multanen

Onkohan tuossa silleen että välys voisi olla vaikka 3mm eikä siitä olis mainittavaa haittaa? Ainut ettei kanki saisi ajautua kovin kauas männän keskilinjalta.

Sanomalehti Karjalainen vuonna 1968. Yllättävän iso hintaero mielestäni 1200 vs. 1600 malleissa. Tämä lehti on vitriinissä Joensuun kauppahallin eteläseinällä. Tuo "Joensuun Autokalusto" oli nykyisen Laakkosen veljesten isän Taunon firma. Nyt jo edesmennyt Reino-veljes taisi olla siinä jo mukana. Veljekset Yrjö ja Reino omistivat sitten myöhemmin tuon sanomalehdenkin sitten Autotalo Laakkosen lisäksi.

Silleenkin vois tehdä että ostas motönetistä 7 euron 6v lyijyakun sytytys- ym. virtoja varten. Käyntiin sitten 12v apuakulla, erillinen kaapeli suoraan startille. 6v startti vissiin kestää satunnaiskäyttöä 12v:llä? Halvat kiinalaiset apuvirtakaapelit niin tulee paljon jännitehäviötä =)

Tommonen video uudesta tolppakameramallista: http://www.liveleak.com/view?i=22a_1327525260

Nonnii, jonku piti laittaa tämmönenkin moottori kuplaan:

Antaakos katsastussetä laittaa isoon pakuun henkilöauton laatikkoa? Mites jos sovittais tölkin 5-vaihteisen ja tekisi vaihteensiirron vaijereilla tms., saako katsastettua?

Eikö nämä stingerikartiot ole jo vanhentunutta tekniikkaa? Aattelin vaan kun formula ykkösissä yms. on enemmän tai vähemmän suorat putkenpäät ollu jo kymmeniä vuosia. Ammoisina aikoina oli niissäkin kartiot.

Tuossahan ei itse asiassa väitetä ettei maali eristä lämpöä koska sehän eristää. Siinä vain todetaan että lämmönsäteilykyky lisääntyy 30% johonkin verrattuna.

Olen sitä mieltä että paksumpiseinämäinen sylinteri on jäähtymisen kannalta hieman parempi. Etu lienee hyvin pieni. Perustelut: rivoitetulla sylinterin osalla paksuudella on hyvin pieni merkitys koska suurin osa lämmöstä kulkeutuu ilmaan ripojen kautta. Lämmön kulkema kokonaismatka on pitkä verrattuna itse sylinterin paksuuteen. Lisäksi paksuseinäisyys voi helpottaa lämmön johtumista ripoihin. Jos eroa on se voisi syntyä sylinterin kuumimmalla alueella joka on rivaton, kanteen uppoava osa. Siinä paksumpi seinämä johtaa lämpöä hitusen paremmin lähimpiin ripoihin ja ehkä hieman kanteenkin. Ohuempi seinämä on parempi ainoastaan siinä kohtaa missä jäähdytysilma pyyhkii suoraan sylinterin ulkopintaa (ei siis ripaa). Ero voisi olla tässä tyyliin 1/5000 tms. kokonaislämpövastuksesta.

Mittarivaloja voi etsiä pyörittämällä valokytkintä, siinä voi olla kirkkauden säätö. Tarpeeksi innokkaasti pyörittämällä lähtee sitten nuppi irti.

Niin tuo minun teoria ei voi toimia ainakaan tuossa vanhassa putkimallisessa anturissa. Uudempi 73-79 on vipumallinen missä lanka on rullalla. Jos vika on katkennut lanka niinn mittarin pitäisi tosiaan "tyhjänä" näyttää samaa kuin ilman virtoja justiinsa niinkuin Tanhis sanoi.

Varmistamaton teoriani: Voisiko anturista olla vastusjohto poikki jostain kohtaa? Tämän kohdan "täydemmällä" puolella näyttää oikein, sitten kun bensapinta laskeutuu huonon kohdan alle katkeaa yhteys. Eli mittari näyttäisi oikein kun on lähes täysi, sitten jossain kohtaa putoaa nollaan (nollaan putoaminen ei tapahdu esim. sekunnissa ajossa olevassa autossa vaan esim. 50 km aikana. Kun bensa loiskuu tankissa ja mittarissa on iso viive).

