Kharon

Joko mää olen täysin värisokea tai 'vihreä' auton tiedoissa viittaa alkuperäiseen väriin. Kauhiasti se näyttää siniseltä. Muuten kyllä näyttää hauskalta projektilta: Rullaava koppa ja konekin tulee mukana, ei ole kallis.

Käynnistysrele säästää virtalukon pohjaa, se on aina hyvä ajatus. Konehuoneeseen nappula jolla saa virtaa suoraan akulta solenoidille, voipi pyöritellä konetta konehuoneesta käsin, ohi virtalukon. Valoille oma johto ja releet on aina hyvä idea ja sen on parasta olla mallia paksu (10-16mm^2 ehkä), eritoten jos on 6V sähköt. 12V pärjää vähemmälläkin. Pallokeulaan asentelin 4mm^4 johdon per lamppu, akusta polttimon kantaan asti, ja jännítehäviö oli <0,5V, vaikka oli pallokeulan verran mittaa johdoilla. Sen kyllä valoista huomasikin että ~14V tulee perille asti. Lisävalot oli myös, joten oli aika helppo releyttää samalla varsinaisetkin ajovalot. Tuossa omassa -62 Kuplassa on ~7V laturilla ja 4,2V lampun kannalla. Ihan vain vähän häviää sähköä matkalle ja lamput kuin saunalyhdyt tietty. Tuolla ei paljoa pimeällä ajella.

Kurrella hyvä pointti: Ryyppy tai sen poissaolo vaikuttaa monen monta litraa sataselle, joten sen säädöt on syytä tarkistaa ekana. Ryyppy ei oikeasti tiedä koneen lämmöistä yhtään mitään ja on enempi aikaan perustuva laite, joten oikea säätö on kriittinen. (Vastus lämmittää bimetalliliuskaa joka vääntää ryyppyä päälle/pois: Ulkoilman lämpötila vaikuttaa lämpenemiseen, mutta moottorin lämpö ei.) Maantiellä ja lämpimällä koneella pitäisi mennä lähemmäs 7 kuin 8, jos matkanopeus on 80-90. Kuplan ilmanvastuskertoimella vauhdin kasvatus kasvattaa kulutusta nopeasti. 2-reikäkannet ja pict-34 -yhdistelmä on hiukan janoisempi, ainakin oman kokemuksen mukaan. Toki konekin on 1600 eikä 1200, pitäisikin olla.

Talttapää ruuvimeisseli hukassa syksyn ja mistä se seuraavana keväänä löytyi? Kampiakselin hihnapyörän montusta. Olin sitten pannut sen sinne kiristeltyäni moottoripeltien ruuvit ja unohtanut että näin kävi. Kahvakaan ei ollut pahemmin kulunut, joten putsausta ja takaisin pakkiin vain.

Toisen harrasteauton jarrut hiljenivät täysin äänettömiksi kuparitahnalla: Sipaisu männän ja palan väliin ja palan liukupintoihin. Liukupinnat olivat aivan ruosteessa, joten viilasin ne puhtaiksi ensin.

Mulla on '62:ssa mustat kannakkeet, vaan siitä ei ole tietoja että onko nuo joskus maalattu. Se on tiedossa että koko auto on kertaalleen maalattu uudelleen ja siinä on voinut mennä samalla kaikkea muutakin.

Niin hullua kuin se onkin niin lokarin ja astinlaudan välissä on tehtaan jäljiltä kumiprikka ja se on alunperin viitisen milliä paksu per pääty. Jännä ratkaisu, mutta nopea asentaa ja estää lokasuojan väpättämisen. Hyöty tiivisteestä tuossa kohdassa on +-0, kun molemmissa on alaspäin suuntautuva pokkaus ja liian tiukka väli tuossa kohdassa kerää vain hiekkaa ja siis ruostuu.

Aloittaisin mittailulla kuitenkin, päästömittaus ilman sen kummempia tulostuksia ei maksa paljon mitään ja selviää että tarvitseeko korjata ja jos, niin mihin suuntaan.

