Kharon

Bensalta näyttää juu, se haihtuu aika ripeästi joten jää vain tumma läikkä asvalttiin. Öljystä jää tummempi läikkä ja se on selkeästi öljyinen monta päivää. Mp:n kaasutinvuotojen (tulvi) kanssa taisteltu koko kevät, niin kertyi kokemusta bensaläiskistä asvaltilla enemmän kuin olisi tarvinnut. Lopulta löytyi uudet neulat ja tiivistesetti, vuodot saatu kuriin.

BIFfissä oli tarjolla kärjetöntä versiota, maailman yksinkertaisin versio: Holkki jossa 4 magneettia jakajan akselille ja reed-rele kytkimenä. Houkutus oli kyllä kova, mutta seuraillaan tuota vanhaa vielä vähän aikaa. Pitää ehkä hyllyyn ostaa: Ajoituslamppu kertoo että jo kokolailla vanha jakaja on sen verran kulunut että sytytyshetki vaeltaa ikävän paljon.

Olin BIFfissä päiväkäynnillä lauantaina ja ihmettelin jo aamulla mökillä että lähteepä nihkeästi käyntiin. Ajelin sitten Ruovedelle ja kun illalla piti lähteä pois niin eipä KG suvainnut enää käynnistyä ollenkaan. Starttiyritykset tuottivat heti yleisöä paikalle ja oltiin yhtä mieltä siitä että kipinä hukassa. Hetken tuuminnan jälkeen tuli yleisövinkki (kiitoksia, kuka nyt sitten olikin, hiukan oli jo hämärää niin en nähnyt) että katsopa kärkiväli ja aika äkkiä selvisi että sehän on ihan nollilla, ei ihme ettei ole kipinää. Vanhoissa kärjissä akselia vasten on bakelliittimöykky ja hiukan huonollakin voitelulla se kestää vaikka kuinka kauan, vaan minullahan on uutta tuotantoa ja näissä liukupala on jotain muovia ja kuluu nopeasti, tässä kohtaa ~5v uusista kärjistä nollavälykseen, ehkä 15t km. Se ei ole paljon. Rasvaus kyllä on ollut hiukan huonoa, että osasyy pannaan omistajan kontolle. Työkalut etuluukusta ja kärkiväli suunnilleen kohdalleen niin pääsin takaisin mökille ja siellä sitten yleismittarilla sytytyskin oikeaan kohtaan, sillä pääsi sitten kotiin asti. Huomiseksi jää vielä kosketuskulman säätö ja sen jälkeen vielä sytytyksen säätö ajoituslampun kanssa. Kärjet sinänsä olivat ihan ok, se oli vain se liukupala joka oli kärsinyt. Tämä koko tarina vain muistutukseksi että aina välillä on hyvä kurkkia jakajan sisään.

Se on kyllä kovin hyvä epäily, ei ole vaikea uskoa.

Eipä ollut laatikoissa tuota vivustoa, kaikkea muuta sälää kyllä oli.

Omalla kohdalla palliksen käsijarrusta oli teho pois kun vaijerit olivat tuhannen ruosteessa ja jumittivat kuorien sisään. Volkkarilla ollut joku 'pakko saada kojelautaan' -idea, kun juniksen käsijarru (josta se pallokeulan jarru on modifioitu) toimii paljon yksinkertaisemmalla vivustolla.

Nyt vasta huomasin että viimeisessä kuvassa kovasti näyttää siltä että koko moottoria nostellaan puhallinkopasta. Selkäpuolella toki voi olla joku lisäjuttu ja tuo vain pitää sitä suorassa, vrt. pannukakkumoottorin nostorauta. Laturi on kyllä hyvin kiinni kopassa, mutta laturi ei ole kannakkeessa kuin pannalla, epäilisin että puhallinkoppa jää käteen jos siitä sellaisenaan yrittää nostaa.