Keksinpä hauskan jutskan: Tarkistin sytytyshetken ja katkojan kärkivälin kännykälläni! Sovelsin "hpa":n marssikompassiohjeita mutta käytinkin Android-kännykkääni asennettua kompassiohjelmaa (laitoin vaimennuksen minimiin ohjelmasta). Sytytyksen säätö menee kuten hpa kertoi, eli suurjännitejohto irti ja kännykkä jakajan päälle. Sytytyshetkellä kompassin näyttö muuttuu. Kärkiväli - tai oikeammin summittainen kosketuskulma - tarkistetaan seuraavasti: Pyöritetään sytytyshetkestä moottoria eteenpäin kunnes kompassin näyttö muuttuu; kärjet johtavat taas virtaa. Laitetaan hihnapyörään merkki. Sitten pyöritetään taas eteenpäin seuraavaan sytytyshetkeen saakka, jolloin kompassin näyttö muuttuu taas. Tehdään taas hihnapyörään merkki. Mitataan merkkien välinen kulma ja jaetaan kahdella: Omassa kulma oli n. 100 astetta jolloin kosketuskulma n. 50 astetta. Kaikissa volkkareissa ei ole niin helppoa kun hihnapyörä on piilossa, itsellä kokonaan näkyvillä.

Taidettiin nimimerkin Jolkkon kanssa todeta että stefoja on ainakin kahta erilaista. Se minun myymä laippahan ei käynyt vanhempaan autoon. Vanhassa 002-laatikossa on se vähemmän yleinen stefa ja 091-laatikossa on semmonen mikä taitaa löytyä esim. Laakkoseltakin. -75 -vuosimallissa pitäs kait olla 002-laatikkko mutta 091 tuli jo -76.

Miekin olen aina säätänyt strobolla. Pallokeulassa pikatarkastus on oikeastaan helpompaa strobolla kun kärjet on niin ahtaassa paikassa (pää ei mahu konehuoneeseen). Mutta onhan se kärkivälikin katottava, sitten joutuu jo irrottamaan virranjakajan kannenkin ;P Mullakin on ollut luulo että strobo on tarkempi mutta tätä nyt sitten pitää alkaa epäilemään.

Kondensaattorihan on kanssa tyypillinen vikakohde, varsinkin jos se on näitä nykyisiä täysin paskoja (70-luvulla tehdyt n. miljoona kertaa parempia). Jos se on jakajan mukana vaihtunut niin sitten ei varmaan ole todennäköistä että siinä olis vikaa.

Tuossa linkki vanhaan keskusteluun: http://www.volkkaripalsta.com/keskustelu/topic/3774-maastokupla/ Siellä on kuvakin alennusvaihteista paikallaan. Nuilla tulee isompi maavara ja tiheämpi välitys.

Mulla leijaili taannoin sanomalehtipaperin pala kleinbussin tankissa. Paperi oli noin pikkurillin pään kokoinen ja se imeytyi välillä bensaputken lähtöpäähän kiinni. Auto nyki, sammui ja lähti vähän ajan päästä käyntiin (tätä muuten kesti pari vuotta ennen kuin vika löytyi...). En tunne kolkkia mutta pallokeulassa tankin pohjaa pääsi tutkimaan bensamittarin anturin aukosta. Pitkällä tikulla hämmentelin tankin pohjaa taskulampun valossa (kannattaa välttää avotulta tässä kohtaa eli mieluummin fikkari kuin sytkäri). Jolla kulla oli ollut herneen kokoinen pisara moottorisilikoonia tankissa seilaamassa, samat oireet. Noita mahdollisia isoja roskia ei saa millään puhaltamalla pois, pakko ottaa onkimalla.

Taitas Metakella olla korkea aika siivota kämppä. =)

Ei jumaleissön. Kerro ihmeessä lisää näistä pienhiukkasista!

Parhaiden eli kuparisten siilien valmistajat jättää ne yleensä kuparin värisiksi. Eli väri on vaan muotijuttu. Tuossa tulee semmonen ilmiö että mitä enemmän ripoja sen vähemmän ne pystyvät säteilemään lämpöä muualle kuin viereiseen ripaan. Ilma pääsee virtaamaan ripojen välistä ja jäähdyttää koko pinta-alaa. Säteilyä karkaa ainoastaan siltä alueelta joka "näkee" ulkoilmaan. Toisin sanoen neliömetrin kokoinen rivoitettu ja sileä levy säteilevät saman verran lämpöä.

