Leaderboard

Kelataanpa filmiä kohti nykyhetkeä. Alunperinhän vaikutti siltä, että vain apukuljettajan lattiapellin pala tarvitsee vaihtaa. Kuten yllä todettiin, osoittautui tämä vääräksi tiedoksi. Mutta ei hätää, nyt on suht rujon näköinen sisälattiakin... ... siistiytynyt huomattavasti. Kuvasta ei oikeastaan näy, mutta helmat saivat myös ruiskauksen oikeaa siniväriä. Sisälattian maalina perinteisesti, tosin Hammeriten tasaisen version kaupoista kadottua Mastonin Hammer. Ei kuitenkaan ilman sutaisua Annitrolilla. Geneeristä siistintää on vastaanottanut myös ovien sisäosat, joista poistettiin rakennusimurin pölypussillinen 60- ja 70-lukujen tiemateriaalia. Luonnollisesti pieni erä Annitrolia meni myös ovien sisäpuolelle, ennen maalia ja kotelosuojaa. Kuljettajanpuolen takalokarissa oli harrastettu aikaisempaa kittaus ja maalaustyötä. Nyt asiaa on hieman oiottu modernein materiaalein. Huom, lokasuoja ei ole pultattu paikalleen. Koska tarina edelleen etenee erittäin epäjohdonmukaisesti, voidaan mainita etuakselin saaneen pintaansa RAL mustan Normadurin: Etuakselihan on Limebug LTD:n valmistama 4 tuumaa kavennettu Jawbreaker. Tässä lisää tipsejä tietäjille. Ilmeisesti 60-70 luvulla on ollut pakettiautoista akuutti pula, sillä tämän auton mukanahan tuli kattoteline, sekä hyvin erikoiset puskureihin kiinnittyvät telineet (kuvaa myöhemmin) sekä takaikkunan alle kiinnitetyt erittäin hauskannäköiset, kenties hieman veneilyn mieleen tuovat rosteriset lenkit. Näiden avulla on ilmeisesti sitten kuljetettu "Pitkää Tavaraa". Pienen pohdinnan jälkeen lenkit ottivat niin kovasti silmään, että ne lopulta saatiin antautumaan ja irtoamaan. Vuosikymmenten kovettama kumi oli todellakin tarttunut koriin kiinni, ja apukuljettajan puolelta hieman maalia irtosikin. Siksi pieni korjaus. Kuljettajan puolen kumijäämistä selvittiin toffeelaikalla. Reiät toistaiseksi jäävät, ja niihin sijoitetaan korin myllytyksen jälkeen kupariruuvit, jotka niistä poistettiinkin. Valtava hommahan ei reikien tulppaaminen hitsaamalla ole, mutta jätetään nyt tämä tähän, jotta homma etenee. On myös hyvä jättää vaihtoehtoja, jos esimerkiksi jotain tähän kohdin haluaa kiinnityttää... Tässäkohdin on varmasti selvää, ettei autoa tulla ylimaalaamaan, näin ihmeteltäessä sitä, että eri kohtia uudella maalilla ruiskitaan. Ylimaalaushan pilaisi sen, mitä vuosikymmenet ovat pintaan tuoneet, ja tällöin meno olisi kuin aikoinaan Mustanmäen torilla. Paljon tarjontaa, mutta kaikki feikkiä. Myös sohvaosastoa on ryhdytty työstämään. Penkithän oli mukavasti suojattu kolmilla kappaleilla penkinsuojia päälekkäin, ja alta löytyi täysin ehjät alkuperäispenkit. Tässä aloituskuvassa on verhoilulle ryhdytty antamaan hieman Kärcherin verhoilupesuria. Tämä talouden rouvan vastuulla oleva osio on vielä hieman kesken, eivätkä kaikki tahrat tahdo antautua millään. Käytetty on jo Kärcherin omaa laadukasta pesuainetta, sappisaippuaa, vaahtoavaa verhoilupesuainetta, sekä Vanishia. Mitä vielä tarvitaan puhtauteen? Bensiini ja tulitikut? Tulenhan on sanottu puhdistavan...? Seuraavana ohjelmanumerossa on helmakoteloiden massaus ja ulkokuoren pesaisu. Tämän jälkeen päästään kokeilemaan myllykoneen vaikutusta. Tiukkaa pohdintaa on myös suoritettu siitä, tulisiko auto pestä "karhunkielellä", mutta ehkä kokeilemme nyt versiota "ruista ranteeseen" ja koneella ajamaan suoraan hapettumaa pois. Voi olla, että tästäkään ei selvitä ilman pärinäjuomaa ja virtuaalista tupakkia.