Kyllä siitä on iloa jos/kun virtalukon pohja alkaa olla vainaa eikä käynnisty. Puristuspaineiden mittaamisessakin kätevä ominaisuus. Karmannissa minulla on kun joku edellisistä oli laittanut, Kuplassa ei ole enkä ole jaksanut laittaakaan, että siihen väliin se tarpeellisuus asettuu.

412 ainaskin, juuri kurkkasin omasta. Minulla saattaisi jopa olla koko vivusto varaosanelkusta, vaan se on maalla, koitan muistaa etsiä kun menen sinne ensi viikolla. Varaosakasa on aika kaaos ja sen siivous on muutenkin ollut kesäloman työmaalistalla.

Miten voi laturi äännellä tuolleen? :o Ihan kun laakeri olisi lakannut olemasta laakeri kun kuulat ovat lentäneet huishittoon. Jännä juttu joka tapauksessa. Tuo on onneksi paljon helpompi korjata kuin jostain syvemmältä koneesta kuuluva kolke.

Joko mää olen täysin värisokea tai 'vihreä' auton tiedoissa viittaa alkuperäiseen väriin. Kauhiasti se näyttää siniseltä. Muuten kyllä näyttää hauskalta projektilta: Rullaava koppa ja konekin tulee mukana, ei ole kallis.

Käynnistysrele säästää virtalukon pohjaa, se on aina hyvä ajatus. Konehuoneeseen nappula jolla saa virtaa suoraan akulta solenoidille, voipi pyöritellä konetta konehuoneesta käsin, ohi virtalukon. Valoille oma johto ja releet on aina hyvä idea ja sen on parasta olla mallia paksu (10-16mm^2 ehkä), eritoten jos on 6V sähköt. 12V pärjää vähemmälläkin. Pallokeulaan asentelin 4mm^4 johdon per lamppu, akusta polttimon kantaan asti, ja jännítehäviö oli <0,5V, vaikka oli pallokeulan verran mittaa johdoilla. Sen kyllä valoista huomasikin että ~14V tulee perille asti. Lisävalot oli myös, joten oli aika helppo releyttää samalla varsinaisetkin ajovalot. Tuossa omassa -62 Kuplassa on ~7V laturilla ja 4,2V lampun kannalla. Ihan vain vähän häviää sähköä matkalle ja lamput kuin saunalyhdyt tietty. Tuolla ei paljoa pimeällä ajella.

Kurrella hyvä pointti: Ryyppy tai sen poissaolo vaikuttaa monen monta litraa sataselle, joten sen säädöt on syytä tarkistaa ekana. Ryyppy ei oikeasti tiedä koneen lämmöistä yhtään mitään ja on enempi aikaan perustuva laite, joten oikea säätö on kriittinen. (Vastus lämmittää bimetalliliuskaa joka vääntää ryyppyä päälle/pois: Ulkoilman lämpötila vaikuttaa lämpenemiseen, mutta moottorin lämpö ei.) Maantiellä ja lämpimällä koneella pitäisi mennä lähemmäs 7 kuin 8, jos matkanopeus on 80-90. Kuplan ilmanvastuskertoimella vauhdin kasvatus kasvattaa kulutusta nopeasti. 2-reikäkannet ja pict-34 -yhdistelmä on hiukan janoisempi, ainakin oman kokemuksen mukaan. Toki konekin on 1600 eikä 1200, pitäisikin olla.

Talttapää ruuvimeisseli hukassa syksyn ja mistä se seuraavana keväänä löytyi? Kampiakselin hihnapyörän montusta. Olin sitten pannut sen sinne kiristeltyäni moottoripeltien ruuvit ja unohtanut että näin kävi. Kahvakaan ei ollut pahemmin kulunut, joten putsausta ja takaisin pakkiin vain.

Toisen harrasteauton jarrut hiljenivät täysin äänettömiksi kuparitahnalla: Sipaisu männän ja palan väliin ja palan liukupintoihin. Liukupinnat olivat aivan ruosteessa, joten viilasin ne puhtaiksi ensin.

