. No, yhdestä varhaisesta pystylampusta löytyi korjauspala tuohon kohtaan. Eipä ollut aikaisemmin tuollaiseen kohtaan autoa tarvinnut korjauspalaa hitsata :-)

Pitkällisien "viilaamisen" jälkee sisäosa istui paikalleen ja pääsin hitsaamaan sen kiinni. Ulkopintojen vetelyä ja sitä seuraavaa amerikan tyylin koko kyljen ylikittaamista koitin välttää hitsaamalla ulkopinnan vain tiheästi heftaamalla kiinni. Ovipilarissa sitten onkin jo yhtenäisellä saumalla. Ovin ohjurikumin pesät pitää vielä myöhemmin tehdä oven karmiin. Ovet pelaavat hyvin ilman paiskimista, joten ainakaan tässä vaiheessa ei vielä tarvinnut paalausautoa kutsua. Sisäosan kiinnityspinnoissa sisälokareihin oli aika paljon pehmeää ja niitä joutui leikkaamaan pois. Onneksi kuitenkin jäi muutamaan kohtaa kovaa jäljelle ja niistä kohdin oli apua takaosan kohdistamisessa ja kiinni heftaamisessa.

Eikös tuo penkki ole jo jatkanut matkaa, vai olenko ymmärtänyt väärin?

Alkuperäisestä takaosasta jäi jäljelle tämän verran: Ensimmäisellä yrityksellä ei vielä oikein näyttänyt hyvältä: Mutta pienen hieromisen jälkeen siirrännäinen alkoi putoamaan paikalleen:

Jämsää lähempänä ei ole tullut vastaan tullut.

Alastarolla on mökkejä metsällinen, (käännytään juuri ennen isoa varikkoa vasemmalle). Muutama viikko sitten tuli pidettyä kilvanajokauden päättäjäiset tuolla sellaisessa kolmen asunnon rivitalomökissä. Varustus mökissä oli kolme makuuhuonetta, makuuparvi, sauna, autokatos, keittiö astianpesukoneineen ym. rojuineen, olohuone, terassi, takka, sähkögrilli, hiiligrilli, jne... Luulisi tuollaisessa vesivessaharrastajankin saavan yhden yön nukuttua, ainakin juovuksissa?

Ei lämppärin lähtöä voi tulpata, sen jälkeenhän vesikoneen asentamisessa kuplaan ei ole enää yhtään mitään järkeä...

Ei mahdu kolffin kone ilma suuria muutoksia kuplan takaluukkuun. Kannen päässä oleva lämppärilähtö napsahtaa paloseinään kiinni ja takaluukku ei mahdu kiinni. Toki luukun voi jättää raolleen ja kokonaisuus näyttää sen jälkeen roskapöntöltä jossa on yksi roskapussi liikaa. Asiallisesti tehtyyn paloseinän siirtoon ei ole siviilikatsastuksessa omalla kohdalla ainakaan puututtu. Vanerista tehdylle "huoltoluukulle" laatikon päällä kyllä naurettiin aikoinaan, mutta kun ei ollut oma tekele oli mukava naureskella mukana.

Hyvin pitkälti samanlaiset laitteistot käytössä Janin kanssa valokuvaamiseen :-) No, jatketaanpa taasen muutaman kuvan verran kohti tätä päivää. Seuraavaksi ohjelmassa oli kehittää suunnitelma siitä kuinka takaosa muuttuu kovakattoisesta avoksi. Pähkäilyjen ja ihmettelyjen loppusumma oli se, että avotuksen spesiaaliosat korin takaosassa ovat: - Sisäkyljet kokonaisuudessaan + niiden poikkituki. - Korin yläreunat (liitossauma korin kylkipeltiin löytyi sisäpuolelta). - Konehuoneessa keskellä paloseinan tukipelti. - Konehuoneen kulmissa vahvikkeet. - Ovien kohdistuskumien pesät ovenkarmissa. - Takaturvavöiden kiinnityspisteet paloseinän yläreunassa. - Paloseinän yläkantin reunoissa ylimääräiset prässäykset. Tältä kovakattoisen kopan takaosa näytti turhien peltien poistamisen jälkeen: Konehuoneen vahvikkeiden irroitus menossa: Vahvikepalojen sovittamisessa myöhäiseen pystylamppuun ilmeni taasen pieni vivahde-ero verrattuna varhaiseen pystylamppuun. Paloseinään oli ilmestynyt uusi prässäys diagnostiikka töpseliä varten... No, pieni homma tehdä rälläkällä yksi reikä lisää muutenkin jo niin reikäiseen vekottimeen :-) Muuten vahvikkeet istuivat ongelmitta sovitus vaiheessa:

Ekassa postauksessa kyllä mainitsin homman alkaneen viime talvena... Auringon asennosta päätellen tässä vaiheessa rojektia oltiin kevät hangilla. Mahtoikohan olla vappuna ajossa? :-)

Tais tulla väärälle foorumille?

