Leaderboard

Tarjoaa 42mm putkikokoa vasta 7000 1/min, hyvin todennäköiseti on juuri ajoalueelta väännöttömämpi Jos primäärien pituus on sama ja vain halkaisija kasvaa niin viritetty pituus siirtyy ylemmäs, sama vaikutus kuin lyhyemmällä putkella. Ala/ keskirekisteriin tulee vääntökäyrään kuoppa jota ei saa tasoitettua ennakkoja ja seoksia säätäen, vaikutus ollut 5-10hv haarukassa verrattuna pienempihalkaisijaiseen ja oikean pituiseen primääriputkeen mitattuna inertiadynossa.

Täytyy varmaan yrittää viritellä skanneria ...

Formula V Tammikuussa 1966 Rune Levander ja Kjell Lindskog perustivat Racing Plast Burträsk nimisen yrityksen. Rune Levanderilla oli ennestään kokemusta muovista ja lasikuidusta.Myöhemmin palkattiin Bror Jaktlund rakentamaan moottoreita ja tekemään hitsaustöitä. Tavoitteena oli sekä tulla johtavaksi valmistajaksi Formula V luokassa että valmistaa tyylikkäitä lujitemuovikoreja VW:n alustalle. Formula V oli uusi luokka Ruotsissa 1965 jolloin Scania Vabis vuokrasi 10 autoa Hollannista ja järjesti maaottelun Ruotsin ja Hollannin välillä. Kilpailu käytiin Knutstorpin radalla syyskuun 12. ja hollantilaiset voittivat kuljettajina Daan Constandse, Evert Jan Groen, veljekset David ja salanimellä ajanut Jaansen. Ruotsalaiset kuljettajat olivat Anders Josefsson, Egert Haglund, Picko Troberg, Yngve Rosqvist ja Gunnar Persbergarn. Formula V oli kilpa-auto, joka rakennettiin Volkswagen osia käyttäen. Autossa oli putkirunko ja lujitemuovikori. Alkuaikoina Racing Plast Burträsk valmisti vain Broke (BeachCar) ja Dolling autoja lisenssillä. 1967 esiteltiin ensimmäinen RPB joka oli suunniteltu ja rakennettu Burträskissä. RPB kehitti nopeita moottoreita ja teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja vuosien 1967-1970 välisenä aikana. Oli hyvin tavallista, että lähtöruudukossa olevista autoista puolet oli RPB:n valmistamia. Valmistetut ja tiedossa olevat Formula V autot: RPB-67 : tunnettuja autoja 19 kpl RPB-68 : tunnettuja autoja 12 kpl RPB-69 : valmistettuja autoja 6 kpl, kaikki tiedossa RPB-70 : valmistettuja 17 kpl, tiedossa 16 kpl Urheiluautot RPB Piraya 1968 Racing Plast Burträsk esitteli yhdessä Bo Andrén’in kanssa katukäyttöön tarkoitetun auton. RPB Piraya’sta tuli nopeasti arvostettu auto ja niitä myytiin noin 70 kappaletta. Kori oli lasikuitua ja se oli varustettu lokinsiipiovilla ja kokonaan ylösnousevalla takaosalla. Muotoiluun oli haettu vaikutteita Ford GT 40 autosta. Piraya oli suunniteltu ja varusteltu asennettavaksi VW:n alustalle. Moottorivaihtoehtoina oli VW moottorin lisäksi Porschen 60, 75 ja 90 hv moottorit. Jäljellä olevia autoja on tiedossa 28 kpl. ”Ei, et näe unta! Tämän täysverisen urheiluauton, Pirayan voit rakentaa itse. Tarvitset vain käytetyn Volkswagenin, normaalit käden taidot ja tavallisia työkaluja. Sekä tietysti muovikorin BEAlta. Sarja sisältää kaiken mitä tarvitset muuttaaksesi