Ketsa

Valoista lipat pois ja vanteet alkuperäiseen väriin, niin vallan hienoja ovat.

http://www.kaefer-nostalgie.com/Diagrams/24.JPG Oisko tommonen? Vai onko tämmönen kuitenkin? http://shop.volkswarenhaus.de/index.php ... ender.html

pjeter on jo pois pelistä (ääntä lähtee, mutta liikettä ei havaittavissa). Kauhajoen krouvin edestäkin kaikki halukkaat ovat jo saaneet makkaraperunat ja taxin, joten tienoolla kaikuu enää pjetterin kuorsaus ja vaimea suhaus kun avaan neljännän saunan jälkeisen URHO-oluen... Lippupiste 7 vaikenee, over and out.

jes! Kohta taas syödään, lippupisteen 7 kokki kolmonen on taas vauhdissa. Radalla KLR ajaa kumit vinkuen takaa VWR:n keulaa...

klo 24 ateria lippupiste seiskalla

Kolkkinavasta lujempaa versiota http://www.thesamba.com/vw/classifieds/ ... ?id=836170

Kuis? Mun mielestäni ainakin näyttää tuossa kuvassa täysin pilaamattomalta.

Parin tunnin päästä lähtö (toivottavasti) viimeiselle turistimatkalle Urhon Ajoihin.

Onkos Pjetteri ajanut taassa jostain kuplasta lokarit pois, vai mihin moista ohjetta kaipaat? =D

Seuraavaksi hitsailin oviaukkoihin vahvikkeet, jotka kiinnittyivät saranoiden ja lukon vastakappaleen kiinnityksiin. Tämän jälkeen pääsikin puukkosahaamaan katon pois ja ihmettelemään mitenkä keulaan istuttaisi avon tuulilasin karmin. Poistin molemmista keuloista (umpi ja avo) nitromorsella maalia ja koitin keksiä mistä laittaa rälläkkä laulamaan. Tältä näyttää oviaukon vahvikkeet:

Ovipilarikin pitää raiskata jos laittaa uudemmat ovet. Uudempiin oviin toki voi hitsata palan vanhaa ovea jos ei halua oikean mallista ovea käyttää suosiolla.

Ja muutamaa saumaa myöhemmin tilanne näytti tältä. Varapyöräkotelon kulmat jätin tässä vaiheessa vielä korjaamatta hiekkapuhalluksen ja puskurin kiinnikkeiden tekemisen helpottamiseksi. Samaten muut keulan korjailut päätin jättää tuonnemmaksi...

Pystylampun varapyöräkotelo oli sitten tietenkin pehmeä... Tarvikekeula olisi ollut niin halapa, että kiusaus livetä suunnitelmasta selvitä minimi kuluilla oli jo tosissaan koetuksella. Romuissa oli kuitenkin jostain pystäristä irroitettu parempi keulapala ja uusi stanu mallin etuhelma, joten päätin vielä lykätä vw-kaupassa asiointia. Päätin korjata keulan tekemällä ensin varapyöräkoteloon sivupellit ilman palkkipuskurin kiinnikkeitä, joten muotoakin pystyi yksinkertaistamaan reippaasti. Sisältä korjauspala näytti heftauksen jälkeen tältä: Sitten alkoi ruostehomma hiukan tympimään, joten irroitin avon keulasta pienet sivukyljen vahvikkeet ja hitsasin ne putsauksen jälkeen myöhäisen pystylampun keulaan. Tämäkään ei tosin onnistunut ilman ongelmia, koska hanttarin puolen sisälokariin oli ilmestynyt kummallinen patti juurikin vahvikkeen kiinnityspaikaan. Miksiköhän moinen evoluutio tullut? No patti piti rälläköidä pois ja tehdä siihen korjauspala. Samalla irroittelin ruostuneen bensan täytön suulakkeen. Ja sen jälkeen irroittelin ruostuneen varapyöräkotelon takaseinän. Tältä työmaa näytti tuossa vaiheessa:

Lasse varttunut levottomilla alueilla vai katsonut liikaa CSI:in toimintaa Bugfuelin kulmilla? :-)

Seuraavassa vaiheessa piti tehdä hieman salapoliisin työtä miettiessä miltä kohtaa ja miten keula muuttuisi avoksi... Googgelilla ja Samban foorumin kuvien avulla alkoi muodostumaan kohtuu hyvä käsitys siitä mitä Karmann on aikoinaan touhuillut keulan suhteen. Vertailemalla avoa, varhaista pystylamppua ja myöhäistä pystylamppua alkoi hahmottumaan myös faktaa siitä mikä on oikeasti totta ja mikä tarua (tai johonkin muuhun kuin -68 vuosimalliin kuuluvaa). Jos oviaukkoa ei lasketa mukaan, niin kapiinin puolelta keulaa ei ole vahvistettu kuin potkupelleillä jalkatilan kulmissa. Tältä tilanne näytti kun olin poraillut toisen potkupellin irti asiaa tutkaillessa: Tavaratilan puolelta taasen löytyy kolme vahvistusta per puoli: - pienet lirpakkeet tukemassa sivukylkeä - isommat jäykkärit tukemassa tuulilasin karmia ja sivukyljen takaosaa - kojetaulun reunoilla olevat peltiset ilmasuulakkeet ovat mig hitsattuja jäykkiä osia (kovakattoisessa kahdesta puolikkaasta pistehitsaamalla tehdyt lirpakkeet) Sen sijaan mitään havaintoja mittaamalla en saanut siitä, että keulassa olisi käytetty esim. rintapellissä vahvempaa peltiä. Salapoliisityön lopputuloksena päätin käyttää kovakattoisesta myöhäisestä pystylampusta koko keulan.