Ettei projektit käsiin valmistuisi niin puretaan välillä jo kasaan saatua. Ohjauksen muututtua hammastanko malliseksi totesin että napoleonin hatun etupuolelle ei sitten jäänyt mitään ovaalin alkuperäis osaa. (koekasaus, tulee vielä maalattavaksi)

Kohti hiipivä vuosikymmenen vaihdos merkitsee allekirjoittaneelle myös vuosikymmentä harrastuksen parissa, ja mikä mukavampaa olisi kuin tursauttaa tallista ulos toinen kulkuväline. Ikäänkuin jakautunut persoona kahta fyysista ajovälinettä yhtä aikaa kykenisi kuljettamaan. Ajokeistani "Punainen" 65 on vuosien saatossa saavuttanut nykyisen asunsa Resto-Cal tyylisenä matkantaittolaitteena. Myös kyseisen auton ollessa ruostekorjaamaton ja korimassaamaton, on kyseessä liian hyvä aihio monen vision toteuttamiseen. Siksi siis. Pari tai kolme vuotta sitten ilmestyi Facebookiin myyntiin Gulf Blau, jonka siirtyminen omistukseen tuli varmistettua muutaman sumuisen kuvan perusteella autoa sen kummemmin näkemättä. A few moments ja suurehkon omakotitaloremontin jälkeen on aika työntää herra Sininen ulos, ja suorittaa muutamia toimenpiteitä, jotta kaudella 2020 saadaan nauttia vaihtelusta. Tarkemmin spesifioiden on Herra Sininen vuonna 63 syntynyt yksilö, joka kuitenkin on vasta vuonna 1965 päätynyt liikenteeseen rekisteröinnin kautta. Mitä tässä välissä on tapahtunut, on avoinna ja selvityksen alla. Matkaa on taitettu kuitenkin suhteellisen lyhyt aika auton jäätyä pois tieliikenteestä vuonna 1979. Otsikoinnista huolimatta ei kyseinen yksilö kuitenkaan ollut lainkaan ilmainen. Joten, mitä otsikointi tarkoittaa? Onko kyseessä pelastusoperaatio? Museointi? Kukkateline? Jokin muu, mikä ? Mitä tällä kertaa? Joten luja ote lukulaitteesta, ja matkaan: Muutaman vuoden pölyjä ei tässä vaiheessa raaskittu vielä pois huudella, vaan tarkoitus oli vaihtaa äkkiseltään kesälomalla apukuljettajan puolen takalattiapala. Kuten sodassa, rakkaudessa ja VWaageneissa ovat totuus ja taru toisistaan täysin erilliset asiat, päädyttiin lopputulemana oikomaan noin 7-10 kappaletta vuosikymmenten takaisia korjauksia. Tässä "alan miehet" toteaisivat, että kohteet ovat niitä tavallisia ja tavallisissa paikoissa ja niin totesin minäkin, laikat ja mies savuten. Kuin ei toivottu bonus, löytyi myös mukava korin ja pohjalevyn yhteen liittämä rakenne. Järjellisten korjausten aikaansaamiseksi kori siis kävi pois pohjalevyltä, tosin ei kaukana, eroahdistuksenkin vuoksi. Yksittäisiä kohtia en kuvia kummemmin läpi käy, sillä tässä tarinassa riittänee vielä lukuja ja kuvathan ovat niitä kaikkein hauskimpia: Pahoittelut modeemikäyttäjille kuvien määrästä. Pikainen lomahitsailu muuttui yli kahden viikon yhtäjaksoiseksi matineaksi, jossa Minarcmig lauloi ja hitsauskaasuakin paloi Woikosken AvoCyl pullollinen. Muutamalta kirosanalta ja pärinäjuoman nauttimiseltakaan ei voitu välttyä. Myös ajoittain pyydettiin apua taholta, joka ilmoja hallinnee. Aikaisempien korjausten tekijöille taasen toivoteltiin hyviä lämpöjä. Lopputuloksien kuvaaminen on aina hankalaa työn viedessä, joten kaikki ei jää talteen. Hitsaustöistä on siirrytty seuraaviin toimenpiteisiin, joista jatkossa. Tarina siis etenee toistaiseksi hieman takaperoisesti. Foorumi myös ilmoitti kuvamäärän olevan tällä kertaa tässä, joten asiaan joudutaan palaamaan. Ja tässähän suorastaan pimitetään tietoa, sillä ajoneuvoon on olemassa jo erilaisia osia pieni kuormallinen, ja rahtiyhtiön sedät ja tädit kärräävät paraikaa lisää.

Lista vaan ei jatku tietyn vuoden jälkeen

Rear axle on vaihdelaatikon numero tuossa listassa.

Tuolla hyvä vettää Skelleen mopedi sveamamman poikien iloksi ja kerätä pytinki mukkaan

Rekisteröinti- ja muutoskatsastusten papereita säilytettiin ennen Trafin uutta digitointi-aikakautta kullakin hyväksynnän tehneellä katsastuskonttorilla muutaman vuoden ajan (5 tai 10), niitä ei toimitettu mihinkään keskusarkistoon. Vuosien jälkeen mapit tuhottiin. Mahdollinen tyyppihyväksyntä ehkä eri asia, sellaisen arkistot (oli) aikoinaan ehkä nykyisen A-Katsastus Hakuninmaan hallussa?

Pitää harjotella peltitöitäkin ettei pääse taidot ruostumaan.

VW 1200 Karmann Kabriolett 1962