tavallisen Kuplasi kaksipaikkaiseksi GT unelmaksi, joka kulkee lähes 150 km/h 1200 cc moottorilla. Ja 1600 cc moottorilla se kulkee 175 km/h. Voit halutessasi vielä täydentää rakennussarjaa ja rakentaa keskimoottorisen version Porschen 1600 cc moottorilla, joka kulkee 200 km/h! Jos haluat muuttaa Kuplasi Formula V kilpa-autoksi Ruotsin menestyksekkäimpään luokkaan tai huippu-uutuudeksi, maastokelpoiseksi Kirpuksi meiltä löytyy rakennussarjat näitäkin varten. Jos et halua itse rakentaa voit ostaa auton meiltä osittain tai kokonaan valmiiksi rakennettuna pitkällä maksuajalla ja matalalla korolla. Pane toimeksi. Soita meille tai kirjoita saadaksesi lisätietoja. Jos olet Tukholmassa olet tervetullut koeajolle.” (Mainos jossain ruotsalaisessa lehdessä -60 luvun lopulla.) RPB GT 1967 esiteltiin uusi malli RPB GT. Lokinsiipiovet oli korvattu tavallisilla ovilla ja takaosa oli muotoiltu uudelleen.Suuri ero oli myös se, että auto oli helpompi rakentaa. Valmistaja oli kuunnellut asiakkaitaan! Myös tätä mallia myytiin hyvin ja noin 50 autoa valmistettiin. Niistä 22 myytiin Ruotsiin ja 20 Suomeen. Lopuista pääosa meni Norjaan. Kaikki Ruotsiin myydyt yksilöt ovat tiedossa. GT hyödynsi osia eri autoista : polttoainetankki oli Renault 10:stä, ovien ja takaluukun saranat Renault 4:stä, ovien kahvat ja lukot Renault 16:sta, ovien saranat ja sivuikkunat (sopivaan kokoon leikattuna) Ministä, tuulilasi 1967 Corvettesta, ajo- ja takavalot olivat Hellan yleismalleja (samoja ajovaloja käyttivät ainakin Saab 96, Saab 99 ja Renault 16). Vuonna 1970 Ruotsissa astui voimaan uusi laki, joka vaati kit car’eilta kolariturvallisuustestauksen. Tämä teki lähes mahdottomaksi saada rakennussarja-autoista katulaillisia. Tuotanto vientiin (lähinnä Suomeen ja Norjaan) jatkui vielä jonkin aikaa. Toukokuussa 1971 tuli tuhosi Racing Last Burträskin tehtaan muotteineen. Tuotannon jatkaminen ei ollut enää mahdollista. Keskeisiä henkilöitä RPB historian kannalta Suomessa olivat Stig Lundqvist ja Allan Sjöbacka. Alkuperäinen Ruotsi versio tyyppikatsastettiin Suomessa. Viiden auton maahantuonnin jälkeen Lundqvist (Auto Team) osti muotit Ruotsista vuonna 1968. Muottia muokattiin Pietarsaaressa korottamalla kattoa ja muotoilemalla peräpää uusiksi. Autoja valmistui tusinan verran. Osa niistä rakennettiin asiakkaalle ihan valmiiksi asti. Autojen valmistus jatkui Munsalassa. Sen jälkeen Kent Lundqvist jatkoi valmistusta Kovjoella. Siellä valmistusta jatkettiin niin kauan että kaikki olemassa olleet tilaukset saatiin toimitettua, yhteensä parikymmentä autoa. Tämä vaihe oli ilmeisesti Burträskin tehtaan palon jälkeen. Viimeiset autot valmisti 80-luvun lopussa muotit ostanut Allan Sjöbacka. Muotit ovat edelleen tallella. Muotit kulkeutuivat Salon kautta Lohjalle mistä Sjöbacka osti ne. Lohjalla oli Best Car niminen yritys valmistanut joitain yksilöitä. Oma projektiautomme on ilmeisesti