Yksi mitä aika helposti voi koittaa: Litran pullo bensaa takalasin alla olevaan ritilään nippusiteillä ja syöttö letkulla suoraan kaasuttimeen eli eliminoidaan bensapumppu pois kuvasta. Se, että veto häviää, viittaa vahvasti liian laihaan seokseen eli bensapulaan ihan niinkuin tuolla jo todettiinkin. Jos/kun kaasutin on puhdas. niin ei siihen oikein jää kuin bensatankki, bensalinja ja bensapumppu.

Zigzagilla hyvät kysymykset, irronnut tulpanjohto tai pimeä tulppa on aika tavallinen vika, on itsellekin sattunut useammin kuin kerran. Kuumana käyvä kone syö tulppia ja tuntuu että tulppien laadustakin on säästetty sitten 70-luvun. Vanhat tulpajohdotkaan eivät aina enää ole kovin tiukasti tulpassa kiinni, irtoavat aika helposti: Hatussa on pieni jousi joka nojaa tulpan päässä olevaan kierteeseen ja huonommassa/vanhassa hatussa jousi väsyy eikä hoida hommaansa. Huonommassa tapauksessa se on kokonaan poikki ja hattu on tulpassa kiinni lähinnä pyhällä hengellä. Selviää helposti nykimällä hatusta (ei johdosta): Naksnaksnaks kertoo että johto on kiinni jossain. Joissain johtosarjoissa on tulpan päässä holkki ja tulpanhatussa holkkiin lukittuva jousi, se sanoo vain kerran naps ja usein on varsin tiukka myös.

Ei välttämättä, mutta on hyvä tarkistaa että se reikä oikeasti on ~8mm läpi asti. Omasta kun mittasin niin käyttötanko oli jotain 7,94mm ja käyttötangon reikään ei 8mm poranterä (mittaustarkkuuden puitteissa tasan 8) enää edes kylmänä mennyt. 7,5mm terä meni, mutta sepä ei riitä. Eipä ollut ihme että lämpimänä jumitti pensapumpun. Sellainen takapihaviritys on sitten jos bakelliitti on turvonnut liikaa: Vaseliinia poranterään, kairaus ~4/5 pituuteen eli sen verran mitä se bakelliitti on koneen rungon sisällä, tukeva loraus öljyä päälle että mahdolliset muruset valuvat öljypohjaan ja öljynvaihto päälle. Yhtään murusta ei löytynyt öljystä eikä siivilästä, vaseliinissa oli monta, mutta onpa tuo kone vielä toiminut vuosia sen jälkeenkin, ei ainakaan mitään isoa mennyt öljykiertoon. Terää ei saa painaa, muuten on katkennut bakelliitinpää öljyn seassa. Sama ongelma kuin silloin kun sitä yrittää saada pois purkamatta koko konetta.

Hauska tapahtuma ainakin tällä säällä, kiitämme järjestäj(ää/iä). Hiki tuli kun patsasteli paisteessa pari tuntia, mutta olihan siinä nesteytyspiste aivan vieressä.

Tallin lattialla oli sitten iso ruskea öljyläikkä Karmannista ja vetarin kumihan sieltä oli mennyt, varmaan jo vappuna kun koko peräpuoli aivan öljyssä. Uutta kumia kaupasta ja viime viikonloppuna laatikko tyhjäksi ja toinen kumi vaihtoon, tänään sitten toinen ja uutta öljyä laatikkoon. Sottaista hommaa, purku nimittäin. Hyvät työkalut (17mm kuusiokolo, 12" jatkovarsi ja 75cm T-kahva) niin laatikon täyttöproppukin aukesi ihan vaivatta, kunhan vaan sai tunkattua auton tarpeeksi ylös pukeille. Täyttökin meni kuin Strömsössä, varmaan eka kerta ikinä, kun pumpun sai jengalla kiinni öljypulloon ja letkun päässä oli lukitusklipsi, pysyi itsestään täyttöreiässä. Helpotti kovasti ihan mitä vaan kun jäi molemmat kädet varsinaiseen pumppaamiseen. Hintaan nähden hyvä pumppu, voi suositella. https://www.puuilo.fi/finbullet-imuvaihtaja