Jep, niin on näissä näissäkin. Kuskin kulman mätävika esti kokonaisen siirrännäisen. Oli pehmeys levinnyt kojetaulunkin puolelle :-)

Oho. Onnittelut kuitenkin pitkästä viivytystaistelusta väistämätöntä vastaan! Hienon ensikyydin olet kuitenkin "vapauden menettämisen" jälkeen saanut... t. möhkön takapenkillä "vangittuna" viety

No, eipä siinä auttanut kuin jatkaa parsimista irroittamalla lisää peltiä alkuperäisen avon keulasta. Tuulilasinkarmin sisäpuolella homma oli helppoa, piti vain hioa tinaa pois ja porata pistehitseistä irti loppukin ensimmäisen katkaisurajan väärälle puolelle jäänyt osuus karmista. Tältä karmi näytti sisäpuolelta kasaan hitsattuna: Ulkopuolella homma ei sitten käynytkään millään tavalla näppärästi. Molemmat alakulmat olivat varsin rapeat (ilmeisesti karmiin on mennyt vettä sisälle ja tuolla kohtaan on umpiperä). Hanttarin puolella kuitenkin oli hiukan terveämpää pelti ja sain kopsattua karmin pintapeltiä kuskinkin puolelle tuulilasin alakulmaan. Seuraavassa kuvassa malli ja siitä tehty peilikuva-aihio: Lisäsin remonti yhteydessä hiukan rautaa karmin sisään, joten varsinkin katkaisupaikka on nyt selvästi vahvempi kuin mitä alkuperäisenä. Viimeisessä kuvassa kulmapalat on heftattu kiinni ja testattua tuli myös se, että tuulilasi oikeasti sopi paikoilleen. Puuttuvat alanurkat tuosta eteenpäin oli molemmin puolin niin pehmeät, että ne pääsen tekemään vasta sen jälkeen kun pääsen ottamaan mittoja terveestä yksilöstä. No, tässä vaiheessa alakulmilla ei ole vielä kiire.

Do-diin. Pikkuhiljaa hommassa alkoi olemaan haastetta, kun lähti tuulilasinkarmia rakentamaan. Siitä miten tuulilasinkarmi on Karmannilla toteutettu ei oikein kaiken paljastavia kuvia löytynyt netinkään syövereistä. Kovakattoisen akvaarion tuulilasiakaan ei omissa romuissa ollut, joten lasejakaan ei päässyt päällekkäin vertaamaan muotojen eroja miettiessä. Tuulilasinkarmin alakulmissa oli varsinkin kuskin puolella mätävikaa, joten ilmeisesti sen tähden halusin uskoa tuulilasin aukon olevan alakulmista lähes samanlainen. Noh, seuraavat kuvat kertovat että metsään meni... Suurin yllätys oli kuitenkin se tinan määrä jolla tuulilasin karmin sisäpuolen pelti on hävitetty samaan tasoon kojetaulun/ovitolppien kanssa.

Mitenkä muuten tuollaisiin tuuninkiautoihin suhtaudutaan siviilikatsastuksessa, meneekö esim. tuollainen Alexin auto jossa turvavyöt on asennettu päin persettä läpi katsastuksesta?

Jep, mulla on peltiset ja varhais turbot tallissa ja silmällä eroa voi olla tuo 25mm, mutta ei todellakaan likikään 70mm.

Selkeempi on kuva, mutta yrittäkää itte ottaa kuvia halvalla kännykällä "yökuvaus"- toiminto päällä ja huitoa samaan aikaan mettän reunassa pörränneitä ötököitä pois linssin edestä :-)

Käänsin projektin toiselle kyljelle ja koitin sovittaa kuskin puoleista potkupeltiä paikoilleen. Noh, taassa tuli huomattua jotain mihin ei ole koskaan kiinnittänyt huomiota; myöhäisessä pystylampussa on syystä tai toisesta siirretty sulakerasia eri paikkaan kuin missä se varhaisessa pystylampussa luuraa. No, pitää korjata tuokin reikä myöhemmin. Lopuksi vielä toisen puolen helman vahvikepalkki kiinni ja koppan nosto pyörilleen -- ei kun siis vahvikepalkeille :-)

Tässä vaiheessa koppa oli niin kevyt, että sitä pystyi helposti yksistäänkin kallistelemaan, joten käänsin kopan hiukan parempaan asentoon ja aloin liimaamaan alkuperäisestä keulasta irroitettua potkupeltiä myöhäiseen pystylamppuun. Seuraavaksi pääsikin nauttimaan "laadukkaista" Klokkerholmin korjauspaloista. Varastossa oli vanhastaan toiselle puolelle avon vahvikepalkki, joten päätin olla tehokas ja tilasin toisellekkin puolelle Hots Matsilta korjausosan. Hiukan korjausosaa piti "viilata" ja hitsata, mutta kyllä sille paikka lopulta löytyi ihan hyvin.