ensimmäisiä Salossa valmistuneita yksilöitä. Auton ulkonäköön tehtiin useita muutoksia sinä aikana kun niitä valmistettiin Suomessa. Kokonaisvalmistusmäärä Ruotsissa oli noin 50 autoa ja Suomessa parikymmentä. Auto sai mainetta Suomessa kun Tekniikan Maailma lehti rakensi Jussi Juurikkalan johdolla yhden auton. Projekti esiteltiin kuudessa TM lehdessä vuosina 1970 - 1972. RPB vetäytyi autojen valmistamisesta siirtyen tuottamaan lujitemuovista mm. linja-autojen sisustuksia ja lumikelkkojen katteita. Urbaani legenda (johon itsekin uskoin ennenkuin ryhdyin selvittämään tarkemmin historiaa), että Euran Lasikuitu olisi edustanut tai valmistanut RPB GT autoja ei pidä paikkaansa, vaikka omankin automme papereissa on katsastuskonttorin päätös jossa lukee valmistajajan kohdalla Euran lasikuitu. En ole löytänyt yhtään tietoa, joka tukisi tätä. Suomessa rekisterissä olevia / olleita yksilöitä tunnetaan 13 kpl. Tähän lukuun sisältyvät Ruotsista tuodut 20 kpl ja Suomessa valmistetut 20 kpl. Monien kit car’ien kohtalo on että projekti aloitetaan suuren kiihkon vallassa ja ennen pitkää innostus sammuu ja projekti jää kesken. Siis noin 40:stä Suomessa myydystä autosta valmistui ehkä 13 kpl eli reilu neljännes. Tämän historian pääasiallisina lähteinä on käytetty Allan Sjöbackan kanssa 2019 aikana käytyjä keskusteluja sekä Hufvudstadsbladin artikkelia: RPB GT - det bottniska bilmärket (2002 Toukokuu 19). RPB GT2 Vielä 1980 luvulla Racing Plast Burträsk suunnitteli käynnistävänsä tuotannon uudelleen kun lakia muutettiin jälleen niin että se olisi sallinut kit car’in valmistamisen. Kjell Lindskog ja Bengt Jacobsson ostivat Suomesta (!) valmiin korin, jota ryhdyttiin muokkaamaan. Suunniteltiin uusi malli GT 2, joka sai 1981 hyvän vastaanoton näyttelyissä. Autoja ehti valmistua 3 kpl ennen kuin Burträsk sai suuren tilauksen puolustusvoimilta joidenkin lasikuituosien valmistamisesta. Suunnitelmat autotuotannosta valitettavasti haudattiin. Piirustukset ja muotit ovat kuitenkin olemassa joten, who knows… Kaikki kolme GT 2 autoa ovat tallessa ja rekisterissä. Suomessa rekisterissä olleet / olevat autot (GT): FBN-948 (työn alla oleva projektiautomme) JZI-76 KIF-699 KSK-11 LGP-934 TGM-501 VBC-246 VPU-510 VRC-144 VTH-268 VTR-78 YZK-11 ZH-671 Oletettavasti muitakin on ollut rekisterissä, näistä kuulisimme mielellämme. Kuvassa vielä vähän vaiheessa oleva projektiautomme, vm 1971 (vuosimalli määräytyy alustan mukaan) Salossa valmistetulla korilla, eli ihan Salossa valmistettujen korien alkupäästä. Toisessa kuvassa varaosa-auto, josta saatiin mm alkuperäinen etuluukku projektiin, Tämä yksilö on tuotannon loppupäästä. Kolmannessa kuvassa sininen ruotsalainen Piraya yksilö. Näissä näkyvät selvästi Ford GT 40 vaikutteet. Autohan ei sinänsä ole mikään replika, mutta muotoiluun haettiin vaikutteita GT 40 ratakilpurista. Alimmaisissa kuvissa GT 2 kori ja valmis auto.

