Leaderboard

Sitten mopo karkas perinteen mukaan. Kun hepulla tuntu olevan halu haastaa itseään, sain puhuttua hälle idean painekotelosta. No nyt on sitten silikooni putkelle sopivalle ja kaasarin suuntaan o-rengas ura. Printattu 100% täytöllä, joten kestänee paineet. Ja jos ei kestä, niin tulostetaan uusi & paksumpi seinämäinen Kuvissa taas harmaa pensaa kestämätön proto ja mustat kestävää. (Huomaa mustissa nimikirjaimet) Helvatun hienoa että on tarpeeksi pöljiä kavereita 😁😁 Tyyppi suunnitteli noi mun idean perusteella, teki kuvat ja printtas. Hinta sikamainen 0e, pelottaa jo mikä on tuleva vastapalvelus-pyyntö 🙂

Mistä sä tiedät kuka myyjä oli? Sen tiedän vain minä ja sitä en täällä muille kailota😉

Jotain on taas tehtykin. Sivulasit, ovilasit ja ovien lukot saatu kiinni, monen päivän nyhräys ja hermojasyövää touhua. http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P2292300.JPG Sain viimeisenkin mittarin (aka merkkivalonipun+bensamittarin) paikalleen ja bensamittarihan näyttää jotain mikä on ainakin sinnepäin. Varoitusvalot ja vilkut toimivat vielä eli onnistunut asennus.Hauska ilmiö tuli, kun bensamittarin saa näyttämään täyttä laittamalla valot päälle :) Mutta kytkentäkaaviota kurkkimalla vika selvisi samantien, bensamittarista puuttuu maadoitus kun tuhkakupin ruuvinreiässä ollut maajohto on nyt irti kun tuhkakuppi on paikallaan ja mittarin taustavalo yrittää maadoittaa itseään bensamittarin kautta. Pitää tehdä maapiste jonnekin kojelaudan taakse ja vetää nuo kaikki maajohdot siihen. Nysvättiin samalla radio kiinni ( Blaupunkt Frankfurt, suunnilleen 60-luvun puolivälistä) ja siihen tuli sekä valo että virran merkkivalo, hyvältä näyttää. Antenni ja kaiutin puuttuvat, joten vielä jäi jotain tekemistäkin. Hauskat banaaniplugit ämyrille ja antennille, mutta 5-piikkinen DIN linjaliitäntänä. Ei ole kyllä mitään tietoa siitä että saako siitä liinjaliitannän uloskin. Sisäänmeno näissä yleensä on toiminut, saa kätevästi luurin kiinni ja sitten on vaikkapa internet-radio kojelaudassa.6V sähköillä toimiva USB-laturi olisi mukava laite tähän kohtaan, internet-radio ei kovin pitkään puhise pelkällä akulla. http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P2292301.JPG Kojelauta näyttää tosi hyvältä nyt. Kojelaudan alla olevaa johtonippua on yritetty runtata kasaan koko aamupäivä tänään, vähän se kutistui, mutta ei ole kyllä hyvä vieläkään (kuvat eiliseltä). Samalla saatiin sisävalo eloon, ei siinä loppujen lopuksi ollut muuta vikaa kuin maadoituksen hukkuminen maaliin.Nostettiin samalla ohjauspylväs kiinni kojelautaan ja heti tuli paljon valmiimman näköinen. Ratti vielä puuttuu. Sisävalo olikin suunnilleen viimeinen sisällä oleva sähkö joka puuttui, ulkopuoliset sähköthän tehtiin jo syksyllä. Kone ja koneen sähköt tietty vielä ovat irti (koneen päästä), mutta vahvasti voiton puolella ollaan. Jarrunestesäiliön putkilähtöön tarvittavat osatkin löytyivät, saadaan sekin nppuun. Noita etittiin hyvän aikaa mutta kyllä ne siellä lopulta olivat (mutteri+putkenpätkä+kumiholkki).

Kukin tahoillaan seuraa tilanteen kehittymistä. Turha tässä on vielä hätäillä mihinkään suuntaan. Lähetetty minun EVA-L09 laitteesta Tapatalkilla

Opetteleppa urbaani säätämään edes venttiillit ja tule sitten huutelemaan :) Kyllä nyt olisi tarkotus että doglegeistä tulee paremman näköset kuin nykysistä, eikä päinvastoin. Silloin on parempi antaa jonkun oikeasti hitsaustaitoisen tehdä.

Kemissä ei nköjään osata tehdä mitää ite vaan lompakolla haparanda.. onhan sekin harrastamista..

-65 mummon punainen oli ostettaessa valmiiksi purettu, osat pahvilaatikoissa ja osa hukassa... Nyt alkaa kupla olemaan jonkinmoinen käsitys siitä mitä mihinkin kuuluu ja missä mikin on... Vielä pitää osia tilailla mutta pahin ihmettelyn aika alkanee olemaan ohi. Ehkä ensi talvena jokin miedompi projekti?