Mulla on '62:ssa mustat kannakkeet, vaan siitä ei ole tietoja että onko nuo joskus maalattu. Se on tiedossa että koko auto on kertaalleen maalattu uudelleen ja siinä on voinut mennä samalla kaikkea muutakin.

Niin hullua kuin se onkin niin lokarin ja astinlaudan välissä on tehtaan jäljiltä kumiprikka ja se on alunperin viitisen milliä paksu per pääty. Jännä ratkaisu, mutta nopea asentaa ja estää lokasuojan väpättämisen. Hyöty tiivisteestä tuossa kohdassa on +-0, kun molemmissa on alaspäin suuntautuva pokkaus ja liian tiukka väli tuossa kohdassa kerää vain hiekkaa ja siis ruostuu.

Aloittaisin mittailulla kuitenkin, päästömittaus ilman sen kummempia tulostuksia ei maksa paljon mitään ja selviää että tarvitseeko korjata ja jos, niin mihin suuntaan.

Yksi mitä aika helposti voi koittaa: Litran pullo bensaa takalasin alla olevaan ritilään nippusiteillä ja syöttö letkulla suoraan kaasuttimeen eli eliminoidaan bensapumppu pois kuvasta. Se, että veto häviää, viittaa vahvasti liian laihaan seokseen eli bensapulaan ihan niinkuin tuolla jo todettiinkin. Jos/kun kaasutin on puhdas. niin ei siihen oikein jää kuin bensatankki, bensalinja ja bensapumppu.

Zigzagilla hyvät kysymykset, irronnut tulpanjohto tai pimeä tulppa on aika tavallinen vika, on itsellekin sattunut useammin kuin kerran. Kuumana käyvä kone syö tulppia ja tuntuu että tulppien laadustakin on säästetty sitten 70-luvun. Vanhat tulpajohdotkaan eivät aina enää ole kovin tiukasti tulpassa kiinni, irtoavat aika helposti: Hatussa on pieni jousi joka nojaa tulpan päässä olevaan kierteeseen ja huonommassa/vanhassa hatussa jousi väsyy eikä hoida hommaansa. Huonommassa tapauksessa se on kokonaan poikki ja hattu on tulpassa kiinni lähinnä pyhällä hengellä. Selviää helposti nykimällä hatusta (ei johdosta): Naksnaksnaks kertoo että johto on kiinni jossain. Joissain johtosarjoissa on tulpan päässä holkki ja tulpanhatussa holkkiin lukittuva jousi, se sanoo vain kerran naps ja usein on varsin tiukka myös.

Ei välttämättä, mutta on hyvä tarkistaa että se reikä oikeasti on ~8mm läpi asti. Omasta kun mittasin niin käyttötanko oli jotain 7,94mm ja käyttötangon reikään ei 8mm poranterä (mittaustarkkuuden puitteissa tasan 8) enää edes kylmänä mennyt. 7,5mm terä meni, mutta sepä ei riitä. Eipä ollut ihme että lämpimänä jumitti pensapumpun. Sellainen takapihaviritys on sitten jos bakelliitti on turvonnut liikaa: Vaseliinia poranterään, kairaus ~4/5 pituuteen eli sen verran mitä se bakelliitti on koneen rungon sisällä, tukeva loraus öljyä päälle että mahdolliset muruset valuvat öljypohjaan ja öljynvaihto päälle. Yhtään murusta ei löytynyt öljystä eikä siivilästä, vaseliinissa oli monta, mutta onpa tuo kone vielä toiminut vuosia sen jälkeenkin, ei ainakaan mitään isoa mennyt öljykiertoon. Terää ei saa painaa, muuten on katkennut bakelliitinpää öljyn seassa. Sama ongelma kuin silloin kun sitä yrittää saada pois purkamatta koko konetta.