Hakevat lopullista muotoaan, näiden kanssa tulee lyhyt tauko kunnes tilatut jyrsinterät saapuvat. Viimeistelytyöstövaraa on muutama kymmenys, ainoastaan puristuskorkeus on käytännössä loppumitassa 25mm.

Ensimmäistä kertaa näillä palstoilla kirjoittelemassa, niin että ensimmäisenä hei vaan kaikille 🙂 Tuollainen -76 vuosimallia oleva bussi (rek. tosin tällähetkellä pakettiautoksi) tuli sitten haettua, niin että kaipa tästä volkkariharrastajaksi on ryhdyttävä. 😄 Tarinoidaan nyt ensin vaikka tovi historiasta, elikkäs auto on ukiltani peräisin ja olen itse siinä monet, monet matkat viettänyt lapsuudessani. Ukki oli sitten 2000 -luvun alussa muuttanut viroon ja vienyt "Volkkarin" niinkuin me kutsuimme, mukanaan lahden toiselle puolelle. ("Volkkari" on aina ollut tämän kutsumanimi, aivan kuin muita volkswageneja ei olisi olemassakaan. Tämä on "the" Volkkari minulle 🙂 ) Viron puolella autosta oli sitten jossain 2000 -luvun alkupäässä hitsattu pohjaa ja hieman kylkiä ja ajettu säännöllistä ajoa ilmeisesti kaikki kesät kunnes moottori jostainsyystä laukesi. Ukkini ei autojen tekniikan päälle juuri ymmärrä, eikä oikein ole pystynyt kertomaan minulle mikä autoon varsinaisesti tuli. Jokatapauksessa tämän tapahtuman jälkeen sain kuulla monta vuotta kuinka Volkkari on tallissa odottamassa uutta moottoria, jonka ukin virolaiset ystävänsä jostain sitten lopulta taikoivatkin. Ukki sanoi ostaneensa uuden moottorin joka hänen mukaansa oli 0km ajettu, tehtaan puulootassa, suoraan saksan armeijan varikolta joidenkin virolaisten ystäviensä löytämänä. Tästä eteenpäin sain kuulla, kuinka moottori on istutettu paikoilleen ja "kaikki paitsi sähköt" olisivat toiminnassa. Hänelle olivat virolaiset ystävänsä kertoneet, että armeijan kulkineeseen tarkoitettu moottori vaatisi kuulemma suurempaa jännitettä (2 akkua) toimiakseen ja kaikki sähköt "pitäisi vetää uudelleen". Noh, minullahan ei ole pienintäkään aavistusta siis mikä kone tässä sitten nykyään on, pitääkö tälläiset kuorma-autosähköviritelmät paikkansa, onko niitä tehty ja jos on, niin kuinka valmiiksi saakka. Moottorin vaihdon ja sähköongelman jäljiltä ukkini virolainen mekaanikkoystävä muutti ilmeisesti pois lähiseudulta, jolloin Volkkari jäi vaella kunnostusta talliin makoilemaan. Siellähän se kerkesi olla ilmeisesti yli 10 vuotta, kunnes ukkini nyt alkuvuodesta päätyi myymään sen minulle siinä toivossa, että saisi nähdä vielä joskus ajossa. Paikalle päästyämme selvisi, että talli on ollut pehmeän sammalmaan päälle rakennettu peltitalli ladonovineen, eli tästä muodostui liki kirjaimellisesti "latolöytö". Sisustassa ovat hiiret päässeet temmeltämään ja jokainen tekstiilipintainen esine on yltä päältä homeessa. Mutta! Kori on omaan silmääni yllättävän hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden, eli tarinat hitsauksista 2000 -luvun alussa voivat hyvinkin pitää paikkansa. Myös moottori näyttää uudemmalta ja alkuperäisestä poikkeavalta, mutta enempää en siitä ole vielä kerennyt selvitellä. Vuokrakärryllä tuota lähdettiin tiistaina 26.2. hakemaan ja eilen, keskiviikkona 27.2. kävimme paikallisessa rekisteröintitoimistossa suorittamassa omistajanvaihdokset ja Volkkari lähti takaisin kotimatkalle. Suomeen, jossa se oli ukkini mukaan ensirekisteröity ja josta hän oli sen aikoinaan "hämeenlinnalaiselta torikauppiaalta" ostanut. Suomeen, jossa se nyt olisi tarkoitus laittaa kuntoon ja jatkaa tätä suvussamme pisimpään olleen auton historiaa. Tallin pihaan sen saimme, odottamaan ensimmäistä puhdistusta ennenkuin kehdataan siirtää sisälle. Haju on meenaan sanoinkuvaamaton bussin sisäpuolella ja ovien ollessa hiemankin raollaan leviäisi tämä löyhkä ympäri talliamme. Ei kiitos. 🙂 Ensihavaintoja: Pintaruostetta, paljon. Läpiruostetta pikaisesti katsottuna vain muutamissa harvoissa kohdissa ja vain pieninä alle 5cm alueina. Sisusta läpikotaisin homeessa, hiirenkakassa ja haisee kuolemalta. Moottori todella näyttää uudehkolta, pinnat ovat siistit ja kiiltävät vrt. muuhun autoon, eli tarina armeijan varikolta ostetusta 0km ajetusta koneesta voi hyvinkin pitää paikkansa. Jarrut ja käsijarru vaikuttivat toimivan edes jotenkuten kun trailerilta otettiin alas Oikean puoleiset renkaat täysin mennyttä, vasemmalla sentään oli ilmat vielä pysyneet. Kaikki matkustamon osat vaikuttaisivat olevan tallessa. Se mitä pystyy uudelleenkäyttämään ja mikä on liian homeessa jää vielä nähtäväksi. Takatila on täysin tyhjä ja siellä lojuu lähinnä vanha kone osineen, ei verhoiluita, ei penkkejä, vanerilattia. Toimintasuunnitelmaa: - Ensin täydellinen pesu kauttaaltaan. Sitä ennen tälle ei kykene tälläinen hienohelma tekemään yhtään mitään. Pesun yhteydessä koko sisustan purku ja paneeleiden pussitus johonkin tallin perimmäiseen nurkkaan haisemaan, pois ei tulla heittämään jos mittoja tarvitaan uusiokappaleisiin. - Selvitys siitä, mikä kone autossa nyt on, kuinka pitkälle sen asennustyöt on tehty, onko se käyntikuntoinen, vaatiiko oikeasti jotain sähköjen kanssa pelaamista vai onko kyse jostain aivan muusta. - Selvitys alustan ja jarrujen todellisesta kunnosta, runkopalkkien läpikäynti. - Jonkinlaisella kokoonpanolla (pintapatinaa..) tähdättäisi jo tämän kesän liikenteeseen! Mutta se jää nähtäväksi. Toiveet ovat korkealla, mutta aika ja rahat vähemmän niin. 😄 mutta niinhän se on aina...