Lyöntiavain ja 2kg vasara on hyvä yhdistelmä, jos ei satu olemaan riittävän tömäkkää konetta. Pitkä vääntövarsikin auttaa, mutta kovasti epäkätevä yhdistelmä käyttää. Facom on suunnilleen parasta mitä saa ja käytetystäkin 22e ei ole paljoa: https://www.purkukolmio.fi/tuote/lyontilenkkiavain-36-mm-facom-50 Näemmä ollut uutena 180e. Halpojakin saa, mutta kovilla olevissa työkaluissa ei kannata pihistää.

Omat puuhailut on hiukka pienemmässä mittakaavassa, mutta sainpa vuotavan takajarrusylinterin pois, uuden tilalle ja homma olisi jopa valmistunut tänään, ellei jarrukengissä ollut käsijarruvivun tapin reikä olisi ollut a) liian pieni ja b) väärässä kohdassa. Ei paljoa, mutta 0,1mm riitti, tappi ei mennyt paikalleen ja sitten kun porasin reiän (kotona) oikeaan kokoon, niin vipu ei mahtunut kääntymään. Pientä viilausta ja sitten mahtui. Vanhoissa kengissä ei tämmöistä ongelmaa ollut. Tuossa kännykän kuva siitä kun sain rummun pois, aika murheelliselta näytti. Hyvin näkyy miten jarrunestettä on valunut sylinteristä käsijarrun yhdysraudalle ja sitä pitkin kengälle, valumaraita kengän kyljessä. Vanhat hihnat täynnä jarrunestettä, suoraan roskikseen ja putsausta kaikelle lopulle. Jarrunesteen ja jarrupölyn muodostama tahna on muuten aika jännää tavaraa: Kun johonkin tipahtaa kiinteän näköinen murunen, niin kun pyyhkäisee paperilla sitä pois, niin jää musta raita lattiaan, voi höh. Liuottimella toki lähtee, mutta aika nysväystä. Huvittavasti minulla oli tallilla toinenkin sarja takajarrukenkiä ja sama vika kaikissa 8 kengässä. Eri valmistaja, eri paikasta ostettu aivan eri aikaan ja sen verran erinäköisiä olivat että eivät samalta linjalta ole. Jollain (TM) on ollut vähän väärät mitat ja kaikki ovat sitten kopioineet ne. Purin vanhan sylinterinkin ja äkkiseltään siitä ei löytynyt mitään vikaa. Pitää putsata ja katsoa tarkemmin vielä.

Paperitiiviste tapaa jämähtää kiinni, joo. Joskus jopa kaikkiin pintoihin (öljypohja, siivilä *2 ja kansi) ja saa rapsutella hyvän aikaa että saa jämät pois. Viimeksi sipaisin tiivisteliimaa koneeseen ja siivilän kanteen, jospa paperitiiviste irtoaisi siitä helpommin kuin pellistä. Näkee kun vaihtaa seuraavan kerran öljyä. Kupumuttereiden momentti on vain 7 Nm ja se on kovasti vähän. Öljyproppua voi vääntää vähän huolettomammin, 45Nm annetaan sille.

Kävinpä elvyttämättä Karmannin talviunilta ja ajoin sen kotiin. Tallin lattialle jäi iso läikkä öljyä ja kone/laatikko ihan öljyisiä, hyh. Eivät kyllä ihan puhtaita olleet syksylläkään, jostain vuotaa. Pitää pestä että näkee vähän tarkemmin. Akku alkaa olla finaalissa, kuuma kone ei oikein pyöri ilman apusähköä. Ei ihme, virikone ja akku on keväällä 2016 ostettu. Virta-avaimesta saa virran päälle, mutta starttia ei synny, edes mittarivalot ei himmene, joka viittaisi irroneeseen johtoon, vajaatoimisen solenoidin sijaan. Pitää etsiä. Kaikkea pientä heti keväästä, voi höh. Mutta kulkee ihan kivasti kunhan vaan saa ensin käymään.