Hauska tapahtuma ainakin tällä säällä, kiitämme järjestäj(ää/iä). Hiki tuli kun patsasteli paisteessa pari tuntia, mutta olihan siinä nesteytyspiste aivan vieressä.

Tallin lattialla oli sitten iso ruskea öljyläikkä Karmannista ja vetarin kumihan sieltä oli mennyt, varmaan jo vappuna kun koko peräpuoli aivan öljyssä. Uutta kumia kaupasta ja viime viikonloppuna laatikko tyhjäksi ja toinen kumi vaihtoon, tänään sitten toinen ja uutta öljyä laatikkoon. Sottaista hommaa, purku nimittäin. Hyvät työkalut (17mm kuusiokolo, 12" jatkovarsi ja 75cm T-kahva) niin laatikon täyttöproppukin aukesi ihan vaivatta, kunhan vaan sai tunkattua auton tarpeeksi ylös pukeille. Täyttökin meni kuin Strömsössä, varmaan eka kerta ikinä, kun pumpun sai jengalla kiinni öljypulloon ja letkun päässä oli lukitusklipsi, pysyi itsestään täyttöreiässä. Helpotti kovasti ihan mitä vaan kun jäi molemmat kädet varsinaiseen pumppaamiseen. Hintaan nähden hyvä pumppu, voi suositella. https://www.puuilo.fi/finbullet-imuvaihtaja

Lyöntiavain ja 2kg vasara on hyvä yhdistelmä, jos ei satu olemaan riittävän tömäkkää konetta. Pitkä vääntövarsikin auttaa, mutta kovasti epäkätevä yhdistelmä käyttää. Facom on suunnilleen parasta mitä saa ja käytetystäkin 22e ei ole paljoa: https://www.purkukolmio.fi/tuote/lyontilenkkiavain-36-mm-facom-50 Näemmä ollut uutena 180e. Halpojakin saa, mutta kovilla olevissa työkaluissa ei kannata pihistää.

Omat puuhailut on hiukka pienemmässä mittakaavassa, mutta sainpa vuotavan takajarrusylinterin pois, uuden tilalle ja homma olisi jopa valmistunut tänään, ellei jarrukengissä ollut käsijarruvivun tapin reikä olisi ollut a) liian pieni ja b) väärässä kohdassa. Ei paljoa, mutta 0,1mm riitti, tappi ei mennyt paikalleen ja sitten kun porasin reiän (kotona) oikeaan kokoon, niin vipu ei mahtunut kääntymään. Pientä viilausta ja sitten mahtui. Vanhoissa kengissä ei tämmöistä ongelmaa ollut. Tuossa kännykän kuva siitä kun sain rummun pois, aika murheelliselta näytti. Hyvin näkyy miten jarrunestettä on valunut sylinteristä käsijarrun yhdysraudalle ja sitä pitkin kengälle, valumaraita kengän kyljessä. Vanhat hihnat täynnä jarrunestettä, suoraan roskikseen ja putsausta kaikelle lopulle. Jarrunesteen ja jarrupölyn muodostama tahna on muuten aika jännää tavaraa: Kun johonkin tipahtaa kiinteän näköinen murunen, niin kun pyyhkäisee paperilla sitä pois, niin jää musta raita lattiaan, voi höh. Liuottimella toki lähtee, mutta aika nysväystä. Huvittavasti minulla oli tallilla toinenkin sarja takajarrukenkiä ja sama vika kaikissa 8 kengässä. Eri valmistaja, eri paikasta ostettu aivan eri aikaan ja sen verran erinäköisiä olivat että eivät samalta linjalta ole. Jollain (TM) on ollut vähän väärät mitat ja kaikki ovat sitten kopioineet ne. Purin vanhan sylinterinkin ja äkkiseltään siitä ei löytynyt mitään vikaa. Pitää putsata ja katsoa tarkemmin vielä.