Paitsi 1995-> japanilaisella autolla korkeintaan 😉

Mullakin ollu jos jonkinlaista projektia jotka ovat jatkaneet matkaansa keskeneräisenä kun olen todennut että mulla menee useampi vuosin ennenkuin ne valmistuvat siihen kuntoon kuin olin aikoinaan ne hahmottanu. Suurin osa niistä jotka ovat valuneet ohi ovat menneet eteenpäin ennenkuin olen niitä purkanu viimeiseen atomiin. Esim. eräs doppeli olis saanu pitkän listan uutta peltiä mun toimesta mutta ennenkuin sitä aloin laikkaamaan se meni eteenpäin ja reipas uusi omistaja veti doppelin ajokuntoiseksi parissa kuukaudessa. Ei vissiin vielä leimassa mutta lähes tulkoon ainakin. Vaimokin ilmeisesti yritti vinkittää jotain parisen vuotta sitten kun me löydettiin tää nykyinen kesäkäyttis 66:nen paikallislehden myynti ilmoituksessa. Sanoi että kun noita purettuja projekteja on niin monta että piti ostaa yks leimattu ja ajokuntoinenkin jotta sais pidettyä koko perhe kiinnostunu näihin laitteisiin... Nykyään vaan tuntuu siltä että viikot vierähtää niin nopeesti ohi ja jos laskee paljonko viikosta riittää harrasteaikaan se ei pitkällä tähtäimellä kyllä ole montaa tuntia viikossa... Nyt on taas ainakin viimeiset kuukaudet päässy vähän vauhtiin harrastetallissa ja saanu yhden paskan vesivahinkoisen käyttiksen pois päivänjärjestyksestä joten sitä ei enää tarvi korjata ja verottaa harraste ajasta pois... Jos harrastajalta loppuu unelmat ja suunnitelmat projektejaan kohtaan loppuu myös harrastuksen lopullinen tarkoitus joten unelmoikaa ja suunnitelkaa kovasti vaan projekteja! Kaikella on tarkoituksensa. Lopussa sit nauretaan mitä kaikee järjetöntä ollaan siinä matkan varrella tehty ja yritetty...! :D

Mun 411 -projekti kesti lopulta 10 vuotta. Auto oli käytännössä pelkkä kori, kun ostin sen. Aluksi ajattelin, että nopeastihan tuo hoituu -sen kun vaan irrottelen varaosa-autosta palikat ja siirrän projektiautoon. Sitten lähdin opiskelemaan ja koulusta suoraan töihin ja perustin firman ja toisenkin... Koskaan ei kuitenkaan into loppunut eikä kertaakaan käynyt edes mielessä, että myisin auton eteenpäin. Välillä ei ollut yhtään ylimääräristä rahaa tai aikaa laittaa autoa pitkään aikaan, mutta kävin silti vaikka vaan istumassa siinä tai putsailin keittiön pöydällä osia. Vuosi sitten syksyllä päätin, että nyt auto laitetaan nippuun, vaikka mikä olisi. Kun sain auton maalattua, se alkoikin jo näyttää melkein valmiilta. Kaikkea pientä piti kuitenkin vielä sipistellä, ennen kuin sain lopulta tämän kesän lopulla auton reksiteröityä ja palautettua 20 vuoden tauon jälkeen tieliikenteeseen. Nyt voin sitten rauhassa laitella seuraavaa projektia. Ja ei haittaa, vaikka siinäkin kestäisi. Sen verran vaikeaa oli löytää sopivaa projektiautoa, että en usko, että siitäkään luovun. Rahaa ei projekteihin varmaan muutamaa tonnia enempää ole mennyt -en kyllä ole koskaan summia laskenut yhteen... Osia olen ostanut aina, kun on eteen tullut ja nyt niitä riittää jo varmaan vielä yhden Nelkun kunnostamiseen. Ehkä hankin vielä 2-ovisen 411:n tai 412:n. Sitten varmaan on nelos-tyyppejä riittävästi omiin tarpeisiin.

Paras muttereiksi purettuna ollut tuote oli yks laitos, jolle tuli 40v muttereina oloa täyteen, jolloin omistaja tajusi, ettei se hänellä nippuun tule. Ei se tullut nippuun mullakaan, mutta seuraavalla tuli! Niin ja topicin avasin siksi, että uudet ja muttereiksi päräytettyä näkemättömät / sen nippuun saattamista näkemättömät harrastajat harkitsevat yli yhden kerran, että mihin ryhtyvät. Ja jos se auto on muttereina niin anna nyt edes moottorin ja vaihdelaatikon olla nipussa... 38 chevyssä ainoa purkamaton osa oli perä. Tai no oli siitäkin jarrut nypitty pois. Niin siis vaihdelaatikkokin oli palasina. Todellakin USEITA tuhannen ***lun päreiksi purettuja olen ostanut, jonkun saanut joskus jonkunlaiseen nippuun, joku mennyt osina edelleen ja joidenkin osapuutteisiin kyllästyneenä tyrkännyt eteenpäin. Hitsi kun purkamattomassa autossakin voi olla osapuutteita niin kelaa nyt purettu kasa neljännellä omistajalla, purkamisen jälkeen kuudennessa tallissa niin paljonko ehtii nippeleitä kadota matkalla.