Täsmällisestä ulkoasusta ei ole enää mitään muistikuvia, joten en osaa sanoa. Pitkä satula, poikkiputken vaihdekepakko ja korkea stonga on jääneet muistiin ja se on niin yleispätevä resepti että pätee noihin kaikkiin.

Alunperin taisi olla pelkkä peltilipare niinkuin Urbantoy tuumasikin. Nehän ovat tietenkin ruostuneet poikki ja kadonneet aikaa sitten normaalitapauksessa, jotain muuta on keksittävä. Omaan laitoin tuommoiset KimmoH:n pikkuklipsut ja pienellä peltiruuvilla kiinni keskitunneliin, kolmella pärjäsi oikein hyvin. Keskitunnelin pelti on sen verran paksua että siihen varmaan saisi ihan riittävän jengan ihan suoraankin josko ei ruuvia halua käyttää. Viimeistään niittimutterilla tietenkin.

Savira Savitaipaleella tekee myös, mutta Riihimäen Prolaser lähempänä. Hintatasossa ei ole suurtakaan eroa. Maksamaton mainos, Saviralla on vieläkin tuttuja töissä.

Rapeastakin Kuplasta on helppo tehdä auto kun siihen saa peltiosia valmiina oikein hyvin ja ne eivät edes ole kalliita, joten todellisen kustannuksen määrää hitsailuun käytetty aika ja sehän lyhenee kovasti kun voi vaihtaa valmiiksi muodossaan olevia isoja paloja kerralla. Jos päällispuoli on niin hyvä että ei tarvitse maalata kokonaan uudestaan, niin varmaan se samaan haarukkaan menee vielä, 2-3 tuhatta. Paksutolppien hinta on pikkuhiljaa kavunnut ylöspäin, joten samalla rahalla ei saa enää yhtä hyväkuntoista. Tämä ihan mutu-menetelmällä julkisesti kaupan olevista yksilöistä (yleensä enemmän hintaa kun myydään kelle vaan eikä sisäpiiridiilinä), mutta tietty viime kädessä hinnan ratkaisee myyjän halu päästä autosta eroon. 'Aloitetaan jostain ja katsotaan että mihin päädytään' -linja saattaa toimia jos/kun ei ole tietoa että mitä myyjä uskoo autosta saavansa.

Karmann- jaosto osallistuu myös. Lähtö VW Center Espoo klo 9 ja Otalammelle tullaan.

Omasta palliksesta taannoin kiillotin vilkkumuovien pinnan Autosolilla, tuli kiiltävät kuin peili taas muutaman minuutin puuhastelulla. Taisivat olla alkuperäiset että ei ihme että olivat mattaantuneet vuosien varrella, paha sanoa että miten uustuotannon muovi kestää. Vaan voihan sitä reunaan kokeilla.

Kavereilla oli äveriäämmät vanhemmat, niillä oli kaikilla tommoset pitkäsatulaiset vaihdefillarit, mulla oli vaan Poni. En kyllä muista että yksikään olisi ollut Chopper, niitä ei vissiin Suomeen tuotu? Varhaista 70-lukua elettiin.

Niin ja jos käytät jotain sellaista kierroslukua, johon miedosti viritelty kone kivasti kykenee, vaikka 4000, niin se onkin enää 140. Näkisin että kun koneen kaikki liikkuvat osat on vaihdettu + kannet on vaihdettu (että se ylipäänsä kiertää 6k) niin se ei enää ole 'mieto viritys'. Se toki on suhteellinen käsite, mutta kustannusten pomppaus satasista tonneihin on kovin konkreettista. Matkavauhti on tyypilisesti 80% maksimista eli tässä tapauksessa ~110. Joka niinkuin oli se pointti, miedossakin virikoneessa koneessa olisi vääntöä enempäänkin.