Mulla on jonkin verran kokemusta lämmönsiirtämisestä. Sanosin notta: -öljypohjan rivan ja ilman välinen "lämpövastus" on hyvin suuri osa kokonaisvastuksesta, ehkä 95%. Sen takia ei ole kovin oleellista onko itse ripa maalattu ohuehkolla maalilla vai ei (tätä em. toimitusjohtaja varmaan tarkoittaa). Maalin vaikutus voisi olla vaikka 1% tai 0.1% jäähdytystehoon. Asian voisi varmistaa mittaamalla infrapunamittarilla/lämpökameralla ajon aikana: Maalattujen ripojen pintalämpötila pitäisi olla lähellä öljyn lämpötilaa (ero voisi olla vaikka alle 5 C astetta). Lämpökameralla voisi myös sihtailla onko lohko tasaisen lämmin (arvaan että on 10 C sisällä). -uskoisin että jäähdyttävän pinna kannattaa olla sileä. Virtaavan ilmaan muodostuu lähes liikkumaton kerros jäähdytysripojen pintaan. Tämä kerros on ohuempi sileällä pinnalla. -säteilyn merkitys moottorin jäähdytyksessä on lähes nolla. Tuommonen öljypohja säteilee ehkä 50-100 watin teholla ja siitäkin tulee suuri osa takaisin. Lämpösäteitten pitää imeytyä jonnekin tai heijastua pois auton alta ennenkuin teho on oikeasti hukattu. Säteily on suurempaa jos on tuhat asteinen moottori niinkuin mulla välillä. =) Matemaattisesti lahjakas osaa laskea lämpösäteilyn määrän volkkarin öljypohjasta. Ajoviiman jäähdytyksen laskeminen on vaikeampi kun siihen ei ole valmista tarkkaa kaavaa, on vain jotain kokemusperäisiä kaavantapaisia. On esim. aika vaikea laskea minkälainen ilmavirta öljypohjaan kohdistuu: ilmahan on pyörteillyt jo kolme metriä auton ja tien välisessä raossa.

Puolan kykyä varastoida energiaa mitataan Henryissä (esim. 4mH). Kipinän voimakkuutta mitataan Jouleissa (esim. puoli Joulea). Ensiö- tai toisiokäämin vastuksilla ei ole periaatteessa oikeastaan mitään merkitystä kunhan ne vaan on tarpeeksi pieniä (ja ensiövastus on sen verran suuri ettei puola paistu kun moottori ei käy ja kärjet on kiinni). Silti varmaan käytännön puolien ohmeja vertaillessa voi saada käyttökelpoista tietoa kun ne on varmaan rakennettu aika samalla tavalla. Kun puolaan kytketään sähköt virta alkaa nousta "hitaasti" puolan latautuessa. Puolan latauduttua kokonaan virta nousee maksimiinsa. Sanotaan että kelan sydän on "kyllästynyt", ts. se ei voi magnetoitua enempää vaikka virtaa lisättäisiin. Kytkettäessä sähköt saman-ohmiseen tavalliseen vastukseen virta nousee heti maksimiarvoonsa (lämpiämisen vaikutusta ei nyt tässä huomioida).

Monet ovat valitelleet täällä että pallokeulan vetonivelen pultit löystyvät. Onkohan nuo pultit itse asiassa venyvää mallia eli ne pitäisi uusia joka kerta? Parilla ulkomaan palstalla oli viitteitä siihen suuntaan mutta mitään varmaa tietoa ei löytynyt.

Katsastuksessa pitää olla pohjaanlyöntikumit. Rata-autoihin saa muuten pohjaanlyöntikumeja (eli uretaanikartioita) joissa on progressiivinen jousto. Jouston määrä on tarkkaan tiedossa joten noita käytetään tavallaan jousituksen apuna (Jos esim. kerran ratakierroksella käy takajouset pohjassa niin ei kannata sen takia laittaa pitoa huonontavia jäykempiä jousia).