Hyvähyvä! Metake on ottanut talteen nuo minun vanhat skannaukset. Orginaali esite on jo itseltäkin hävinnyt 4 muuton myötä....

Useampi hampainen parempi, viimeksi tein vain kaksi hampaisen ja se hyppi ja kairatun syvyyden päättely venttiilin varresta oli hankalaa. Itse olen tuon kolon paikan/tarpeen määrittänyt siten, että haen moottoria pyörittäen venavälystä kiristäen todellisen lähimpänä mäntää käymis kohdan ja kairannut kolon juuri sille kohtaa, enkä männän yläasennon kohtaan. Esim. Jokkismottiprojektissa pakovena käy lähimpänä mäntää 10 astetta ennenyläkuolokohtaa ja imu 8 astetta jälkeen yläkuolokohdan, joten motti oli vauhtipyörältä lukittu noihin kohtiin koloja kairatessa

Lisäksi suomessa tehtiin omia variaatioita RPB korin ympärille. Tässä mallissa keulaa ja perää on muokattu melko paljon, mutta keskiosa korista on sama.. Tämän mallin muotit oli myynnissä Turun seudulla pari vuotta sitten. Kuva laina nettiauton myynti ilmosta....

Aika hyväryhtiseltä pallikseltahan tuo näyttää. Tosiaan täältä saa hyvin apuja ongelmakohtiin ja yksittäinen valokuvakin kertoo harjaantuneelle silmälle paljon. Osien suhteen nämä on kohtuu yleisiä ja osia voi löytyä jopa yllättävän huokealla kun osaa vain kysellä ja laittaa ostoilmoituksia. Koneen jännitteen löytää varmaankin ensimmäisestä osasta johon jokin sähköjohto menee kiinni tai laturin tyyppikilvestä. Mutta tarinan mukaan melkovarmasti 24V kone. Tietenkin jos vanhassa koneessa oli kaikki sähkökilkkeet vielä paikallaan niitä pystyy suurella todennäköisuudellä hyödyntämään uuden koneen sähköistämiseen oikealle 12V jännitteelle. Tietty ei se kait mahdotonta olisi pallista 24V järjestelmällekkään muutta tyyliin kaikki polttimot, pyyhkijän moottori, releet ja kaksi akkua ja näiden väliset johdotukset täytyisi uusia.

Tässä on tuo 80-luvun alun Konelan norsunkorvan tilalle vaihtama "nuorison suosikki" kaalimato....🙂