Korjattuna paikka näytti sitten tältä: Sielu oli levännyt ja rahaa ei ollut palanut, joten tallissa kaikki hyvin :-)

Jees, jatkoa tarinaan... Pääosien luovuttajaksi valitsin tuoreemman pystylampun (kutsutaanko norsuntassuvalollisia vekottimia myöhäisiksi pystylampuiksi?). Tässä yksilössä oli tectyl tarra ja mömmöt koteloissa, joten ainakin helmakotelot voisi tästä ottaa hyötykäyttöön. Yksi ratsupaikka tosin löytyi etusisälokarista ja sen poistamisen jälkeen näky oli tälläinen: Ensimmäisenä siis pääsi hitsaamaan paikan helmakoteloon: Seuraavaksi piti vääntää korjauspala sisälokariin:

Jos tuo olisi hyvä, niin vormuloissa varmaan olisi tuollainen? Kun se on tullut vastaan vain alfaromussa niin hiukan epäilyttää :-)

Junis ei valitettavasti mahdu mun talliin, joten en Mika valitettavasti pysty auttamaan :-)

Laman paineessa alkoi viime talvena kaipaamaan harrastusta johon ei menisi paljoa rahaa, mutta aikaa saisi kulumaan ja stressiä purettua. Päätin sitten alkaa liimaamaan nurkkiin kertyneitä pystylampun korin osia kiinni toisiinsa ajatuksella, että josko palauttaisi mieliin hiukan hitsaamisen taitoa ja koittaisi opetella omien korjauspalojen tekemistä sen sijaan, että ostaisi brassipeltiä nurkat täyteen... Pystylampunhan voi aina paalata, joten mitään suurta vahinkoahan tässä ei pääsisi syntymään :-) Muutamia vuosia sitten tuli haalittua Turkkusen suunnalta Mr. Vihervaaralta "kohtuullisen pehmeä" avokuppeli tarkoituksena ottaa siitä osia oman ensikuplan ehostamiseen. Homma meni kuitenkin niin, että ensikuppeli laikka-avoani en onnistunut kotiuttamaan sen arvon nousun tähden ja homma jäi toteuttamatta. Riittävän moni on tuon raadon säästämistä ihmetellyt, joten päätin hitsata sen korin iskuun ihan vain rakkaudesta lajiin... Tältä koppa näytti kauppaa tehdessä Ja tämän verran siitä jäi jäljelle roskien, lasikuidun ja massojen poiston jälkeen :-) Muutaman paikan tuo vaatii, mutta kyllä siitä vielä hyvä pystylamppu tulee :-)

Hienoa nähdä, että jollakin riittää osaaminen ja aika ammattitaitoiseen entisöintiin. Oikea entisöinti (ei siis se mitä suurin osa ns. museoautomiehistä harrastaa) on moninkertaisesti vaikeampaa kuin oman mielen mukaiseksi tekeminen...

Irtokeskiötä ja Alcolin levyä possuun... Onhan jäähdytysilmalle "kilpi" levyn keskiössä ohjaamassa jäähdytysilman oikeasti levyn sisälle, eikä "perinteisesti" vain letkun pää tuomassa ilmaa vähän sinne päin? Lämpömaalilla tai käyttöön soveltuvalla lämpömittarilla kannattaa tutkia kuinka kuumana levyt oikeasti käyvät ja ovatko palat oikeat sille lämpötilalle.

Niin, jarrut ovat kokonaisuus ja kokonaisuuteen vaikuttaa erittäin paljon käyttötarkoitus. Mutta jos on tarkoitus vain rakennella rakentamisen ilosta ilman käyttötarkoitusta, niin osien valinnalla ei ole kovinkaan paljoa väliä. Wilwoodilla on tarjonnassa runsaasti hinnat alkaen malleja (superliteä, dynalitea, yms.) joissa on samankokoiset männät ja löysät rungot. Hyvää noissa on se, että niihin saa runsaasti erilaisia jarrupaloja, mutta jarrutuntuma on huonompi kuivalla kelillä kuin hyvissä tehostetuissa liukumäntäsatuloissa.

Onko Wilwoodin satuloissa pölysuojia männällä? Mihinkä käyttöön Alexin kupla on menossa? Swingi taka-akselisto ja ehdottomasti oltava takana jäähdytetyt tai rei-itetyt levyt yhtälö ei oikein aukea minulle. Teinituuning?